Käytiin Terhin voimin Tuusulassa Katjalla isossa colliemiitissä! Mukaan tuli multa Wiltsu ja Cecil, sillä Sagur olisi vihannut tuolla olemista. Herkkuja oli jälleen tarjolla lenkin jälkeen (nomnom mansikkakakkua). Paikalla oli niin tuttuja kuin tuntemattomiakin, enimmäkseen kuitenkin tuttuja. Koira taisi yhteensä olla 20 tai vähän yli. Nata-sheltti oli taas messissä muunrotuisena, muita ei tällä kertaa oikeastaan ollutkaan.

Paikalla oli myös Williamin siskon lisäki veli Elmo, jonka olen viimeksi nähnyt luovutusikäisenä. Wiltsulla oli pieniä ongelmia rauhoittumisessa, jälleen kerran. Aikaisemmin se ei ole haastanut ketään, mutta nyt se pärisi siellä aina vähän väliä ja rähähti kerran veljelleen ilman minkäänlaista järkevää syytä. Se on kyllä onneksi niin epävarma koira, ettei se uskalla sen uhkailuja viedä loppuun asti ja kun Wipelle välillä päristiin niin se poistui paikalta, hyvin myös tuli luokse kun sitä käskettiin kun ei sillä riitä pokka loppupeleissä oikein mihinkään. Kyllä se ajan kanssa hieman rauhoittui, mutta aika eksyksissä se tuntui olevan. Rauhoittelin sitä ja muuta, ettei siinä sen kummempaa! Parempaan päin menossa vaikka uusia piirteitä tänään siitä nousikin esille! Cecil oli onneksi oma itsensä, mikä ei nyt tullut tietenkään yllätyksenä. Se heti löysi tiensä Armin ja Natan luokse, joiden kanssa Cessu pääasiassa leikkikin Wiltsun lisäksi. Cecilhän on kaksikon kanssa leikkinyt ihan pikkupennusta asti, kun oli Tuusulassa viettänyt paljon aikaa ennen meille tuloa. Välillä Cecilillä ja Williamilla oli jotain insideläppää selvästikin kun ne välillä leikki kaksisteen niin ettei huolinut muita mukaan, muiden kanssa Wiltsu ei oikein paininutkaan, mutta kyllä se perässä juoksi ja näytti kuitenkin nauttivan vaikka pysyikin vähän etäämmällä!

Cecil ja Nata


Omat leikkii


Cecil ja Tata-sisko. Livenä ei oikein muistuta toisiaan, etenkin kun Tatalla on vielä enemmän turkkia ja eri tuntuista, mutta tässä kuvassa siskokset muistuttavat toisiaan paljon.


Jedi-veli, Cecil ja Armi


Sama kolmikko kuin ylempänä + joku jota en muista




Bernard, Bella ja Bumba

Supervauva TimTamkin oli messissä mukana tavallaan myös muunrotuisena, sillä neitonen on sileäkarvainen collie vaikkei siltä näytäkään

Williamin sisko (Sagurin tytär ensimmäisestä pentueesta) Heidi.

Loput löytynevät täältä.

Aamulla lähdettiin Wiltsun voimin lenkille Katin yhdeksän viikkoisen saksanpaimenkoirapentunsa kanssa. Cyttää aluksi hieman jänskätti, mutta oli sitten ihan mukana, kun huomasi, ettei tukkajumala olekaan ilkeä. Kaksikko leikki hieman kahdestaan ja sitten pallolla. Lopuksi William vielä löysi jonkun supersiistin kepukan mikä suussa se veti hullua rallia ympäriinsä.




Lenkin päätteeksi kävin hakemassa Sagurin ja Cecilin hetkeksi mukaan. Cyttä tottui trikkikaksikkoon hyvin. Kierrettiin hetki vielä metsässä, missä Cyttä innostui leikkimään Cecilinkin kanssa.


Myöhemmin suunnattiin Cecilin kanssa Ojankoon Maijan ja Oonan kanssa.

Rakenneltiin Maijan kehittelemää rataa, josta me Cecilin kanssa tehtiin pieniä pätkiä. Tää ratapiirros on täysin hävyttömästi pöllitty luvatta Maijan blogista. Tässä vaan on kätevästi rata kokonaisuudessaan.

Cecil teki muutaman kerran puomia. Mä olin ihan varma että oltiin treenattu normipuomia, muttei me oltukaan. Otettiin sitä muutaman kerran edestakaisin ja se menee ihan ok alkuvaikeuksien jälkeen. Sitten otettiinkin tuota ihanaa hyppyneliötä mikä oli kyllä ehkä siistimmistä pyörittelyistä mitä olen toistaiseksi päässyt tekemään. En hirveästi osaa liikkeitä saatika ohjata koiraa järkevästi, mutta kova oli yritys ja jankkaamisen jälkeen päästiin etenemään! Otettiin tota kyllä pätkissä, eikä käyty sitä neliötä yhtenäisenä kun tuli niin monta mokaa että Ceciliä alkoi jo masentamaan. Helpotettiin pyörittelyä ja onnistumisista sitten iso palkka, kivastihan se lopulta meni.






Seuraava opeteltava asia oli persjättö, mitä ei olla kyllä koskaan harrastettu. Otettiin esteeltä numero 8 esteelle numero 9 ja sieltä vielä kerran superonnistuneen yrityksen kunniaksi esteeseen numero 10. Cecilin kyllä pitäisi irrota ihan menettelevästi jotenkin, mutta saattelen sitä aivan tarpeettoman pitkälle kun en vaan osaa jotenkaan luottaa että se oikeasti menee sinne. Niinpä Maija piirteli mulle viivoja minkä yli en saanut ylittää, eli oli pakko sitten huitoa aidalta paniikissa putken suuntaan, jotta voittaisin pikkupaimenen juoksukisassa. Pari kertaa meinasin juosta tosissani yli, muttei se näyttänyt Ceciliä haittaavan.

Lopulta mä voitin tytön juoksukisassa ja pääsin juoksemaan putken ohi ja vaihtamaan kättä ennen kuin likka ehtii putkesta ulos. Sit lens pallo palkaksi. Tätä taidettiin kai kahdesti tai kerran tehdä, kunnes taas meinasin juosta koiran yli. Kyllä oli niin god of hellfire olo kun persjättö onnistui ja sain siitä vielä ohjattua toiselle esteelle. Pieni askel yhteiskunnalle, pirun iso askel meille!

Ihan loppuun harjoittelimme estettä 14, eli putkea. Tarkoituksena oli lähettää aina enemmän ja enemmän putken takaa ja koiran olisi tarkoituksena irrota onnistuneesti putkelle. Maija auttoi koiran palkkaamisessa heittämällä Cecilille palloa kun se tuli ulos. Ollaan me aikaisemminkin harjoiteltu putkea eri kulmista, mutta nyt se putki ei ollut suora. Aluksi se haki sinne hyvin, mutta sitten mun liike jotenkin aina töksähteli mitä kauemmaksi mä siirryin. Cecil oli jo myös todella väsynyt, että se oli vähän sellaista lönköttelyä. Helpotettiin sitten reilusti ja jätettiin siihen.

Hyvän loppulämpän sai kun nuoriso pääsi leikkimään jonnekin päin Hakunilan heinikkoja. Cecilin kuvista mielettömän paljon kiitoksia Oona Mäki! Muut kuvat löytyvät täältä.

Oon ollut pidemmän aikaa ratajuoksufani. Olen ollut katsomassa SM-kisoja vain kerran ja salaisena haaveena (ei nyt enää niin salaisena) on joskus hankkia englanninvinttikoira. Oon silmä kovana kattonutkin että milloin olisi jotain kivoja juoksutapahtumia Tuomarinkartanossa ja sellainen sitten osui silmään!

Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksella oli tänään mahdollisuus tutustua kyseiseen lajiin ja esittelyn jälkeen kokeilla oman koiran kanssa. Aluksi briiffattiin vähän itse lajista; miten pennusta asti lajiin tutustutaan, mitä koiralta vaaditaan, mitkä ovat toivottavia piirteitä, rata- ja maastojuoksujen ero yms. ja sitten oli juoksuesitys. Jos oikein muistan niin rundia veti pari cirnecoa, farkku, galgo ja whippet. Tämän jälkeen siirryimme hyvään kohtaan, missä on kivasti nurtsia ja suora pätkä, niin voidaan aloitella harjoittelu.

Meillä oli käytössä käsiviehe, se vedettiin koiran lähelle ja sitten käsiviehettä ohjaava kelasi sitä itseensä päin kun annettiin lupa. Siinä sitten viehe ampaisi täysiä kohti kelausrullaa. Matkaa en osaa ollenkaan arvioida, mutta yllättävä pitkä, jos pitäisi jotain sanoa. Ei sillä että se olisi missään mielessä ollut paha asia, päinvastoin!


Viehe jotenkuten pysyy vielä suussa

Aluksi kaikki ottivat kerran ja halukkaat saivat ottaa toisen kerran, lopussa vielä kysyttiin että ketkä haluavat ottaa vielä kolmannen kerran. Me otettiin kolme kertaa, kun tuntui intoa ja puhtia riittävän.
Mä kyllä tiesin, että Cecil lähtee vieheen perään, mutten arvannut sen innostuvan siitä noin paljon.

Kolmannesta pätkästä ei kuitenkaan videota ole, mutta kuvia sitäkin enemmän. Kuvia on tulossa lisää myöhemmin. Kuvista iso kiitos Riitalle!


Pakko sanoa, että hyvin se vetää. Ekalla yrityksellä sen kanssa vähän leikittiin ennen kuin päästettiin perään. Tokalla yrityksellä Cecil kävi moikkaamassa Riittaa, joka otti valokuvia. Aluksi Cecil ei edes huomannut että siellä on joku, mutta onneksi tuli takaisin leikkimään sit kun huutelin sitä luokse.

Iski kyllä sellainen ratajuoksuinto suorastaan! Ehkä me ens vuonna RotuRaceen tai jotain!

Mentiin Terhin ja Jedin voimin Ojankoon treenaamaan agilityä.

Treenailtiin rengasta ja se menee nyt huomattavasti paremmin! Se ei ollut enää mikä karmea mörkö. Terhin avustuksella päästiin monta kertaa irtorenkaasta läpi, jonka jälkeen uskallettiin hieman myöhemmin ihan esterenkaalle. Kerran likka taisi vetää jostain sivusta, mutta hienosti se loikkasi läpi. Sit otettiin ihan "aikuisten" A:ta ja babypuomia. Kontakteilla jätin Cecilin 2on2off ja suksin itse monta metriä kauemmaksi, likka pysyi hienosti eikä mun liikkumisesta välittänyt.



Näiden lisäksi treenattiin vielä babykeinua nyt ilman minkäänlaisia apuja. Viimeksihän keinu osui aina sellaiseen ämpäriin. Nyt otin ilman ämpäriä ja hyvin meni. Otin mukaan myös sitten muurin. Vähän kyllä naurattaa, kun ei huomattu sitä että muurin päällä olevat pumpit olivat pudonneet jo edelliseltä koirakolta :D Näyttää vähän hörhöltä kun kaikissa kuvissa ja videolla yksi pumppi on muurin päällä ja loput kaksi maassa. Mutta noh.



Otettiin kahta erilaista radanpätkää. Toinen oli pitkälti suoraviivainen pätkä, missä on aita, muuri, kaksi aitaa ja pussi. Toinen pätkä taas koostui vain ja ainoastaan aidoista. Siihen tuli takaakiertoa ja valssia. Tää tuottikin hieman päänvaivaa, mutta meni lopulta ok. Valssit sentään olivat onnistuneet!



Loppuun otettiin vielä tokokentällä paikkista. Oli ihan mielettömän hyvää treeniä! Kaikesta häiriöstä ja jännästä huolimatta likka ei kiinnittänyt ympärillä tapahtuvaan mitään huomiota, vaan pirtsakasti tuijotti minua niin kuin kuuluukin.

Treenien jälkeen lähdettiin vielä heittämään pieni lenkki. Koiria väsytti kuumuus ja treenit mielettömästi, mutta kummasti sitä taas innostuttiin kun pääsi leikkimään.



Leikistä oli ihan pakko ottaa videota, kun näytti niin huvittavalta se kojoottimainen pomppiminen. Pahoittelen videon kämäsyyttä, aurinko paistoi niin rajusti etten nähnyt kameran ruutua ollenkaan.

Lisää kuvia täältä

Lyhyesti, että aksailut on menny tosi kivasti :) Harjoiteltiin viime viikolla valssia ja muuta kivaa. Nyt on sit tää päivä ollut ilman treenejä ja sama pätee myös ensi viikkoon.

Eilen käytiin Petran Taikan ja Medyan kanssa lenkkeilemässä ja treenaamassa. Messissä oli pelkästään multa Cecil. Treenit ei kyllä luonnistunu mitenkään äärimmäisen hyvin. Cessun asenne oli vähä [x]kinosti.







1v 1kk.

Lisää kuvia Cecilistä ja Medyasta täällä

Tänään rehvailtiin pientä malamuuttipentua Naomia :) Oli kyllä niin tavattoman kuuma, mutta viihdyttiin silti pitkään! Mukana oli lenkillä aluksi pelkästään William, mutta sitten kun lähdettiin kävelemään kohti Gardeniaa, niin koirat meni vaihtoon. Wiltsu pääs takas himaan ja trikit lenkille.
Hurjan kivaa oli, mutta aivan liian kuuma kyllä mihinkään inhimilliseen tekemiseen.

Loput kuvat täällä

Ei tässä muuta voi kuin iloita! Cecilin lonkathan meni B/B:nä, kyynärnivelet 0/0:na ja silmät niin että ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia.

Muuten pysyi samana, paitsi että lonkat tuli A/A:na takaisin!

Bloglovin ei antanu mun ottaa blogia itelleni ellen tee postausta joten tää oli vähän pakollinen postaus. Tähän samaan mä tulen päivittämään tänään myöhemmin agitreeneistä jotain, joten tämä ei tule jäämään näin turhaksi!

Koska Googlen kautta ei pysty kohta enää seuraamaan. Heinäkuussa koko Google followers juttu katoaa kaikilta, joten kiirehtikää, mikäli ette halua menettää seuraamianne blogeja.

Mut pidemmittä puheitta:
Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Päivittelyä 22:44.
Agissa oli tosi kivaa! Otettiin alkuun putkea ja putkeen lähetystä kello kolmesta ja kello yhdeksästä. Me ei olla otettu tollasia lähetyksiä Cecilin kanssa kertaakaan, joten olin todella skeptinen onnistumisprosentista. Mulle tuli vähän noottiakin siitä, että luota nyt vaan siihen koiraan kyl se menee. Ja kyllähän se menikin ja vauhdilla!

Sit otettiin ekaa kertaa keppejä ja mä käytin ekaa kertaa kai kujakeppejä. Cecil jätettiin toiselle puolelle ja kutsuttiin läpi. Se tajus sen tosi nopeesti ja innostu hommasta. Saatiin kivoja neuvoja keppien harjoitteluun, et ehkä jopa mä saan ne opetettua noiden kujakeppien avulla

Otettiin vielä kontakteja. Cecil ei ihmetellyt puomia yhtään ja hienosti tajus 2on2offit. Otettiin niin että etutassut maassa ja takatassut puomilla ja sama toisinpäin. Hienosti oli paikoillaan ja pääsin jo vähän liikkumaan.

Rengas oli Cecilistä kammottava. Sillä likka ei ole ennen rengasta edes nähty, se suoritti irrallaan olevan renkaan, mitä koutsi piti ilmassa. Joka kerta se kiers joko koutsin tai renkaan. Sit se tuli epävarmasti läpi kerran ja sit aika ookoosti pari muutakin kertaa. Mä olin suorastaan yllättynyt että toi vähän aristeli sitä. Rengas on kyllä nyt ehdottomasti sellainen, mitä pitää treenata paljon enemmän tulevaisuudessa.

Keinuakin kokeiltiin. Aluksi koutsi hakkasi keinua maahan, jotta koira tottuu siihen ääneen, mutta ei Ceciliä kyllä kiinnostanut. Sitten koira ohjattiin keinulle ja keinu laskeutuu koiran painosta sellaisen ämpärin päälle ja sit sen ämpärin päälle palkataan. Cecil veti tosi nätisti ne pari kertaa ja todella reippaasti kaksi viimeistä kertaa. Se selkeästikin tajusi sen homman! Tuli varmasti, muttei mitenkään hipsuttaen tai ylivarovasti.

Treeneistä jäi kyllä mielettömän hyvä fiilis! Tästä on hyvä jatkaa ensi viikolla.