Joo ei kyllä enää heti ehkä uudelleen :D Aamulla lähdin kolmen koiran, kameran, repun ja lautakasan kera bussiin. Jatkossa en kyllä ehkä estehyppyä jaksa bussiin viedä. Suurin osa laudoista mahtu treenireppuun mut osaa piti kantaa kädessä. Mut hengissä selvittiin ja se on pääasia.
Treenikaverina tosiaan Oonan projektikoira Niilo. Treenattiin jonkun koulun pihalla kun yks kenttä olikin sit ihan lumessa ettei siellä pystynyt olemaan.

Cecilin kanssa jatkettiin hyppytreeniä. Meni aika jeessisti ja nyt uskalsin vaatia siltä ympärikääntymistä ja pysähtymistä. Hiljaa hyvä tulee. Sit otettiin seuraamispätkiä mitkä meni kivasti ja hinkattiin täykkäriä vasemmalle. Menee jo paremmin. Sit otettiin paikkista sen aikaa kun Oona otti Niilolla luoksaria. Ja voihan piru vie Cecil nousi molemmilla kerroilla. Tehtiin sit vielä niin, että Oona huutaa "tänne"-käskyä metrin päässä minusta pariin kertaan. Pari kertaa Cessu nytkähti eteenpäin, mutta sitten juurtui maahan. Jännä ettei tässä ollut ongelmia torstaina. Vahvistellaan vaan tätä ettei tulevissa kokeissa käy vahinkoja.


Sit oli kyllä niiiiin voittaja-fiilis ton noudon kans. Meillähän on ollut hirveesti ongelmia ton kanssa et Cecil pudottaa sen pari metrii liian aikasin tai sit vaihtoehtoisesti heittää sen suoraan mun eteen. Nyt se ihan ekalla lähti täpöä kapulalle, otti sen nätisti ja vielä oikein suuhun ja toi sen täysin käteen asti sekä piteli sitä niin kauan kunnes annoin luvan.



Sagurin kanssa en oo treenannut pitkään aikaan. Se oli nin innoissaan ja liekeissä että tuli suorastaan huono omatunto siitä, että oon laiminlyönyt sen kanssa treenaamisen kokonaan. Oonhan mä toki kotona ottanut jotain pientä, mutta en sen kummempaa. Tuli kyllä niin kiva mieli kun tolla koiralla on innostusta taas tähän. Yhdessä vaiheessa se oli niin pakko pullaa meille molemmille, ettei oikeasti huvittanut ollenkaan.
Sagurin kanssa otettiin kaikki yksilöliikkeet paitsi hyppyä. Ei kyllä tosin mitenkään koemaista treenaamista, mut anyways. Jäävistä on sit kans videota. Huomaa kyllä että ollaan pidetty treenitaukoa kun ei mene hissinä alas ja hiipii seisomisessa. Noh, pikkuvikoja nopeastihan noista eroon päästään.




Sit Oona otti vielä rakennekuvaa Sagurista. Aika hyvin toi turkki on lähtenyt kasvamaan!

Wiltsukkaisen kanssa lähinnä vaan leikittiin ja tehtiin seuraamispätkiä.


Ja Wiltsusta kans posekuvaa! Ikää taitaa olla se 2v 4kk


Ja kun oli kerrankin tilaisuus, niin kolmikosta on piiiiiiitkästä aikaa yhteiskuvaa. Sagur näyttää jotenkin niin jättiläiseltä :---D
Kaikki loput kuvat täällä

Ollaan menossa Cecilin kanssa paimennuspäiville 5.5 Somerolle. Muuten oltais samaan aikaan ilmoittauduttu paikkutaippareihin, mut koska varoaika ei ole kuvauksista mennyt umpeen (kuvausten ja tapparin välillä olisi ollut kuusi päivää ja vaaditaan se seitsemän) niin ei taippareihin päästä. Ceciliä kuitenkin sytytellään lampaille ja muuta. Mikäli kaikki menee toivottavasti niin Cecil menee taippareihin sitten 26.6. Voi myös olla että samaisena päivänä Sagurkin menee.

Oon nyt vähän ollut taas hiljaisena. Cecil meni tosiaan sinne sijoittajalle 11pv kun meno alkoi olemaan täällä huushollissa aivan hirvittävä. Viime viikonloppuna Cecil tuli sitten takaisin kun ei enää siirtänyt häntää eikä sijoittajan omat urokset tyttöön enää reagoinut. Oli kyllä aivan järjetön ikävä meillä kaikilla.

Nyt on kuitenkin juoksut ohi ja kaikki on palautunut normaaliksi. Alotetaan kunnon tehotreenit mun koeviikon jälkeen, eli ensi kuun puolella. Ollaan myös varmaan tossa sunnuntaina 7.4 menossa treenaamaan tokoa Gardenian mätsäriin jos jaksetaan (ilahduttava koeviikko jatkuu taas heti maanantaina). Ens kuussa olis täällä lähellä myös yhdet möllit (mätsärien yhteydessä tosin) ja voitais sinne yrittää pyrkiä ehkä. Pitää vähän vielä miettiä sitä, että onko sitten liian paljon häiriötä ensikertalaiselle mölleillä suuren mätsärin yhteydessä.

Riitan Fiiliksellä on tosiaan lauantaina ensimmäiset AVO-kokeet mihin oon menossa tsemppaamaan. Pidettiin vielä sitten kenraalitreenit ennen kokeita, toimittiin Cecilin kanssa häiriönä ja saatiin häiriötä itsekin.

Aluks otettii hyppyä. Jaksettiin sinne hornaan asti kantaa noita laudan paloja. Cecilin kanssa ei hyppyä olla otettukaan aikoihin ja kyllähän se aluksi tuotti vaikeuksia. Viekas tyttönen varasti useampaan otteeseen ja sitten pienellä käsiavulla vihdoin meni yli. Pari kertaa tehtiin helpotettuna ja sit menikin yli ihan nätisti itse. Me ei olla aikaisemmin otettu noin korkealla, joten siinäkin mielessä lisää haastetta.


Hyppyjen jälkeen Riitta otti luoksaria Fiiliksen kanssa ja me otettiin Cessun kans paikkista siinä vieressä paikkista niin, että Cecil makaa ja oon itse hihnanmitan päässä. Ei olla aikaisemmin tämmösiä treenejä oikein päästy tekemään, niin ei luottamus ollut ihan katossa :D Cecil pysyi mielettömän hyvin eikä pahemmin muualle vilkuillut. Aina välillä kävin palkkaamassa eikä siinä sen kummempia.

Sit olikin noutojen vuoro. Cecilillä on rasittava tapa pudottaa se kesken matkan :| Hienolla vauhdilla juoksee kapulan luokse, ottaa sen suuhun ja juoksee täysiä takaisin, mut sit siinä jonkun metrin päässä sit pudottaa sen. Joudun antamaan lisäkäskyn "käteen" x2312342, mut kyl tää tästä. Ainakaan se ei vihaa kapulaa ja se on piristävää. Poikien mielestä kapula on hirveen ällö.


Ei näin. Jotenkin niin de ja vu mä muistan kun Wiltsu oli ton ikänen meininki oli about sama. Paitsi et Wiltsu lisäs tohon vielä vapaaehtoisen maanisen ilmeen.

Otettii sit kans seuraamispätkiä. Meidän pitäis vasemmalle täykkärii saada runsaasti tiukemmaks. Nyt mä koko ajan potkin polvella vahingossa tota tyttörukkaa kylkeen kun se kaartaa hirveen uukkarin. Imuttamalla siis jatkossa ja kyl se sit siitä.




Fiilikselle piti vielä saada sellasta kunnon häiriöpaikkista. Riitta meni piiloon ja mä sen aikaa otin Fiiliksen vierestä Cecilin kanssa luoksaria. Kyllä Fiilis oli vankkumaton! Meidän luoksarit menee muuten tosi kivasti, hirveen kovalla vauhdilla sivulle, mut aijettä se jää vinoon niin joudun koko ajan korjata sitä. Pitäis harjoitella nyt lyhyemmillä väleillä ja painottaa sitä siistiä sivulletuloa ja sit ketjuttaa se yhteen tohon itse luoksariin.

Mentiin heittämään vielä lenkkiä. Tytöt juoksenteli itekseen, Fiiliksen tennispallon ja erinäisten keppien perässä.

Kuin kaksi marjaa. Korvatkin harottaa tismalleen samalla tavalla!

Ja koska Cecil täytti 11kk siitä jaksoi jotain kasvukuvaakin ottaa. Tuuli kyllä ihan pirusti ja korvat ovat siksi normaalia kevyemmät. Ei sillä että ne korvat muutenkaan kauheen hyvässä taitossa olis.

On se kyllä aikuistunut hirveästi :)

Oli puhetta yhdellä foorumilla "Mitä olisi elämäsi ilman koiraasi?" ja "Koiran omistaminen käytännössä", molemmat erittäin kiinnostavia aiheita ja ajattelin tästä tehdä postauksen. Yritän sisällyttää ton koiran omistamisen käytännössä tonne jonnekin rivien väliin, pääasiassa kirjoitan ensimmäisestä kysymyksestä.


Elämä ilman koiriani? Koko ajatus jotenkin hieman hirvittää. Koti olisi ainakin kammottavan tyhjä. Kukaan ei olisi bilettämässä mun kotiinpaluuta. Kuvitelkaa tilanne, missä takana on tosi surkea ja kammottava päivä. Haluaisitte vain hautautua jonnekin löhöämään ja nukkumaan. Saatatte olla peräti pettyneitä, tai jopa vihaisia. Sitten kuvitelkaa se tunne, kun laitatte avaimen oven lukkoon ja astutte sisälle. Siellä on yksi tai useampi nappisilmä tuijottamassa silmät kirkkaina, ne on odottanu sua. Jotenkin tuntuu kaikki surkeus unohtuvan tai vähintäänkin helpottuvan. Mä tiedän, ettei koirille sais tehdä isoa juttua kun tulee himaan, mutta mä kyllä moikkaan jokaista ja pyydän sitten rauhoittumaan, otan kamat pois päältä ja sit annan vapautuskäskyn. Se on merkki siitä, että täältä sitä rakkautta saa tulkaa ihmeessä. Mun ympärillä pomppii ja ölisee kolme koiraa, ne ei vois olla onnellisempia, enkä mäkään. Ihana olla himassa.
Jos meillä ei olisi koiria ja löytyisi pelkästään Spidi, niin oon aika varma siitä, että Spidin kaverina olisi kissa tai useampi. Koirat, etenkin Cecil, pitää Spidille paljon seuraa.

Fakta on se, että jos mulla ei olisi koiria, olisin jatkanut jalkapalloa. Se oli iso osa elämääni kahdeksan vuoden ajan ja mitä todennäköisemmin, olisin sitä jatkanut. Olen nykyisin sitten vain penkkiurheilija. Kyllä mä sitä jalkapalloa kaipaan aika useinkin, etenkin Mestarien liigan ja MM/EM kisojen aikana. Mun piti valita tossa pari vuotta sitten, että kumman mä haluan, molempia en voi saada. Mä valitsin koirat. Pointtina lähinnä tässä oli se, että jos mulla ei olisi koiria musta ei tulis jotain maatuvaa sohvaperunaa, vaan liikkuisin vielä enemmän (tehotreenejä kolmesti viikossa ja lihaskuntoa jajaja...). Vaikka sitä jalkapalloa kaipaa, niin koiraharrastus on kuitenkin niin tärkeää mulle, etten mä ole katunut. Todettakoon, että mä en ole kuitenkaan päässyt koiraharrastuksiin mukaan semmoisissa mittasuhteissa mitä toivoisin, lähinnä autottomuuden takia (pk-lajien treenaaminen ilman autoa on käytännössä mahdotonta).
Musta olisi kiva ajatella, että jos mulla ei olisi koiria, se aika menisi opiskeluun. Musta kuitenkin tuntuu, että viilaan itseäni linssiin tolla ajatustyylillä :D. Enköhän mä koulun hoitaisi samalla tavalla.


Kissalle on niin helppo löytää hoitaja, toisin kuin koiralle. Saati kahdelle. Ja hemmetti, kuka hullu kolmea koiraa hoitais? Ei todennäköisesti paljon kukaan. Eli varmaan matkustelisimme äidin kanssa reilusti enemmän ja hengaisin varmaan enemmän kodin ulkopuolella. Oon jotenkin oppinut olemaan kotona, sillä viihdyn mun eläinten kanssa niin hyvin, että mielummin mä nappaan pari karvapalloa kainaloon ja hautaudun sohvalle Midsomerin murhien pariin, kuin lähtisin ulos kavereiden kanssa. Aamulla pitää herätä aikaisin, jotta ehdin viemään koirat. Harvemmin voin koulusta suoraan mennä minnekään vaikka miten tekis mieli, koirat on pakko viedä. Ja vaikka miten haluis koomata illalla niin silloinkin pitää viedä. Rutiini on siis muodostunut!

Rehellisesti 99% kavereistani ja mua ympäröivistä ihmisistä harrastaa koiria, oon oppinut heiltä paljon, oon kokenut paljon hyvää ja huonoa porukoiden kanssa. Oon nauranut itseni tärviölle ja surrut. Olen oppinut hyvin varhain tulemaan juttuun hyvin erilaisten ihmisten kanssa, ennen kaikkea eri ikäisten. Jos mun elämästä vietäis kaikki koiria harrastavat ystäväni, mulle ei jäisi kuin 3 ihmistä mun lähipiiriin. Koirien kautta tutustuu todella nopeasti uusiin ihmisiin, koska löytyy väkisinkin samanlainen intressi: koirat. Siitä se juttu lähtee sitten vyörymään ja syntyy pysyviä ystävyyssuhteita.

Olen oppinut hyvin varhain rahan arvon ja sen käytön fiksusti kiitos koirien. Äiti kyllä on mun koiraharrastusta rahoittanut, mutta olen oppinut ansaitsemaan joka sentin ja harkitsemaan sen käyttöä. Turhan moni "nykynuori" ostaa mitä nyt sattuu käteen osumaan vaan siksi että pystyy eikä säästämisestä tietoakaan. Nyt kun käyn töissä, maksan omat laskuni, suurimman osan ruoastani, koiriin menevät kulut, koulukirjat etc. mä tiedän tasan tarkkaan miten paljon voin heittää ja mihin. Mä tiedän laittaa rahaa sivuun, jos mä haluan mennä jonnekin koirien kanssa, niin en tee jotain hölmöjä impulssiostoksia tai mene täysin mun mielitekojeni mukana. Huom täysin, en minä täydellinen ole ja säästäminen on mullekin vaikeaa. Mutta jos mielii lähtee onnekin koirien kanssa, niin sit täytyy miettiä että mitä jättää pois. Harkintakyky on rahan saralla siis kasvanut roimasti.

Tuskin olisin missään vaiheessa innostunut valokuvaamisesta ilman koiria. Mä innostuin kuvaamisesta kaverin kautta, se otti niin upeita kuvia ja mä ajattelin, että mäkin haluan saada oikeasti hienoja kuvia. Harvemmin mä tosin olen kuviini tyytyväinen, mutta tohon pienimuotoiseen harrastukseen satsaan aina välillä rahaa jos mahdollista.

Elämäni ilman koiria olisi hyvin erilaista, ainakin mä veikkaisin. Olisin kuitenkin todennäköisesti aika onneton, olen jostain 4 vuotiaasta asti toivonut koiraa. Jos se ei olisi tähän mennessä toteutunut, se varmaan toteutuisi viimeistään sitten kun muutan omaan kämppään.

Koirista on ollut mulle paljon iloa, lohduttamassa mua ja jakamassa ilot. Koirien kanssa harrastaminen on tehnyt mut myös kovin onnelliseksi, onnistumisen riemu on mahtava tunne! Olen myös joutunut, kuten kaikki muutkin, kokemaan epäonnistumisia. Se on kasvattavaa ja siihen tulee tutustua :D Täytyy vaan jaksaa yrittää uudelleen ja uudelleen ja uudelleen, kyllä se siitä sitten palkitaan. Tosissaan luovuttaminen on kieltämättä välillä käynyt mielessä. Tuntuu etten mitenkään saavuta sitä mitä haluaisin, en vaikka miten yrittäisin. Aikansa vellomisen jälkeen sitä tajuaa, että pakkohan tässä on vain yrittää uudelleen.

Koiran omistaminen vaatii sitoutumista. Koira kuin koira kuitenkin tarvitsee paljon aikaa ja huolenpitoa, jos ei jaksa sitoutua siihen niin sitten kannattaa jättää välistä. Toki jokainen aina välillä, ihan varmasti, kaipaa sitä koiratonta aikaa. Se on niin paljon helpompaa. Miten vapaata elämä olisikaan!

Joo-o mun pikkuisesta prinsessasta tuli sitten nainen.


Tyttö on poikien, etenkin Wiltsun mielestä, tuoksunut aika hyvälle jo jonkin aikaa. Nyt sit Sagurkin on alkanut kiinnostumaan todenteolla.

Cecilillä on vasta esikiima menossa, eli ei anna vielä astua, onneksi. Cessu pidetään eri huoneessa tai vaihtoehtoisesti William laitetaan eri huoneeseen. Sagur lopettaa aika nopeasti ahdistelun kun Cecil vetää sitä nenukkiin. Sagur on kuitenkin suht. kokenut astuja, eikä turhaa yritä hyppiä tai ahdistella.
Sen sijaan Wiltsullahan ei ole (eikä tule olemaan) minkäänlaista kokemusta, joten se käy vähän kierroksilla. Suurin syy siihen, miksei noita kaikki voi viedä lenkille samaan aikaan on se, että William yrittää jatkuvasti hypätä Ceciliä. Cecil kyllä yhtä äksysti ärhentelee Wipullekin jos se jotain yrittää. Mitään käytöksestä poikkeavaa en ole vielä huomannut, ollaan käyty normaalisti treenaamassa. Harmittaa, ettei me sinne möllitokoon kyllä nyt sen kanssa päästäkään :|

Eipä tässä muuten mitään, ikävää vaan, että sitten kun esikiima on ohi ja kiima alkaa niin pakkohan se on sitten heittää sijoittajalle tai jonnekin muualle. Ei ole reilua noita poikiakaan kohtaan jättää kiimaista narttua taloon.
Kyllä tulee tuntumaan tyhjältä sitten kun Cecil menee sijoittajalle, eli Williamin kasvattajalle. Tiedän, että sillä tulee olemaan ihanaa maalla, mut niff.

Olimme eilen Cecilin kanssa suojelukoiratestissä. Alkuperäisenä ajatuksena oli, että menisin Cecilin kanssa yöksi Lindalle ja sieltä sitten aamulla ajelisimme Lohjaan, mutta koska kukaan ei ole meillä kotona, niin ei noita poikia voi jättää yksin, sillä kukaan ei olisi niitä viemässä. Niinpä tein niin, että lähdimme Helsingistä Vantaalle 5.58 bussilla keskustaan ja sieltä 6.50 bussilla Vantaalle. Koko automatkan Lohjalle taisin torkkua enemmän tai vähemmän :D

Cessu katsoo minua 5.50 suurilla silmillään että miksi ihmeessä olemme tähän aikaa ulkona.

Kuvia on itse suojelukoiratestistä tulossa myöhemmin. Linda otti videota, joten siitä saamme nauttia:

Heti alkuun Cecil veti jo innoissaan Juha Korrin luokse. Ennen testin alkamista Korri oli sanonut kaikille, että jokainen koira testataan yksilönä, tarjotaan tietyt ärsykkeet ja katsotaan miten se reagoi. Jos koira on nuori sekä mukava, niin puolustuskäyttäytymistä hän ei testaa. Cecil todettiin nuoreksi ja mukavaksi, joten siltä ei puolustuskäyttäytymistä testattu.

Cecilille näytettiin punaista valoa, joten Korri uskoo, ettei saisi Cecilille suojelukokeista tulosta. Cecilin olisi pitänyt mennä leluun vielä ahnaammin. Korri kehui puruotteen syvyyttä, mutta se ei kuitenkaan pitänyt siitä tarpeeksi kovaa kiinni, mikä juuri juontaa tuosta viettitasosta, eli sen olisi pitänyt olla ahneempi. Korri haki yllätyksekseni purutyynyn, Cecil hyppäsi siihen kyllä kiinni, mutta jälleen turhan hellästi, joten purutyyny vietiin takaisin.

Korrin loppusanat mulle ja Cecilille oli, että parempi juutti pitäisi hankkia ja sen teenkin heti kun rahaa taas löytyy. Mulla on tuollainen tyhjä juutti, minkä ostin aikoinaan kun William oli pieni. Se on kuulemma tosi tylsä lelu ja vaikea saada kunnollista otetta. Sitten totesi vielä, että kovasti Cecil kyllä tykkää leluista, eli Ceciliä kannattaa palkata treeneissä leluilla. Sitä ollaankin tehty, mutta kiva saada noin kokeneelta harrastajalta sellainen kommentti!

Oon mielettömän ylpeä Cecilistä, ainoa mikä meni punaiselle on viettitaso, ja sekin vain vähän. Arvostelupaperissa on tosiaan muutama jana ja sinne janalle on sijoiteltu rakseja. Edellä mainitsinkin, että puolustuskäyttäytymistä ei arvosteltu. Toimintakykyä ei arvostella samalla tavalla kuin luonnetestissä.

Brimin suorituksen jälkeen menimme sitten takaisin Vantaalle. Käytiin Lindan kanssa kuvailemassa nuorukaisia. Cecilin seurana 6kk vanha hollanninpaimenkoiranarttu Brimi






Cecil 10kk vanha!

Meitä on viskottu kolmella haasteella. Mä en valitettavasti haasta ketään.

Team Surkeuden huipulta
1. Millainen on erikoisin koira jonka olet tavannut?
- Aikoinaan kun mä mun hoitokoiravizsla Bonin kanssa kävin koirapuistossa, siellä oli sellainen bracco italianonarttu, joka tuijotti täysin hämillään varjoja, lehtiä ja muurahaisia. Narttu oli hyvin vanha ja jotenkin tosi hämmentyneen ja ärsyyntyneen näköinen samaan aikaan. Sillä meni niin totaalisesti hermo, kun varjot eivät totelleet hänen käskyjä.

2. Mitä treenasit koirasi kanssa viimeksi?
- Seuraamista kaikkien kanssa ja Cecilin kanssa luoksaria.

3. Onko sinulla jotakin erikoista haavetta liittyen koiriin? Jos on, niin millainen?
- Mitä on erikoista? Kaikki on niin suhteellista. Mun haaveena on saada terveitä koiria kaikkiin rotuihin. Roturisteytykset on mun haave, järjestelmällinen, huolellinen ja älykäs risteytys.

4. Oliko ennen koiran hankintaa selvää, millainen koira taloon tulisi?
- Oli :D mutta ei tullut. Meillä oli just tää kliseinen "hankitaan kultainennoutaja koko perheen koiraksi" mut sit meille tulikin tuttujen kautta Sagur.

5. Erikoisin piirre koirassasi?
- Niitä olis loputon lista.
* Sagurissa jännä piirre on innostuminen äänistä. Jos mä päästän jonkun kimeän äänen, se alkaa matkimaan sitä. Voin heti heittää matalemman äänen, ja se sit kans örisee matalemmalta. Ehkä hauskinta ja typerintä huvia mitä on olemassa.
* Williamissa se, että se viihtyy mielettömän pienissä paikoissa. Se on tosi kömpelö ja iso koira, mutta se silti mahtuu kerälle syliin kissan lailla.
* Cecilissä loputon rentous, oon nähnyt mielettömästi löhöäviä ja lötköjä koiria, mutta tää tuntuu vetävän sen ihan toiseen ulottuvuuteen. Siis sellainen täysin lötköpötkö rentous, vähän kun siihen koskee niin se lysähtää maahan ja tuijottaa et "tuleeko niitä rapsutuksia vaiko ei". Ja sit et pitää huutaa kuin viimeistä päivää. Monien mun tuttujen nahkat pitää kanssa aivan hemmetinmoista meteliä aina kun jotain tekee. "ÖÖÖAÖSskÖLSkalsjlj ASEkleflaskfnasklnl" terveisin Cecil.

6. Entä rasittavin piirre?
* Sagurissa se, ettei aina meinaa mikään mennä perille. Se on tosi itsepäinen ja se on tosi hyvä tiettyyn pisteeseen asti, mutta välillä meininki on ihan kuin kuurolle yrittäisi jotain selittää.
* Williamissa se herkkyys. Täytyy hirveästi analysoida mitä voi tehdä, missä määrin, millä tavalla...
* Cecilissä ehkä toi Sagurin ja Williamin potkiminen. Wiltsua se on aina pomottanut 6-0, vienyt siltä kaiken ja pomputellut poikarukkaa miten tykkää. Sagurin karvojen ajelun jälkeen Cecil on tehnyt samaa Sagurillekin. Kehoituksista huolimatta se ei lopeta. Sagur on erittäin omanarvontunteva koira, sillä on pitkä pinna, mutta ei se tollasta kauaa jaksa kattella. Toistaiseksi on tullut vain pieniä kahakoita ja jäähyt Cecilille on myös auttanut paljon.

7. Onko olemassa jokin koiraharrastus, jota haluaisit kokeilla/harrastaa, mutta et jostain syystä pysty? Jos on, niin mikä laji on kyseessä ja miksei harrastaminen ole mahdollista.
- Ratajuoksu! Oon aivan rakastunut vinttikoiralajeihin. Se vauhti, se meininki, upean näköistä. Rakastuin siihen lajiin vielä pahemmin SM:ssä. Harrastaminen ei ole oikein mahdollista näillä koirilla.

8. Jos olisi mahdollista, mitä piirrettä/osaa/asiaa parantaisit koirassasi?
- Sagurista olis kiva saada semmonen, että se tulis toimeen aivan kaikkien koirien kanssa. Siihen on vaikea luottaa vieraiden koirien kanssa.
Wiltsulle haluaisin semmosta tasapainoisempaa käytöstä ihan kokonaisuudessaan.
Cecilistä taas en tiedä. Ei sillä, että kukaan olisi täydellinen, mutta Cecil on todella tasapainoinen, kuuliainen, tulee toimeen kaikkien kanssa, kivannäköinen ja aktiivinen. Ehkä mä toivoisin sille hieman raskaammat korvat.

9. Mikä on inhokkirotusi?
- Ei oo tavallaan semmosta inhokkirotua, mutta vihaan kaikkia niitä ylijalostettuja yksilöitä. Esim vihaan shar pein meat mouthia, mutten bone bouthia, vihaan ylikarvaisia, pikkusilmäisiä pk collieita, vihaan liukuselkäisiä sakemanneja, vihaan sellaisia lyttykuonoja jotka eivät saa happea..

10. Suosikki koiraharrastuvälineesi (tai mikä vaan koiriin liittyvä, hihna, panta, lelu jne)?
- Rakastan Cecilin uutta My Little Pony pantaa :D Mittatilattu, riittävän paksu a leveä, söpö pattern (kyllä olen katsonut MLP:tä ihan lähiaikoinakin) ja pyysin vielä pinkkiä nahkaa.

11. Mitä muuttaisit itsessäsi koiranomistajana?
- Haluaisin enemmän kärsivällisyyttä.

Saaga ja Jada sekä Täyttä loikkaa. Molemmissa piti kertoa 11 faktaa itsestään ja sitten erikseen kysymyksiä.
Säännöt
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Myös haastajan 11:sta kysymykseen pitää myös vastata.
3. Haastetun pitää keksiä 11 uutta kysymystä ja haastaa uudet bloggaajat.
4. Haastettujen pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Pitää kertoa että heidät on haastettu.
6. Ei takaisin haastamista.

11 asiaa minusta
1. Pidän paljon stand up-komiikasta ja komediasta yleensäkin, katson paljon brittiläisiä paneelipelejä
2. Minä olen ainoa lapsi ja asun äitini kanssa kerrostalossa
3. Suoristan hiuksiani joka päivä jos lähden ulos talosta
4. Käyn lukion oheella töissä
5. Pidän matematiikasta ja historiasta
6. Haluaisin opettajaksi
7. Spidi nukkuu joka yö mun sängyssä
8. Rakastan kiinalaista ruokaa
9. Olen tavattoman huono ruoanlaittaja
10. Haluaisin englanninvinttikoiran
11. Seuraan jalkapalloa, kannatan Bayern Müncheniä sarjoissa ja maajoukkuetasolla Saksaa

1. Teetkö mitään maapallon hyväksi, mitä/miksi et?
- En mitään suurta. Haluan kantaa oman korteni kekoon, mutten pysty tekemään kaikkea sitä mitä haluaisin, sillä en mm. asu yksin tai päätä mitä tavaroita ostetaan ja mistä.

2. Mikä on unelma-ammattisi?
- Haluaisin opettajaksi. Olisi ihanaa olla hissanmaikkana, mutta työllistyminen kys. alalla on täysin mahdotonta (historian opettajia koulutetaan ihan liikaa, kilpailu on liian suurta). Haluaisin myös matematiikan opettajaksi, mutten usko, että mulla riittää rahkeet siihen.

3. Harrastatko mitään taidelajeja, mitä ja miksi/miksi et?
- En ikävä kyllä. Olen harrastanut kyllä tanssia, mutten sitäkään vuosiin. Musiikkiakin olen harrastanut, mutta ei riittänyt enää aika siihenkään.

4. Millainen huumorintaju sinulla on?
- Hyvin musta. Tietyssä määrin myös sininen. Lempikoomikkoni on Jimmy Carr. Jos käy tubesta jotain sen keikkoja katsomassa, saa aika hyvän idean huumorintajustani. Eli se on aika karu.

5. Jos sinulla ei olisi lemmikeitä, mitä tekisit kaikella ajalla joka nyt niihin menee?
- Varmaan kouluun ja aloittaisin/jatkaisin jotain muuta harrastusta, kuten pianonsoittoa ja jalkapalloa.

6. Jos saisit muuttaa yhden asian koko maailmassa, mikä se olisi?
- Maailmassa on niin paljon pahuutta ja vääryyttä, hyvin vaikea valita yhtä. Tekisin ehkä maapallosta isomman tai taikoisin hirveästi lisää luonnonvaroja. Maailma on ylikansoitettu ja se ylikuormittuu, mistään ei pian tule mitään. Jos luonnonvaroja olisi joka puolella paljon, voisi ehkä nälkäkin hiljalleen kadota.

7. Oletko koskaan suunnitellut muuttavasi pois Suomesta?
- Olen. Ja jos muutan, niin varmaan Britteihin. Ehkä Englantiin.

8. Pelkäätkö mitään erityisesti, mitä?
- Hulluja murhaajia, epäonnistumista, petetyksi tulemista ja hyönteisiä.

9. Mikä on lempikirjasi tai ainakin hyvä kirja?
- Dorian Grayn Muotokuva (the Picture of Dorian Gray)

10. Miten keksit esim. synttärilahjat sun muut ystävillesi?
- Kun ne on tuntenut jonkin aikaa, niin tietää mistä ne pitää, mitä ne arvostaa. Sit vaan lähtee sen perusteella keksimään jotain.

11. Mikä on paras käärme?
- Atheris hispida, siisteimmän näköinen eläin ikinä.

1. Mistä haaveilet?
- Onnellisesta elämästä

2. Paheesi?
- Ei mitään mainitsemisen arvoista.

3. Millaisia vaatteita käytät?
- Vaikea selittää. Yleensä joku bleiseri, joku random t-paita siinä alla ja suorat housut. Mulla on jotain päivän asu-kuvia, voin laittaa niitä tähän:
x, x, x

4. Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä?
- Uskon

5. Ensimmäinen lemmikkisi?
- Bella-kissa

6. Elämäsi tärkein henkilö(t)?
- Yks kaveri ja äiti.

7. Suosikki kirjasi?
- Tulikin tossa edellisessä, eli Dorian Grayn muotokuva.

8. Katsotko tv:stä "hömppää"? Mitä?
- En tiedä mikä lasketaan hömpästä. Katson telkkarista lähinnä BBC Entertainmenilta QI:ta, Would I Lie to Youta ja Top Gearia. Sit yleltä Midsomerin murhia. En mä oikein muita katso.

9. Mitä haluaisit harrastaa, mutta et jostain syystä voi?
- Jalkapalloa. Harrastin sitä kyllä 8 vuotta, mutta koska koirat ja lukio vei niin paljon aikaa, että oli sitten jostain luovuttava.

10. Muuttaisitko itsestäsi jotain, jos voisit? Mitä?
- Kaikenlaista, haluaisin olla mm. laihempi ja optimistisempi.

11. Mikä on parasta elämässäsi?
- Mua ympäröivät ihmiset ja eläimet.

Huh millainen päivitystauko tässä on ollut :D Aluksi oli koeviikkoa ja olin kokonaisen viikon sairaana. Mulla oli ääni lähtenyt ja kaikkea muuta mahdollista, joten en pystynyt edes treenaamaan. Sit oli näitä vanhojen tansseja, treenit loppu joskus viideltä tai puoli kuudelta, ettei 8-17.30 päivän jälkeen hirveästi jaksanut mitään enää tekemään. Mutta nyt kaikki on ohi ja paluu arkeen on viimein koittanut!

Cecil on tosiaan ilmoitettu suojelukoiratestiin, mikä on tässä tänä lauantaina! Siitä olisi hyvin todennäköisesti luvassa ainakin videota ja sitten ehkä kuvia.

Sagur voi oikein hyvin! Ja sen karvakin on jo kivasti kasvanut :) Nyt se ei ole enää niin karmean näköinen, kun turkki on tasaisempi.
Kuvia mulla ei ole viimeisen kuukauden sisältä oikein nimeksikään, on ollut vaan niin pimeää. Tänään aamulla ennen töitä kävin kuvailemassa kolmikkoa pitkästä aikaa. Kummempaa asiaa mulla ei toistaiseksi ole, kun ei mitään jännää ole ehtinyt tapahtua.

Pian tulee varmaan jonkinlaista haastepostausta, kun niitä on tässä kuukauden aikana pari viskottu tänne!