Rullailee ihan hyvin! Pentu on jo hyvin kotiutunut ja on oikein reipas lapsi. Kova leikkimään ja touhottamaan. Osaa jo nimensä aika hyvin ja tulee luokse kutsuttaessa (naksutin <3) en kuitenkaan ulkona viitsi sen antaa hengailla vapaana päivisin, kun on niin paljon hälinää ja The Bondia ei ole vielä tapahtunut. Kova poika toi on kyllä hiihtämään. Joku tuntematon tulee vastaan, se piiloutui pari ensimmäistä kertaa mun taakse ja katsoi mun jalkojen välistä, mut sitten se juoksee perään kovalla vauhdilla ja siinä on kova harhautus, koska toi tulee olemaan niin ongelmainen juttu myöhemmin. Ulkona ei muita koiria ole pahemmin nähnyt, kaksi villakoiraa ja briardi on mennyt ohi ja vaikka kovasti villakoirien omistaja (täysin ilman lupaa) yritti tyrkyttää niitä koiriaan ton luokse pitkällä hihnalla juoksemalla perässä niin ohitimme ne suhteellisen rennosti. Musta on tajuttoman ärsyttävää miten tyrkytetään omia koiriaan toisen luokse, ite pyrin siihen, että myöhemmin kuten esim teini- ja aikuisiällä toi osais ohittaa ilman mitään ongelmia, mutta sitä vaikeuttaa kovasti se että tyrkytetään räkyttäviä koiria luokse väkisin. Mut joo, aika basic täällä...

Pentu on syönyt hyvin eikä ole sisälle pahemmin mitään tehnyt kun vien sitä ulos aika usein just silleen että ehdin sen kanssa ulos. Paperille olen samalla yrittänyt opettaa, mutta mä myöhästyn _aina_ kun toi pissaa. Mut joo, kyl tää tästä.

Spidi aluksi yritti jotain sähinän tapaista sanoa pennulle, muttei enää ole vihamielinen Williamia kohtaan vaikka kovin inhoavasti sitä usein katsookin. Muttei Spidin sylirutiini tai muukaan ole sotkeutunut, ettei se mitenkään kuolettavan mustasukkainen ole.
Sagur otti myös hyvin vastaan, seuraili pentua varmaan tunnin ihan non-stop vaikka välillä sitä hääsin kauemmaksi, lopulta pennun oli pakko saada vähän unta joten siirsin Sagurin eri paikkaan koska se hyysäs ja häsläs taukoamatta. Pentu on yrittänyt kovasti leikkiä Sagurin kanssa etc, mutta ei S sen päälle pahemmin ymmärrä, mikä on toki harmi. Kyllä se isompien koirien kanssa pystyy esim ulkona juoksemaan, mutta ei sisällä osaa leikkiä toisten koirien kanssa. Jatkuvasta näykkimisestä ja vastaavasta sitten Sagur älähti pennulle. Yritin päästä jo aikaisemmin väliin, kun huomasin että pentu näykkii naskalihampaillaan Ässän häntää, naamaa, roikkuu korvissa ja säärikarvoissa. Aikaisemmin sain sen kutsuttua pois, koska tiedän että Sagurin huumori ei riitä tollaseen. Mutta tuohon en ehtinyt aikaisemmin väliin ja Sagur tosiaan sanoi aivan turhan rumasti pennulle, joka säikähti hetkeksi. Kaikki on kuitenkin ok ja Sagur-isukki on taas sen idoli. Jatkossa kun pentu menee kovin riehakkaaksi niin S taas eri huoneeseen ja leikin sitten pennun kanssa noilla leluilla.

Vaikka sitten jotain aktiivisuudesta. Kuten aijemmin mainitsin niin kova on liikkumaan ja säheltämään. Ei ole toistaiseksi mitään tuhonnut, mutta pureskeli petiään useampaan otteeseen ja yrittää pölliä kissanruokaa. Sinnikäs lapsonen, ei ihan heti mennyt perille että Spidin ruokiin ei kosketa.
Sillä on hyvä taistelutahto mitä nyt voi jo sanoa, repii lelua aivan innoissaan ja innostuu vielä enemmän kun annan sen aina voittaa. Sillä on tuo vihreä rengaslelu, kissapehmolelu, kasvattajalta saatu luun muotoinen jouluaiheinen vinkulelu, tennispallo (jota se jopa jossain vaiheessa kantoi. oli viihdyttävän näköistä) ja kettulelu, joista ehdoton ykkönen on kettulelu. Rakastaa sitä kun se vinkuu, rakastaa kanniskella sitä ympäriinsä ja rakastaa repiä sitä. Sillä on outo tapa kantaa sitä kettulelua. Ei halua että se roikkuu tjsp niin se ahtaa sen suuhunsa kerroksittain. En voi käsittää miten se on sen keksinyt muttah :D
Se kanssa pureskelee paljon mm käsiä ja välillä saalistaa parkavarpaita, mutta kyllä se sitten siirtyy ihan siihen luun pureskeluun.

Mutta tosiaan paljon olen käsitellyt tuota pentua, kattonut hampaita etc. Soittanut ilotulitus cdtäkin paljon, kumpikaan ei ole siitä moksiskaan.

Sagur ei ole jäänyt taka-alalle, ihan normilenkkejä tehdään ja rapsuttelen + leikin sen kanssa aivan kuten aikaisemminkin. Se on ollut vähän mustasukkainen tietenkin mutta näemmä sitä lohduttaa se että mä en ole unohtanut sitä ja elämä jatkuu sillä melkein normaalina.


Vaikea uskoa että tuosta pienestä kasvaa joskus yhtä iso kuin Sagurista.




Niin joo ja ennen kuin kukaan kysyy tai ihmettelee, niin korvat ovat aivan normaalit. Niissä on sitä korvaliimaa ja aseteltu noin (laitettu kasvattajalla). Olen noi itse irrottamassa lähiaikoina heti kun tarpeeksi pienet sakset löytyisi jostain.

Mut tosiaan hyvää uuttavuotta kaikille :)!