Loppukiri kohti maalia. Kuvasta kiitos ONEVISION.fi
Sellainen rupeama sitten! Matkana 300m uinti, 9km pyöräily, 3km juoksu. Tämä kisa järjestettiin Helsingin Uimastadionilla ja sen välittömässä ympäristössä. Uinti ei tapahtunut avovedessä vaan pidettiin poikkeuksellisesti Stadikan altaissa. Sää teki etenkin pyöräilystä vähän haastavaa, kun asfaltti oli muuttunut märäksi ja liukkaaksi. Pyöräilyreittikään ei ollut kovin nopea, hirveästi mäkiä ja jyrkkiä käännöksiä. Mutta olipahan jotain erilaista! Ainakin reidet pääs koetukselle!
Aluksi tuntui tosi hyvältä. Jännitti tuttuun tapaan hieman, muttei mitenkään erityisen paljon. Jotain tosi kummallista tapahtui mulle uinnissa. Lähdin vetämään vapaauintia, mutta jo muutaman vedon jälkeen tuntu siltä että hengitystiet leikkaa kiinni. En saanut hengitykseen mitään rytmiä ja iski jostain syystä ihan käsittämätön paniikki. Haukoin henkeä, yritin keskittyä ja sama juttu uudelleen. Tuntu et kuristun joka kerta kun laitoin kasvoni veteen. Vaihdoin sitten rintauintiin. Sama juttu siinäkin. En pystynyt hengittämään ulos veden alla kun olin edelleen niin paniikin vallassa. Heitin sit selkäuintia et voisin hetken hengittää rauhassa. Mut sama jatkui siinäkin, mikä oli ihan uskomatonta :D Siinä kun lensi edes pieni lusikallinen vettä naamalle niin rupesin haukkomaan henkeä paniikissa.
Uintiin meni kirjaimellinen iäisyys. Olin niin kaukana kaikista. Muut olivat jo nousseet ylös altaasta ja miehet odottivat lähtölupaansa. Hetken jo mietin luovuttamista, sillä uinnin ahdistus ei oikein mennyt pois. Kelasin kuitenkin, että teen vaan omaa kisaa, koitan rauhoittua ja saada itteni rennoksi ja lähtee sillä mentaliteetilla, että maaliviiva ylittyy. Aika 10:25min, 3:29min/100m
Vaihto 1 uupuneena juoksin vaihtopaikalle. Kädet vielä vähän tärisivät niin en oikein pystynyt keskittymään. Vaihtokassiin jäi pyöräilyhanskat, pyöräilylasit ja geelit ja kaikki :D Laitoin kypärän päähän, numerolapun selkään, kengät jalkaan ja sit pyörän kanssa pois alueelta. Vaihtopaikka 1 oli altaiden vieressä ja pyöräilyosuus alkoi Stadikan ulkopuolelta. Aika 3:01min - vaihto meni nopeasti!
Pyöräily alkoi pitkällä alamäellä. Muutaman kilometrin jälkeen sydämen tykytykset loppuivat ja onnistuin tasaamaan hengitystä. Suorilla teillä sain n. 33km/h vauhtia, mutta mäet sekä jyrkät käännökset hidastivat reilusti yli puolella :D Rullasi kuitenkin yllättävän hyvin! Sade oli mukavan virkistävä, ei tullut liian kuuma vaikka soijaa pukkasi. Aika 25:19min
Vaihto 2 oli tehty todella helpoksi! Kun pyörältä piti nousta pois, sen kanssa juostiin toiselle alueelle ja jätettiin numeroimattomille tangoille. Vaihtolaatikot oli omalla alueella numeroituna. Heittelin kypärän sinne ja lähdin kohti juoksualuetta. Oli kyllä tosi kiva, ettei pyöriä tarvinnut viedä takaisin sinne altaiden reunaan. Aika 1:13min
Juoksussa olin kyllä aivan loppu. Kannustajat sivuilla ja kanssakilpailijoiden positiiviset sanat antoivat lisää energiaa. Reitillä oli kolme jyrkempää mäkeä, muuten todella tasaista. Juoksu rullasi muuten suhteellisen mukavasti, loppukirikin tuli otettua maaliin. Aika 23:48
Tulos: 1:03:45h!
sijoitus matkalla 361/515 - sijoitus sukupuolen mukaan 166/260 - sijoitus sarjassa (naiset yleinen alle 40v ei kilpapyörä) 71/108
Keskisyke 185bpm, sykehuippu 198bpm
Kipastiin likkojen kanssa treenaamassa. Oltiin vähä huonosti prime timenä, mutta meille löytyi kuin löytyikin hyvin tilaa.
Tehtiin Moiran kanssa aluksi hieman rally-tokoa ja pieniä perusasentoharjoituksia. Pyrkimyksenä olisi syksyllä päästä rallykisat korkkaamaan pikkublondin kanssa, niin pistetään kaikki käännökset ja pyörittelyt tehotreenin alle! Ainoa mitä en oikein päässyt treenaamaan on spiraalit ja pujottelut. Myyris on edennyt kuukauden aikana hurjasti! Pitäisi vielä opettaa sitä kunnolla leikkimään. Se hyvin heikosti leikkii treenikentillä jos on paljon häiriötä. Ei se haahuile tai mitään, mutten saa siitä räjähtävää energiaa irti. Pitää kokeilla vielä erilaisia leluja ja treenata ihan sitä häiriössä leikkimistä :)
Cecil on nykyisin tokossa aivan kuin eri koira. Muistan hämmentyneenä ja suruissani sitä aikaa kun se paineistui tosi paljon - todennäköisesti liiallisen treenaamisen ja vaatimustason nopean nostamisen johdosta. Nyt se on niin iloinen ja se jos mikä tekee minut onnelliseksi. Teknisestihän tuo nykyinen meno on kamalaa katseltavaa :D se nojaa, hieman poikittaa ja sitten vielä vähän edistää. Meillä ei kuitenkaan ole tokossa tai rally-tokossa tai missä ikinä tavoitteet kovin korkealla. Ainoa prioriteetti on se, että on oikeasti superkivaa. Jäävät meni kaikki hienosti ja tehtiin kaikenlaista täpäkästi! Pitäis käydä kapula ostamassa niin vois treenata pitoja. Paikkista ollaankin paljon treenattu, joten ei se taida oikeen muusta kiinni kuin siitä ällöttävästä kapulasta!
Tauoteltiin ja sitten tehtiin vielä hetki aksaa. Moira tutustui ensimmäistä kertaa A-esteeseen. Ja targetin kanssa lähettelyä hypyille, putkeen, putkelta hypylle ja hypyltä putkeen. Perussettiä!
Cecil kun pääs vapaaksi se hyppäsi aitojen välistä esteiden luokse huutamaan :D Niin ihana katsoa kun se on innoissaan ja haluaa tehdä. Tehtiin muutamia epämääräisiä pätkiä. Pointtina vahvistaa keppejä, keppikulmia ja kontakteja. Mösö oli superhieno kepeillä. Ymmärrettävästi kun ei olla hetkeen treenattu niin se ei kestä sitä että irtoan itse sivusuunnassa. Katellaan sitä sitten seuraavissa treeneissä!
Tehtiin hyvin pientä radanpätkää, missä pointtina oli lähinnä vaan mennä lujaa ja irrota. Tehtiin välillä myös 4-2 takaperin, mikä olikin vähän vaikeampi Cecilin rytmittää, kun ei putkesta voi juosta pää viidentenä jalkana kepeille! Jäi tosi hieno fiilis. Nyt on sohvalla kyllä väsynyttä koiraa. Moira nukkuu oikealla puolella ja Cecil vasemmalla puolella kun itse istun läppäri sylissä. Onneksi ostin kolmen istuttavan sohvan ;)
Puolisen vuotta lyhykäisyydessään:
- Moira täytti vuoden 25.7.
- Teimme Cecilin ja Moiran kanssa ensimmäistä kertaa agilityä sitten joulun tuossa eilen
- Moira kävi näyttelemässä toissapäivänä
- Itse olen juossut nyt puolimaratonin kesäkuun alussa, supersprintti triathlonin kesäkuun keskivaiheilla, polkujuoksua heinäkuussa
- Moiran kanssa on herätty treenaamaan edes hieman
- William ja Spidi ei muutakaan mun luokse, mutta William oli kyllä hoidossa kolme viikkoa ja tulee varmasti toistekin!
- Aloitin uudessa työpaikassa tämän viikon alussa
William on hirveästi reipastunut! Sisällä leikki paljon - etenkin Myyriksen kanssa. Ulkona ei sitten ihan uskaltanut ottaa osaa tyttöjen rajuihin painiotteluihin vaan tyytyi hajujen ihmeelliseen maailmaan! Koirien kanssa on myös käyty muutamaan otteeseen uimassa piiiiiitkästä aikaa! Moikun mielestä vesi on aivan käsittämättömän ällöttävää, mutta Cecil - vanha vesipeto! - oli aaivan kikseissä! Itsekin uskalsin heittää talviturkin kesäkuun alussa.
Ennen Kiira-myrskyä oltiin Riitan kanssa treenaamassa Ojangossa agilityä. Ei olla kumpikaan käyty siellä varmaan iäisyyksiin. Agendana lähinnä vaan hauskanpito ja muistuttelu. Tehtiin suuuperlyhyt rata missä pointtina oli vaan täysiä meneminen ja irtoaminen. Näissä kyllä onnistuttiin :D Moiran kanssa treenattiin vähän väliä pienempiä pätkiä lähinnä targetilla. Ollaan treenattu lähinnä vain rallya jne, niin se on kovin paljon mussa kiinni. Hienosti se targetille irtoaa, ja kun Riitta toimi apparina niin saatiin vauhtiakin kun pystyy paremmin hetsaamaan.
Erikoisnäyttely 11.8
Moira korkkasi JUN luokan toissapäivänä Espoossa collieiden erikoisnäyttelyssä. Tuomarina oli brittiherra Geoff Duffield GB. Junnunarttuja oli 9, joista Moira meni kehään ensimmäisenä. Siinä tuli vähän kiire, kun pikkupentujen kasvari siirrettiinkin lennosta toiselle tuomarille, enkä ollut varautunut ihan vielä menemään kehään :D Myyris esiintyi superhienosti ja antoi tuomarin käsitellä. Sen jälkeen kun tuomari nosti etutassut ilmaan, niin Moira rupesin vääntelemään ja rimpuilemaan käsittelyssä.
Paljon arvostelussa oli hyvääkin! Katellaan vielä loppuvuodelle jotain kehähommia. Nyt kyllä tota tukkaa lähtee aivan järjettömästi (sopivasti heti kun Cecil lopetti karvojen pudottamisen :D) niin ehkä lähempänä vuodenvaihdetta
