Tänään kävästiin Heidin & Terran kanssa liitelemässä.

Treenit menivät hyvin. Harjoittelimme takakiertoja ja saksalaisia. Saksalainen oli mulle ihan uus juttu, takakiertoa ollaan aikaisemminkin kokeiltu. Heidi näytti mulle hyvää esimerkkiä ja pääsin nopeasti jyvälle. Sagur pääsi vielä nopeemmin jyvälle ja teki radat hienosti!


Tuossa näkyy yksi niistä pienradoista, joita harjoittelimme (epäselvähkö, mutten parempaa saa tehtyä touch padilla). Näkyy aitaa, putkea ja A-estettä. Otettiin jälleen baby-A:lla, koska se on parempi tällä hetkellä. Sitten kun osaa kontaktit nopeasti, hyvin ja oikein, niin voisi lähteä sitten totuttelemaan isompaan.
Sagur kiihdytti putken kohdalla, muilla se ei vielä ole hirveän nopea. Ei tosin haittaa, nyt kun ollaan molemmat vielä niin kankeita agin suhteen, niin on helpompi lähteä ohjaamaan, kun koira ei viiletä salamannopeudella :D Sitten kun lähtee kunnolla rullaamaan, niin nopeuskin varmasti kasvaa.
Heidi näytti kanssa valssaamisen ja musta se vaikutti todella mahtavalta. Pari kertaa kokeilin ilman koiraa. Koiran kanssakin meni hyvin, vaikka taisin vetää itse turhan ison "kierroksen", Sagur älysi heti mitä pitää tehdä. Jossain vaiheessa mokasin ja koira pääsi kiertämään vähän hassusti. Jotenkin jäädyin ja ohjauksen takia sitten koirakin meni sekaisin. Teimme kanssa toisen radan Sagurille, missä sen piti tehdä takakierto, hypätä aita, hypätä toinen aita ja mennä U:ksi muotoiltuun putkeen ja palata minun luokseni (jäin seisomaan putken alkuun itse).

Takakierrot meni hyvin ja sen hypyn jälkeen tein sen saksalaisen, jossa taisinkin jossain vaiheessa mokata. Noh sitten tosiaan sen käännöksen jälkeen himmee hyppy toiselle aidalle ja siitä juoksu putkeen. Itse en putken kohdalla ns "juossut koiran kanssa" vaan jäin putken alkupäähän odottamaan. Tekniikkaa tuli siis kovasti lisää, oli todella kiva oppia uusia juttuja!

Terraakin sain kokeilla ja se oli kivaa. Tehtiin hiukan haastavampi rata, muttei kuitenkaan niin haastava, etten selviytyisi siitä ohjaamisesta. Vauhtia löytyy tytöstä niin julmetusti, sai ihan kunnolla juosta. Mikä oli kyllä jees, sillä itse urheilijana nautin spurttaamisesta (Terran kanssa tuli hiki!). Neitoa on huomattavasti helpompi ohjata, kun liikkeiden ei tarvitse olla niin järjettömän selkeät. Kunhan vaan vähän kättä heilutteli sinne minne halusi, niin se oli jo menossa. Aivan ihana :D
Joskus mekin sitten Sagurin kanssa!

Liitelyn jälkeen otettiin vähän tokoa. Sagurin kanssa otin pari jäävää ja pieniä seuraamispätkiä. Tokoa en viitsinyt kuitenkaan sen enempää treenata, joten sitten mentiin Ässän kanssa sivummalle ja tehtiin jotain mistä Ässä nauttii. Temppuja.
Kumartamista, pyörimistä, jalkojen välistä pujottelua, hyppäämistä käskystä, haukkumista käskystä, kiertää mut ympäri ja ympäri ja ympäri... Pojalla oli järjettömän hauskaa! Mietinki, että pitäis opettaa tolle jotain uusia temppuja, koska sillä nousee nopeesti vire, kun se esim kumartaa, pyörii ynn. Voisi etsiskellä jotain temppukirjoja ja temppujen opetteluohjeita netistä, niin olisi jotain uutta pientäkivaa.

Kiitoksia hurjasti jälleen Heidille mahtavasta seurasta :)!

Ensinäkin wou, tämä on minun 50 postaus tähän blogiin!

No mutta niin. Tänään käytiin Heidin ja Terran kanssa Ojangossa treenaamassa. Sagurin kanssa kokeiltiin taas kujakeppejä ja alkaa menemään jo paremmin! Viime viikolla Sagur aina jätti kepin välistä, mutta nyt sai kaikilla kolmella yrityksellä oikein. Vauhti on kanssa nopeampi. Sitten kun saadaan vauhdikkuutta, eikä tarvitse niin paljoo apuja, niin sitten vois jossain välissä kokeilla vaikeuttaa. Toistaiseksi tämä riittää oikein hyvin, turha sitä lähteä kiirehtimään.
Keppien lisäksi harjoittelimme pientä rataa, missä oli neljä aitaa ja putki. Kolme aitaa peräkkäin, sen jälkeen syöksy putkeen, pieni kurvi ja sitten viimeinen aita. Ekalla kerralla Sagur hyppäsi putkenkin yli :--D jotenkin oudosti leikkasi edestäni ja hyppäsi putken yli, kiersi putken ja lopulta syöksyi putken sisälle. Hienosti haki tällä kertaa niitä esteitä itse, eikä pyrkinyt olemaan minussa enää kiinni. Edistystä on tapahtunut, enkä voisi ylpeämpi olla. Mahtavat onnistumisen fiilikset oli kyllä.

Ojangossa alkoivat tunnit ja olimme sitten lähdössä pusikkoa päin harjoittelemaan paikallamakuuta. Nainen (jonka nimeä en nyt kuollaksenikaan muista..) kysyi mistä kennelistä Terra ja Sagur ovat ja sitten kerroimme. Siitä syttyi kiva keskustelu. Naisella on belgitervu ja kaksi collieta. Menimme sitten treenaamaan vapaalle tokokentälle ryhmä seuruuta ja muuta vastaavaa. Sagur teki aluksi erittäin hyvin, mutta oli kuitenkin erittäin väsynyt, enkä hirveäsi sen kanssa viitsinyt mitään ottaa, sillä motivaatiota en saanut enää nameilla enkä lelulla nostettua eikä koiraa enää kiinnostanut. Saimme kuitenkin aikaiseksi Sagurin kanssa pari onnistunutta seuraamispätkää, ennen kuin lahnaus alkoi. Liikkeestä maahanmeno oli kyllä koominen, hyvin meni maahan vauhdista joo, muttei mennyt kunnolla maahan, vaan jäi leikkiinkutsu asentoon. Korjailin sitä siinä ja yritettiin uudestaan, joka kerta sama juttu. Sitten tehtiin avuilla kerran niin että onnistui, sen jälkeen en kys. jäävää enää ottanut.


Tallaisella meninigillä Sagur vietti loppupäivän. Aika naatti.

Perjantaina kokeilemaan ensimmäistä kertaa hakua.
Kiva päästä katsomaan muiden pk-treenejä, kun en ole ennen nähnyt irlinä pk-actionia.

Sagurin hampaasta. Se käydään irrottamassa 14.9 eläinlääkärillä. Se on jossain leikissä satuttanut sen (tai aikaisemmassa tappelussa) ja siitä on juuri jotenkin kuollut ja siksi hammas on lähtenyt taipumaan eteen päin. Hammas on ollut normaali aikaisemmin, joten eläinlääkäriltä saamme sitten todistuksen siitä, että kyseessä ei ole purentavirhe taikka hammaspuutos, joten näyttelyihin pääsee sitten taas hyvillä mielin (: samalla putsataan Sagurin hampaat hammaskivestä, kun sitä on taas tullut lisää.

Menin kaverini Saanan kanssa mätsäriin, ystävällisesti saimme kyydin hänen isältään.
Noora handlasi Sagurin parikehässä ja hienosti niillä menikin! Saivat punaisen nauhan, parina oli berninpaimenkoira.
Koiria oli paljon ja punaisten kehiin oli vielä aikaa, joten ajattelimme hiukan kauempana ottaa vähän seuruuta ja perusasentoa. Kontakti pysyi hyvin ja seuruu oli kivaa, vähän edisti jossain pätkässä.

Punaisten kehään vein itse. Me karsiuduttiin ekassa karsinnassa pois. Hienosti Sagur kyllä meni! Oli kyllä kiva päivä ampiaisista huolimatta.

Kaikkien kuvien Saana P.

Ravasi intopinkeenä kehässä Nooran kanssa.

Ehkä järkyttävimmän näköstä perusasentoa ikinä.

Seuraamisen alussa jätätti puolella askeleella, mutta sai nopeasti kiinni ja alkoi näyttämään suhteellisen ookoolta tuo :)

Olimme SCY:n alaosaston järkkäämässä luonnetestissä eilen, eli 10.08.2010. Nitan ja Noomin omistaja Linda oli mukana. Nompparellinomsku oli kanssa mukana, tosin turistina.

Linda kuvasi Sagurin testin, videot löytyvät viestin lopusta. Pimeästä huoneesta ei ole videokuvaa.

Olimme ensimmäisiä, joten jännitti vielä enemmän. Menimme testipaikalle ja ten pyydetyt jutut. Olin kamalan hajamielinen, kun yritin keskittyä olemaan mahdollisimman neutraali, ettei koira hermostuisi, että unohdin kokonaan ajattelun. Noh, siinähän se meni. Tuomarit olivat todella mukavia ja kivoja. Kyselivät alussa kaikenlaista ja semmosta.

Luoksepäästävyys oli jees, aika välinpitämättömältä vaikutti alussa, mutta katto ne sitä avoimuutta ja ystävällisyyttä etc muissakin kohdissa.
Leikkiminen oli kyllä aika säälittävän näköistä. Kepeillä ja pehmeällä punotulla lelulla (absoluuttisesti Sagurin lempparit) koitettiin leikittää, muttei jaksanut innostua, sillä hajut oli niin ihmeen mahtavat.
Kelkka oli todella yllättävä! Olisin kuvitellut, että Sagur olisi hetken kattonut ja tyytynyt paniikkiin taikka piiloutumiseen. Mun mies oli aluksi tosi pitkää mun edessä ja yritti vaikuttaa äärimmäisen varmalta ja uhkaavalta (hermostunut se kyllä oli selkeästi). Haukkui sitä kelkkaa koko ajan, mikä oli tosi hyvä! Kelkka tuli tarpeeksi lähelle, niin Sagur väisti paniikissa. Ikinä ennen ei ole noin vetänyt ja mä haparoin siinä kohdassa. Meinasin lentää kumoon, eikä Sagur ole ikinä saanut mua edes sellaiseen pisteeseen, että tuntuis edes menevän jalat alta. Noh, joka tapauksessa. Sagur on niin utelias ja muuta, että tuli ihan omatahtoisesti kyttäämään sitä kelkkaa. Kauempaa se kyllä tykkäs kattoa. Kun menin kyykkyyn, niin Ässäkin uskaltautui lähemmäksi. Mutta aijettä oikeasti rupesi naurattamaan melkein, kun se hiha tuulen voimasta vähän heilahti ja Sagur alkoi haukkumaan sitä "MÄ OON KOVA JÄTKÄ!1" huutoa. Sagur ignoorasi kelkan, eikä pelännyt sitä sen jälkeen. Kelkan jälkeen tuli se
kun pömpelin takana on uhkaava henkilö ja minä kävelen koirani kanssa rennosti pömpeliä kohti. Se oli mun lemppari kohta koko testissä (tykkäsin kanssa pimeestä huoneesta sairaasti). Sain ohjeita, että kun huudetaan "Seis / Pysähdy" niin pysähdyn ja sitten oon zombiena siinä ja sellasta. Tässä vaiheessa mä kyllä tiesin, että Sagur puolustaa mua. En tosin arvellut, että niin kivaasti. Se tuli mun eteen eikä missään vaiheessa mennyt sivulle tai taakse. Jossain välissä se meni poikittainkin mun eteen ja kun uhkaaja pääsi tarpeeksi lähelle niin Sagur puolusti entisestään. Heti kun uhkaaja oli heittänyt "aseensa" pois ja sanoi pari ystävällistä sanaa, niin Sagur rauhottui ja antoi tuomarin koskea, eikä siitä äskeisestä aggressiivisesta näystä ollut tietoakaan. Sitten jätin Sagurin uhkaajalle (aka avustavalle tuomarille) ja kävelin ehkä joku 20m koirasta pois. Sagur seisoskeli rentona sen tuomarin kanssa ja sain tehtäväkseni kutsua sen. Kovin innokkaasti se sieltä kyllä tuli. Kadutti jälkeen päin, etten ollut antanut lupaa laskea sitä vapaaksi. Alussa minulta kysyttiin, mutta jostain syystä sanoin että antaa olla kiinni. Nooh, minkäs epävarmuudelle voi. Tuli kuitenkin luokse erittäin kovalla vedolla, käyttäytyi hyvin avustavan tuomarin käsissä ja se on pääasia.
Kutsun seuraavaa osiota kammokujaksi, koska sitä se periaatteessa on koiralle. Eli siis vedetäämn jotain pressua tjsp ja kävelen koiran kanssa kapeaa polkua ja pressun jälkeen vieritetään tynnyri. Pressua se säikähti paljon, mutta palautui nopeasti. Tynnyristä se meni enemmän sekaisin ja varoi sitä paljon enemmän. Käveltiin kammokuja uusiksi, pressun kohdalla käveli aivan normaalisti ja oli muutenkin aika rentona. Tynnyrin kohdalla nopensi askeleitaan. Kovasti se siitä räminästä paineistuin. Sain tyynnytellä sitä ja sitten kävin tutustuttamassa sen siihen tynnyriin. Aluksi hiukan säikkyi sitä ja lopulta oli erittäin välinpitämätön.
Sitten oli pimeä huone. Se oli mielenkiintoinen ja erittäin pimeä :--D törmäsin itse jossain vaiheessa johonkin seinään. Se huone muistutti hieman jotain labyrinttiä. Oven suulla minun piti kutsua koiraa ja ovi laitettiin kiinni. Koira jäi ulkopuolelle tuomarin kanssa, itse hiippailin huoneen perälle avustavan tuomarin kanssa ja istuuduttiin penkeille. Sagur päästettiin huoneeseen, enkä oikein tiedä mitä tapahtui, kun ei nähnyt. Kuului läheneviä askeleita, mutta sitten ne stoppasi. Sain ohjeeksi yskäistä ja niiskaista pari kertaa. Avustava tuomari rapisutti maata, mutta Sagur ei tullut. Kuullemma varoi sitä pressua mikä on maassa (kyllä, se on pehmeä, luuli varmaan että kohta se pressu hyökkää tai jotain vastaavaa niin kuin "kammokujassa"..). Sain kutsua sitä pari kertaa ja viidennellä huudolla se sitten tuli. Huvittavinta oli se, että kun se löysi perille. Se katsoi mua pari sekuntia semmosella "o.o no onpas sulla hassut hengailupaikat" ja sitten se lähti. Mua rupes naurattaa ihan hirveesti, onnistuin kuitenkin jotenkin hillitsemään itseni.
Sagur kytkettiin metalliketjuun seinään ja minun piti mennä oven taakse, mistä Sagur ei kuule, eikä näe, eikä haista minua. Mullahan ei ollut mitään hajua mitä tapahtui, mutta äänien perusteella ei tapahtunut mitään. Videolta sitten näin sen ja rupesi taas naurattamaan. Tuomari hyppää puskasta ja Sagur ignooraa sen. Tuomari huitoo kepillä ja kaikkea, Sagur vaan hymyilee ja kattoo semmosella B) ilmeellä. Tuomari kopautti kerran kepillä seinään ja yritti parhaansa olla mahdollisimman uhkaava. Sagur kerran vilkaisi seinään ja tuijotti tuomaria jotenkin huvittuneena. Eli joo, Sagur ei puolusta ilmeisestikään itseään sitten niin ollenkaan. Positiivista tässä on se, että Sagur ei pelännyt uhkaajaa, se vaan piti sitä ihan perus ihmisenä joka vähän hengasi siinä edessä.
Laukaisut mua pelotti kaikista eniten. Ne oli niin semmosia joko tai. Ukkosta se pelkää paljon, ilotulitteita vielä enemmän, mutta kovia pamauksia ei niinkään. Tosin, ei Sagur ole aikaisemmin kuullut pamauksia aseesta joten tilanne oli eri. Maassa oli ilmeisesti joku hemaisevan nartun haju, kun se siihen jäi kiinni.. Liikkeessä se ei reagoinnut pahasti laukaukseen, mutta kun olimme paikallamme, niin reagoi, muttei tosiaankaan niin pahasti kuin olisin luullut.

Tuomarit lähtivät toimistoon ja se odottaminen oli niin totaalisen hirveetä. Meni siinä jonkun aikaa, muttei kuitenkaan kestänyt hirveän kauaa. Tuomari selitti näkökulmansa koiran luonteesta ja kävimme jokaisen osion läpi ja hän kertoi pisteet. Osa-alueiden pisteet voit katsoa täältä. Hienosti Sagurilla meni ja oli kyllä kiva kuulla, että puolustushalu on hyvä ja että koira on avoin, ystävällinen etc. Tuomari vielä sanoi, että mulla ja Sagurilla on hyvä suhde, joka toi hymyn huulille. Vielä enemmän olin ekstaasissa kun kuulin lopputuloksen. +157 ja laukauskokematon! Siis oho oikeesti waaaaaauu! Pitkästä aikaa hyviä uutisia. Etenkin se, että Sagur sai ++ laukauksista oli mahtava juttu! Sillä ei myöskään ollut missään vaiheessa yhtään miinusta, joka on varsin hyvä juttu.

Luonnetestivideot pätkin kahteen osaan, sillä muuten siitä olisi tullut liian pitkä tuubiin.

Ai niin.
Temppuvideoita ollaan otettu, mulla on mahdoton edustus päällä jokaisessa videossa

Turrilan temppurinki ova kolmosessa piti koskea tassulla johonkin esineeseen. Opetin Sagurin koskemaan tassullaan palloon "hipa" käskyllä. Ekana tuli mieleen hiplaa, mutta se oli niin mahdottoman pitkä käsky. Taustalta huomaa kissan kannustavan meitä.


Turrilan temppukisa 2. Itse olin keksimässä temppua joten tämä on enemmänkin tuto tempun opettamisesta. Tietenkin tiivistettynä ja silleensä. Edustus mulla parhaimmillaan. Pyydän tosiaan anteeksi.

Näyttely oli äärettömän hyvin järjestetty ja kaikki olivat todella ystävällisiä. Ostettiin arpoja, voitin laukun, jotain krääsää ja sitten sateenvarjon <3 mikä olisi todellakin tullut käyttöön, mikäli sade ei olisi loppunut juuri silloin kun sain sen varjon.
Hirveästi tuttuja koiria ei siellä näkynyt, muutama tuttu esittäjä ja tutun näköinen koira viuhahteli siellä. AVO uroksia oli 21, joista 18 oli paikalla.
Tuloksemme oli EH.

"5 year old tri who moves with drive. He is straight in shoulders which shows in his profile movement. He has a pleasing head pattern with flatt skull, correct eye placement & neat ears. I would like a slightly darker eye. He has a good lenght of rib, but for his age I would expect a better spring of rib. His bite is not quite ideal"

Ilmeisesti sitten se alaetuhammasvika on tullut vasta hiljattain, koska aikaisemmin sitä ei kukaan huomanntu (en minäkään) mutta nyt kaikki huomaavat sen. Tuomari oli tosiaan Sagurin esittäjälle sanonut, että muuten olisi tullut ERI ja kysyi kehäsihteeriltä, että saako hän antaa erinomaisen, vaikka sillä vammaa alaetuhammas. Kehäsihteeri pesi kätensä asiasta ja arvostelu kesti ikuisuuden, kun tuomari puntaroi päätöksensä kanssa. Ei tosin haittaa se EH, saatiin kiva romaaniarvostelu ja silleensä.

Otin itsekin jotain kuvia ja niitä on nähtävissä sitten Sagurin kuvagalleriassa, kunhan olen saanut suurimman osan Sagurin kuvista itselleni.


Oli kyllä kaikkien kaikkiaan kiva päivä, ihmisetkin olivat todella mukavia. Jäädään nyt kuitenkin sitten valitettavasti varmaan pitkälle näyttelytauolle, kun en viitsi tuota viedä enää tuon hampaan takia. Pelottaa hyllyt ihan liikaa.

PS. meillä on luonnetesti 10.8, jänskättää jo nyt liikaa.

Ensimmäisen kuvan Oona, toisen kuvan Viivi S. Kuvia ilmestyy lisää sitten kuvagalleriaan ja kotisivuillekin.