William tapasi eilen vähän pienemmän koiran. Shelttityttö Taikan. Hassuinta oli se, että koirat olivat saman kokoisia :D. William ei aristellut ollenkaan, päinvastoin. Se oli aivan innoissaan siitä, että kerrankin on jotain pienempiä kavereita.
Taika ei ollut aivan samaa mieltä.

Oli jännä, miten William muuttui leikkisäksi jahtaajaksi ja Taika sellaiseksi, joka haluaa tilanteesta pois ja katsoo inhoavana. Yleensä se on William, joka pötkii ujostuksissaan kauemmaksi.
Pieni lenkki heitettiin, mutta suurimmaksi osaksi olimme kentällä, koska se oli aurattu ja siinä oli parasta leikkiä. Valitettavasti oli jo niin pimeää, ettei kuvia saanut ulkoa millään.

Oli hyvin kylmä, joten siirryimme Saanan ja Petran kanssa meille. Taikalla oli äskettäin loppunut juoksut, joten Sagur piti laittaa eri huoneeseen. Taika haisi vielä niin vahvasti. Tytsä ei tosiaan niin koirapojista välittänyt, mutta kamalan kiinnostunut se oli Spidistä. Spidi ei yllätyksekseni alkanut vinemään tai mennyt karkuun, vaan oli yhtä utelias Taikasta kuin tämä oli Spidistä. Ne aluksi varovasti lähestyivät toisiaan, haistelivat toisiaan ja se olikin about siinä. Rohkea tuo meidän kissapoika. Ehkä se alkaa lopultakin tottumaan, että meillä saattaa ravata ties mitä koiria, isoista pieniin.

Oli todella mukavaa. Petra otti muutamia kuviakin meistä. Koska William täyttää 11vka niin tarvittiin uudet posetuskuvat.


Jatkossa täytyisi laittaa namit muualle kuin käteen. Käy aivan kierroksilla, sen sijaan malttaa seistä rauhassa mikäli namia ei ole kädessä, vaan on jossain muualla. Otin ketjun tuohon mukaan, ei kurista tietenkään, haluan vaan että tottuu erilaisiin pantoihin. Nyt on päässyt molempia pentupantoja kokeilemaan ja tuota ketjua. Ei ole moksiskaan mistään.



Melkeen edustetaan.