Mun ei alunperin edes pitänyt mennä koko karkeloihin, sillä tiellä oli työt ja tuhat muutakin estettä. Elsi pyysi multa Ceciliä JH-koiraksi, joten nyt oli aivan pakko pakko PAKKO päästä sitä sitten katsomaan :D

FCI-säännöillä mentiin, eli ei ollut nuorempia tai vanhempia jaoteltu. Junior handlereita oli aivan mieletön määrä, joten ne oli porrasteltu ja jaoteltu ryhmiin. Elsi pääsi treenailemaan hyvissä ajoin Cecilin kanssa. Etsittiin sopiva juoksurytmi ja katsottiin miten koira toimii. Cecilin saa nojaamaan enemmän eteenpäin sillä, että pitelee namia hieman kauempana naamasta ja antaa koiran kurottautua namia kohti. Muuta siinä ei oikein ollut. Elsi harjoitteli Cecilin raajojen siirtämistä mikäli se ei itse siirrä niitä oikein jnejne. Parivaljakko näytti yhdessä oikein hyvältä!

Cecil oli varsin onnellinen saamastaan huomiosta ja hyppikin pusujen toivossa Elsiä vasten. Elsi raukka ei päässyt mitenkään koiran korvapesua pakoon, sillä Cecil oli kahdella jalalla handlerinsa pituinen :---D Onneksi Elsiä ei haitannut, vaan suorastaan innostutti koiraa enemmän. Tästähän likka innostui, sillä yleensä korvapesujen vuoksi kaikki kiljuvat ja parkuvat.
Ja kyllähän sen sivusta huomasi, että parivaljakko piti toisistaan. Yhteistyö oli saumatonta ja iloisen näköistä!

Tänään sitten kisasin Mösilö the Cecilin kanssa jatkoon pääsemättä, mutta olin itse suoritukseen aivan älyttömän tyytyväinen!

Mösilö the Cecil on sitä mieltä että "Mmmmm nameja".

Matkaan ei tarttunut mitään tavaraa tai muutakaan sälää. Ilmeisesti siellä oli paljon messutarjouksia, muttei löydetty niitä kyllä pahemmin. Riitta sitten treenasi Cecilillä ja Fiiliksellä parikilpailua huvikseen, vaikkei niitä koskaan saa mihinkään ilmoitettua, kun ovat eri rotuisia ja samaa sukupuolta :D Hyvin se kuitenkin meni ja kyllähän se aikaa tappo, kun piti tunti saada johonkin hävitettyä. Nimittäin pitihän sitä jäädä ryhmät ja BIS-katsomaan!
Nyt on sitten tietenkin aivan sairaaloinen kehäkuume päällä, joten oon jo katsonut loppuvuodeksi muutaman näyttelyn, missä vois noita poikia pyörittää.

Kipastiin tänään 2x agirata ja 1x hyppyrata JAU:n kisoissa, missä tuomarina oli Reetta Mäkelä. Cecilin ilmoitin aika extemporella viime vklänä juuri ennen ilmon loppumista ja ilmeisesti kannatti! Eihän me tässä ihan hetkeen olla mitään treenattu, mutta luotto koiran osaamiseen oli kova! Ratapiirrokset tulevat ehkä joskus ja video kaikista radoista löytyy postauksen lopusta järjestyksellä D, F, E!

MAXI I D-rata oli ensimmäinen ratamme. Se oli aika semmoinen perus ykkösten rata! Mä olin aivan auttamattoman myöhässä esteellä viisi, mistä syystä toi valssi myöhästyi kuin VR konsanaan ja Cecil kaarsi aivan tarpeettoman pitkän lenkin. Tohonhan olisi voinut tehdä tuhat muuta - paljon fiksumpaa - ratkaisua, mutta noh! Halusin vaihtaa puolta ja mun piti päästä pois koiran tieltä, niin en oikein muutakaan vaihtoehtoa tohon keksinyt. Meidän keinuun olin aivan mielettömän tyytyväinen! Se oli nopea ja puhdas! Ei tullut rumaa lentokeinua eikä se koira raapiutunut sitä ylös tai alas! Hieno Mösilö!
Loppusuora ei mitenkään tyylipuhdas ollut, sillä vauhtiahan ei ollut paljon nimeksikään :----D Treenattiinhan me loppusuoria vähän tossa jokin aika sitten, ettei se enää niin pahasti vilkuile taakse, mutta eipä sillä kyllä mitään erityistä raivoa ole tuonne eteen. Loppusuoria siis pitää alkaa treenaamaan ihan kunnon intohimolla, niin ei hävitä ajalla niin paljoa tulevaisuudessa, kun se ei tällä hetkellä mene raivolla päähän.

Tuloksena MAXI I D-radalta 4. sija LUVA -11,72sek ja etenemä 4,14m/s! Ihanneaikaa en muista, mutta saattoi olla jotain 43s tai vastaavaa. Eli vielä yksi LUVA jää uupumaan luokkanoususta!

MAXI I E-rata oli meidän nopein rata ikinä! Varmaan siis yks nopeimmista radoista koskaan, sillä meidän ratasuoritus kesti n. 7 sekuntia!

Ensinäkin olin aivan sekaisin. Olin kuulevinani pillin vihellyksen, mutta tosiasiassa Mäkelä puhalsi pilliin about siinä kohdassa kun olin antanut koiralle jo lähtöluvan ja se oli hyppäämässä 1. estettä. Noh, kolmas este oli puomi ja Cecil loikkasi aivan siis käsittämättömästä syystä puomin alastulo-lankun puolesta välistä alas (ei siis kontaktipinta ollut lähelläkään) ja oli ampaisemassa putkeen.

Joku juuri tuli videolla eteen eli loikkaa ei videolla nähdä, mutta siis ei sillä ollut aikomustakaan edes pohtia niitä kontakteja, vaikka käskin sitä ottamaan ne. Otin sitten puomin uudelleen. Pointtina oli kyllä ottaa se samasta suunnasta kuin radalla oli tarkoituskin, mutta Mössö tiesi tehneensä typerästi ja kipitti sitten puomin ylös "väärästä" suunnasta. Periaatteessahan se oli mulle ihan sama, kunhan se nyt ottaa sen kontaktin ja niinhän se ottikin. Toki se jäi vinoon 2o2o kun jäi mua katsomaan, mutta eipä siinä! Kuuluttajatkin totesivat että "ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä" ja sehän pitää paikkaansa.

Tuloksena MAXI I E-radalta HYL.


MAXI I F-rata oli hypäri! Sitä oli hieman muutettu minien ja medien jäljiltä, sillä tietyt lähetykset putkeen ovat isolle koiralle todella epäreiluja.

Loppusuoralla oli alunperin pussi, mutta siinä kai oli jonkinlaista häikkää ja siksi se vaihdettiin suoraan putkeen. Olin aivan kauhuissani, sillä vaikka Cecil tekee pussin hienosti, on se silti hieman hidastava ja siksi mä kerkeän pinkomaan :D No nyt se on putkesta hyppy, siitä suoraan putkeen, siitä pituudelle ja vika hyppy. Kirosin aivan mielettömästi, et miten tässä näin pääsi käymään. Kuten edellä todettu, niin loppusuorat eivät ole meidän bravuureja.

Suunnitelma siis uusiksi ja se oli pitkälti semmoinen, että "katso että koira ottaa ekan hypyn U-putken jälkeen ja sitten juokse niin maan perkeleesti".

En uskaltanut neljännelle esteelle tehdä mitään vastakäännöstä tai muutakaan. Mua pelotti että sekoon jotenkin, joten päätin vaan yrittää kääntää tiukasti, antaa koiralle paljon tilaa hakea kepit itse ja mennä sitten tukemaan rinnalle. Muurin jälkeisen putken jälkeen mulla aivot löi ihan selkeästikin tyhjää, enkä edes tiedä miksi! Videollakin näkyykin, miten jähmetyin hetkeksi putken ja hypyn väliin :D Sitten vaan äkkiä persjättö ennen putkea, jotta Cecil ei vahingossakaan mene väärään päähän.

Loppusuora meni juuri suunnitelmien mukaisesti. Katsoin vähän että se ei tule hypystä ohi ja sitten vaan juoksin. Kuuluttajilta tuli piristävästi kommenttia että "sitten rohkeaa ohjaamista loppuun saakka". Eipä oikein muuta voi, kun taidottomat treenaa :D

Tuloksena MAXI I F-radalta 3. sija LUVA

SERT

-11,74sek ja etenemä oli 4,66m/s! Ihanneaika oli 39 sekuntia.



Tuomariltakin tuli kehuja, että oli aika makea pöllie ja Mösilö sai vielä vähän rapsutuksiakin Mäkelältä. Eipä yhtään hassummin menneet nämäkään kisat! Viidellä startilla kakkosiin! Nyt sitten pitäis alkaa treenaamaan ihan kunnolla loppusuoria, tiukempia käännöksiä, erilaisia keppikulmia ja vaikka mitä muuta! Katsoo millon uskaltaa kakkosiin sitten ilmoittaa :)

Iso kiitos Riitalle videoiden ottamisesta ja ratakuvien ottajalle Anja Ahoselle myös suurkiitos!

ACP-katselmus eli vähintään 25% Corydon collieiden katselmus järjestettiin tänä vuonna ihanasti vähän lähempänä! ACP-klubi on siis lyhyesti sanottuna Corydon-kennelin sukuisten koirien kerho. Katselmus järjestetään kerran kahdessa tai kolmessa vuodessa, joten se kerää yleensä sankoin joukoin ihmisiä. Tämä oli ensimmäinen kertani ACP-katselmuksessa, sillä ne on järjestetty liian kaukana silloin autottomalle ja alaikäiselle ihmiselle (viimeksi eli 2011 järjestettiin Kuopiossa). Lauantaina oli urokset ja nyt sunnuntaina sitten nartut. Koiria yhteensä oli 81 ilmoitettu, mutten narttujen lukumäärää tiedä.

Tuomarina oli Miranda Blake eli Corydon-kennelin pitäjä Iso-Britanniasta

William sekä Sagur ovat melkein 100% Corydon-sukua. Sagurin isä on jo heti Corydon-kennelnimeä kantava koira ja emän puolelta tulee neljännessä polvessa. Williamin isä on Sagur joten isän isä on jo suora Corydon ja emän puolelta ensimmäinen tulee jälleen neljännessä polvessa.
Corydon koirat ovat siis niitä koiria, joista periaatteessa suurin osa kaikista Euroopan collieista ovat lähtöisin. Corydon koirat ovat erittäin tunnettuja maailmalla ja kasvattajat arvostettuja.

Jännä puoli tässä on se, että jopa minun puoliksi sileäkarvainen collie Cecil on 25% Corydon kun tarpeeksi pitkälle sukuja laskettiin. Nahkojen puolelta niitä ei luonnollisesti tule, mutta pehkopuolelta jo aika pian. 4. polvessa tulee sama ensimmäinen Corydon, joka on sama kuin Sagurin isä. Tämä nyt johtuu siitä, koska Sagurin sisko on Cecilin isän emä.

Mulla oli rahallisesti niin tiukkaa silloin kun ilmoittautuminen alkoi ja päättyi, joten en pystynyt ilmoittamaan koiriani mukaan. Mutta koska Cecil on sijoitus, niin sijoittaja ilmoitti Cecilin ikäluokkaan (2v-4v) ja lisäkilpailuun paras häntä ja liike.

Paras häntä ja liike kilpailussa Cecilhän on erittäin lupaava. Sillä on todella nahkamaiset liikkeet, eli draivia löytyy enemmän kuin peruspehkolta ja häntäkään sillä ei nouse selkälinjan yläpuolelle. Meidät kuitenkin käteltiin jo heti alkumetreillä ulos, sillä häntä on liian lyhyt.
Olin aivan puulla päähän lyöty, sillä Cecilillähän on ihan tajuton rokkipiiska toi häntä :D Mun oli ihan pakko itsekin kokeilla ja joo piruvie. Cecilin häntäluu on juuri ja juuri kintereelle. Tämä on siis toivottua, mutta sen mielellään pitäisi olla pidempi. Ilmeisesti noi häntäkarvat sitten hämää hirveesti. Noh eipä siinä!

Ikäluokassa 2v-4v oli 10 koiraa ilmoitettuna. Viisi valitaan jatkoon ja ne pääsevät automaattisesti kaikki paras narttu -kehään. Cecil ei tähän joukkoon kuulunut. Cecil sai kuitenkin ihan huippuarvostelun:

Very elegant tricolour bitch. Correct coat type. Excellent black colour. Her head is balanced, but needs to be more refined. Her eyes are too light in colour and her ears are too light. She could do a little more front angulation and a little less weight. Moves very nicely.

Korvathan ovat periaatteessa pystyt tai ainakin melkein. Pehmeät päät sillä kyllä on korvissa, mutta eivät taitu mitenkään fiksusti. Olin yllättynyt että turkista tuli pelkkiä kehuja! Oli kyllä hyvin paikkansapitävä arvostelu ja Miranda katsoi koiran hyvin tarkkaan läpi painellen, silmäillen ja painellen vielä vähän lisää.
Tuo "voisi pudottaa hieman painoa" oli melkoinen yllätys. Kovasti se sitä paineli ja pitkään mietti. Mutta kun itsekin kokeilin niin tottahan se on. Ilmeisesti tämä viikko äidilläni on aiheuttanut Cecilin läskistymisen, kun äiti heittää koko ajan nameja ja tähteitä koko kolmikolle heti kun silmä välttää. Lenkkien pituus on myös lyhentynyt näiden kuumien päivien takia, kun ei millään pysty olemaan tuolla helteessä, kun mittarit paukkuu 34 astetta. Onneksi ensi viikolla pitäisi välillä olla vähän viileämpää, niin pudotetaan sitten noi pienet ylimääräiset lihat luiden ympäriltä ennen kisoja!