Tuuli tuli käymään Raiku-aussien kanssa! Siitä onkin hetki kun ollaan viimeksi nähty. Raiku on kasvanut aivan mielettömästi viime näkemän. Kaksikko leikki sitä perus "rärärärärärrä 8)" -leikkiä mitä ne aina leikkii. Tuntuu että sama meininki on aina :D
Tytöt leikkii. 2kk sitten oltiin aikalailla samoissa tunnelmissa.
Käveltiin metässä aika pitkään, kunnes alkoi olemaan sen verran pimeää, että näimme parhaaksi ratkaisuksi etsiä jokin hiekkatie.
Lisää kuvia täällä. Kiitoksia jälleen mahtavasta seurasta Tuulille :).
Joop, meidän möllirallytokot meni enemmän tai vähemmän penkin alle, mutta ollaanpahan kokemuksia rikkaampi!
Lähdettiin Petran ja Taikan kanssa sit kohti Koirakeidasta. Cecil oli ilmoitettu möllirallyn namiluokkaan, eli siellä sai palkata. Mä olin vähän laskenut sen varaan, että saa mennä nami kädessä tyylillä imuttaen. Tämä ei sittenkään ollut suositeltavaa, joten mentiin namit taskussa. Oon jotenkin niin sysihuono kaivamaan kesken liikkeen nameja esille, joten mun piti välilllä muistuttaa itseäni et niitä nameja saa käyttää. Wiltsu oli palkattomaan epäviralliseen rallyluokkaan ilmoitettu ja mä vähän ajattelin että menis heittämällä, mutta toisin kävi.
Tämän päivän rata! Tosin tossa piirooksessa on yksi moka. Kyltissä 9 oli eteen ja vasemmalta sivulle, vaikka ratapiirroksessa lukee että koira tulisi oikealta sivulle.
Cecil teki ihan mukavasti, kun ottaa huomioon sen, että tämä oli sen ihkaensimmäinen koiratapahtuma ja ympärillä oli häiriötä haukkuvien koirien lisäksi ihania ihmisiä! Koska en käyttänyt nameja hirvittävästi, mikä kyllä kaduttaa, Cecil muutamaan otteeseen haahuili jonnekin täysin muualle. Sinne oli kans lennellyt ymmärrettävästikin hieman nameja kuten aina jos saa nameja käyttää. Videolla näkyykin kun Cecil käy spiraalikyltin takaa hakemassa jonkun pudonneen raksun.
Likka jaksoi ihan kivasti keskittyä, yksi kyltti oli täysin mahdoton ja sekin oli näin yksinkertainen kuin istu, kierrä koira ympäri. Cessu oli sitä mieltä, ettei hän millään voi hyväksyä sitä, että hän ei näkisi minua koko aikaa. Tämän johdosta se sitten siirteli istumalihaksiaan sitä mukaa kun mä sitä kiersin ympäri. Uusittiin toki, mutta oltais tarvitu varmaan sata uusimiskertaa :D toi on sellainen kompastuskivi. No se sit piti vaan mennä läpi huolimatta siitä että penska pyöri kuin hyrrä.
Videomatskuakin löytyy! n. kohdassa 0:40 huomaa kun Cecil käy jonkun randomin namin tuolta haukkaamassa....
Wiltsun kanssa treenattiin vähän sitä sun tätä ennen meidän vuoro. Jätkä oli ilmoitettu siis epäviralliseen rally-tokon ALO -luokkaan, eli ei saanut palkata. Wiltsu osaa mielettömän hyvin joten mulla oli vähän mielessä se että luokka menee aika heittämällä läpi. No toisin sitten kävi.
En tarkalleen tiedä mitä tapahtui, mutta yhtäkkiä kaikki vaan lopahti. Se oli ehkä 10min ennen meidän vuoroa. Se oli tajuttoman stressaantuneen näköinen, kyseessä ei ollut mikään vireystilan puute vaan joku pelkotila tai jotain en mä edes tiedä. Käyttäytyi kuin hysteerinen kanaemo. Sehän meni sitten aikalailla läpikävelyksi koko rata. Otin yhdessä vaiheessa sitten namit käyttöön, mutta tossa stressitilassa sitä ei kyllä syöminen huvittanut. Yritin sitä tsempata koko radan, muttei se toiminut. Yhdessä vaiheessa kanssa mietin että olikohan sillä kova hätä tai jotain. Wiltsu joskus käyttäytyy mielettömän hermostuneesti jos täytyy päästä ulos, mutten tiedä voisiko se olla oikein siitäkään kun sen olin aamulla vienyt ja vielä kävin pikaisesti ennen ALO luokan alkamista, jolloin kanssa treenattiin hetki ulkona, mikä meni vallan mainiosti.
Cecil sai 62/100p., hylätty noita väärin suoritettuja tehtäviä oli vaan ihan liikaa :D
Williamin kanssa revittiin hylätty sillä otin namit käyttöön vaikka ilmeisesti täysin turhaan, kun ei ne sitä kiinnostanut tossa mielentilassa. Hassua on se, että oltais saatu >70p. jos en olisi ottanut nameja käyttöön eli hyväksytty tulos. Hehs.
Paljon onnnnneeaaa vaaaan hieno Sagur 8v! Viisi vuotta se on elämästään meillä viettänyt ja minun elämääni piristänyt.
Oon ollut mielettömän laiska tekemään/antamaan mitään lahjoja tai mitään muitakaan kakkuja ja tilpehöörejä, mutta nyt on ihan _pakko_ kun herralla tuli hieno veteraani-ikä täyteen. Sagur on pysynyt ihanan terveenä koko elämänsä ja toivottavasti tulee pysymään jatkossakin yhtä vetreänä kuin tähänkin mennessä.
Aamulla Terhi tuli Roxyn ja Jedin voimin hakemaan mua, Wiltsua ja Ceciliä Tuusulaan Nuppulinnaan. Matka sujui aika jeessisti! Olimme ensimmäisten joukossa, sinne alkoi tulemaan porukkaa aikalailla ja koiralauma sen kuin kasvoi. Aluksi sen piti olla pentunäytsitreenit, mutta pentuja taisi olla se viisi ja loput olivatkin aikuisia. Koiria taisi olla kaksikymmentä tai enemmän :---D en yhtään enää hahmota. Collieita oli hurjasti, mutta löytyi myös ernuja. Mm yksi isovillakoira, belgianpaimenkoira tervueren, islanninlammaskoira, sheltti, beaglekin taisi jossain vilahtaa ja olikohan vielä muita.
Aluksi koirat saivat vaan hengailla jättimäisellä pihalla. Cecil, tervu ja issikka heti löys yhteisen sävelen ja tsuppailivatkin sitten kolmistaan aika paljon.
Nata: how about no?
Cecil otti vähän damagea.
Sit harjoiteltiin sitä kehäkäyttäytymistä. Oli nartut ja urokset erikseen, tuomarina toimi Kaisa. Koirat kopeloitiin läpi ja ravautettiin ympäri kentää siihen asti että sen tekee oikein. Me Wiltsun kanssa juostiin sitä vähän useamman kerran, kun löytyi liikaa draivia et meinasi lähteä käsistä. Se seisoi kyllä varsin mukavasti! Arto vielä kopeloi sen mun pyynnöstä, kun Wiltsu ei oo silleen niin miehiin tottunut, mut eipä se ollut moksiskaan siitäkään.
Nartuissa Cecil oli kyllä semmoinen persoona että. Musta tuntuu että pentunäyttelyssä se käyttäytyy ihan samalla tavalla ja kiipeää tuomarin syliin :D lopulta neiti sai kasattua itsensä ja keskittyi taas namiin. Hampaiden katsomista ei olla pahemmin harjoiteltu, joten likka vähän väisteli. Kropan kopelointi oli Cessusta jotain niin ihanaa, kuten Wiltsustakin. En ollut varma oliko hihnan päässä ankerias vai koira. Ravaaminen taas sujui varsin mallikkaasti, mistä olin itsekin hyvin yllättynyt kun ei olla sitä treenattu.
Lisää kuvia täällä. Cecilin ja Wiltsun "kehäkuvia" tulossa myöhemmin.
Ens viikolla onkin sit se rallymölli, pitäis käydä Petran kans viel treenaamas ainaki kerran ennen sitä.
Koska nyt on syysloma ja mulla oli myös vapaapäivä töistä mä ajattelin lähteä treenaamaan kun kerrankin oli hyvin aikaa. Mukana oli tällä kertaa vain nuoriso.
Siellä on jotkut hommat menossa eli tarvottiin hetki jossain aivan käsittämättömässä liejussa :D kivat kengät on nyt sit aika pilalla.
Cecil on kerran aikaisemmin ollut Ojangossa. Silloin me tosin vaan leikittiin hurjasti ja käveltiin ympäri kenttää silleen että se hengas mun kanssa. Sen tarkoituksena oli se, että mä oon paras ja kivoin ja mun lähellä kannattaa olla! Silloin penska oli niin väsynyt matkasta ettei oikein mitään voitu tehdä, mutta tällä kertaa sitten voitiin!
Puomit pois siivekkeiden välistä ja sit vaan koira toiselle puolelle ja kutsun sit et juoksee mun luokse hurjan nopeasti siivekkeiden välistä. Otettiin myös takaakiertoja molemmilta puolilta. Muuta en viitsinyt ottaa. Harjoiteltiin vain yhdellä estellä. Ensi kerralla otankin sitten enemmän.
Penskalle piti putki opettaa! Koska olin yksin se ei sujunut niin mallikkaasti aluksi kuin olisi voinut. Koira toiselle puolelle odottamaan ja sit kova piipittäminen putken toisesta päästä. Koska kukaan ei ollut pitelemässä pentua tai estämässä sen kiertoyrityksiä, Cecilhän veti kaikkialta muualta kuin putken läpi. Käänsin selkäni hetkeksi ja huomasin että ooho, pentu vetää putken läpi ihan omatoimisesti. Olin vähän et aika jees! Helpottaa mun hommaa melkoisesti!
Putki alussa.
Putki lopussa. Ens treeneissä vois sit alkaa ottamaan vähän jotain mutkaa ja lähettää itestä pois päin ja mitä kaikkea!
Wiltsun kans mulla ei ollut tarkoituksena treenata A:ta ollenkaan. Muistaakseni ei olla taidettu A:ta koskaan ottaa. Ehkä babyversiota mutten ole varma. Anyways, mä ajattelin et antaa sen nyt olla. Et puomia treenattiin ja nyt se lähtee lujaa ja hyvin ottaa kontaktit. No mä sit kävin äkkiä hakemassa lelun yhdestä nurkasta mihin cecil oli sen jättänyt ja huomaan sit et Wiltsu on kiipeämässä A:lle. Omatoimista menoa, ei hirvittävän fiksua, etenkin kun mä olin käskenyt sen istumaan ja _odottamaan_. No mut ei siinä A:ssa sit ihmeempiä. Ajattelin et sama meno mikä silloin Sagurin kanssa et houkutellaan ylös ja sit menee kauan ennen kuin sen uskaltaa vetää lujaa. Mut eipä sitten. Helpotti tämäkin mun hommaa!
Tuommoista rataa harjoiteltiin. Videoin sellaisen missä toi toisiksi viimeisin aita jäi pois.
Se tuotti eniten ongelmia. Se meni aluksi tosi hyvin ja sit se alkoi rakoilemaan niin että Wiltsu rupes kiertämään mun takaa aidan 5 kohdalla. Olin siis putken ja aidan välissä. Videoin sitten semmoisen missä 4. este on pois.
Lapsoset pääs sitten rellestämään. Mutaisen maaston ansiosta me kaikki kolme oltiin ihan mudassa.
Seuraavan kerran mennäänkin sit aksaamaan Petran kanssa keskiviikkona! Sit on toivottavasti parempi laatuisia kuvia ja videoita kun ei tarvi ton pokkarin kanssa riehua.
Samalla kokoonpanolla käytiin taas treenaamassa. Eli oma lössi + Petra & Taika. Alunperin meidän piti rakentaa hieno rata, kunnes tajusimme että ei jaksa eikä meillä ole mitään kiinnikkeitä eikä se oikein auta jos kasaa ruohoa kyltin päälle jottei tämä lennähtäisi lentoon. Olimme siis ilman!
Cecilin kanssa alettiin ottamaan nyt noita sivulta eteen -> vasemmalta/oikealta sivulle. Samaten seuraten 1, 2, 3 askelta pysähdyksien kera ja sama sitten niin että koira eteen ja sit kävelen taaksepäin 1, 2, 3 askelta niin että jokaisen välin kohdalla koira jää eteen istumaan.
Cecilin kanssa ei ollut ongelmaa, mutta ongelma oli William! Se ei millään ymmärtänyt miksi sen täytyy kiertää minut ympäri. Ei sitten niin millään. Se tietää sanan kierrä, mutta se tarkoittaa jonkin ulkopuolisen kohteen kiertämistä, ei mun selän takaa kiertämistä. Kyllä sitä hetki jankattiin, ennen kuin onnistuttiin, mutta onnistuttiin kuitenkin. Pitää treenata vielä paljon lisää, onneksi on vielä hieman aikaa ennen sitä rallymölliä! Wiltsun kanssa tehtiin rallyssä kutakuinkin noita samoja juttuja mitä Cecilinkin.
Sagurin kanssa otettiin avokylttejä hieman. Noita istu, käännös vasempaan/oikeaan istu. Sit vaan seuruutin ja leikitin.
Wiltsua sit seuruutin ja pyörittelin enemmän. Mut ei enää rallyjuttuja otettu. Mulla olis tähtäimenä päästä kokeisiin tässä talven aikana tai sitten viimeistään keväällä. Pitäis aloittaa tehotreenit, jotta napattaisiin se TK1 toivottavasti sit siinä ensi vuoden puolella jo!
Ongelmia tietenkin on, mutta kyllä me aika alussa ollaa. Wiltsu meinaa jatkuvasti ennakoida tuota maahanmenoa. Ihan perus seuraamisenkin aikana se välillä näyttää siltä että vetäisi maahan. Se rakastaa sitä liikettä. Liikkeestä maahanmeno on Williamille se, mikä monille koirille agilityssa putki on.
Lyhyttä seuraamisvideota, myöhemmin toivottavasti parempaa pätkää. Loppuakohti hieman vinottaa ja palkkaan erheekseni oikeasta kädestä. Mulla on yleensä tapana palkata suusta tai sitten jommasta kummasta kädestä. Musta on kiva vaihdella. Mutta ilmeisesti ton vinottamisen takia nyt pitäis lopettaa se palkkaaminen oikeasta kädestä kokonaan. Mut ei toi pelkkää pahaa ole, vaikka onkin epäsiistin näköistä! Innokkuutta ainakin löytyy herralta jos ei muuta. Ja se on pääasia, sillä innokasta ja motivoitunutta koiraa saa helpommin muovattua. Nyt tietää mikä menee pieleen ja niihin epäkohtiin on helpompi tarttua :)
Oman poppoon ja Petra & Taika kokoonpanon kanssa menimme Norssin hiekkakentälle treeenaamaan rally-tokoa pitkästä aikaa. Cecilhän ei ole kys. lajiin edes tutustunut ja Wiltsun kanssa otettiin sitä viimeksi kai viime kesänä. Mutta, koskaan ei ole liian myöhäistä ja noi kisatkin on ihan kohta! Tän päivän perusteella mä taidan heittää Williamin sittenkin namiluokkaan. Tarkoituksena oli harjoitella Sagurin kanssa AVO-kylttejä, mutta sain tulostettua ALO-kyltit ja 3 ensimmäistä AVO kylttiä kun paperi sitten loppui. Tötsiäkään ei ollut, joten tehtiin semmoisia hiekkakakkuja! Treenattiin sitten sitä alokasluokan rataa mikä me Petran kanssa rakennettiin vaivalla kivistä ja hiekasta.
Radan kokoaminen oli hauskaa, surkuhupaisalla tavalla. Mitään telineitä meillä ei ole, joten heiteltiin sitten kiviä ja hiekkaa lappusten päälle. Mä en ole rataa rakentanut aikoihin eikä ole Petrakaan. Välit laitettiin siis vähän mututuntumalla "khyl tää on ihan riittävä" -meiningillä. No useampaan otteeseen rataa suorittaessa niin ei ollut riittävä, mut toimivahan se silti oli!
Sagurin kans meni ihan ookoosti, otettiin kerran rata läpi ja sit oli Taikan vuoro. Cecil seurasi sitten Taikaa. Cessun kanssa mentiin enemmän tai vähemmän imuttaen koko rata. En ole nyt muuta sen kanssa yrittänytkään tehdä kuin imuttaa sitä silleen että se oikea paikka juurtuu sen kalloon. Yksi iso ongelma mikä paistoi oli se, että sana "ODOTA" oli käsittämättömän vaikea sisäistää. Joo, siis et Cecilistä oli ilmeisesti okei, että jos hän istuu, mutta pyörii maagisesti paikoillaan silleen että näkee mut koko ajan et se olis hyväksyttävää. Ei Cecil, se ei ole. Saat käännellä vain päätäsi, et kroppaasi.
Tytöstä pientä videomatskua, toi spiraali on väärin tehty, tän siitä saa kun tekee ulkomuistista katsomatta sääntöjä :--D Hienosti se jaksoi :) ihan hyvillä mielin ja itsevarmana siihen rallytokon nakkimölliluokkaan. En mä tiedä kuinka paljon siellä sitten saa syöttää, mut se selvii sitten. Ja onhan tässä aikaa treenata.
Wiltsun kanssa taidettiin ottaa kerran ja sit vaan leikittiin. Alkoi olla niin pimeää jo.
Ihan lopuksi otimme vielä Petran kanssa paikkista. Nuoriso kitisi Sagurin ja Taikan takana kun ne siinä makasivat maassa vierekkäin. Sen jälkeen vielä otin seuraamista, selkeää kehitystä on tapahtunut täykkärissä kun totesin että saksalainen täysikäännös on Sagurille parempi vaihtoehto. Samaten vasemmalle käännöksestä on tullut huomattavasti tiukempi kun vertaa siihen kaareen mitä se vielä muutama kk sitten oli.
Mut joo! Oli varsin kiva treenata rallyakin vaihteeksi. Kiitän Petraa kuvista sekä videosta!
Terhi tuli hakemaan Cecilin isän Roxyn ja veljen Jedin voimin meitä aamulla ja ajoimme sitten Inkeroisiin tapaamaan Anjaa. Hän on Cecilin emän Pinan ja siskon Tatan omistaja.
Cecil oli aivan onnessaan, että pääsi telmimään sisarustensa kanssa. Vielä kivempaa oli, kun Pina-emä tuli fiiliksissä mukaan hääräämään. Kyllä huomaa kehen pennut ovat tulleet :D samanlaisia "jeejeejeekoskemuhunrakastansuajakokomaailmaahaittaaksjoshyppäänsyliinheimiksetsäenäärapsutamua" -koiria. Kyllä Jedikin oli kasvanut hurjasti siitä kuin sen viimeksi näin. Tataa en ollut koskaan nähnyt, sillä on eniten karvaa kolmikosta. Se on myös tavattomasti äidinsä näköinen.
Tavattoman huonolaatuista videota porukoiden telmimisestä.
Pitkäkarvaisena nahkana (pinana) syntynyt tyttönen nimeltä Pina. On se kyllä pätevän näköinen neiti.
Cecilin luonne tiivistettynä yhteen kuvaan. kuvan ottanut terhi
Roxy, Cecil, Jedi, Tata, Pina.
Kiitoksia kovasti Anjalle ja Terhille mahtavasta päivästä!
Kyllä se on fakta, että ihmeiden aika ei ole ohi!
Petran Taika yritti melkein leikkiä mun koirien kanssa. Ja se suostui _istumaan_ mun ällöcollieiden kanssa! Tätä ei tosiaan joka päivä tapahdu!
Aluksihan meillä oli tarkoituksena lähtee Petran kanssa pitkälle lenkille. Et heitettäis semmonen reipas kävelylenkki. No tää kyl kuihtu kasaan aika nopeasti ja taidettiin kolmessa tunnissa edetä joku 200m kotiovelta. Koirat kyllä juoksivat suunnattomasti.
Cecilin kanssa pidättäydytään vielä tossa imuttamisessa. Tossa nyt vaan Cecilillä on usein semmoinen asenne, että kyllä hän tän handlaa, kakku pala tämä kyllä nyt sanoo Cecil. Se sit yhtäkkiä tosiaan alkaa seuraamaan ilman että pitää nokkaansa mun kädessä. Tää olis muuten iloista, mutta se edistää, vinottaa ja kävelee alle. Et vielä on lievää hiomista hehs. Ehkä me saadaan jonkinlainen seuraaminen kasaan ennen tota rallymölliä.
Cecilillä lievästi syyllinen ilme.
Sagurista otettiin piiiiitkästä aikaa rakennekuvaa. Kyllä herra on harmaantunut kun vertaa kesällä otettuun kuvaan. Tässä kuussa jätkä täyttääkin jo 8! Kyllä nää vuodet on vierinyt.
Cecil on nyt 5kk 1vk. Mätsäriin ollaan nyt sit menossa marraskuussa nuorison voimin, kun veteraaneja ei olekaan niin Sakari jää himaan. Esiintyminen on jo paremmalla mallilla! Pitäisi vielä treenata hampaiden katsomista. Ei se mitenkään pelkää tai muuta, mutta se vääntelehtii ja tekee hommasta varsin mahdottoman.
Lempisheltti sylissä.
Ja sitten tämä todiste siitä, että Taika alkaa lämpenemään Williamille. Se on aina vihannut sitä, sietää kyllä, mut pitää äärettömän ärsyttävänä väärän värisenä ja rotuisena möykkynä. Hyvä katsoa vanhoja yhteiskuvia kun Taika näyttää niin hakatulta, kun ei yhdään viihdy collieporukan vieressä. Mut ehkä vielä joku kerta Taika uskaltais juoksemaankin noiden kanssa!
Lisää kuvia onkin sitten täällä
