Oltiin menossa lopuvuodesta mätsäriin, oltiin korkkaamassa tän vuoden alussa kunnolla agitreenit, olin suunnitellut puoli maraton treenini, uintitreenit kesän triathloneja varten. Kaikenlaista oltiin tekemässä. Sit mä 28.12 kaaduin metsässä Moiran kera rähmälleni. Tuntu kipu. Käärin lahkeet - ei verta. Otin kengän pois - hirvee veri pulppuaminen :D Istuin hetken, verilammikko sen kuin suureni. Raahauduin sisälle. Käytävä veressä. Menin vessaan istumaan kun taju meinasi lähteä. Vessa veressä. Soitto kämppikselle ja koitin vain pysyä tajuissani. Lanssilla peijakseen, todetaan sentin syvyinen reikä jalkapöydässä, kengän läpi jalkaan mennyt todennäköisesti joku terävä oksa, sillä lasinsiru olisi tehnyt repaleisempaa jälkeä. Pari tikkiä jalkaan. Teipit päälle. Sit lepoa. Kävely oli täysin mahdotonta ja jalkapöytä on siitä paha, että sinne pumppaa niin tiuhaan tahtiin verta, että se alkoi myös vuotamaan helposti. UV meni sängyssä maatessa ja niin suurimmaksi osaksi kaikki päivät. Viikko kului, tikit piti poistaa torstaina ja kas kummaa se onkin tulehtunut. Lisää nappeja naamaan, täysi liikkumiskielto neljäksi päiväksi ja nyt jännitellään että miten käy. Olen kirjaimellisesti käynyt takapihalla juoksuttamassa koiria, joten liikunta on taattu. Riitta tuli suipponokkineen käymään kuvaamassa ja juoksuttamassa piskejä. Matkaa minulla ehkä vaivaiset 20m. Se riitti jo hyvin.

Koska kuvat ovat todella ällöttäviä, pieni koostekuvaus löytyy linkin takaa. Neljäs kuva ylhäältä on jalka hyvässä kunnossa! Haavan koko on pienentynyt, turvotus hieman laskenut, mätä ja tikit poissa... :D Ei silti mikään kaunis ilmestys.

Piristykseksi tähän nyt koirien riehumiskuvia ja Moirasta uusi rakennekuva <3 Ikää nyt neitosella 5kk 2vk. Ensi sunnuntaina onkin sitten se pentunäyttely edessä. Riitta onneksi esittää Moiran, mulla ei varmaan jalka vielä silloinkaan kestä.