Päästiin Cecilin kanssa ensimmäistä kertaa osallistumaan HSKH:n Tehotiimin leiriin. Leirissä oli kolme kouluttajaa, jotka kierretään pienryhmissä läpi. Päivä kesti 9-18, joten vaati kyllä paljon jaksamista koiralta kuin itseltäkin.
Ensimmäisenä oli vuorossa kouluttaja Tiia Neuvonen. Rataa tehtiin kolmessa osassa - pointtina oli mennä mennä lujaa. Haasteena oli myös, ettei rataa oltu numeroitu. Tämä oli aivan loistavaa treeniä itselle, koska mun radanlukutaito on heikentynyt. En myöskään muista ratoja. Sain videota kun vedettiin pätkissä! Lopulta vedettiin koko homma vielä alusta loppuun :) Tehtiin tosi hienosti yhdessä ja tuntui että ollaan molemmat samalla kartalla.
Toisena oli vuorossa Taija Mäkelän rata. Tämä tuntui todella haasteelliselta ja pyrkimyksenä olikin tehdä pari juttua hyvin. Ensimmäisenä oli kaksi hyppyä ja siitä käännös kolmannelle mikä oli käytännössä kahden välissä. Tämä edellytti koiralta sivulle irtoamista. Kävin merkkaamassa tokan hypyn (okseri) ja siirryin sivulle odottamaan. Cecil meni ihan nätisti, mutten kauhean paljoa voinut ottaa etäisyyttä. Harjoiteltiin myös ajoitusta, mikä oli paljon hankalampaa. Tehtiin kolmea pätkää monesti, jotta saisimme ajoituksen kuntoon. Kroppaa oli jotenkin todella hankala liikuttaa enkä ihan aina ymmärtänyt mitä minulta toivotaan. Cecil jaksoi superhienosti kyllä painaa! Ja kepit onnistuivat kivasti silloin kun en itse valunut sisäänmenon tielle. Sain myös aivan älyttömästi ajatuksia siihen miten tulee jatkossa treenata ja miten pitäisi keskittyä huomattavasti enemmän linjoihin. Sen sijaan että miettii omaa ohjaamista, pitäisi miettiä miten se koira liikkuu radalla, mitä se koira näkee ja miten mun pitää liikkua suhteessa siihen. Tuntuu jotenkin todella ilmiselvältä, mutta myönnän aina ajatelleeni hieman enemmän sitä että missä mun täytyy liikkua. Pitäisi pikemminkin ajatella että missä koira liikkuu, mitä se koira näkee ja miten mun pitää olla suhteessa siihen.
Kolmas setti oli jo lähempänä viittä ja aivan katastrofaalinen setti. Kouluttajana oli Hannamari Nieminen. Hänen rataa ei saatu etukäteen, vaan se tuli yllätyksenä. Pointtina oli päästä rataa mahd. pitkälle ja mikäli tekee hylkäävän virheen niin juoksee radalta ulos. Tämä oli hauskaa! Ekaa rataa päästiin ehkä kolme estettä kun Cecil ampaisi kehyksettömän renkaan ohi ja loikkasi perus aidan yli. Tokaa rataa päästiin ehkä muutamaa estettä pidemmälle, mutta johonkin putkisysteemiin kaatui jos oikein muistan.
Kolmas setti oli siksi niin katastrofaalinen, että mulle ei enää tuohon aikaa päivästä kun oltiin treenattu niin mahottoman kauan. Koira myös selkeästi oli yliväsynyt. Sillä se ei mm irronnut enää edes putkiin. Olisi pitänyt tajuta se tokan kouluttajan jälkeen, että ehkä on parempi vaan lähteä kotiin, vaikka onkin koko päivästä maksanut. Ei oikein tullut onnistumisia ja itseä rupesi jotenkin turhauttamaan - suurimpana syynä se oma väsymys. Tästä on jotain videoklippejä, mutta se on siis niin rehellistä sekoilua että eipä siitä saanut mitään irti edes itse. Yleensä niitä virheklippejä on just parasta katsoa, koska näkee missä ne omat mokat tulee! Nyt suurimpana mokana oli se, että koitti väkisin vääntää jotain kasaan :D
Käteen jäi paljon! Kävimme Riitan kanssa treenaamassa sunnuntaina Ojangossa ulkokentillä yksittäisiä juttuja. Katsoin nyt jo vähän fiksummpin sitä meininkiä että missä koiran linja menee ja mitä se missäkin kohdassa näkee. Isona shout outtina on kontaktit! Cecil hirveästi niitä räiskii ja ihan puhtaasti sen takia että mä niin harvoin olen aidon oikeasti niitä vaatinut. Nyt se jäi tavallaan seisomaan ja hiljalleen valutti 2 on 2 off. Ei tietenkään toistaiseksi mikään ideaalisin tilanne! Mutta paranemaan päin!
Sunnuntain treeneistä videota meidän instassa. Niin pikanen klippi ettei jaksa tubeen sitä änkeä. Tehtiin myös putki-puomi erottelua :)
Moira oli myös mukana. Sen kanssa keskityttiin siihen, että palkka tulee muualta. Se silloin supermöllien epiksissä oli niin mussa kiinni. Nyt saatiin tehtyä 3-4 estettä kerralla ja hienosti lukitsi eteen tulevia esteitä. Tietyt putket ovat haastavia jos mun oma liike stoppaa. Se on vielä niin mussa kiinni. Siksi pamautin putken kattoon videolla :---D Hiljaa hyvä tulee.
Ihan alkuun tyrkkään pari treenivideota tylysti tähän Instasta, sillä en jaksa näitä muokkailla ja laittaa Youtubeen. Tässä Moiran viimeisin rallytreeni. Mimmiä vähän avustin kädellä, mutta voi kun se osaa taitavasti! Ja se keskittyy <3
Tässä pätkittynä ratojen parhaimmat palat. Instagram ei anna ladata noita reilu 1,5min videoita ja meiän ratasuoritukset korjauksineen päivineen kestivät about sen verran.
Asiaan. Vietettiin pääsiäinen aika lungeissa tunnelmissa. Lauantaina käytiin pitkällä lenkillä, sekä kipaistiin Ellin ja koirien luona. Sunnuntaina mietin että lähtiskö agiepiksiin molempien kanssa. Meillä on ollut Cecilin kanssa taas treenitaukoa aivan järjettömästi. Treenit ovat joka toinen tiistai ja onnistuin olemaan helmikuusta n. puolet influenssan kourissa, mikä verotti kolme viikkoa minulta. Aina kun luuli olevansa kunnossa, niin tuntuikin yhtäkkiä että keuhkot puristuvat kasaan. En voi suositella, 0/5 kokemus :D
Sain lopulta myö Riitan huijattua mukaan koiriensa kanssa, joten matka kohti Agria eläinvakuutus areenaa alkoi (ent. Racinel areena). Otin Moiralle 2x supermöllirataa ja Mösölle kilpailevien 2 starttia. Tuli hieman kiire, kun oli 6 koiraa ennen Cecilin starttia samaan aikaan kun Moiran supermölliradalla oli rataantutustuminen. Onneksi se oli helppo 13 esteen pyöritys. Mutta ei se kyllä meille ollut helppo. Moira ei ymmärrä pienen treenimääränsä vuoksi irtoamista ja roikkuikin aika visusti minussa kiinni. Ja kun ei estehakuisuuttakaan ole niin joudun aikalailla viemään sen joka esteelle. Mikä ei taas toimi, koska toi koira on niin nopea. Mutta hauskaa oli! Ja ne kohdat mitkä onnistuivat oli superkivoja <3 Odotan vaan että päästäis ulos treenaamaan niin ruvetaan leipomaan tosta agikoiraa. Hain toki sille ryhmäpaikkaa, mutta katsotaan riittääkö talkootunnit.
Moira oli Suuri Palkintokoira kun voitti maxien supermölliarvonnan :--D Kerrankin kävi tuuri! Saatiin kanakääreinen puruluu, narupallo ja paristoilla toimiva pantaan kiinnitettävä punkkikarkoitin. Luu on syöty ja narupallo odottaa seuraavia treenejä.
Cecil oli aika mieletön. Hyvä energia ja tehtiin koko ajan yhdessä. Ekalla radalla kontaktit kusivat aivan 100-0. Keinulla meinasin jatkaa, mutta palautinkin sen sille. Kolmas kerta toden sanoin ja jäi sitten 2o2o. Kepit oli aika hankalassa kulmassa MUTTA ME ONNISTUTTIIN! Ihan mieletön olo koska noi on niin semmoset et ei koskaan tiedä :D Juoksin kiljuen kolme vikaa estettä kun olin niin onnellinen.
Tokalla radalla kontaktit olivat hyvät! Keinu rasahti alas ja koira jäi 2o2o. Puomilla himmaili hirveästi. Lopulta valui 2o2o ja silittelin Cecilin päätä palkaksi. Sen sijaan nyt kepit kusivat ja meni vasta kolmannella. Tällä kertaa tuli semmoisesta välistä ulos mistä ei yleensä tule ja videolla näkyi jotain ihan ihme settiä. Mut tässäkin sama - toistoa toistoa toistoa.
Mielettömän hyvää treeniä meille kaikille! Koska vaikka oli epikset niin mun kädet tärisivät jännityksestä. Saa koirat tottua siihen, että kaikki on hyvin vaikka mutsi onkin vähän rikki :D
Maanantaina käytiin suipponokkien kanssa lenkillä. Pyysin Riittaa ottamaan kameran mukaan, sillä mun likoista ei ole kameralaatuisia kuvia otettu aaaaaikoihin. Nauttikaamme siis niistä!
