Ensinäkin hyvää joulua toivottaa lämpimästi koko meidän poppoo! Mentiin tyttöjen kanssa visiitille äidilleni Helsinkiin, missä odottelikin vastassa meidän William ja Spidi :) Joukukorttikuvat jäivät kiireen vuoksi ottamatta.
Spidi oli niin innoissaan siitä, että olin tullut käymään, niin sehän roikkui mun sylissä varmaan kolme tuntia putkeen, kunnes lopulta suostui nousemaan siksi ajaksi että saan syötyä.
Kolmen koiran kanssa lenkkeily oli kyllä ihanaa, vaikkakin tuntui välillä hankalalta kun kaikki vetivät eri suuntiin. Onneksi metsä on lähellä, niin kolmikko pääsi leikkimään vapaana. Valkoista joulua ei nyt tänne tullut, vaan on vähän reilu kaks päivää satanut vettä enemmän tai vähemmän saavista. Koiria se ei onneksi haittaa, paitsi sitten kun päästään takaisin sisälle ja pitäisi kestää pyyhkeellä kuivaus :D Moiran mielestä moinen homma on tylsää ja sitä pyyhettä olis paljon kivempi vain repiä.
Moiran kissakohtaaminen on mennyt Spidin kanssa hyvin, vaikka kissaherra olikin vähän loppu siitä että taas tänne raijataan pentuja. Moira ei ihan ehkä tajua oman tilan kunnioitusta ja sehän ottaa Spidiä pannuun, mutta onneksi se on sinänsä niin tottunut.
Vuoden vika agi
Kipastiin Mösöttimen kanssa vähän aksaamassa. Rata oli kyllä hauska! Siinä sai juosta aika pirusti. Mulla hahmotuskyky riitti ihan ookoosti, koska siinä mielessä paikoittain suoraviivainen. Olin vaan kauheassa kiireessä muutamaan otteeseen, että unohdin mm. koiran ohjaamisen :D Hyvänä esimerkkinä "ai niin persjätössä kannattaisi varmaan katsoa koiraa" ja "vastakäsi on erinomainen keksintö".
Jätettiin taas kontaktit pois, vaikkakin Mösö A:lle kerran juoksi. Tehtiin rataa siis pätkissä. Rengasjuttu oli aika hauska, koska kun Cecil tuli putkesta se ei jotenkaan vaan lukinnut sitä yhtään. Hyvin se sit lopulta meni! Kepit tehtiin käytännössä erillisenä. Ideana olisi ollut jatkaa siitä rataa normaalisti, mutta treenitauko näkyy koiran keppivarmuudessa. Se ei oikein kestä sitä, että otan etäisyyttä. En sitten millään kerennyt mihinkään persjättöihin. Mä sit lennosta huitaisin vain johonkin suuntaan ja hymähdin kun koira meni sinne minne piti, niin vähän tönksähdellen sain jatkettua pätkän loppuun :D Nää takaaleikkaus-tsäkät on kyllä meidän bravuuria.
Takaakierrot olivat lähellä toisiaan, mutta kuitenkin sellaisella etäisyydellä, että liikkuminen oli avainsana. Mä alussa tein niin, että sen sijaan että olisin kävellyt sivuttain eteenpäin, mä siirryin tavallaan alaviistoon, jolloin eteneminen sinne minne piti oli puolimahdotonta.
Oon kyllä hurjan ylpeä Cecilistä ja jopa hieman itsestäni, vaikka mun oli vaikea välillä keskittyä. Kuntoa vaan ylös ja itseluottamusta enemmän molemmille niin kyl se siitä sit taas!
