Ollaan tässä välissä lähinnä vain lenkkeilty! Black Friday -huuma oli vienyt aika paljon aikaa töissä, mistä syystä myös oma henkilökohtainen treenaaminen on jäänyt erittäin vähille. Mulla on nyt Havaijin auringon kirkkaudella paistava uusi otsalamppukin, niin pääsee käymään synkkinä öinä metsässäkin asti. Lumet on sulanut ja nyt on taas niin syksyinen sää. Meillä on myös huskytyttö Laeka hoidossa. Kokoonpano kasvoi väliaikaisesti yhdellä!

Samaten olen valmistamassa molemmille karvapepuille villapaitaa. Cecilin rotsissa on vatsakappale valmiina ja selkäkappale melkein. Siihen menikin jo se 4 rullaa, joten pari rullaa pitäisi vielä tilata niin saan loput selkäkappaleesta sekä kauluksen. Moiran rotsin aloitin toissapäivänä. Teen siitä huomattavasti huonommin istuvan, ettei heti tarvitse kutoa uutta :D Ohje perustuu useaan sovellukseen, joten saa nähdä millainen katastrofi lopputulos on. Näette sen kuitenkin pian! Täksi viikoksi aijon Moiran paidan saada valmiiksi, Cecilin paita odottaa lankojen puuttumisen vuoksi vielä hetken.

Moira on kova apuri. Ikävä kyllä. Violetti on Mösön ja punaoranssikatastrofi on Moikun. Vatsakappaleeseen kokeilen tuota "helmineuletta" ja yläosaksi tulee joustinneuletta. Moiralle 3o, 3n ja Cecilille 4o, 4n

Moiriksella on nyt myös uusi kaulapanta! Kasvoi noista pentupannoistaan yli. Mulla oli tarkoituksena napata Rukalta vähän saman tyylinen pinkki mitä jo Cecilillä on, mutta ne oli loppu ja mulla oli ostohousut jalassa, joooten päädyttiin Hurtan leveämpään pantaan. Mikä on törkeen mageen hopee-keltainen!


Tässä postauksessa mulla oli tarkoituksena vetää pirun isoa palmikkoa, sekä koko setti pyöröpuikoilla. Pakko sanoa, että toi oli tavattoman aikaa vievää ja koska toi lanka on kamalan paksua, toi koko setti painoi kuin synti. Tein tota varmaan monta kymmentä tuntia ihan liioittelematta ja tossa pari viikkoa sitten totesin että mjaah, ja purin koko roskan. Uusista paitayrityksistä tulee yksinkertaisemmat!

Tiistain agility

Kipastiin Mösöttimen kanssa eilen agitreeneissä tuuraamassa Riittaa! Ensi viikko tuleekin olemaan mielenkiintoinen, kun Moiris tulee myös mukaan :) Silloin tosin tuurataan konkkaronkalla valkkuryhmää. Saa nähdä mitä keksitään pikku-typykän päänmenoksi ja toivottavasti saataisiin siitä jotain videomateriaaliakin!
Ratapiirros c. Agility Akatemia
Kyseessä oli tuurausvuoro alkeis/pentukurssille, jolloin kaksi koiraa oli samaan aikaan kentällä suorittamassa pisteitä. Aluksi tehtiin pätkää 8, 9, 10, 11 ja putki 16 siitä päästä, mikä on keppien vieressä. Jäin hölmösti varmistelemaan rengasta, niin en millään kerennyt valssiin tarpeeksi ajoissa, jolloin Cecil veti esteen 11 väärältä puolelta. Jossain välissä mä huomasin myös että mun pieni prinsessa varastaa lähdössä mitä se ei ole tehnyt esim. about ikinä :D Nyt vaan oli ihan liian kivaa. Pari kertaa palauttelua paikoilleen ja pari kehua paikalla pysymisestä niin johan se taas luonnistui. Lähdin myös aikaisemmin liikkeelle, niin kerkes hyvin heittää koiran vielä takaa.

Juha ehdotti vaikeuttaa niin, että koiran mennessä putkeen mä otan sen toiselta puolelta pakkovalssille kepeille. Olin hetken aivan äimänä, että lähetäänkö me oikeasti kokeilemaan tuollaista. Kisoista on kaksi vuotta aikaa ja ei olla keppejä treenattu tauon jälkeen kuin pari hassua kertaa ja ja ja.... No lähdettiin silti kokeilemaan. Ekalla kerralla olin mahdottoman myöhässä, enkä kerennyt kepeille pakkovalssaamaan kun koira oli jo ulkona putkesta. Seuraavalla kerralla me onnistuttiin. Cecil kääntyi tajuttoman nätisti ja saatiin kepit tehtyä.
Pari toistoa vielä ja viimeinen välikkö jäi kahdesti tekemättä. En ymmärtänyt miksi, mutta huomautettiin että putken pää on niin vikan kepin vieressä, että mun pitäis oikein työntää sitä koiraa vikasta välistä. Sitten onnistui taas sekin. Ei ollut ihan moukan tuuria.

Toinen pätkä oli 20-25. Tämä oli meille aika vaivaton, joskin alkuperäinen ideani oli valssata ennen putkea, mikä oli onneton idea. Kyselin että miksi ideani kusee, sillä Cecil hyppää luonnollisesti niin pitkälle, että valssi ei ole kovin puhdas ja koira meinaa vetää ohi koko ajan. Huomattavasti parempi idea oli tehdä persjättö taikka takaaleikkaus putken jälkeen. Mulla on varsin huonot kokemukset persjätöistä putkilta, joten hieman kurkkua kuivasi. Päätin lopettaa nössöilyn ja ampaisin vaan juoksemaan. Oreniuskin kehui, että ei siinä ollut mitään ongelmaa. Ehdin heittämällä!

Loppuun vielä 20-28. Pyysin yhtä ryhmäläistä palkkaamaan loppuun. Loppusuorissa ei olla koskaan oltu vahvoilla. Edes aikoinaan kisoissa ja se näkyy kisavideoillakin. Anyways valssi muurin jälkeen ja täysillä maaliin. Ihme kyllä kerkesin siihenkin hyvin! Oli aivan mieletön tunne. Hitto että oli hyvät treenit ja Cecil oli aivan mieletön!

Se mitä opimme tai mitä mä opin on se, että älä varmistele liikaa tai epäile sitä mihin pystyy tiiminä. Ei mulla tulis mieleenkään treenata, etenkään näin pitkän tauon jälkeen, mitään pakkovalssia kepeille, mutta niin se vaan onnistui. Ja onnistui vielä hyvin. Samaten niin loppusuoria keskityn treenaamaan, mutta pitäis luottaa myös siihen omaan kykyyn kestää perässä :D

Omistajan uinti

Uimisessa ollut myös parin viikon mittainen tauko työkiireiden vuoksi. En ole viime kertaisen vapaauinnin jälkeen päässyt uimaan, mikä on kyllä harmittanut paljon. Tänään lämpäksi vähän rintaa ja sitten harjoiteltiin käsivetoja. Apuna oli tällä kertaa myös ekaa kertaa räpylät mikä ei vaan anna oikeasti voimaa potkuille, jotta en turhaudu kuoliaaksi kun en pääse eteenpäin, vaan myös korjaa nilkan virheasentoja. Paras. Keksintö. Ikinä.
Hengittäminen on tärkeä taito ja jotenkin se taito unohtuu veden kanssa. Taisin vetää kahdesti vettä nenän kautta ja muuten vaan litran väärään kurkkuun. Välillä olin ihan loppu ja sydän hakkas kahtasataa - veri happea kaivaten. Mut hyvin meni! Oikeasti. Olen hyvin tyytyväinen ja näytti koutsikin olevan.

Kipastiin taas Cecilin kanssa Juha Oreniuksen treeneissä akatemialla. Tuurasin valkkuryhmän osallistujaa ja kyllä taitojen ruostuminen näkyi jo ihan rataan tutustumisessa. Olin katsellut ratapiirrosta jo ennen treeneihin osallistumista, mikä helpotti ehkä hieman.

Ratapiirroksen c. Anna Orenius
Teimme pätkää 1-5 vaikka tarkoituksena oli kyllä ensisijaisesti vetää ihan kepeille asti ja ottaa ne sitten erillisenä. Kontakteja vahvistelin pariin otteeseen ja siitä sitten putkeen. Meille tuotti ongelmia putken ja puomin erottelu vaikka viime viikolla sitä kehuttiin :D Silloin oli vielä haastavammin putken ja puomin suu vierekkäin. Itse radalla ihmettelin kovasti miksi Cecil juoksi voimakkaasti putkeen, mutta kuten videolla näkyy niin työnsin omalla liikkellä koiraa huomaamattani putkeen enkä ottanut koiraa kunnolla haltuun. Mulla oli joku ihan pointti tossa alunperin, halusin varmisella puomia ja siksi juoksin sitä lähemmäksi, mikä samalla ohjasi koiraa putkeen. No, Cecilillä oli muutenkin joku Jee Putkiralli -päivä. Jos nyt jotain positiivista, niin kolmannella yrittämällä Cecilillä oli ihan mageen tiukka linja esteellä kolme!


Harjoiteltiin sitten pätkää 6-12. Aluksi meinasin mennä saksalaisella 7-8 pätkän, mutta putki oli liian tyrkyllä. Jossain välissä vaikka miten huusi "täällä", niin Cecil ampaisi putkeen anyways. Lukitsi sen jo kaukaa. Lähdinkin sitten tolla peruuttelulla. Orenius heitti jossain välissä kun sählättiin putken jälkeistä hyppyä että "parempi, mutta ei hyvä" :D Ongelmaksi jäi se, että lähdin liikkeelle joko liian aikaisin --> koira ei hyppää estettä 7 TAI lähdin liikkeelle liian myöhää --> koira on päätynyt putkeen tai homma tyssää siihen. Videolla pari onnistuneempaa pätkää, huomaa kyllä edelleen, että mun pitäisi lähteä aikaisemmin liikkeelle, mutta jäin varmistelemaan ihan liikaa.

Kyllähän se lopulta siitä! Koira teki hienosti ja hyvällä sykkeellä. Itellä pyöri päässä niin moni asia samaan aikaan, että olisi pitänyt olla turhautumatta, vaikka epäonnistumisia tulikin useampi. Onneksi Riitta otti treenit videolle ja kiitos siitä. Huomaa kyllä välittömästi mitä tein väärin. Vaikka kerrotaan mitä pitää korjata, niin parhaiten sitä ymmärtää oman liikkeen virheellisyydet kun näkee sen itse. Pitäisi olla keskittymättä siihen millainen ohjaaja olen joskus ollut ja koittaa keskittyä enemmän siihen, että pääsen takaisin siihen samaan tilaan JA kehittyä siitä sitten eteenpäin. Muutama rohkaisun sana on onneksi tullut, että se vaatii vaan ehkä parin kuukauden muistuttelun niin pääsee takaisin siihen mitä on joskus ollut. Lähinnä harmittaa että mulla on kadonnut se silmä tässä parin vuoden tauon aikana kokonaan radan hahmottamiseen ja ennen kaikkea siihen missä mun pitäisi itse olla. Nimimerkillä meinaan juosta siivekkeitä päin :D


Moiran 16vk rokotukset oli tiistaina! Rokotukset menivät hienosti ja mimmi painaa 10,3kg! Kaikki oli jälleen kerran hienosti. Ainoa negatiivinen asia on se, että pentu on oppinut hyppäämään itse sängylle, eli nyt Cecil ei pääse sitä enää minnekään pakoon :D Onneksi, kuten kuvassa näkyy, Mösil on keksinyt tytölleen hyvän käyttötarkoituksen - tyyny.

Kävimme tuuraamassa Cecilin kanssa tiistaina Agility Akatemialla Riitan vuoroa alkeisryhmässä. En ole itse kisannut tai treenannut oikeasti varmaan pariin vuoteen. Otettiin suht matalilla rimoilla. Kyseisellä kurssilla on tavallaan ympäri kenttää eri pisteitä, eli kaikki koirat tekevät samaan aikaan jotakin. Treenattiin pelkkiä kontaktipinnan ottoja, kärkyin ja "ampaisin" aina eteenpäin Cecilin jäädessä A:n kontaktille miettimään että tuliko vapautuskäsky vielä vai ei.

Ratapiirroksen c. Anna Orenius
Teimme pätkää 20-27 ihan aluksi. Myönsin jo heti Oreniukselle, etten muista enää juurikaan mitään :D Agility on vähän kuin tanssi, ja näin rytmitajuttomalle oikeesti hankala juttu etenkin kun ei ole hetkeen tehnyt mitään kropanhallintaa vaativaa. Kyl se sit sieltä palautu mukaan! Ja Cecilhän oli aivan liekeissä. Kyl sen niin näkee et tää on sitä mitä se tykkää tehdä. Ongelma omassa ohjauksessa on, että mun juoksulinjat on aivan katastrofaaliset. Meinasin juosta siivekkeitä päin useammin kuin viidesti. Toistoja toistoja, kyllä se siitä sitten!

Muuten homma oli aika selkeä ja lähinnä piti keskittyä siihen, että juoksee hemmetin nopeasti jo ohjaamaan seuraavia esteitä. Esteellä 25 kokeilimme pakkovalssin lisäksi myös saksalaista. Tulen myös tulevaisuudessa pitämään pakkovalssin "heittävän" käden samana. Huomasi jotenkin välittömästi Juhan huomautuksen jälkeen, että jos otan koiran haltuun vasemmalla ja heitän sen myös vasemmalla yli, se menee huomattavasti tiukemmin kuin että ottaisin haltuun vasemmalla ja heittäisin oikealla. Saksalainen oli myös ihan kiva tehdä pitkästä aikaa. Ruosteessa kun olen, niin Cecil pari kertaa osui vähän kantapäilleni, kun en ollut tarpeeksi vikkelä, mutta parilla toistolla sekin oli ihan jees (Y).

Teimme myös pätkää 14-18 mikä oli meille helppo. Yritin näppäränä tyttönä ottaa lyhyttä videota, mutta lopputulos oli katastrofi. Ei vaan se, että radasta ei näy mitään, mutta myös se, että olin vahingossa painanut jotain nappulaa kun jätin puhelimen nojaamaan pulloon --> slowmotion video minkä näkee TÄSTÄ. Ihan hauska loppupeleissä!

Cecil oli niin liekeissä ja kyllä itsellekin tuli semmonen ryöppy hyvänolon tunnetta, ettei mitään rajaa. Mun on tosi vaikea edes kuvailla milloin olen viimeksi tuntenut noin hyvää oloa mistään. Matka Agility Akatemiaan on äärimmäisen pitkä. Se on joko pari bussia ja juna, sekä 3km kävelyä tai sitten kolme bussia ja juna. Etenkin näin talvisin reitti on hieman riski. Nopeimmillaan olen siellä 1,5h ja hitaimmillaan en edes halua kuvitella. Treenit olivat kyllä niin mielettömät, että eiköhän sitä ole pakko vaivautua vaikka sitten julkisilla.

Moira hallissa

Olin entiseltä treenikaverilta ostanut yhden vuoron HSKH:n hallille vapaavuoroon. Riitta osti toisen puolen siitä Gleen kanssa.

Moiran kanssa agendana oli hauskanpito, leikkiminen ja lujaa meneminen! Välillä jäi leikki vähän kesken jos joku koira huusi kentän läheisyydessä oikein kunnolla. Superreipas kuitenkin ja jaksoi keskittyä siihen mitä tehdään!
Putket on nyt valloitettu tokaa kertaa pienen perkeleen elämässä, nyt sitä uskalsi mennä jo kierreputkia jopa ihan ilman että kukaan oli huutelemassa :) Putkiralleista löytyy videota ja siitä kiitos! Varoituksen sana, että videolla on niin korkeita ääniä, että varmasti vahingoittaa kuuloa :D


Puolenvaihdot oli myös homman nimi. Pyysin Riittaa pitelemään Moiraa aloillaan, kun olen kauempana selkä koiraa kohti, ojennan jomman kumman käden ja katson siihen suuntaan jomman kumman "olkani yli". Moira ei epäröinyt hetkeäkään kummalle puolelle se juoksee palkalle. Homma meni niin nappiin, että vaikeutin ottamalla siivekkeen siihen mukaan ja asettumalla ikään kuin siivekkeen taakse "pakkovalssiin".

Iiiihan loppuloppuun odotellessa teimme pari kiertoa, mistä videota. Se olikin huomattavasti hankalampi juttu :D

Kasvukuvia ja treeniä

15,5vk kasvukuva tuli myös otettua! On se kyllä tavattoman kaunis penikka <3 Ensi viikon alussa meillä onkin sitten taas rokotukset. Kohtapuoliin voidaankin alkaa katsomaan mätsäreitä sekä pentunäyttelyitä ensivuodelle!

Moiran kanssa olen ottanut asiakseni antaa sen itse miettiä ja naksutella sen mukaisesti. Olen aina ollut todella huono opettamaan mitään naksuttimella ja joudunkin vähän väliä avaamaan jonkun sivun tai videon netistä miten pitäisi jatkaa. Olen joskus aikoinaan naksutellut jotain pientä ja vahvistellut, mutta nyt olen päättänyt käyttää sitä pääasiallisesti. Moira osaa nyt istu, maahan, seiso, sekä laittaa etutassut ympäri käännetyn kupin päälle. Samaten kapulanpito treeniä hiljalleen ihan vain niin, että toistaiseksi pelkkä kosketus riittää. Pieniä askelia, mutta eiköhän se tästä.


Olimme muutaman päivän Riitalla kyläilemässä. Perus lagaamisen lisäksi teimme muutaman pitkän lenkin ihanassa lumessa ja koitettiin nauttia kylmyydestä. Oli aikamoista mahduttaa niin monta koiraa yhteen kämppään, mutta onneksi kaikki tulevat juttuun keskenään! Yhteisen kaverin lk collie uros Peto oli Riitalla hoidossa ja olikin aivan ihanaa nähdä tuo lempeä jättiläinen ekaa kertaa puoleen vuoteen! Meiningeissä oli mukana siis urhea Petteri-Peto, Fiilis, Glee, Cecil ja Moira. Glee ihan viimeisenä päivänä lämpesi pennulle niin paljon, että paini tämän kanssa sisällä vaikka normaalisti tuon kaltaiset hömpötykset kuuluvat ulos. Taustalla urheat kommentaattorit team RR ja sitten vielä joku elokuva. Koittakaa kestää.

Höpötykset - oma uinti

Mun ehdottomasti heikon osa-alue missään on uiminen. Ala-asteella sitä tuli uitua hallissa ja välillä yläasteellakin kun pakotettiin. Lukiossa osasin jo hangata vastaan ja tässä sitä ollaan. Osaan kroolata, luulin osaavani uida rintaa ja no, luulin osaavani kaikenlaista. Kunnes supersprintti triathlonissa heinäkuun lopulla uidessani avovedessa tajusin siinä puoliksi hukkuessani, että en mä taida osatakaan :D Kävin treenaamassa itsenäisesti, mutta luulin huonoja tekniikkoja oikeiksi sen perusteella, mitä joskus on opetettu.

Soitin suosituksesta huippu-uimarille, joka kouluttaa triathlonisteja ja on nyt ollut kolme kertaa takana. Aloitimme rintauinnin ihan alusta ja isoja keskittymisvaikeuksia muodostaa vasemman nilkan löysyys mikä vaikuttaa takapotkuun aika paljon. Nilkkoja saan pidettyä taittuneena ja jännittyneenä suht pitkään ja oikean nilkan loppuun asti, mutta jotenkin se vasen nilkka ojentuu aivan liian aikaisin. Musta on tullut varsinainen vesipeto ja olenin juossut lähihallilla nyt itsenäisesti 1-2x viikossa. Erinomainen liikuntamuodon vaihtoehto, etenkin kun kun juokseminen ei ole kiinnostanut tuolla höttölumessa yhtään.

Perjantaina siirryttiin vapaauinnin ihmeelliseen maailmaan, mikä oli mulle jotenkin kamalan vaikeaa. Nilkat pitäisi pysyä löysänä ja potkun pitäisi lähteä lonkasta asti, mikä tuntui mahdottomalta. Mulla nousi turhautuminen aika nopeasti, niin siirrytiin käsivetoihin ja keskityttiin hengitystekniikkaan. Kotiläksyksi pyrin ässäämään ne ja venyttelemään jalat (etenkin nilkat) erinomaisesti auki, mikä toivottavasti lisäisi liikkuvuutta ja auttaisi potkuissa :D