Eilen oli hurjat kahden startin rallykisat Ojangossa! Aluksi harkitsin ilmoittavani molemmat koirat molempiin startteihin, mutta laskeskelin että en a) jaksa olla siellä seitsemää tuntia b) hintakin tuli aika suolaiseksi kun piti se lisenssikin nyt heittää kehiin :D.
Olemme tässä joulun jälkeen olleet hieman treenitauolla työkiireiden takia! Muutamaan otteeseen ollaan käyty treenailemassa kyllä. Moiran kanssa jo hieman AVO-juttuja ja Cecilin kanssa lähinnä käännöksiä. Peräpään käyttö ei kovin hääviä, sitä pitääkin treenata ihan huolella ennen kuin siirrytään avoa pidemmäksi.

Moira oli ensin! ALO-luokka ja tuomarina Tiia Hämäläinen. Rata oli oikein kiva! Moikulle vaikeuksia tuotti radan hyvin pitkät seuraamispätkät. Ei olla vielä niin paljon treenattu niitä. Loppuakohden rupesi Myyris hieman haaveilemaan - muuten meni tosi kivasti! Ikävä kyllä pudotin hihnan kesken spiraalin :---D Jähmetyin hetkeksi kun rupesin miettimään etten vahingossakaan koske koiraan ja tulikohan tästä nyt hylly. Onneksi tuli vaan -10p.
TULOS ALO HYV 75p. ----> RTK1!!
Nyt pidetäänkin pieni kisatauko Moikun kanssa ennen ylempään luokkaan siirtymistä. Se on kuitenkin vähän häslääjä ja huolettaa se että jos se keksii lähteä kentältä leikkimään jonnekin niin siinä aika nopeasti tulee kilpailukieltoa. Ostin Moiralle lahjaksi pitkän lelun minkä päässä on kaninkarvaa. Ai että se kyllä rakastui siihen. Se sai sen kojulta vielä ihan itse valita! Otin siitä huonoa videota mikä näkyy tässä. Toivon että saisin jossain vaiheessa parempaa missä en itse kuvaa+leikitä, koska hitsi et se rrrrrakastaaaaa tota lelua.

Tuomarina Pia Heikkinen. Cecilin kohdalla mun jännitys oli muuttunut aivan naurettavaksi. Mulla tärisi kädet ja oli ihan kylmää hikeä. Lämppäsin sitä ja meni siis kehänauhojen ulkopuolella ihan normaaliin cecilmäiseen tapaan. Mösötin kuitenkin paineistui heti tokalla kyltillä. Kovasti tsemppasin koiraa loppuun asti, mutta se piristyi vasta kun päästiin radan loppupäässä juosten pujottelemaan. Meillä on pari viimeisintä treeniä mennyt hieman huonommin ja siksi mä nyt jännitin niin tavattomasi mikä aiheutti sen että koirakin jännittää. Cecil on semmoinen, että mun outo käytös tai tunnetila vaikuttaa välittömästi siihenkin. Meinasin 7. kyltillä keskeyttää kun tuntui niin kamalalta että koira ei halunnut mukaan. Keskityin siihen, että meillä ei ole kiire ja että venaillaan hetki radalla perusasennossa, jutellaan mukavia, ja koitetaan uusiksi. Cecil ei myöskään enää pyörähtänyt, vaikka juuri ennen kehää heittelin sitä kahteen suuntaan ja pyysin pyörimään :D Oli kyllä niin katastrofirata - ja harmittaa ettei Mösötin selkeästikään nauttinut, vaan sillä oli vähän huoli päällä!

Kisan jälkeen kävin leikkimässä Cecilin kanssa ulkona, kipaistiin vähän lenkillä ja heittelin sille keppiä. Oli se sitten jo melkein normaalina. Edelleen hieman mielistelevä, mutta muuten ok. Pyysin sitten ulkona tekemään vähän jotain varmoja juttuja ja hirveät bileet jokaisesta. Venailtiin kilpailukirjaa sylikkäin syrjässä. Kilpailukirjat jaettiin ja tapahtui jotain aivan uskomatonta, mikä oli että saatiin tulos! Hyvä ettei leuka tippunut maahan!

TULOS AVO HYV 73p.

Eli ollaan enää yksi hyväksytty vaille koularia! Kannatti olla luovuttamatta. Nyt eksytäänkin sitten ravaamaan hetki epävirallisissa. Mua ei Cecilin kanssa alokasluokassa jännittänyt kuin hieman, mutta nyt jännittää aivan sairaasti mikä näkyy ihan selkeästi tekemisessä :D Niin opinpahan tavoille ja on sitten taas yhtä hauskaa kehänauhojen sisäpuolella kuin alokasluokassa!

Muuta kuluneen kuukauden tapahtunutta, niin käytiin Moiran kanssa Juha Oreniuksen treeneissä viime viikolla. Mimmi yllätti todella paljon! Koitan saada sille jotain tuurausvuoroja alkeis/alkeisjatkokurssille missä harjoitellaan lähinnä ohjauksiin tulemista ja hallintaa. Kontaktit ja kepit saa odottaa keväälle.

Lauantaina pakattiin Ellin autoon mun piskit ja lähettiin ajamaan kohti Kirsu-hallia! Moira oli lähtövuorossa toinen ja Cecil loppupäässä, joten oli erittäin helppoa lämppää molemmat! Tuomarina oli Heikki Palosaari.

Radalla oli hurjasti käännöksiä!
Moiran rata oli, noh, moiramainen. Eli täynnä ihan epämääräistä häseltämistä :D Olin lämpännyt sen hyvin ennen kehää, mutta ei sillä keskittymiskyky sit kuitenkaan riittänyt. Toki Myyris oli vasta kolmatta kertaa hallissa, siellä on vähän tiiviimpi tunnelma ja äänet kuuluvat helpommin. Siitä olen äärimmäisen onnellinen, ettei se haistellut tai mitään. Se vaan sääti! Se tökki kylttejä ja pujottelun tötteröitä. Kyllä mua radalla vähän harmitti, kun se pyörähteli turhia ja kun molemmat uusimiset oli käytetty, niin ylimääräisestä pyörähdyksestä otettiin -10p.


Kaikesta huolimatta ei tulos ollut kaukana kun kovimmat pudotukset pisteissä otettiin samasta asiasta! Moira molemmilla maahanmenoilla nousi jossain vaiheessa istumaan (en voinut enää uusia) ja sieltä tuli yhteensä -20p. Kehänauhan vieressä oli liikkeestä maahan sekä 360 astetta vasemmalle. Siinä Moira jäi sitten kesken seuruun tuijottamaan yleisöä ja heiluttamaan häntää ihmisille. Oli kyllä pienestä kiinni ettei se olisi valunut nauhojen ulkopuolelle :D Mut välillä menee näin. Kyllä mua sit jossain vaiheessa nauratti. Etenkin sitten kehän jälkeen, kun tiesin et nyt oli ihan liikaa virtaa lapsosella.

Tulos HYLÄTTY 58p./100p.



Ceciliä ehkä lämppäsin peräti liikaa. Koitin saada pahimmat virrat pois, kun se haukkui ja edisti+poikitti :D Se radalla toki saattoi reagoida myös mun mahdottomaan jännitykseen. Se ei ollu niin energistä, mihin olen Mösön kanssa tottunut, mutta tasaisen varmaa! Ja niin kuin Ellikin sanoi, että mielummin noin kuin niin, että Cecil huutaa ja säheltää koko ajan. Ollaan vielä niin uunoja näissä hommissa, et vähän joutuu kokeilemaan mikä tepsii minkäkin kanssa :D

Tyylipisteitä lähti vasemmalle käännöksissä ja vinosta liikkeestä maahanmenosta. Mutta vasemmalle käännökset on työnalla. Muuten oli tosi jees! Ja ens viikolla sitten taas

Tulos HYVÄKSYTTY 90p./100p.

Täten ensi viikolla Cecilillä on mahdollisuus koulariin!! Moirakin tulee mukaan muistelemaan, jospa silloin penska jaksais vähän keskittyä :D Välillä aina hienosti muisti et oltiin jotain hommiakin tekemässä.

ps. Cecilin kauan odotetun agitreenit peruuntuivat, koiralla oli hiertymä kainalossa. En halunnut että menee niin tiivistunnelmaisessa lajissa pahemmaksi! Koitetaan uusiksi parin viikon päästä.

Lauantaiaamuna suuntasimme Cecilin kanssa kohti Racinel-areenaa Ojankoon. Rata oli todella makea! Täynnä rytmitystä ja vauhtia. Vauhti oli etenkin päivän sana ja pääsin juoksemaan ihan täysiä. Tuntu ihan sellaiselta oikealta agilityltä, vaikkei saatu tehtyä mitään järin pitkiä pätkiä putkeen!

Teimme pätkissä alusta esteelle 17 asti
Murheenkryyniksi tuli este 5, jossa koitin epätoivoisesti tehdä jaakotusta, jolla saisin hieman etumatkaa ja käännettyä Ceciliä tiukemmin. Siinä vaan kävi aina niin että Cecil veti aina väärältä puolelta siivekettä. Sit alettiin saamaan sitä oikealta puolelta, mutta myöhästyin moooooneen kertaan :--D

Treenattiin vauhtilähtöä, eli käytännössä sitä, että olen itse liikkeessä ja kutsun sitten vasta koiran mukaan. Tällöin en lähde niin kylmillä jaloilla. Cecil pysyi loistavasti ja tuntu kyllä mielettömän hyvältä päästä juoksemaan täysiä :D Jotkut ohjausratkaisuistani olivat hieman hölmöjä, mun pääni sisällä valssi ennen putkea on erinomainen idea, mutta niin kuin huomaa niin persjättö on melkein joka kohdassa se juttu. Ja hienosti se tulikin niihin! Oon kyllä tosi ylpeä ja kisakuume tämän ansiosta taas nostaa rajusti päätään, etenkin kun menin lisenssinkin ostamaan kuukausi sitten.

Ps. mahtavia uutisia! Saatiin Mösöttimen kanssa agility ryhmäpaikka! HSKH:n Racinel-areenalla meidät tavoittaa parittomat tiistait :)
Pps. William on ollut hieman yli viikon meillä hoidossa! Se on tasapainottunut hurjasti ja sekin on nyt päässyt mukaan yhteislenkeille! Tytöt on vaan mahdottoman mustasukkaisia ja Jam taas sit niin vässykkä et joudun välillä itse tulemaan väliin ja kieltää noita narttuja piinaamasta tuota pientä sielua :D Hienosti muuten on kyllä mennyt! Etenkin Moiralla ja Williamilla on varsin samat sävelet - Wiltsu kun on aivan järisyttävät pentumainen, vaikka täyttää 7v parin kuukauden päästä.

Kipastiin Ellin kanssa Kirkkonummella rally-tokokisoissa. Olin ilmoittanut molemmat pikkuapinat mukaan. Cecil ei minua juurikaan jännittänyt, mutta tärisin jännityksestä Moiran vuoksi :D Olemme kuitenkin treenanneet todella vähän ja tyttelillä on vielä vauvakoiran aivot, mitkä ei kauhean kauaa jaksa keskittyä. Isompia odotuksia ei kummankaan kohdalla ollut - pidetään hauskaa ja nautitaan!

Vietettiin kisa-alueella oikeastaan koko kisapäivä, sillä Ellillä oli mestariluokassa koira, voittajassa nollakoira ja toimi vielä avoimessa sihteerinä. Onneksi oli kaksi isoa häkkiä minne sai koirat nukkumaan. Mäkin kerkesin jossain välissä kuvaamaan muita koirakoita ja käymään ratapiirustusta läpi päässäni. Moira aloitti ALO:n tokana ja Cecil numerolla 16. Jäi siis hyvin väliä koirien startteihin.
Koska tämä oli ensimmäinen kisa molemmilla likoilla, ennen luokkaa tapahtui sirun tarkastus ja mittaus. Mittakeppi laitettiin 50cm kohtaan ja todettiin että molemmat ovat selvästi yli sen, joten >50cm merkattiin kisakirjaan.

Sää oli kuin morsian, eli aivan hirveä ja katastrofaalinen satunnaisesti aurinko paistaen. Moiran radan kohdalla satoi aika rankasti vettä, mutta jo Cecilin radan aikana paistoi taas aurinko :D

Suurimpia jännitysten aiheuta oli Cecilin kohdalla eteenmeno. Ohjaan jotenkin tyhmästi käsillä sitä aika usein niin, että se kiertää mun selän oikealta puolelta, sen sijaan että se tulisi eteen. Moiran kohdalla toi on tyyliin yhtiä bravuureita, mutta "kierrä koiran ympäri" kaikissa muodoissa on hankala. Etenkin maahan ja kierrä koiran ympäri -kyltti on eeeerityisen vaikea pienelle sielulle. Se nousee melkein aina istumaan kun se menettää katsekontaktin muhun. Tätä nyt on oikein tehotreenattu, samaten Mösön kohdalla eteenmenoa. Sit piti vaan pitää sormet ristissä, että pikabriiffi on toiminut.

Ja niin se pikabriiffi toimi!! En voisi olla yhtään onnellisempi!




Moiran rataa en kunnolla edes muista kun taisin olla niin lukossa :---D Se teki superreippaasti, mutta ite sähelsin jotain ja pujottelussa ensinäkin menin aivan liian hitaasti ja sen lisäksi talloin Myyriksen varpaat vahingossa. Sen jälkeen se oli aika haluton kääntymään kunnolla vasemmalle. Uusin pariin otteeseen jotain liikkeitä. Vähän turhia uusimisia. Oltiin saatu jostain -1p. niin menin uusimaan sen niin siitä tuli sitten -1p. + (-3p.) :D Että fiksuja ratkaisuja minulta (Y).
Tulos: Hyväksytty - 71p. // Aika 1.56:43min
Tuomarin terveiset arvostelupaperiin "hyvin kannustettu. Jätä juoksussa tilaa koiralle" mikä oli äärimmäisen hyvä pointti koska meiltä lähti juurikin -10p. siitä että sekoilin sen pujottelun kanssa :D





Cecili kanssa ei sit niin jännittänytkään. Se on niin super ja osaa keskittyä, niin lähinnä vaan ite pitää olla mokailematta. Cecil oli aivan super! Teki nätisti ja reippaasti.
Tulos: Hyväksytty - 99p. // Aika 1.20:06
Tuomarin terveiset arvostelupaperiin "kaunista yhteistyötä! :)" Lämmitti mieltä suuresti! Yksi virhepiste läpi kyltillä 11. eli 270 astetta vasemmalle. Todennäköisesti piste lähti siitä, ettei se ollut kovin puhdas.

Loput kuvat löytyvät täältä! ja iso kiitos Ellille kuvista. Ihana saada muistoja talteen :)

Kipastiin likkojen kanssa treenaamassa. Oltiin vähä huonosti prime timenä, mutta meille löytyi kuin löytyikin hyvin tilaa.

Tehtiin Moiran kanssa aluksi hieman rally-tokoa ja pieniä perusasentoharjoituksia. Pyrkimyksenä olisi syksyllä päästä rallykisat korkkaamaan pikkublondin kanssa, niin pistetään kaikki käännökset ja pyörittelyt tehotreenin alle! Ainoa mitä en oikein päässyt treenaamaan on spiraalit ja pujottelut. Myyris on edennyt kuukauden aikana hurjasti! Pitäisi vielä opettaa sitä kunnolla leikkimään. Se hyvin heikosti leikkii treenikentillä jos on paljon häiriötä. Ei se haahuile tai mitään, mutten saa siitä räjähtävää energiaa irti. Pitää kokeilla vielä erilaisia leluja ja treenata ihan sitä häiriössä leikkimistä :)
Cecil on nykyisin tokossa aivan kuin eri koira. Muistan hämmentyneenä ja suruissani sitä aikaa kun se paineistui tosi paljon - todennäköisesti liiallisen treenaamisen ja vaatimustason nopean nostamisen johdosta. Nyt se on niin iloinen ja se jos mikä tekee minut onnelliseksi. Teknisestihän tuo nykyinen meno on kamalaa katseltavaa :D se nojaa, hieman poikittaa ja sitten vielä vähän edistää. Meillä ei kuitenkaan ole tokossa tai rally-tokossa tai missä ikinä tavoitteet kovin korkealla. Ainoa prioriteetti on se, että on oikeasti superkivaa. Jäävät meni kaikki hienosti ja tehtiin kaikenlaista täpäkästi! Pitäis käydä kapula ostamassa niin vois treenata pitoja. Paikkista ollaankin paljon treenattu, joten ei se taida oikeen muusta kiinni kuin siitä ällöttävästä kapulasta!

Tauoteltiin ja sitten tehtiin vielä hetki aksaa. Moira tutustui ensimmäistä kertaa A-esteeseen. Ja targetin kanssa lähettelyä hypyille, putkeen, putkelta hypylle ja hypyltä putkeen. Perussettiä!
Cecil kun pääs vapaaksi se hyppäsi aitojen välistä esteiden luokse huutamaan :D Niin ihana katsoa kun se on innoissaan ja haluaa tehdä. Tehtiin muutamia epämääräisiä pätkiä. Pointtina vahvistaa keppejä, keppikulmia ja kontakteja. Mösö oli superhieno kepeillä. Ymmärrettävästi kun ei olla hetkeen treenattu niin se ei kestä sitä että irtoan itse sivusuunnassa. Katellaan sitä sitten seuraavissa treeneissä!

Tehtiin hyvin pientä radanpätkää, missä pointtina oli lähinnä vaan mennä lujaa ja irrota. Tehtiin välillä myös 4-2 takaperin, mikä olikin vähän vaikeampi Cecilin rytmittää, kun ei putkesta voi juosta pää viidentenä jalkana kepeille! Jäi tosi hieno fiilis. Nyt on sohvalla kyllä väsynyttä koiraa. Moira nukkuu oikealla puolella ja Cecil vasemmalla puolella kun itse istun läppäri sylissä. Onneksi ostin kolmen istuttavan sohvan ;)

Ensinäkin hyvää joulua toivottaa lämpimästi koko meidän poppoo! Mentiin tyttöjen kanssa visiitille äidilleni Helsinkiin, missä odottelikin vastassa meidän William ja Spidi :) Joukukorttikuvat jäivät kiireen vuoksi ottamatta.


Spidi oli niin innoissaan siitä, että olin tullut käymään, niin sehän roikkui mun sylissä varmaan kolme tuntia putkeen, kunnes lopulta suostui nousemaan siksi ajaksi että saan syötyä.

Kolmen koiran kanssa lenkkeily oli kyllä ihanaa, vaikkakin tuntui välillä hankalalta kun kaikki vetivät eri suuntiin. Onneksi metsä on lähellä, niin kolmikko pääsi leikkimään vapaana. Valkoista joulua ei nyt tänne tullut, vaan on vähän reilu kaks päivää satanut vettä enemmän tai vähemmän saavista. Koiria se ei onneksi haittaa, paitsi sitten kun päästään takaisin sisälle ja pitäisi kestää pyyhkeellä kuivaus :D Moiran mielestä moinen homma on tylsää ja sitä pyyhettä olis paljon kivempi vain repiä.

Moiran kissakohtaaminen on mennyt Spidin kanssa hyvin, vaikka kissaherra olikin vähän loppu siitä että taas tänne raijataan pentuja. Moira ei ihan ehkä tajua oman tilan kunnioitusta ja sehän ottaa Spidiä pannuun, mutta onneksi se on sinänsä niin tottunut.

Vuoden vika agi

Kipastiin Mösöttimen kanssa vähän aksaamassa. Rata oli kyllä hauska! Siinä sai juosta aika pirusti. Mulla hahmotuskyky riitti ihan ookoosti, koska siinä mielessä paikoittain suoraviivainen. Olin vaan kauheassa kiireessä muutamaan otteeseen, että unohdin mm. koiran ohjaamisen :D Hyvänä esimerkkinä "ai niin persjätössä kannattaisi varmaan katsoa koiraa" ja "vastakäsi on erinomainen keksintö".


Jätettiin taas kontaktit pois, vaikkakin Mösö A:lle kerran juoksi. Tehtiin rataa siis pätkissä. Rengasjuttu oli aika hauska, koska kun Cecil tuli putkesta se ei jotenkaan vaan lukinnut sitä yhtään. Hyvin se sit lopulta meni! Kepit tehtiin käytännössä erillisenä. Ideana olisi ollut jatkaa siitä rataa normaalisti, mutta treenitauko näkyy koiran keppivarmuudessa. Se ei oikein kestä sitä, että otan etäisyyttä. En sitten millään kerennyt mihinkään persjättöihin. Mä sit lennosta huitaisin vain johonkin suuntaan ja hymähdin kun koira meni sinne minne piti, niin vähän tönksähdellen sain jatkettua pätkän loppuun :D Nää takaaleikkaus-tsäkät on kyllä meidän bravuuria.

Takaakierrot olivat lähellä toisiaan, mutta kuitenkin sellaisella etäisyydellä, että liikkuminen oli avainsana. Mä alussa tein niin, että sen sijaan että olisin kävellyt sivuttain eteenpäin, mä siirryin tavallaan alaviistoon, jolloin eteneminen sinne minne piti oli puolimahdotonta.

Oon kyllä hurjan ylpeä Cecilistä ja jopa hieman itsestäni, vaikka mun oli vaikea välillä keskittyä. Kuntoa vaan ylös ja itseluottamusta enemmän molemmille niin kyl se siitä sit taas!

Mösöttimen villapaita on nyt myös saatu valmiiksi! Otin oppia vatsakappaleen kanssa ja Cecilille tein huomattavasti lyhyemmän kauluksen. Senkin tosin saa kaksinkerroin, mutta ei ole niin muhkea kuin Moiralla.

On toiminut kyllä hyvin kun oon pikaisesti kokeillut ulkona ja sisällä. Tarttis vaan ne kovat pakkaset ja lumikelit tänne Etelä-Suomeenkin tän loskapaskan sijasta, niin pääsis testaamaan kunnolla! Plus olishan se valkoinen joulu aina kivempi kuin tämmöinen harmaa.

Toissaviikon agi

Olin molempien koirien voimin Agility Akatemialla treeneissä. Moiran kanssa harjoiteltiin lähinnä vain hallissa olemista ja leikkimistä. Tyypillinen "kyllä se kotona leikkii" - tilanne tuli aika nopeasti :D Pitäisi löytää aikaa jostain ja käydä leikkimässä eri paikoissa enemmän. Cecilin kanssa treenit eivät olleet helpot! Rata oli mun hahmotuskyvylle aika haastava ja välillä tulikin blackoutteja :D Onneksi käsi käy nopeasti taskulla niin saa koiralle heitettyä palkan.


Tehtiin pätkää 1-7. Poispäinkäännöksen ajoitus ja saksalainen tuotti pieniä ongelmia ja sitä hinkattiinkin aika pitkään. Kepeille haku menee hienosti. Esteeltä 8 tehtiin sitten eteenpäin puomille asti meni ihan ok, siinä ei sinänsä muuta kuin kovaa eteenpäin. loppuosa 22-25 tuottikin sitten ongelmia muiden edestä :D Jos otin 25 liian voimakkaasti niin Cecil kielsi, ja jos otin vähän hellemmin niin koira oli putkessa. Vastakädellä koira kierähti ennen hyppyä ympäri ja muuten sitä vaan ammuttiin putkeen. Hivuttauduin melkein joka yrityksellä liian lähelle hyppyä, jolloin koira ampaisi jo ihan muualle. Saatiin me se lopulta pelaamaan!


Moiran kanssa höpsöteltiin kaikenlaista ja Riitta osallistui palkkaamiseen, minkä vuoksi pätkiä on hyvin vähän. Lähinnä treenattiin sitä että leikitään ja haetaan lelu esteen läpi. Putkistahan likka tykkäsi ja olen kyllä ylpeä sen keskittymiskyvystä, vaikka viereisillä kentillä muut koirat huusivat. Vedettiin siivekkeiden läpi ja sitten muuria pumpeilla. Kotiläksyksi lisää hallihäiriötä, mikä toteutuu työkiireiden jälkeen viimeistään ShowHaun mätsärissä 30. päivä ja sitten etäpalkan opettamista. Moiran kanssa tehtiin pieniä targettikokeiluja ja niitä tullaan jatkamaan.

Viime tiistain agi

kävin tuuraamassa Riittaa. Juha ei ollut paikalla, vaan hänelläkin oli tuuraaja Senni :D

Rata oli varsin kiva! Treenattiin kepeillä poispäinkäännöstä ja Senni osallistui kivasti koiran palkkaamiseen. Ei olla ihan hirveästi tehty sitä keppien jälkeen tai juurikaan ylipäätään Olin myöhässä käsimerkin kanssa, jolloin Cecil kerkesi monta kertaa kääntymään keppien jälkeen ympäri, sen sijaan että olisin saanut työnnettyä sen putkeen.

Pätkä 9-15 oli seuraava mihin keskityttiin. Päällejuoksusta lähdin vähän myöhässä, niin sit ei enää kerennyt valssiin. Sit kun kerkesin hyvin lähtemään päällejuoksusta enkä jäänyt ihailemaan et "vau sehän meni hienosti takaa!" niin en kerennyt valssilta enää eteenpäin.

Oli aivan huikea fiilis kun sai rytmitettyä kaiken oikein ja sai homman pelaamaan. Tuli ihan mielettömän mahtava fiilis ja kiitos siitä Sennille että jaksoi painaa meitä eteenpäin siinä. Pitäisi itse käytännössä yrittää vaan muistella radat paremmin, niin voin keskittyä enemmän tulevaan enkä mennä niinkään este kerrallaan, vaan suunnitella liikkeet jo useampaa estettä silmälläpitäen. Toivottavasti saataisiin ensi treeneistä taas videota!

Toko on hiljalleen nostanut päätä taas meidänkin laumassa :D Kaukoja oon muutenkin treenannut molempien kanssa, ainoastaan etäisyyttä pitäisi saada lisää. Moiran pyllynpyöritysoperaatio edistyy sen verran, että se osaa jo pienellä avulla liikuttaa takakroppaansa ämpärin päällä molempiin suuntiin. Samaten Moiran kanssa ollaan kaikkea pientä kivaa naksuteltu. Lähinnä ollaan keskitytty kuitenkin vain siihen että kasvettaisiin hyviksi koirakansalaisiksi. Cecilin kanssa pitäisi pikkuhiljaa päästä treenaamaan oikeastaan kapulanpitoa ja kaukoja niin setti olisi valmis.

Moira 4,5kk kuva on myös otettu! Moikku on ilmoitettu jo yhteen pentunäyttelyyn, samaten on yks mätsäri kiikarissa ja toinenkin pentunäyttely erkkarissa helmikuussa :) Sinne myös Cecil tulee ehkä ns. lassieluokkaan (koirille joilla on joku pieni virhe, Mösöttimellä pystyt korvat)

Tukkaa sillä on mukavasti! Näyttää siltä että Cecilin pinatausta ei puske läpi vaan tulee ihan ns. normaali turkki. Jalkavahan se on, mutta omaan silmään hurjan kivan näköinen!

Ollaan tässä välissä lähinnä vain lenkkeilty! Black Friday -huuma oli vienyt aika paljon aikaa töissä, mistä syystä myös oma henkilökohtainen treenaaminen on jäänyt erittäin vähille. Mulla on nyt Havaijin auringon kirkkaudella paistava uusi otsalamppukin, niin pääsee käymään synkkinä öinä metsässäkin asti. Lumet on sulanut ja nyt on taas niin syksyinen sää. Meillä on myös huskytyttö Laeka hoidossa. Kokoonpano kasvoi väliaikaisesti yhdellä!

Samaten olen valmistamassa molemmille karvapepuille villapaitaa. Cecilin rotsissa on vatsakappale valmiina ja selkäkappale melkein. Siihen menikin jo se 4 rullaa, joten pari rullaa pitäisi vielä tilata niin saan loput selkäkappaleesta sekä kauluksen. Moiran rotsin aloitin toissapäivänä. Teen siitä huomattavasti huonommin istuvan, ettei heti tarvitse kutoa uutta :D Ohje perustuu useaan sovellukseen, joten saa nähdä millainen katastrofi lopputulos on. Näette sen kuitenkin pian! Täksi viikoksi aijon Moiran paidan saada valmiiksi, Cecilin paita odottaa lankojen puuttumisen vuoksi vielä hetken.

Moira on kova apuri. Ikävä kyllä. Violetti on Mösön ja punaoranssikatastrofi on Moikun. Vatsakappaleeseen kokeilen tuota "helmineuletta" ja yläosaksi tulee joustinneuletta. Moiralle 3o, 3n ja Cecilille 4o, 4n

Moiriksella on nyt myös uusi kaulapanta! Kasvoi noista pentupannoistaan yli. Mulla oli tarkoituksena napata Rukalta vähän saman tyylinen pinkki mitä jo Cecilillä on, mutta ne oli loppu ja mulla oli ostohousut jalassa, joooten päädyttiin Hurtan leveämpään pantaan. Mikä on törkeen mageen hopee-keltainen!


Tässä postauksessa mulla oli tarkoituksena vetää pirun isoa palmikkoa, sekä koko setti pyöröpuikoilla. Pakko sanoa, että toi oli tavattoman aikaa vievää ja koska toi lanka on kamalan paksua, toi koko setti painoi kuin synti. Tein tota varmaan monta kymmentä tuntia ihan liioittelematta ja tossa pari viikkoa sitten totesin että mjaah, ja purin koko roskan. Uusista paitayrityksistä tulee yksinkertaisemmat!

Tiistain agility

Kipastiin Mösöttimen kanssa eilen agitreeneissä tuuraamassa Riittaa! Ensi viikko tuleekin olemaan mielenkiintoinen, kun Moiris tulee myös mukaan :) Silloin tosin tuurataan konkkaronkalla valkkuryhmää. Saa nähdä mitä keksitään pikku-typykän päänmenoksi ja toivottavasti saataisiin siitä jotain videomateriaaliakin!
Ratapiirros c. Agility Akatemia
Kyseessä oli tuurausvuoro alkeis/pentukurssille, jolloin kaksi koiraa oli samaan aikaan kentällä suorittamassa pisteitä. Aluksi tehtiin pätkää 8, 9, 10, 11 ja putki 16 siitä päästä, mikä on keppien vieressä. Jäin hölmösti varmistelemaan rengasta, niin en millään kerennyt valssiin tarpeeksi ajoissa, jolloin Cecil veti esteen 11 väärältä puolelta. Jossain välissä mä huomasin myös että mun pieni prinsessa varastaa lähdössä mitä se ei ole tehnyt esim. about ikinä :D Nyt vaan oli ihan liian kivaa. Pari kertaa palauttelua paikoilleen ja pari kehua paikalla pysymisestä niin johan se taas luonnistui. Lähdin myös aikaisemmin liikkeelle, niin kerkes hyvin heittää koiran vielä takaa.

Juha ehdotti vaikeuttaa niin, että koiran mennessä putkeen mä otan sen toiselta puolelta pakkovalssille kepeille. Olin hetken aivan äimänä, että lähetäänkö me oikeasti kokeilemaan tuollaista. Kisoista on kaksi vuotta aikaa ja ei olla keppejä treenattu tauon jälkeen kuin pari hassua kertaa ja ja ja.... No lähdettiin silti kokeilemaan. Ekalla kerralla olin mahdottoman myöhässä, enkä kerennyt kepeille pakkovalssaamaan kun koira oli jo ulkona putkesta. Seuraavalla kerralla me onnistuttiin. Cecil kääntyi tajuttoman nätisti ja saatiin kepit tehtyä.
Pari toistoa vielä ja viimeinen välikkö jäi kahdesti tekemättä. En ymmärtänyt miksi, mutta huomautettiin että putken pää on niin vikan kepin vieressä, että mun pitäis oikein työntää sitä koiraa vikasta välistä. Sitten onnistui taas sekin. Ei ollut ihan moukan tuuria.

Toinen pätkä oli 20-25. Tämä oli meille aika vaivaton, joskin alkuperäinen ideani oli valssata ennen putkea, mikä oli onneton idea. Kyselin että miksi ideani kusee, sillä Cecil hyppää luonnollisesti niin pitkälle, että valssi ei ole kovin puhdas ja koira meinaa vetää ohi koko ajan. Huomattavasti parempi idea oli tehdä persjättö taikka takaaleikkaus putken jälkeen. Mulla on varsin huonot kokemukset persjätöistä putkilta, joten hieman kurkkua kuivasi. Päätin lopettaa nössöilyn ja ampaisin vaan juoksemaan. Oreniuskin kehui, että ei siinä ollut mitään ongelmaa. Ehdin heittämällä!

Loppuun vielä 20-28. Pyysin yhtä ryhmäläistä palkkaamaan loppuun. Loppusuorissa ei olla koskaan oltu vahvoilla. Edes aikoinaan kisoissa ja se näkyy kisavideoillakin. Anyways valssi muurin jälkeen ja täysillä maaliin. Ihme kyllä kerkesin siihenkin hyvin! Oli aivan mieletön tunne. Hitto että oli hyvät treenit ja Cecil oli aivan mieletön!

Se mitä opimme tai mitä mä opin on se, että älä varmistele liikaa tai epäile sitä mihin pystyy tiiminä. Ei mulla tulis mieleenkään treenata, etenkään näin pitkän tauon jälkeen, mitään pakkovalssia kepeille, mutta niin se vaan onnistui. Ja onnistui vielä hyvin. Samaten niin loppusuoria keskityn treenaamaan, mutta pitäis luottaa myös siihen omaan kykyyn kestää perässä :D

Omistajan uinti

Uimisessa ollut myös parin viikon mittainen tauko työkiireiden vuoksi. En ole viime kertaisen vapaauinnin jälkeen päässyt uimaan, mikä on kyllä harmittanut paljon. Tänään lämpäksi vähän rintaa ja sitten harjoiteltiin käsivetoja. Apuna oli tällä kertaa myös ekaa kertaa räpylät mikä ei vaan anna oikeasti voimaa potkuille, jotta en turhaudu kuoliaaksi kun en pääse eteenpäin, vaan myös korjaa nilkan virheasentoja. Paras. Keksintö. Ikinä.
Hengittäminen on tärkeä taito ja jotenkin se taito unohtuu veden kanssa. Taisin vetää kahdesti vettä nenän kautta ja muuten vaan litran väärään kurkkuun. Välillä olin ihan loppu ja sydän hakkas kahtasataa - veri happea kaivaten. Mut hyvin meni! Oikeasti. Olen hyvin tyytyväinen ja näytti koutsikin olevan.

Kipastiin taas Cecilin kanssa Juha Oreniuksen treeneissä akatemialla. Tuurasin valkkuryhmän osallistujaa ja kyllä taitojen ruostuminen näkyi jo ihan rataan tutustumisessa. Olin katsellut ratapiirrosta jo ennen treeneihin osallistumista, mikä helpotti ehkä hieman.

Ratapiirroksen c. Anna Orenius
Teimme pätkää 1-5 vaikka tarkoituksena oli kyllä ensisijaisesti vetää ihan kepeille asti ja ottaa ne sitten erillisenä. Kontakteja vahvistelin pariin otteeseen ja siitä sitten putkeen. Meille tuotti ongelmia putken ja puomin erottelu vaikka viime viikolla sitä kehuttiin :D Silloin oli vielä haastavammin putken ja puomin suu vierekkäin. Itse radalla ihmettelin kovasti miksi Cecil juoksi voimakkaasti putkeen, mutta kuten videolla näkyy niin työnsin omalla liikkellä koiraa huomaamattani putkeen enkä ottanut koiraa kunnolla haltuun. Mulla oli joku ihan pointti tossa alunperin, halusin varmisella puomia ja siksi juoksin sitä lähemmäksi, mikä samalla ohjasi koiraa putkeen. No, Cecilillä oli muutenkin joku Jee Putkiralli -päivä. Jos nyt jotain positiivista, niin kolmannella yrittämällä Cecilillä oli ihan mageen tiukka linja esteellä kolme!


Harjoiteltiin sitten pätkää 6-12. Aluksi meinasin mennä saksalaisella 7-8 pätkän, mutta putki oli liian tyrkyllä. Jossain välissä vaikka miten huusi "täällä", niin Cecil ampaisi putkeen anyways. Lukitsi sen jo kaukaa. Lähdinkin sitten tolla peruuttelulla. Orenius heitti jossain välissä kun sählättiin putken jälkeistä hyppyä että "parempi, mutta ei hyvä" :D Ongelmaksi jäi se, että lähdin liikkeelle joko liian aikaisin --> koira ei hyppää estettä 7 TAI lähdin liikkeelle liian myöhää --> koira on päätynyt putkeen tai homma tyssää siihen. Videolla pari onnistuneempaa pätkää, huomaa kyllä edelleen, että mun pitäisi lähteä aikaisemmin liikkeelle, mutta jäin varmistelemaan ihan liikaa.

Kyllähän se lopulta siitä! Koira teki hienosti ja hyvällä sykkeellä. Itellä pyöri päässä niin moni asia samaan aikaan, että olisi pitänyt olla turhautumatta, vaikka epäonnistumisia tulikin useampi. Onneksi Riitta otti treenit videolle ja kiitos siitä. Huomaa kyllä välittömästi mitä tein väärin. Vaikka kerrotaan mitä pitää korjata, niin parhaiten sitä ymmärtää oman liikkeen virheellisyydet kun näkee sen itse. Pitäisi olla keskittymättä siihen millainen ohjaaja olen joskus ollut ja koittaa keskittyä enemmän siihen, että pääsen takaisin siihen samaan tilaan JA kehittyä siitä sitten eteenpäin. Muutama rohkaisun sana on onneksi tullut, että se vaatii vaan ehkä parin kuukauden muistuttelun niin pääsee takaisin siihen mitä on joskus ollut. Lähinnä harmittaa että mulla on kadonnut se silmä tässä parin vuoden tauon aikana kokonaan radan hahmottamiseen ja ennen kaikkea siihen missä mun pitäisi itse olla. Nimimerkillä meinaan juosta siivekkeitä päin :D


Moiran 16vk rokotukset oli tiistaina! Rokotukset menivät hienosti ja mimmi painaa 10,3kg! Kaikki oli jälleen kerran hienosti. Ainoa negatiivinen asia on se, että pentu on oppinut hyppäämään itse sängylle, eli nyt Cecil ei pääse sitä enää minnekään pakoon :D Onneksi, kuten kuvassa näkyy, Mösil on keksinyt tytölleen hyvän käyttötarkoituksen - tyyny.

Kävimme tuuraamassa Cecilin kanssa tiistaina Agility Akatemialla Riitan vuoroa alkeisryhmässä. En ole itse kisannut tai treenannut oikeasti varmaan pariin vuoteen. Otettiin suht matalilla rimoilla. Kyseisellä kurssilla on tavallaan ympäri kenttää eri pisteitä, eli kaikki koirat tekevät samaan aikaan jotakin. Treenattiin pelkkiä kontaktipinnan ottoja, kärkyin ja "ampaisin" aina eteenpäin Cecilin jäädessä A:n kontaktille miettimään että tuliko vapautuskäsky vielä vai ei.

Ratapiirroksen c. Anna Orenius
Teimme pätkää 20-27 ihan aluksi. Myönsin jo heti Oreniukselle, etten muista enää juurikaan mitään :D Agility on vähän kuin tanssi, ja näin rytmitajuttomalle oikeesti hankala juttu etenkin kun ei ole hetkeen tehnyt mitään kropanhallintaa vaativaa. Kyl se sit sieltä palautu mukaan! Ja Cecilhän oli aivan liekeissä. Kyl sen niin näkee et tää on sitä mitä se tykkää tehdä. Ongelma omassa ohjauksessa on, että mun juoksulinjat on aivan katastrofaaliset. Meinasin juosta siivekkeitä päin useammin kuin viidesti. Toistoja toistoja, kyllä se siitä sitten!

Muuten homma oli aika selkeä ja lähinnä piti keskittyä siihen, että juoksee hemmetin nopeasti jo ohjaamaan seuraavia esteitä. Esteellä 25 kokeilimme pakkovalssin lisäksi myös saksalaista. Tulen myös tulevaisuudessa pitämään pakkovalssin "heittävän" käden samana. Huomasi jotenkin välittömästi Juhan huomautuksen jälkeen, että jos otan koiran haltuun vasemmalla ja heitän sen myös vasemmalla yli, se menee huomattavasti tiukemmin kuin että ottaisin haltuun vasemmalla ja heittäisin oikealla. Saksalainen oli myös ihan kiva tehdä pitkästä aikaa. Ruosteessa kun olen, niin Cecil pari kertaa osui vähän kantapäilleni, kun en ollut tarpeeksi vikkelä, mutta parilla toistolla sekin oli ihan jees (Y).

Teimme myös pätkää 14-18 mikä oli meille helppo. Yritin näppäränä tyttönä ottaa lyhyttä videota, mutta lopputulos oli katastrofi. Ei vaan se, että radasta ei näy mitään, mutta myös se, että olin vahingossa painanut jotain nappulaa kun jätin puhelimen nojaamaan pulloon --> slowmotion video minkä näkee TÄSTÄ. Ihan hauska loppupeleissä!

Cecil oli niin liekeissä ja kyllä itsellekin tuli semmonen ryöppy hyvänolon tunnetta, ettei mitään rajaa. Mun on tosi vaikea edes kuvailla milloin olen viimeksi tuntenut noin hyvää oloa mistään. Matka Agility Akatemiaan on äärimmäisen pitkä. Se on joko pari bussia ja juna, sekä 3km kävelyä tai sitten kolme bussia ja juna. Etenkin näin talvisin reitti on hieman riski. Nopeimmillaan olen siellä 1,5h ja hitaimmillaan en edes halua kuvitella. Treenit olivat kyllä niin mielettömät, että eiköhän sitä ole pakko vaivautua vaikka sitten julkisilla.

Moira hallissa

Olin entiseltä treenikaverilta ostanut yhden vuoron HSKH:n hallille vapaavuoroon. Riitta osti toisen puolen siitä Gleen kanssa.

Moiran kanssa agendana oli hauskanpito, leikkiminen ja lujaa meneminen! Välillä jäi leikki vähän kesken jos joku koira huusi kentän läheisyydessä oikein kunnolla. Superreipas kuitenkin ja jaksoi keskittyä siihen mitä tehdään!
Putket on nyt valloitettu tokaa kertaa pienen perkeleen elämässä, nyt sitä uskalsi mennä jo kierreputkia jopa ihan ilman että kukaan oli huutelemassa :) Putkiralleista löytyy videota ja siitä kiitos! Varoituksen sana, että videolla on niin korkeita ääniä, että varmasti vahingoittaa kuuloa :D


Puolenvaihdot oli myös homman nimi. Pyysin Riittaa pitelemään Moiraa aloillaan, kun olen kauempana selkä koiraa kohti, ojennan jomman kumman käden ja katson siihen suuntaan jomman kumman "olkani yli". Moira ei epäröinyt hetkeäkään kummalle puolelle se juoksee palkalle. Homma meni niin nappiin, että vaikeutin ottamalla siivekkeen siihen mukaan ja asettumalla ikään kuin siivekkeen taakse "pakkovalssiin".

Iiiihan loppuloppuun odotellessa teimme pari kiertoa, mistä videota. Se olikin huomattavasti hankalampi juttu :D

Kasvukuvia ja treeniä

15,5vk kasvukuva tuli myös otettua! On se kyllä tavattoman kaunis penikka <3 Ensi viikon alussa meillä onkin sitten taas rokotukset. Kohtapuoliin voidaankin alkaa katsomaan mätsäreitä sekä pentunäyttelyitä ensivuodelle!

Moiran kanssa olen ottanut asiakseni antaa sen itse miettiä ja naksutella sen mukaisesti. Olen aina ollut todella huono opettamaan mitään naksuttimella ja joudunkin vähän väliä avaamaan jonkun sivun tai videon netistä miten pitäisi jatkaa. Olen joskus aikoinaan naksutellut jotain pientä ja vahvistellut, mutta nyt olen päättänyt käyttää sitä pääasiallisesti. Moira osaa nyt istu, maahan, seiso, sekä laittaa etutassut ympäri käännetyn kupin päälle. Samaten kapulanpito treeniä hiljalleen ihan vain niin, että toistaiseksi pelkkä kosketus riittää. Pieniä askelia, mutta eiköhän se tästä.


Olimme muutaman päivän Riitalla kyläilemässä. Perus lagaamisen lisäksi teimme muutaman pitkän lenkin ihanassa lumessa ja koitettiin nauttia kylmyydestä. Oli aikamoista mahduttaa niin monta koiraa yhteen kämppään, mutta onneksi kaikki tulevat juttuun keskenään! Yhteisen kaverin lk collie uros Peto oli Riitalla hoidossa ja olikin aivan ihanaa nähdä tuo lempeä jättiläinen ekaa kertaa puoleen vuoteen! Meiningeissä oli mukana siis urhea Petteri-Peto, Fiilis, Glee, Cecil ja Moira. Glee ihan viimeisenä päivänä lämpesi pennulle niin paljon, että paini tämän kanssa sisällä vaikka normaalisti tuon kaltaiset hömpötykset kuuluvat ulos. Taustalla urheat kommentaattorit team RR ja sitten vielä joku elokuva. Koittakaa kestää.

Höpötykset - oma uinti

Mun ehdottomasti heikon osa-alue missään on uiminen. Ala-asteella sitä tuli uitua hallissa ja välillä yläasteellakin kun pakotettiin. Lukiossa osasin jo hangata vastaan ja tässä sitä ollaan. Osaan kroolata, luulin osaavani uida rintaa ja no, luulin osaavani kaikenlaista. Kunnes supersprintti triathlonissa heinäkuun lopulla uidessani avovedessa tajusin siinä puoliksi hukkuessani, että en mä taida osatakaan :D Kävin treenaamassa itsenäisesti, mutta luulin huonoja tekniikkoja oikeiksi sen perusteella, mitä joskus on opetettu.

Soitin suosituksesta huippu-uimarille, joka kouluttaa triathlonisteja ja on nyt ollut kolme kertaa takana. Aloitimme rintauinnin ihan alusta ja isoja keskittymisvaikeuksia muodostaa vasemman nilkan löysyys mikä vaikuttaa takapotkuun aika paljon. Nilkkoja saan pidettyä taittuneena ja jännittyneenä suht pitkään ja oikean nilkan loppuun asti, mutta jotenkin se vasen nilkka ojentuu aivan liian aikaisin. Musta on tullut varsinainen vesipeto ja olenin juossut lähihallilla nyt itsenäisesti 1-2x viikossa. Erinomainen liikuntamuodon vaihtoehto, etenkin kun kun juokseminen ei ole kiinnostanut tuolla höttölumessa yhtään.

Perjantaina siirryttiin vapaauinnin ihmeelliseen maailmaan, mikä oli mulle jotenkin kamalan vaikeaa. Nilkat pitäisi pysyä löysänä ja potkun pitäisi lähteä lonkasta asti, mikä tuntui mahdottomalta. Mulla nousi turhautuminen aika nopeasti, niin siirrytiin käsivetoihin ja keskityttiin hengitystekniikkaan. Kotiläksyksi pyrin ässäämään ne ja venyttelemään jalat (etenkin nilkat) erinomaisesti auki, mikä toivottavasti lisäisi liikkuvuutta ja auttaisi potkuissa :D

Tiivistelmä häppeningeistä!


Keskiviikkona tehtiin ohjatuissa MINI SM-joukkuerata.

Muuri tuotti ongelmia, sillä koiran linjaa piti hieman pyöristää, sillä muuten muurin palikat putoaa. Kakkoselle harjoiteltiin pitkästä aikaa pakkovalssia, mutta linjan pyöristäminen ei silloin oikein luonnistu. Jäinkin sitten ykkösen ja kakkosen väliin.

Jätettiin kepit väliin, sillä niitä pystyy hyvin treenaamaan radan ulkopuolisena. Treenirengas on HI-HA:ssa todella basic, eli rengas on ketjuilla kiinni raameissa. Cecil teki ekalla oikein, mutta olin myöhässä. Sitten se äkkäsi tulla välistä ja sen se kerkesi kerran tekemään. Jäin sitten vahtaamaan renkaan viereen että menee oikean kohteen välistä, jonka jälkeen tulikin mieletön kiire seiskalle päällejuoksuun.

Loppurata olikin aika simppeli, jos 14-16 ei lasketa mukaan. Okseri on vähän ikävä, etenkin kun sen jälkeen pitäis tiukka käännös saada aikaiseksi. Cecil ei pudottanut rimoja! Olin aika varma että okserissa joku heilahtaa, kun käännytään viidelletoista, mut ei! Osasin ajoittaa valssin ajoissa ja merkkasin 16 joten iloisesti se menikin! Turhankin usein mulle käy niin, että valssaan myöhässä ja siitä tulee niin epätoivoisen laaja siitä kaarroksesta.


Torstaina mentiin treenaamaan Claudian kanssa tokoa Helsinkiin. Olen tosiaan etsimässä Cecilille tokoon toista ohjaajaa. Cecil kaipailis semmoista ihan tosissaan iloista ja osaavaa handleria. Me ei oikein Cecilin kanssa tokoon sovita, kun ollaan molemmat epävarmoja :D

Treenaamattomuus näkyi Cecilissä. Se oli myös hieman ihmeissään siitä, että kuka tämä kummallinen täti on ja mitä se musta haluaa. Claudia teki enemmän tai vähemmän ALO-liikkeet, tosin reilusti helpotettuna, kun Cecil ei selkeästikään ollut ihan samalla aukeamalla. Yllättävän hyvin meni kuitenkin ensimmäiseksi kerraksi, etenkin kun ottaa huomioon, että Claudia on Sössölle vieras ihminen ja tokoa viimeksi treenattiin puol ikuisuutta sitten. Pitäis nyt itse ottaa itteeni niskasta kiinni, että saisi maahanmenot jne sellaiseksi mitä ne joskus olivat - nopeita.

Perjantaina kipaistiin Jeminan kanssa treenaamassa aksaa!

Rata oli yllättävän hankala. Aluksi sitä vähän katsoi että hohhoh eihän tässä ihmeellistä, mutta rata oli tavattoman raskas ja nopeatempoinen!

Meille suuria ongelmia tuotti 5-7. En meinannut millään keksiä mitään hyvää tapaa tehdä sitä. Paras olisi varmaan ollut heittää kutonen niin, että koira kiertää oikean siivekkeen (esteen edestä katsottuna), mutta semmoista ei osata niin oli vaan pakko kierittää koiraa :D

Ei tosiaan mitään tyylipuhtainta suoritusta ollenkaan.

Lauantaina mentiin taas Jeminan kanssa treenaamaan! Tällä kertaa ratana I-luokan hypäri!

c. Reetta Mäkelä

Tehtiin tosin ysille muutos! Vaihdettiin rengas okseriksi, sillä rengas oli toisella puolella kenttää ja painoi kuin synti + se ei ole rikkoutuva eikä kumpikaan meistä tuntenut oloonsa kauhean mukavaksi sen ajatuksen kanssa.

Rata oli aika trolli siinä määrin, että siinä sai itse juosta alituisesti ihan täysiä - ei ollut kontakteja hidastamassa ja keskeltä löytyy suora putki.
Isoimmat ongelmmat tuotti alun valssi ja putkijarru. Molemmat ongelmat liittyivät siis hyvin läheisesti suoraan putkeen :D En vaan tajunnut aluksi edes jarruttaa ja videolta näkeekin lopputuloksen: Cecil ei käänny ajoissa ja kaartaa niin kaukaa että pituuden suorittaminen on mahdotonta. Enkä millään lukuisista yrityksista huolimatta osannut ajoittaa valssia niin, että Cecilin linja putkelle oli kaikkea muuta kuin suora. Oli vähän semmoinen "toivotaan toivotaan" -tilanne.


Kuvista ja videosta kiitoksia Jeminalle!

Ensi viikonloppuna onkin luonnetesti ja samalla ollaan menossa Riitan kanssa Tervakoskelle kaitsimaan koiria. Koska Tervakoski sattui olemaan sopivan lähellä Janakkalaa ja treenit ovat mennään paljon paremmin kuin olisin osannut kuvitella, niin meidät tullaan näkemään Agirodussa molempina päivinä todennäköisesti. Olin ilmoittanut Cecilin SM Openiin ja sitten vielä ihan normistartille. Sunnuntaina ollaan ehkä jommassakummassa joukkueessa. Näillä näkymin ALO:ssa, mutta jos yöpaikka menee jo lauantaina, niin voi olla että joudutaan jättämään väliin.

Nyt on valkolakki päässä ja osa elämästä jäänyt taakse. Syksyllä käyn kuitenkin vähän korottamassa muutamaa ainetta, mutta muuten sitä mennään eteenpäin!

.... Joo. Cecil on välillä tosi ällöttävä. Herttainen, mutta ällöttävä.

Agilitytreeneissä oli vieraileva koutsi Saija Mustonen. Rata oli mielettömän kiva! Sai ihan tosissaan juosta ja pyöriä sinne tänne :D

Mustonen kiinnitti hyvin paljon huomiota linjoihin ja ohjauksen puhtauteen. Hyvin saatiin niistoihin sujuvuutta ja vitosen pyörittämistä mun kohdalta nätimmäksi. Teen hirveän suureleisiä liikkeitä mun käsillä enkä pyörittäessä pysy paikoillani, vaan teen itsekin jonkinlaisen ympyrän. Nyt siirrettiin käsi alas ja tein itsekin huomattavasti tiukemman käännöksen, niin johan oli nopeampaa ja siistimmän näköistä. Saatiin törkeästi kehuja et Cecil vähän yllätti olemalla sähäkämpi kuin rotutoverinsa yleensä ja vauhtia riittää!

A:lle kokeiltiin kaikenlaista ja kelattiin sitä, että jokin kehikkotekniikka vois olla paras juoksareihin. Sitä nyt sit pitäis lähteä treenaamaan. Onneksi sitä pystyy tekemään ihan himassakin.

Tokalla kierroksella vedettiin sitten 14-->. Perjättö 15-16 väliin, sit heitto takaa ja ihan törkeellä kiireellä eteenpäin. Päällejuoksu 18 ja sen jälkeen olis pitänyt persjättää taas ja heitellä valssien ja leikkauksien kera koiraa eteenpäin kohti loppusuoraa.
Päällejuoksut eivät sentään olleen enää päälleperuutuksia, mutta eivät kyllä päällejuoksuja nähneetkään :---D Muistan etäisesti sen, että juoksin niin pirun täysiä aivan hätäseen kentän laidalta toiseen ja jotain pieniä käsiliikkeitä sain samalla tehdyksi. Eipä siinä mitään, Cecil tajus homman juonen, mutta kerkesi liian edelle. Se hyppäs jo estettä 20 kun itse olin esteen 18 ja 19 välissä.

Uusiksi ja kutakuinkin sama stoori. Kerkesin vähän pidemmälle ja Cecil otti esteen 20, mutten enää muistanut itse valssata enkä oikein taipunut enää mihinkään. Eipä tolla lopulla kuulemma ollut niin hirveää merkitystä :D Päästiin kyllä hurjan pitkälle ja Mössö jaksoi painaa vaikka ulkona oli tajuttoman hiostava ja kuuma ilma.