Sama porukka, tällä kertaa eri paikka ja collie oli eri. Krista ja Nina tuli neljän jälkeen Luka penskeleen kanssa tänne. Ajateltiin, että tuntemattomista, isoista ja vanhemmista koirista olisi myös hyvä saada jotain irti, joten Saksa sitten mukaan.

Sagur rakastui pentuun välittömästi. Se on hirveä paapomaan pikkupentuja. Samaa se teki Williamille, ennen kuin tämä alkoi käymään hermoille (alkuhuuma kesti 2 päivää, sen jälkeen Sagur ajatteli että ton pienen vois jo viedä pois). Se seurasi Lukaa joka paikkaan, haisteli tätä alituisesti ja käyttäytyi muutenkin ihan kuin Luka olisi ollut jumalahenkilö. Sagur käyttäytyi välillä turhankin ahdistelevasti, mutta sai kyllä pennulta murahduksen jos käyttäytyminen ei miellyttänyt. Sagur oli vain hämillään ja lopettikin hetkeksi.
Vedettiin pientä lenkkiä ja pääsimme sellaiseen paikkaan, missä harvemmin kulkee ketään, joten päästin Sagurin vapaaksi. Siellä se sitten viiletti Lukan perässä ja teki omia juttujaan, niinkuin aina silloin kun se on vapaana, eikä ole käskyn alla. Otin sen haltuun pari kertaa ja tuli hyvin. Pääsimme aika laakealle alueelle sen jälkeen. Siellä haltuun ottaminen oli hankalempaa, sillä Sagur luuli, että otan sen hihnaan. Lopulta se tuli luokseni ja palkkasin, käskin haukkumaan, palkkasin, käskin istumaan, palkkasin ja sitten vapautin. Tätä toistin pari kertaa aina kun tilanne näytti siltä, että Sagur tulisi välittömästi luokseni.

Käveltiin siitä sitten vielä pieni kierros ja otin jotain pientä Sagurin kanssa, kun kerrankin oli sellaista vastustamatonta häiriötä. Kävi vähän turhan kuumana, mutta keskittyi lopulta ihan kivasti. Seuraaminen oli vähän epävarmaa ja perusasennon otti välillä turhan eteen, mutta korjaamalla sai ihan kivaksi.


Jep, porukat pyöräilee täällä jopa talvisin.


Sitten jeejee -palkka. Sagur oli oikein mielissään.

Kaikki kuvat on ottanut Krista R.