Huhhuh nyt ollaan jo toukokuussa! Tuntuu että viimeiset kaksi kuukautta on mennyt ihan hujauksessa!

Cecilillä alkoi juoksut 12.4 ja se nopeasti kehittyi virtsatietulehdukseksi. Hänellä oli sama tilanne viime juoksujenkin aikana. Ongelmat alkoivat lauantaina ja saimme maanantaiaamulle ajan eläinlääkäriin. Cecil oli aika rauhakseltaan onneksi, mutta sunnuntai-maanantai välisenä yönä alkoi myös ripuli. Onneksi tämä helpotti aika nopeasti.

Cecil sai kahden viikon antibioottikuurin virtsikseen ja lääkkeet auttoivatkin jo maanantain aikana. Hän sai myös erittäin mössöksi keitettyä porkkanaa ja muuta helposti sulavaa ruokaa. Harmitti kyllä, että Cecilillä oli synttärit 25.4 ja raasulla oli virtsis silloin. Olimme ostaneet ihan kakkutarvikkeet hänelle, mutta sitä piti sitten hieman odottaa.

Yllättäen myös Mianella alkoi juoksut! Fun fact of the day shiboilla alkaa juoksut suhteessa aika aikaisin! Tai jotenkin olen tottunut omissa ja kavereiden koirissa, että juoksut alkavat 9kk-2v välisenä aikana. Miane sai kauhean nolot pinkit ballerinapöksyt, mistä hän ei ole yhtään innoissaan.
Sillä Miane aivan absoluuttisesti vihaa syvästi housujaan, ei olla päästy treenikentille eikä varmaan mennäkään ennen kuin juoksut ovat ohi. Mianella katoaa täysin korvat housujen kanssa ja ilmankaan ei voi kentällä olla niin ollaan sitten kotona :D

Moiran kanssa ollaan jatkettu meidän keppiprojektia ja nyt menee kahdeksan jo aika kivasti! Minulla on semmoinen pieni toivon pilke tässä hommassa että kyllä tämä vielä tästä.

Minulla on viime kuu ollut aika kiireinen koulun tiimoilta ja tämä kuu tulee olemaan myös, mutta eiköhän helpota pian! Mitä nyt ollaan lähinnä tehty niin erilaisia jumppia metsässä ja kotona. Mianella on tiedossa myös kaksi match showta tälle kuulle, niin päästään harjoittelemaan myös kehäkäytöstä.

Oih ja voih. Ikuinen ongelma kaikessa nimeltään kepit. Oon jotenkin aina vannoutunut tekemään takaperin ketjuttamalla, sillä se oli se juttu millä oli järkevää tehdä. Saa super itsenäiset kepit. Ja ihan varmasti saa. Mun olisi vissiin kuitenkin pitänyt ottaa huomioon se, että kaikki tavat eivät sovi kaikille koirille vaikka sitä miten jaksaa hakata päätä seinään.

Moira on tavallaan osannut kepit vähän reilu puoli vuotta. Se menee tavallaan aina siihen, että se osaa 10 sit se osaa 12 sit se ei osaa ehkä kun neljä ja välillä ei meinaa mennä kolmeakaan. Sitten taas osataan 6 sitten ehkä 10 mutta sitten ei taaskaan osata kuin neljä. Moira on myös luonteeltaan sellainen, ettei se kestä kauaa epäonnistumista ja sitten se alkaa yliyrittämään. Tämä Moiran tapauksessa tarkoittaa sitä, että se rupee tarjoamaan ihan mitä mieleen juolahtaa eikä kuuntele tai meinaa rauhoittua.
Kun koira on päässyt tähän mielentilaan, on sen onnistumisen tarjoaminen todella hankalaa. Se koira on jo niin out tästä koko hommasta. Tämän vuoksi nämä kepit on ahdistanut minua joten minun ratkaisu on ollut se, etten vaan treenaa niitä :D Ei vissiin kuitenkaan tule kisavalmiiksi sillä tavalla.

Sama kauhu on pätenyt myös kontakteihin, mutta olen hiljalleen päässyt kammosta eroon. A-este on pakko ottaa juoksarina, kun kuluu olkapäät jos se rojahtaa siitä vauhdista niin jyrkästi pysäreille. Osumat alkaa olemaan aika hyvät ja annan mennä Moiran parhaimmalla katsomallaan laukalla. Mun kriteerit on A:ssa tosi matalat, koska haluan ettei se ole tarpeettoman kuormittavaa. Riittää siis yksikin tassu, mutta joku siihen täytyy osua. Harmittaa, ettei sen laukka ole niin siisti, koska jos se tulee neljällä, niin se hätinä osuu kontaktille, mutta viidellä taas se rytmi on vaikea.

Puomi taas on vieläkin kammotavampi kuin kepit ja sitä ei ollakaan hetkeen treenattu..

Keinu taas oli ihan sairaan hyvä! Voi hitsi se juoksi ihan siihen päähän ja jäi kauniiseen 2o2o :)! Ikävä juttu kyllä siinä, että Moirasta keinu oli niiiiin kiva, että se saattoi välillä karata keinulle ja paukuttaa sitä itsekseen. No sitten kävi jossain vaiheessa niin, että se paukautti omille varpailleen sen keinun ja sen jälkeen se onkin ollut aika jännä. Treenaamme superpalkalla ja muilla avuilla keinua ja menee jo paljon paremmin. Moira uskaltaa taas itse paukuttaa keinun päätä.

No joo. Kaikkea sitä pitäisi tehdä. Olen ladannut AgiNotesin muutama viikko sitten ja siitäkin on ollut jonkin verran apua. On ehkä huomannut sen, että monissa treeneissä on ollut onnistumisia ja mitkä teemat toistuu.

Mianen kanssa ollaan käyty kentällä varmaan kuusi kertaa. Hän osaa hienosti putken ja takaakierron, muuta ei oikeastaan olla tehty eikä varmaan hetkeen tehdäkään. Päästiin onnekkaasti tässä huhtikuussa pentukurssille, mikä tämän maailmantilanteen vuoksi on aika yksärimallisesti. Muut pennut ovat jo melkein vuoden ikäsiä ja meitä edellä, mutta meidän kanssa tehdään sitä mitä he tekivät talvella - eli leikitään, opetetaan superpalkkaa ja palkalle menoa. Näin saadaan vauhtia, itsevarmuutta ja fokusta. Mianella on vähän "paha tapa" lähteä lelu suussa rallattamaan ympäri kenttää.
Tässä päästään siihen, että sinänsä joo koira saa ns. päättää parhaimman tapansa leikkiä. Ei aina tarvitse repiä. Mutta sitten taas näin alussa ei ehkä ole ihan ok, että se pentu huitelee 50m päässä ja jää nyhtäämään karvalelusta karvoja irti eikä tule luokse vaikka miten heiluu :D Eli hän saa valita tämän tavan sitten myöhemmin, kunhan ensin on tottunut siihen että mamman kanssa parasta jee ja muutenkin yhdessä tekeminen. Eikä se sitä ole että olisin jotenkin tylsä, mutta lelu on niin kiva että sen kanssa ensin juostaan ympyrää ympri kenttää ennen kuin tullaan luokse.

Meillä on Mianen kanssa sunnuntaina taas treenit ja Moiran kanssa lauantaina Sanni Kariniemen treenit ekaa kertaa toooosi pitkään aikaan. Ei ehkä olla ihan kauheasti siitä edistytty mutta ehkä vähän! Tulee kiva viikonloppu :)!

Halusin vielä tännekin esitellä Linda Toivonen Photography ottamia kuvia Mianesta. Kuvat on napattu kolmisen viikkoa sitten. Oli mahtavaa saada pennusta vielä talvisia kuvia, kun pian kuvien ottamisen jälkeen kevät yritti saapua etelään ja niin saapui myös loskakelit. Onneksi nyt on jo aika kuivaa, vaikka aamulla hieman yrittikin sataa vielä lunta.






Loput kuvat nähtävissä täältä

Mitä ollaan tässä välissä tehty niin aika pitkälti opeteltu olemaan hyviä koirakansalaisia, mutta olen myös treenannut kaikille jonkin verran jumppaamista. Riemu-kaupasta olen hommannut pari puolipalloa, minkä päällä on hyvä tasapainotella. Mianella tosin mahtuu molemmat tassut yhteen palloon hyvin.. :D Cecilin kanssa nyt ollaan muutenkin jumppailtu paljon, mutta kyllä nuo puolipallot on kivat. Moirakin alkaa hiljalleen hiffaamaan jutun juonen. Sitten mitä näitä nyt perus pyöreän rahin päällä pyörimisiä ja muita.

Ehkä tällaisena minulle uutuutena tuli targetin koskemiset valitulla tassulla niin että se asetetaan suht korkealle joko koiran vasemmalle tai oikealle puolelle. Näin joutuu koira tasapainoilemaan, liikkumaan laajemmin, mutta myös käyttäään vähän corea. Toki ajatuksena olisi, että jossain vaiheessa targetti häivytetään pois ja koira oppisi antamaan läpsyjä laajemmalle alalle, mutta aloitellaan tästä :) Collieille sinänsä helppo rasti, kun on tuo läpsäisy sinällään tutumpaa, mutta Moiralla lähti taas vähän yliyrittämiseksi niin koitettiin sitten monesti maahanmenoa ja käden kosketuksia nenällä jne.
Aikansa siinä saa odottaa, että Moira lopulta keskittyy ja yrittää vähän katsoa ja kuunnella vihjeitä. Cecil sen sijaan oppi yllättävän nopeasti! Toki hänellä on high fivet hyvin jo hallussa, mutta hyvin hiffasi myös toisen tassun käyttämisen, kun ensisijaisesti tarjoaa oikeanpuoleista. Mianelle koitetaan samaa myöhemmin.

Mianen kanssa proggigsena meillä on laatikkoon meneminen. Tämä on meille molemmille pientä hakemista, kun en ole ennen opettanut koiraa laittamaan jalkoja laatikkoon ja etenkin noiden takajalkojen löytäminen on vähintäänkin eksoottista. Kyllä ne hiljalleen alkaa sieltä löytymään! Kiva nähdä mitä tästä tulee. Sitten kun ollaan saatu kaikki jalat laatikkoon niin harjoitellaan myös koottua istumista ja ylipäätään asennonvaihtoja pienemmällä alustalla. Katsotaan mitä tulee!

Tässä toinen postaus koskien Kuono.fi verkkokurssia. Tämä on hajutyöhön keskittyvä kurssi. Kävin tätä läpi alkuun ennen pennun tuloa collielauman kanssa, mutta Moira ja Cecil kadottivat kiinnostuskiikarinsa aika pian - tai eteneminen oli to-del-la hidasta. Teen collieiden kanssa tätä edelleen hieman, mutta halusin tehdä hieman eteenpäin Mianen kanssa, jotta saan kokeiltua kurssia paremmin käytännössä. Cecil osaa tunnistaa avaimet kädestä ja Moira lattialta.

Hajuerottelun opettaminen koiralle

Kuono.fi Hajutyökurssi sopii loistavasti erilaisille koirakoille. Meillä lähdettiin vähän siltä pohjalta alunperin, että on kiva testailla ja kokeilla mitä tapahtuu, mutta nyt Mianen tullen tämä tuntuu erittäin hauskalta ja oleelliselta. Mianella on todella paljon energiaa ja se kaipaa aivotyöskentelyä. Kurssi sopii myös niille, jotka ovat kiinnostuneet ylipäätään hajutyöstä ja esimerkiksi sienestämisestä. Minua kieltämättä puraisi nyt Nosework kärpänen ja pistinkin tilaukseen Nosework starttipaketin eilen illalla. Katsotaan miten se menee.

Tässä ehkä hauskinta on ollut se, miten colliet ja Miane reagoivat. Sen huomasin myös, kun tarjosin koirille älypelejä. Miane jaksaa vääntää ja keksiä - se ei tukeudu samalla tavalla minuun tai puolisooni, vaan haluaa keksiä itse. Se jaksaa tarjota, se jaksaa yrittää.
Moira taas turhautuu aika nopeasti ja se rupee tarjoamaan kaikkea oheistoimintaa. Moiran kanssa edetäänkin hyvin hitaasti. Sama juttu älypeleissä - se tekee hetken hyvin ja sen jälkeen se alkaa kuonollaan työntämään peliä mm. sohvan alle.
Cecil taas kuormittuu. Se tarjoaa osaamiansa juttuja eikä oikein kuuntele mitä yritetään ohjata, mutta myös täysin rauhallinen zen -olotila ei saa Ceciliä kauheasti tarjoamaan mitään. Se menee nopeasti maahan nukkumaan. Cecilin kanssa ollaankin tehty hyvin hitaasti pienillä toistoilla ihan vaan sitä, että se aluksi ehkä vähän katsoo kohdetta ja siitäkin jo naksutetaan.



Kurssilla selitetään hajukuvan tärkeys auki. Tihtonen neuvoo miten hajukuvat yhdistetään palkkioihin. Tämän vuoksi käydäänkin läpi eri esineitä ja niiden opettamisen koiralle. Tällöin ei etsitä sitä samaa tiettyä avainnippua, vaan jo varhaisessa vaiheessa käydään läpi muita esineitä.

Mianen kanssa treenataan niin, että se saa yhden aterian päivässä aivotyöskentelynä, mihin tämä hajutyökurssi on ollut erityisen hyvä. Se ei oikein tunnu väsyvän liikunnasta ja sillä on kova draivi nenän käyttöön.

Mukana tälläkin kurssilla tulee loistavat kirjalliset ohjeet, mitkä voi vaikka tulostaa itselleen tai muuten tallentaa. Ohjeet ovat hyvin selkeät eivätkä rönsyile - on helppo katsoa mikä etappi tulee seuraavaksi.

Viimeisimpän isompana etappina kurssilla on hajuerottelurata, missä on erilaisia hajuja sekä laatikoita. Tihtonen käy selkeästi läpi mitä missäkin tilanteessa olisi hyvä tehdä ja miten koiran ohjaaminen luonnistuu parhaiten. Annetaan myös hyviä vinkkejä kamppeiden hommaamiseen. Nämä taidot esitetään kurssilla sitten, kun ns perusetsintäharjoitukset on tehty ulkona ja sisällä - mutta toki voi hajuerottelurataa tehdä sisälläkin.

Sään luonteen takia emme ole tehneet mitään etsintäharjoituksia ulkona. Aluksi oli pitkän aikaa aivan karseat pakkaset minkä vuoksi emme ole käyneet Moirankaan kanssa hallilla hetkeen. Ja nyt sitten on jo viikon ollut sellaiset pääkallokelit ettei tuolla uskalla kauheasti liikkua.
Meidän tavoite on, että Miane oppisi ilmaisemaan sisätiloissa erilaisia tavaroita onnistuneesti ja ehkä joskus innostumme tekemään ratoja. Tällä hetkellä ei kuitenkaan tunnu omalta jatkaa ihan laatikoille asti - mutta eipä sitä koskaan tiedä. Voi olla että kiinnostaa enemmän tuo ulkonakin treenaaminen kun kelit lämpenee ja liukkaus hellittää!

Kuten alussa mainitsin, kurssista on apua monenlaiselle harrastajalle. Uskon että monille riittää se, että koiralle saadaan aivohiki päälle etsimällä avaimia ja lelunpaloja kämpästä, osalle taas olisi kiva että koira löytää vaikka metsästä sieniä ja joillain on kiinnostusta tehdä ihan rataa ja viedä sitä pidemmälle.