Kaksi päivää sitten Sagurille kävi hassu pikku juttu.

Korttelissa pyörii pari urosta, jotka räyhäävät lenkeillä ja Sagur vastaa räyhäämiseen. Saken puolikurkkarin ketju katkesi lenkillä ja urokset ajautuivat tappeluun.
Revin Sagurin irti ja pahoittelin, hyvä etten ruvennut itkemään. Mies oli todella ymmärtäväinen ja sanoi ettei oo mitään hätää, ettei käynyt mitään vahinkoa.

Kysyin mieheltä että tuliko jotain haavereita, että tietenkin maksan etc jos jotain sattu, mies sanoi ettei ole mitään hätää, mitään ei käynyt hänen koirilleen. Totesi siihen, että pojat on poikia.

Huomasin, että Sagur vuotaa verta kuonostaan. Sillä valui kielestä hieman verta, koko kuono-osa oli täysin veressä ja sitä verta tippui maahan. Talutin sagurin pelkällä hihnalla himaan ja pesin heti tämän pään.
Kolme reikää lähellä kirsua ja yksi iso reikä otsapenkereen alla, se oli todella syvä ja siitä ilmeisesti suurin osa niistä veristä valuikin. Putsasin sen ja vuoto loppui nopeasti putsauksen jälkeen. Soitin vielä lääkärille siltä varalta että pitäisi tulla näyttämään tai vastaavaa. Mun pitää tarkkailla tällä hetkellä, jos alkaa reistailemaan niin sitten tuon näytettäväksi.

Haavat ovat paranemassa ja niissä pienimmissä rei'issä on jo ruvet päällä eikä se suurinkaan niistä haavoista ole enää pahan näköinen. Suuhaavat paranevat myös hyvin.
Voi sinä tyhmä pöllö Sagur. En voi muuta todeta.

Vedettiin lenkkiä melkein kahden istutusalueen ympäri Josefinan sheltin Cassiuksen ja Petran sheltin Taikan kanssa. Sagur nautti kovasti ja niin näytti nauttivan myös muut.

Tokotettiin hiukan Sagurin kanssa, harjoiteltiin etenkin rallytokon alo liikkeitä. Saksalainen täyskäännös alkaa luonnistumaan, huomattavasti nopeampi ja varmempi kuin 1kk sitten rallytreeneissä. Seuraamisessa kontakti pysyy nykyään hyvin, mutta sen sijaan paikka koiralla puoliaskelta takana. Muuten menee kyllä hyvin, eikä ne välttämättä rallytokokisoissa (etenkään jossain möllialossa :D) katso onko se koira aivan totaalisen täydellisessä paikassa vaiko ei.


Seuruuta

Seuraamista edelleen

Palkkaus

Ryhmäkuva (: vasemmalta oikealle: Sagur, Taika, Cassius.

kaikkien kuvien Saana P.

Noniin, en oo hetkeen oikein kirjoitellut, vaikka paljon on tapahtunut.

Torstaina heti koulun jälkeen oltiin menossa sinne luonnetesiin, äiti ei voinutkaan tulla mukaan, niin jouduin menemään taksilla. Pelkäsin et myöhästytään tjsp mut ajois oltii.

Meidän vuoro tuli ja sit tsekattii rokkarit yms.
joo no ei jumapersaavitulauta.
Ei saatu sit osallistuu. Mä oon eläny sellases uskossa, et omistajanvaihdos + muut paperit on hoidettu, kun Sagur tuli meille.
Muttei oo.
Mullahan ei oo rekkareita, vaikka S on rekattu suomeen. Ollaan näyttelyihin aina päästy tolla passilla, niin en mä tiennyt, ettei se käy tuolla, oon aina luullut virheellisesti et se ns korvaa sen, sillä passissa näkyy tunnusnumerot+koodit+kaikki muu mahdollinen. Eipä muu auta, kun tilata uudet paprut SKL:ltä. Kieltämättä inhottavaa kuittailua sai kuulla netin kautta ja ihan paikan päälläkin.

Jäin kuitenkin seuraamaan muiden suorituksia, luonnetesti on tosi jännän näköstä, olin ihan varma, että S olis vetänyt sen kirkkaasti läpi. Noh, ens kerralla sitten. Oli fiilikset kyllä niin pohjassa, etenkin kun siitä vielä puhutaan ja nälvitään.

Perjantaina menin Aptusta rakentelemaan, tein varmaan 40 minirusettia ja kolme isoa rusettia kukkiin, jotka pääsivät sitten RYP sijoittuneiden viereen komistelemaan + BIS-kehään.

Lauantaina aamulla sit mentiin Sagurin kanssa Aptukseen. Se oli yllättävän rauhallinen ja tyyni. Tein muutaman koiranlelun ja hengasin nuorisojaoston ständillä.
Pyöriskeltiin radalla hetki, siinä oli niin paljon hälinää, radalla ja radan vieressä. JH alkoi pian niin kaikki oli ravaamassa siinä vieressä etc, eikä Sagurin keskittyminen ollu mitenkään hirveän hyvää muutenkaan, olin itse kanssa aika kipeenä, niin ei se mun iloton olo auttanut sitä koiraa.


Sunnuntaina minun piti mennä taas Aptukseen töihin. Se kuitenkin valitettavasti peruuntui, sillä lauantai-iltana mulla rupes nousemaan kuume ja sunnuntaiaamuna huomasin, että mulla ei ole pahemmin ääntä, kuumetta melkein 39 astetta ja huimas aivan fantastisesti.
Nyt oon kuitenkin tervehtynyt ja kaikki on kutakuinkin ok. Treenattiin illalla seuraamista ja noutoa. Pitää jo sitä hyvin erittäin lyhyitä aikoja, alan pikkuhiljaa lisäämään pitokestoa, ei pureskele kapulaa, eikä pudota sitä heti, kun kosken kapulaan. Eli edistystä on tapahtunut!

Eilen illalla Remun mamma Sanni soitti ja kysy et jos haluisin mennä hänen mukanaan mätsäriin Espoon perukoille. Osallistuminen oli niin halpaa, et aattelin mennä ihan treenin vuoksi.

Kyllä oli jumalattoman kuuma! Matka taittui hyvin ja koira oli ihan ookoossa vireessä, oli se aika innokas tekemään, vaikka varmaan tollasella turkilla on kuuma. Sagur venttaili sitten kopissaan ihan nätisti, kunnes ilmeisesti hermostui Sannin kaverin hoitokoiralle(?) ja kuului sitten aina välillä syvää murinaa kopperon syvyyksistä, niin jouduin sitten peittämään koko häkin. Siitä oon kyllä tyytyväinen, ettei meidän naapuri-irkulle mitään sanonut, kun sillä on ollut taipumusta mutista irkuille, mistä lie sekin on tullut.
Kehäsihteerinä oli Aprin ja Aaken mamma Noora, joka ilmotti meille, että me ollaan ilman paria menossa sitten kehään. Ei se haitannut mua, vaikka tietenkin se olisi ollut kiva olla jotakuta vastaan, mut yksin on kyl parempi, kun on kaikki tila itellään :D (tykkään olla leveesti). Tuomari oli kuullemma kova antamaan kuitenkin sinisiä, että mikskään mähöilyks ei voinut kuitenkaan laittaa. Onneks mulla oli lihapullia pari, niin saisin ton koiran hyvin toimimaan.
Sagur esiinty tosi kivasti. Tuomari tsekkas koiran ja pyys menemään edestakaisin ja kaksi kertaa kehän ympäri. Ei pahemmin arvostellut suullisesti ja Noora antoi meille sitten punaisen nauhan. Jeah!

Punasten kehiä sit ei kauaan kuitenkaan odoteltu, kun me satuttiin olemaan viimeisiä osaanottajia, niin siniset tuli heti meidän jälkeen ja sitten me mentäis taas kehään kun siniset on arvosteltu.
Punasten kehässä oli sitten aika paljon koiria, onneksi kehä oli tilava, että siinä mahtui jokainen hyvin seisottamaan ilman että piti koko ajan toisia väistää. Neljässä osassa sitten juostiin kaksi kertaa kehän ympäri ja hyvin se kyl meni.
Kaikki oli juossut ja seisotus taas alkoi. Tuomari napsi seropin, irkun, lapparin(?), sitten jonkun mut en keskittynyt ja sitten se nappais vielä yhden ja sitä se sit mietti kauan. Katto useesti meidän nurkan ohi, niin aattelin et lol se nyt meitä ottaa. Sit se kuitenkin osotti sitten meitä ja sano että collie sieltä nurkasta vielä jatkoon. Olin ihan wuuut, viiden parhaan joukossa, ei kyl tosiaankaan paha!
Juoksenneltiin siinä vielä ympäriinsä ja seisotettiin, mulla rupes väsyttämään ja koira rupes vähän kanssa väsymään. Tuomari sijotti kaikki muut palkintopalleille, paitsi meidät ja irkun. Siellä oli PUN1 sija enää jäljellä ja jompikumpi meistä olis sitten se PUN1.
Juostiin taas ympäri, ja taas, ja taas, ja taas. Sagur oli ihan naatti ja mullakin rupes olemaan jumalattoman kuuma. Tuomari sano, että molemmat ansaitsis sen ykköspaikan ja että miettii tosi pitkään kumpi sijottuu.
Mä nyt jo tiesin että se irkku tietenkin sijottuu, olihan se aika hemmetin upee ja musta olis ollu kyl vähä hassuu jos me oltais niiden ohi menty. Irkusta tosiaan PUN1 ja meistä tuli ns PUN5. Sitä kyllä moni ihmetteli, että miksi me ei sijouduttu ollenkaan, jos kuitenkin "taisteltiin" ykkös sijasta. Meille sanottiin nimittäin bye bye. Tietty se jäi vähän kalvaamaan, kun oli vähän outoo, mut en mä pettynyt oo. Hienolle koiralle "hävittiin" ja S oli tosi hienosti ja pärjättiin kuitenkin tosi pitkälle!

Kuveja.


ensimmäisen kuvan Sanna S., toisen Riitta K.

Mätsäriin mentii sit Ninan ja Hekan kanssa, myös mun kaveri Paula oli mukana.
Koiria ei ollut todellakaan paljoa, isoja taisi olla vain 18.

Meillä oli nro 4. Meitä vastassa oli näyttävä pk collie merleuros. Tuomari oli tosi kiva. Sit Sagur oli iha rakastunut siihen naiseen ja häntä rupes heilumaan aivan järkyttävästi. Sit se tuomari yllytti sitä hyppäämään ja tää yrittää syliin punkea. Rollailin hiukan silmiäni siinä, mutta joo.
Sit ne hetken halaili siinä ja S vaan heilutti häntää ja nuoli tän korvia etc. Kyl olisin muuten sanonu sille alas, mut tuomari ite halus sen syliin niin mikäs siinä :D

Mä kyl heti tiesin et saadaan sininen, se oli niin tavattoman upee se merle.
Sit venttailtiin sinisten kehän alkua, siin ei kauaa kestänyt, kun koiria oli niin vähän. Sen aikaa katottii pentujen kehää. En yleensä välitä chihuista, mut oivoivoi kun siellä oli niin pikkiriikkinen chihuahua pentu ja sit pari tosi velmun näköstä pk colliealkua.

Sinisten kehäs meni ihan oksti. Sagur esiinty nätisti ja liikku hyvin. Se ei taastaan reagoinut nameihin, joten jouduin sen esittämään aika kireellä. Meidät sitten käteltiin ja poistuimme kehästä tuloksella SIN ei sij.

Keskiviikkona käydään Sagurin kanssa sitten siellä ja torstaina olis sitten luonnetesti, perjantaina kokoomaan ständiä Aptukseen ja lauantai-sunnuntai sit Aptukseen rallynäytöksiin ja pyörimään + töihin, et kyl on kiireinen ens vkl, toivottavasti toi koira ei pala ihan puhki, pitää sit kyl pitää ehdottomasti joku tauko, ettei se menetä mielenkiintoaan kaikkeen.

Otettiin kaks kierrosta ja lopun aikaa sit revin sen kanssa keppiä ja heittelin palloa. S oli todella väsynyt matkasta ja muutenkin aika uupunut, enkä viitsinyt sen kanssa väenvängällä treenata, kun siitä ei koskaan mitään tuu. Pitää lopettaa sillo ku on just kivaa nii jää koiralle ja ohjaajalle hyvä maku suuhun.
Oli paljon käännöksiä ja ne alkaa jo sujumaan, mulla huolestuttaa mm noi eteentulot.. Ennen kun sanoin eteen, koira tulee tiiviisti eteen oikeanlaisesti, nyt kun sanon eteen niin se rupee kiertää mua ympäri kuin jotain joulukuusta. Hirveesti oon joutunut nyt käsiapuja näyttämään ja kun kehotan sitä (ehkä turhan tiukasti) tulemaan eteen ja blokkaan sen tien kiertää mua ympäri laittamalla jalkaa eteen, niin se sit lukottautuu. Lukee liian hyvin mua, vaikka juttelisin sille ilosesti yms, niin se silti tietää, että mulla veetuttaa nää jatkuvat vastoinkäymiset meidän ex-varmimmassa liikkeessä.
Mut hei leikkiminen ei oo koskaan pahasta. Koira piristi paljon ja mustakin oli jees. Oli kiva kattoo kun koiran jalat nousee melkeen ilmaan ja pitelee hampaillaan kepistä kiinni. Jätkä oli ihan liekeissä.

Treenien jälkee mentiin Sirren ja Hekan kanssa läheiseen koirapuistoon. Oli kyl aika kämänen jos multa kysytään. Täynnä tolppia yms, ihme ettei Sagur juossut jotain tolppaa päin, usein se just harrastaa tota kun ei älyy analysoida mihin päin ja mitä päin juoksee. Koirat oli sit ihan rättipoikkipuhki ja alettiin sit läksii sieltä aika nopeesti, kun rupes tihkuttamaankin.

Jooh. Eilenhän olimme tossa pk erkkarissa. Mentiin Saken kanssa perjantaina Lindalle. Sagur pestiin ja föönattiin ja siitä tuli tosi kivan näkönen. Trimmattiin tassut, mut korviin ei koskettu ku ei ollu oikeita välineitä, nii olis voinu korvista tulla aivan järkyttävät mikäli oltais normisaksilla saksittu.

Aamul sit mentii bussiin ja matka meni ihan kivasti.
Paikalle päästyämme me sit asetuttiin johonkin nurkkaan. Pk collie urokset alkoi aika nopeesti. Tuomari oli aika tiukka, mut sen mä muistinkin, kuitenkin mulla oli hyvä viba, sillä Enlund pitää muistaakseni vähän Ässän tyyppisistä uroksista, eli ei siis rupea valittamaan karvan vähyyttä, kun se ei ole ainut asia mitä se kattoo.

No sit oli meidän vuoro kehään. Mä oikeesti tärisin, kylmyydestä ja jännityksestä.

Kehässä Sagur esiinty tosi hyvin. Ei nojannu taakse, eikä asetellut itteensä pois siitä asennosta mihin oon sen vääntänyt. Ja ravissa häntä pysy alhaalla ja olin ihan älyttömän tyytyväinen.
Sit oli näpräämisosuus. Se vähän varo sitä, kun hampaita näprättiin. Enlund oli erittäin perusteellinen, mikä musta on hyvä, koska suurin osa tuomareista vaan pikasesti kattoo hampaat ja painelee koiraa. Sit se pyys liikuttamaan useempaan otteeseen ja Sagur liikku tosi hyvin.
Sit alko arvostelu. Kuuntelin samalla kun keskityin koiran esittämiseen, S alkoi olemaan vähän levoton, eikä sitä enää namit kiinnostanut, niin oli vaikeempaa pitää se kasassa. Sitten se Enlund tuli vielä katsomaan hampaat ja sitten se huomas jotakin.

Yksi alaetuhammas oli väärässä asennossa ts. hiukan edempänä kuin muut alaetuhampaat. Kysyi mistä se on tullut ja kun mä en tiennyt niin alko pikapalaveri ilmeisesti harjoitusarvostelijoiden kanssa ja lopulta jotain kolme ihmistä oli sitä hammasta katsomassa. Sagur nautti siitä huomiosta, et kaikki haluu näprätä sitä. Mies sanoi, ettei se oo mikää isojuttu et ei voi olla niiiiin tarkkaa. Mä ite olin jo siinä vaiheessa vähän hämilläni. Sit Enlund tuli mun luokse ja sanoi, että koska hammas on väärässä asennossa, niin se valitettavasti johtaa hylkyyn.

Katoin sellasella "mitä helvettiä" -ilmeellä. Tuntu niin ontolta. Et siihen kaikki kaatu, yks vaivainen alaetuhammas on muutaman millin edempänä kuin muut ja sen takia se hylätään. Sit se meni takas istumaan ja arvostelu jatkui.

Hyvä etten ruvennut itkemään kehässä :D. Kai mä olen vielä niin lapsekas, etten osaa oikeen hallita mun tunteita. Varmasti ihan punainen olin, muttei kyyneleitä vielä tullut. Pitelin vielä koiraa siinä edessä, vaikka kaikkihan oli käytännössä jo ohi.

Kaikki se vaiva, se treeni, se raha ja kaikki turhaan. Ja sit jos aivan rehellisiä ollaan, niin osasyy miksi, suuren pettymyksen lisäksi, mua alkoi itkettämään oli se, et mietin miten kauheelta toi näyttää koiranetissä. Kun eihän ne KoiraNetissä selitä mitään arvosteluita ja pehkoissa on niin paljon luonnehäiriöisiä hyllytetty, että Sagur saatetaan leimata samanlaiseksi

Sit mua kans hiukan ihmetyttää se, et ollaan samalta tuomarilta saatu aikaisemmin EH1, eli ilmeisesti silloin ei kiinnittänyt niin paljoo huomiota. Mitä joitain kuvia myöhemmin katsoin, niin sillä ei ole se hammas vielä niissä lähtenyt liikkumaan.

Mut vitsi mä tykkäsin siitä tuomarista. Saatiin ihan himopitkä arvostelu (voi johtuu siitä et saatiin hyl ja sitä säälitti) ja se oli tosi ystävällinen ja oikeesti perusteellinen! Ehdottomasti vien Piialle uudestaan jos hammasasia saadaan kuntoon

Arvostelu:
Erittäin hyvän tyyppinen mittasuhteiltaan, oikea keskikokoinen uros. Kaunis kiilamainen pää. Erinomainen litteä kallo-osa. Hyvät silmät ja kaunis ilme. Harmittavasti purennassa alaetuhammas on väärässä asennossa ja koira saa sen takia hylätyn arvosanan. Kaunis ylälinja, hieman kapea runko, tasapainoiset kulmaukset, tehokkaat liikkeet ja hyvinkannettu häntä. Hyvä karvanlaatu. Reipas luonne.
HYL




Lisää kuvia kuvagalleriassa ja sivuilla.