Majaillaan tosiaan Riitan kanssa tovi täällä Tervakoskella, mistä lähdimmekin aamutuimaan ajamaan kohti Hämeenlinnaa. Ei kyllä matka luonnistunut ihan niin kuin piti :D Rankasti eksyttiin, mutta ajoissa silti perillä! Success.

Tuomareina olivat Lea Haanpää ja Tarja Matsuoi. Videot löytyvät postauksen lopusta! Ja toisen osan lopussa on myös Haanpään selitykset!

Cecilin siru tarkistettiin, tarkastaja oli mennyt kyykkyyn niin tottahan toki Cecil tunsi tarpeelliseksi pestä tämän naama. Alussa Haanpää otti koiran myös vastaan ja Mössö hyppäsi sitä vasten.
Haanpää vaan hoki mantrana että "Rakastan, rakastan pakastan, pakastan pakastan" mikä oli likasta ehkä ihan parasta. Samalla katsottiin pannan soveltuvuus. Panta todettiin ehkä turhan löysäksi ja otimme toisen pannan, mihin rei'ittimellä tehtiin lisää reikiä. Panta katsottiin useampaan otteeseen sopivaksi. Nyin sitä ihan tosissani, ettei Cecil varmasti saa päätään läpi.

Cecil leikki Haanpään kanssa yllättävän huonosti. Keppi oli kai liian liukas tai liian ohut, patukasta se ei oikein jaksanut innostua eikä se hanskakaan ollut niin kiva kuin olisi voinut olla. Cecil on kyllä leikkinyt toisten ihmisten kanssa, mutta eipä se samalla tavalla kuin minun. Minulle sitten tarjottiin hanska ja sain Cecilin leikkimään. Roikkui hanskassa, muttei oikein itse repinyt. Oli vähän hassu tapaus :D

Kelkka oli mielenkiintoinen! Tiedän aikaisemmista kokemuksista sen, että Cecil tukeutuu minuun valtavasti ja hakee minulta tukea. Tätä samaa on hoettu jokaisessa asiassa mitä me tehdään mm. kun käytiin lampailla. Hirveän melun kyllä Cecil sai aikaiseksi, mutta se nyt oli ihan silkkaa epävarmuutta. Cecil riuhtoi hyvin varhaisessa vaihteessa mun takana. Karmea huuto jatkui edelleen, mutta samalla riuhtominen jatkui.

Sitten kävi se, mitä ei pitänyt käydä :D Panta lähti päältä ja koirahan sinkaisi kentän toiselle puolelle. Olin itse aivan neuvoton, sillä en tiennyt saanko kutsua koiraa, en oikein tiennyt mitä mun pitäisi tehdä. Cecil juoksi Riitan luokse ja puhisi sieltä pari kertaa, mutta tuli sitten ihan itse katsomaan mistä olin aika yllättynyt, sillä kelkka oli selkeästikin hyvin inhottava Cecilin mielestä.
Sain tehtäväkseni maanitella koiraa ihan samalla tavalla kuin normaalissakin olosuhteissa, eli koira pitäisi saada kelkan lähelle. Cecil kerkesi tulemaan ennen kuin kummoista kerkesin sanomaan ja samalla kun maanittelin sitä toiselta puolelta, se oli jo lähestynyt kelkkaa itse. Cecilin onni on uteliaisuus.

Cecil lopulta työnsi päänsä kelkkamiehen "päästä" läpi ja oli ihan sujut, vaikka muistutti edelleen mäyräkoiraa, kun se niin matalana kuljeskeli sen ympärillä. Sain luvan kytkeä koiran ja siirtyä kelkan lähtöpaikkaan.
Kun kävelimme takaisin päin kävi hassu juttu. Matsuoi oli puskassa piilossa "aseineen" ja huppuineen ja heilui siellä jo ennen kuin kelkkakoe oli periaatteessa ohi. Cecil nosti siitä metelin ja Haanpää totesi että "sut on Tarja bongattu jo". Syynä ennenaikaiseen heilumiseen olivat ne lukuisat jäätävän kokoiset muurahaispesät tuomarin piilossa.

Cecil osasi odottaa täten tulevaa, hyökkäys ei tullut niin puskista kuin esim. Sagurille silloin aikoinaan. Cecil taas piti jonkinlaista meteliä, mutta jälleen kerran Mössö silkkaa epävarmuuttaan huuteli ja puhisi sieltä takaa. Matsuoi kun heitti "aseensa" alas ja laski hupun, muuttuikin uhkaavasta avoimeksi, niin Mössöhän hyppäsi sitä vasten ja oli ihan sujut. Mikä nyt ei tullut yllätyksenä, kun se on niin avoin.
Avoimuuden takia ei sille ollut mikään ongelma seurata tuomaria musta pois päin tai muutakaan. Cecil lösähti istumaan Matsuoin viereen, mistä tuli kommentti "aaiijj, äiskä on kouluttanut sua ihan selkeästi" :D

Pressu ja tynnyri olivat muuttuneet tässä vuosien varrella. Minun piti siis seurata merkattua aluetta ja kääntyä heti ympäri kun pressu heilahtaa. Pressua ei nykästy niin rajusti eikä niin korkealle kuin aikaisemmin, mikä sinällään on ehkä ihan hyvä, sillä lukuisia koiria on pistänyt ahdistamaan se ehkä tarpeettoman paljon.

Cecil selkeästikin oli jo aika paineissa, mutta käsitteli sen ihan hyvin. Tynnyri ei ollut niin iso ongelma Cecilille, mutta kyllä se oli hieman epäluuloinen sitä rämisevää peltipurkkia kohtaan.

Pimeä huone oli kyllä jänskä! Se oli jokin vanha saunatila, paljon pimeämpi kuin se missä olimme aikoinaan Sagurin kanssa. Maasta löytyi pressuja ja jotain ämpäreitä ja kauhoja. Koiran piti käytännössä tehdä ] -muotoinen liike tilan sisällä. Valona oli yksi fikkari.
Kuulin askeleita, mutta ilmeisesti pressun kohdalla pysähtyi. Uteliaisuus vei kuitenkin voiton ja Cecil jatkoi matkaa. Tuomarit hihittelivät ja kutsuivat Ceciliä hauskaksi, kun se niin kovasti yritti käyttää nenäänsä, mutta katsoi niin epäuskoisena että "eihän tämä nyt VOI olla oikein". Jompikumpi tuomareista sanoikin Cecilille että "oi kyllä, sinne ne kaikki muutkin ovat menneet, usko vaan itteesi". Cecil tepasteli ihan itsekseen luokseni ja olin aivan superylpeä pikkukoirasta. Sain luvan kehua koiraa heti kun se koskettaa minua.

Seinä oli se, mitä mielenkiinnolla olen odottanut. Cecil on hyvin avoin ja pirtsakka otus, mutta siitä löytyy kuitenkin se nuoren koiran epävarmuus, etenkin jos mamma ei ole pelastamassa.
Cecil teki niin kuin arvelinkin - puolustaa itseään, mutta epävarmuuttaan ja onnettomasti. Tilanne oli videolta katsottuna ja Riitan sanoin aika epämukava. Videolla ei kuulu, mutta Cecil murisi ennen puhahtelun aloittamista. Aluksi se oli ihan pelkkä "murr", siten se oli hieman kovempi MURRRR ja sitten se oli jo aika katu-uskottavan kuuloista pärinää.

Cecil näytti selkeästikin siltä, että tilanne oli epämukava. Se pyöri ja hyöri, samalla murisi ja huusi satunnaisesti. Palautteena "hän oli aika kiukkunen :--D"

Laukauksia tuli kaksi. Yksi liikkeessä ja yksi niin, että n. 15m päähän ekasta laukauksesta pysähdyttiin. Ensimmäinen laukaus ei tullut videolle. Koira ei niiannut, mutta reagoi hieman. Pysähdyksissä hieman niiasi ja liikkeellelähdössä taas säpsähti. Se taas nyt oli ihan kuormituksesta johtuvaa se viimeinen säpsähdys. Yllätyin niiaamista laukauksissa, sillä se ei ole aikaisemmin pamauksista välittänyt, mutta eipä se yrittänyt tilanteesta pois tms. niin se on pääasia.

Tulos: 140p. ++ eli laukauskokematon. Osa-alueet näkyvät täällä. Koko testi oli kyllä hyvin Cecilin näköinen! Olisin ehkä odottanut hieman enemmän puolustushalua, mutta se minulla oli perusolettamuksenakin, että se huutelee ja puolustaa nimenomaan epävarmuuden pohjalta eikä aggression. Cecil ei ole arjessa epävarma tai muutenkaan uusissa tilanteissa, mutta esim. lenkeillä on tullut tilanteita, kun yllättäen keskellä pimeää mettää joku on ilmestynyt jostain, jolloin Cecil alkaa puhahtelemaan, täten osasin olettaa jonkinlaista yritystä.

Haanpää kertoi vielä oikein kattavasti perustelut Cecilin pistesaldolle, mikä näkyy myös videolla.

Tiivistettynä tuomarin suusta:
Cecil on avoin ja ihmisrakas. Hieman pehmeä, eli muistaa paremmin eikä tarvitse "koivuhalkoa käyttää" että menee perille, muttei ole liian pehmeä. Eniten lämmitti mieltä se kommentti, että meillä on Mösilin kanssa selkeästikin hyvä suhde ja osaan viedä koiraa. Erittäin vilkas, väistöliikkeet ovat liioiteltuja eikä se palaudu "tosta noin vaan". Häiritsevän vilkas Cecil ei tuomarinkaan mielestä ollut. Cecil oli hieman rauhaton, mutta ei hermostunut. Taistelutahto oli ihan ok, etenkin collieksi erittäin hyvä. Puolustushalu semmoista, että takaa sieltä huuteli eikä luontaisesti tunne puolustustahtoa kuin pienen edestä. Terävyydessä sama juttu, eli "pikkuisen muristiin, pikkuisen sanottiin hauhau" Cecil koittaa olla aktiivinen ja koittaa tehdä asioita, mutta aggressiivisuus puuttuu. Se on osittain siksi, että Cecil on niin avoin. Toimintakyky saattaa kehittyä itseluottamuksen ja elämänkokemusten mukaan paremmaksi, toistaiseksi kohtuullinen eli ihan jees.