Nina ja Krista tulivat Hekan kanssa piipahtamaan. Pääs tällä kertaa molemmat jätkät mukaan. Aateltiin hieman tokottaa Sagurin ja Hekan kanssa. Wil pääs mukaan hengailemaan, vaikka otettiin me senkin kanssa jotakin pikkasta.

Täältä löytyy lisää kuvia. Huomenna tulee varmaan lisää.

Ulkona oli käsittämättömän kuuma. Mulla ei edes ollu hirveesti vaatetta päällä. Toppi, huppari ja tuulihousut, sulin ihan kunnolla.
Mentiin tosiaan mettään. Wil pääsi heti vapaaksi kun päästiin ihmisrykelmistä pois. Siellä ne Hekan kanssa hääräs hiekkakentällä. Sagur oli pitkällä wiltsun hihna + sagurin hihna kombolla ja pääsi liikkumaan neljä metriä aika mukavasti.

Reenailtiin hieman. Sagur oli kiinni mötykässä ja huusi siinä kateellisena Williamille rumuuksia. Sen aikaa Wil hääräs mussa kiinni ja tehtiin kaikkea kivaa. Imuttelin ja otin muutamia käännöksiä. Sitten perusasentoa ja leikittiin paljon sen uudella lelulla, minkä olin ostanut sille Nutrosta. Valitettavasti se ei ole Williamista yhtä ihku kuin se kettulelu, joten hääräsin sitten kettulelun kanssa. Leikistä ja imuttelusta on videota, mutta valitettavasti en saa sitä toistaiseksi millään toimimaan, joten sitä tulee joskus.


Wil tiivisti luoksetuloa. Opetan sen tulemaan eteen ja siitä sivulle.


Posea vielä Nutropalkintojen kanssa.

Sitten Wiltsu pääs möhkylään kiinni ja huus kateellisena rumuuksia Sagurille.

"Ohoho jeahhh, tokoa!"

Sagurin kanssa leikittiin just tolla Wiltsun lelulla. Roikku hyvin kiinni ja veti hulluna. Leikkiminen on parantunut huomattavasti. Otettiin jotain kaks seuraamispätkää hihnassa. Hihnaseuraamisessa on hirveen iso hajurako. Hyvä kontakti ja paikka, mutta mun makuun turhan kaukana. Otettiin kansa yks lyhyt paikallamakuu silleen, että hihna lepäs koirassa kiinni. Sagur oli hyvin hanskassa, niin päästin sen vapaaksi. Leikittiin paljon lisää! Heittelin sille sitä lelua. Se haki sitä ihan into pinkeenä ja oli muutenkin iloinen. Sagurinkin treenistä ja leikeistä on videota, mutta samalla lailla epätoiminnassa kuin Wiltsunkin.
Otettiin pari seuraamispätkää käännösten kera. Linda kivana oli opettanut mua kääntymään ilman että sotkeudun omiin jalkoihini, joten nyt se ei näytä enää niin kämäseltä. Täykkäri voisi olla vielä vauhdikkaampi. Mietin että jos opettais sen kokonaan saksalaisena, jospa sais siihen vähän vauhtia sillä tavalla. Pitää kattella. No mut kuitenkin, seuras kivasti! Musta kontakti ja paikka on hyvät, eikä kontakti tippunut kertaakaan, jaksaa seurata pitkiä jaksoja ja muuta.


Vapaana seuraamista. Ja joo, mun lempikengät meni rikki pohjasta.

Otettiin liikkeestä seisomista kahdesti. Ei olla reenitty aikoihin, niin kävellessä heilautin vienosti käden sen kuonon eteen, stoppas kun seinään. Otettiin myöhemmin uusiksi, ilman mitään apuja, sanoin "seis" ja pysähtyi kuin seinään. Otettiin kanssa liikkeestä maahan. Ekalla kerralla jäi istumaan. Palasin tyynesti koiran luokse, tehtiin liike uusiksi ja meni sitten mukavasti maahan. Toi ennakoiminen on myös nyt loppunut. Oon sekotellut paljon ja tehnyt erilaisia juttuja noihin väleihin ja palkannut eri tavoilla, niin se ei enää nouse ilman käskyä. Oon tosi tyytyväinen! Luoksetulon vauhti on parantunut. Hyppyä ei harmi kyllä pystytty tekemään, kun ei ole estettä. Jossain välissä pitäis oikeesti alkaa askartelemaan.


Sit iloissani kaappasin koiran syliin. Ei pistänyt pahakseen, vaikka aluksi näyttikin pitkää naamaa.

Hengailtiin hetken vielä ja sitten mentiin kävelemään. Oltiin kallioilla. Sagur fiilisteli ihan kunnolla. Se yhdessä vaiheessa innoistui sitten juoksemaan Williamin kanssa ympäriinsä. Hirveellä vauhdilla ne siellä heilui.


Jossain vaiheessa ne väsyivät juoksemiseen ja tyytyivät tönimiseen.



Sagurin todellinen luonne näkyy kun se innostuu. Aluks juostaan sivistyneesti, mut sit pompitaan hullun kiilto silmissä.




Heittelin kanssa keppiä. Sagur oli aivan innoissaan. Wiltsukin roudas mulle keppiä, mikä oli varmaan 1/7 osa sen elopainosta. Itsepintaisesti se sitä kuitenkin roudasi.

Sitten mentiin vielä lenkkeilemään ympäri mettää, juteltiin punkeista ja perhosista. Oli tosi kivaa, kiitoksia molemmille!

Joo ei huh mikä päivä :D heräsin jo klo 8 vaikka laitoin herätyksen kymmeneksi. Aamulla jännitti ihan tajuttomasti. Rokkarit, rekkarit ja muut sälät pakkasin mun laukkuun ja vippasin kantokopan kaapin päältä. Pentu kainaloon, kamat kasaan ja sit läks. Ratikalla kopoteltiin ja siirryttiin sitten kävelemään, kun koiraovet olivat juuri täysin toisella puolella. Mulla oli järkyttävän kuuma, pentu oli ylienerginen, kamat painoivat. Onneksi Nea tuli auttamaan mua, oon siitä niin kiitollinen.

Parkkeeraasin Kehä 1 laidalle. Tutun sakemanni oli pian menossa kehään ja sen halusin nähdä. Pian Johanna tuli Heidi-siskon kanssa sieltä. Sen jälkeen Päivi ja hänen tyttärensä tulivat Bella-siskon kanssa ja Kim&Juha Pamela-siskon kanssa.
Kehät olivat aika myöhässä, mutta ei se mitään, ainahan ne ovat. Pitelin Wiltsua niin pitkää kuin mahdollista kopissa, jotta energia riittäisi mahdollisesti pitkään päivään. W ei ole ennen kevythäkissä ollut, mutta meni sinne suosiolla ja osasi käyttäytyä.

Me oltiin ainoa baby pk uros, tuomarina oli Matti Luoso. Luoso oli todella tarkka ja perusteellinen, mikä oli tosi jees! Osasi käsitellä rauhallisesti etc. Katsoi hampaat, veteli kättä pitkin koiraa, testasi kylkiä, litisti hieman päätä, teki pientä sormiliikettä jotta koira katsoisi häntä kohti (ilme näkyy silloin paremmin) ja näpräs vielä korvia. W jaksoi olla aika hyvin aloillaan. Pisti istumaan hampaiden tsekkailun aikana. Positiivista oli se, että tällä kertaa ei yrittänyt syödä tuomaria.

Vedettiin kierros ympäri ja vielä edestakaisin. Meille osoitettiin kunniapalkinto ja punainen nauha. PEK1 KP tuloksena.

Kaksi 7-9kk trikkiurosta meni sitten ja sitä parasta oltiin vastassa. W esiintyi todella hyvin ja maltillisesti. Seistiin hetki. Tuomari äkkiä näpräs vielä koiria. Heilautti sormilla pienen ympyrän. Juostiin sitten kehä ympäri ja meille osoitettiin punainen nauha. Olin todella iloinen! Mun pieni peikkopoika oli PU1! W ei ymmärtänyt, mutta oli oikein innoissaan siitä, että olin innoissani.

W meni sitten hetkeks kopperoon kun tuli nartut. Saana tuli sitten mun seuraksi sinne!
Ekana meni sisko Bella, sitten Heidi ja sitten Pamela. Kaikki saivat KP:n. Tajuttoman mahtavaa! Pamela oli 1, Heidi 2 ja Bella 3. 7-9kk nartut oli seuraavaksi, kaksi soopelia. Pamela voitti sitten sen jäljelle jääneen niistä. Oli sitten Pamela vs William.


Wiltsun päivän saldona oli tosiaan PEK1 KP PU1 VSP-pentu!

Erittäin hyvän tyyppinen uros pentu, jolla hyväilmeinen pää. Alaleuka saa vielä vahvistua. Hyvät korvat. Sopiva kaulan pituus. Hyvät raajat ja käpälät. Vielä kevyt eturinta ja runko. Kulmaukset saavat vielä voimistua. Hyvä sivuaskel. Hyvä käytös.

Sitten oli ROP kas kehä ja Black Sara's sai tosiaan KP.


Kävästiin Saanan kanssa hesessä. Ihan törkeet hinnat, mutta messarilla on varaa kiskoa. Kävästiin kanssa vähän kiertelemässä. Ostin Williamille käsintehdyn punaisen vetolelun palkinnoksi hyvästä päivästä. Pian olikin sitten BIS-kasvattajakehän aika. Siinä ei sitten ollut menestystä. Hienoa oli kuitenkin kipaista siellä. Sen jälkeen tuli RYP kehät. Pamela mahtavasti RYP4! Paljon onnea kaikille sisaruksille (:

Heti kun päästiin kotiin W meni nukkumaan. Heitettiin Sagurin ja Saanan kanssa lenkkiä, ennen kuin menin itsekin kotiin rättiväsyneenä koomailemaan.

täällä lisää kuvia! Kaikkien kuvien Sara N. Kiitoksia kovasti!

Tällä kertaa Wil oli pelkästään mukana. Piti kovasti treenata, koska ensimmäinen pentunäyttely on jo viikon päästä o.o! Lievästi sanottuna kyllä jännittää, mutta tämän päivän ansiosta sain nyt hieman lisävarmuutta siihen, että kaikki menee esiintymisen kannalta hyvin.

Menimme Wiltsun kanssa samaa matkaa Riittan kanssa. Hänellä oli Fiilis mukana. Matka taittu ihan kivasti. W oli vähän sitä mieltä, että nyt pitäisi leikkiä. Herra on kanssa löytänyt äänensä ja aika tuimaan sävyyn yritti komennella, kun ei annettu sitä mahdollisuutta heittää hulluks junassa.

Kävelymatka taittui kivasti. Näimme kentän jo aika kaukaa, tuli autommaatisesta sellainen käsittämätön "oh shit" olo. Koiria ihan sairaasti, vielä enemmän ihmisiä, skeittareita siinä vieressä. Se ihmismäärä oli aivan käsittämätön :D Onneksi pentujen jono oli erikseen ja se meni aika nopeasti. Olimme numerolla 347.

Siinähän sitten odoteltiin. Hengailtiin aika paljon kaikkien kavereiden kanssa (: oli kiva nähdä tuttuja pitkästä aikaa. Wil oli aivan ekstaasissa uusista ihmisistä. Nina ja Krista tuli Luka bcn kanssa hengailemaan sinne. W oli oikein mielissään, että nyt tuli tuttu leikkikaveri. Pojat innostuivat kaivamaan maata ja muuta mukavaa. Välillä tuntui että käsi irtoaa kohta liitoksistaan, kun pentu pakitti yrittäen saada maksimaalisen vauhdin ennen kuin hyppää Lukan päälle.

Meidän kehä alkoikin sitten lopulta!
Meillä oli parina joku mulle tuntematon rotu. Sillä oli kiharaa karvaa ja muistutti paljon ajeltua villakoiraa, mutta en kyllä yhtään tiedä. Wil esiintyi hyvin ja maltillisesti. Sillä alkoi taas perä liikkumaan, mutta muutaman asettelukerran jälkeen malttoi pitää peräsimensä suorassa. Tuomari lähestyi, häntä alkoi välittömästi heilumaan. Tuomari koski Wiltsuun ja siitä riemu repesi. Se ei enää tönöttänyt nätisti vaan oli se hömelö itsensä, ei hyppinyt, mutta heilui paikallaan, steppasi takajaloillaan ja korvat heiluivat hulluna.
Hampaiden katsominen oli sähläystä. W oli niin innoissaan, ettei malttanut. Tuli vähän läätk olo, kun se antaa oikeasti katsoa hampaat hyvin, mutta nyt ei pyge millään. Tuomari kehoitti minua pitämään koiran alaleuasta jotenkin kummallisesti, joka antaa koiralle tukea ja turvaa. Sitten tuomari sai katsottua hampaat. Kulmurit ovat kuullemma jo vaihtuneet (en ole edes huomannut...) ja hyväkuntoiset hampaat kaikkien kaikkiaan.
Vedettiin edestakaisin. Meni hyvin! Liikkeiden takia oon saanut repiä hiuksia päästäni, kun se veti todella nopeasti laukaksi tai vaihtoehtoisesti kävi mun nilkkoihin. Nyt se kuitenkin ravasi hyvin! Vedettiin vielä kahdesti sen meidän parin kanssa ympäri. Tuomari päätös kesti aika kauan, lopulta antoi meille punaisen.

Tuomari sanoi, että Wiltsulla on hyvät liikkeet ikäisekseen, erittäin hyvä merle väri, turkkia riittävästi ja näin. Olin todella tyytyväinen (: sitten piti jäädä odottelemaan punaisten kehää. Koska olimme aika loppupäässä, niin ei kauaa tarvinnut odottaa. Sinisten nauhakehä tuli ensin ja sitten meidän vuoromme.
Koiria oli punaisissa ihan älyttömästi. Kehä oli myös hirvittävän pieni, koirat juoksutettiin viidessä erässä, kuuluimme siihen viimeiseen erään.
Wil alkoi selkeästi jo väsymään, hienosti jaksoi kuitenkin. Juoksimme kahdesti ympäri ja pääsimme jatkoon! Muutama muukin pääsi lössistä jatkoon, muille sanottiin kiitoksia. Koiria taas seisotettiin ja heitettiin jälleen kaksi kierrosta ympäri. Karsittiin taas ja siitä jälleen jatkoon!
Koiria oli jäljellä enää kahdeksan. W ei millään jaksanut enää. Hyvin jaksoi kuitenkin seistä ja heittää vielä kaksi kierrosta ympäri. Sitten meille sanottiin kiitokset osallistumisesta.

Oli kyllä pennuissa kova taso! En voisi olla yhtään tyytyväisempi. Upeasti olimme kuitenkin seitsemänsiä yli viidestäkymmenestä pennusta!

Menimme katsomaan isojen kehää. Luka ja Wil meinas taas heittää leikiksi. Päätimme lähteä juoksuttamaan penskoja vielä ennen kotiinlähtöä, jospa siitä rauhoittuisivat.
Siellähän ne vetisessä lumessa juoksivat iloisesti :D energiaa näytti riittävän vaikka muille jakaa.

Matka taittuikin sitten kivasti. Kotiin päästyämme penneli nukahti välittömästi.

Kuvia tulossa myöhemmin lisää. Näistä kahdesta kuvasta kiitoksia Saara S!

Sadas postaus tänne. Ihan hullua, miten paljon tänne on jo juttua tullut.

Anyways.
Perjantaina oltiin hakutreeneissä molempien koirien voimin. Matka meni hyvin, mutta sen jälkeen Saguria otti pattii ahtaus, joten pentu siirrettiin takakontista etupenkille nukkumaan.

Ekana otettiin pennut. Ensiimmäisenä meni 10vk vanha malipentu ja sen jälkeen William. Aluksi ajattelin, että kun tuo pentu leikkii niin hyvin, että jos sitä palkattaisiin lelulla, mutta ilmeisesti se on niin paljon mun perään ja nameilla olisi niin paljon helpompi, että vaihdettiin. W meni hienosti maalimiehien luokse. Se oli kovin innokas. Jätimme kolmanteen pistoon, sillä se meni niin älyttömän innokkaasti. Annoin lähetyssanan ja se ampaisi semmoisen kenguruloikan kera, että siihen oli hyvä lopettaa.

Sagur otettiin viimeisenä. Oli jo aika kylmä ja erittäin pimeää. Tosiaan, kun ei olla treenattu aikoihin, niin ei viitsitty hirveästi Sagurilta vaatiakaan, muutama haukku ja siitä sai palkan. Taas se alussa lähti hiihtämään, tuli kuitenkin hyvin luokse ja kun sen sitten taas lähetti, niin teki hyvin. En mä tiedä vaatiko toi mies sitten aina sen, että se on pakko ottaa vielä kerran haltuun, ennen kuin se alkaa tekemään. Hyvin teki kuitenkin. Meni vauhdilla, hakkui mukavia lyhyitä sarjoja. Pistomäärää en enää muista, mutta +4 ainakin.

Takaisin sitten junalla. Muistaakseni Williamin kolmas junamatka. Meni hyvin! Ei enää piippaa. Ihmiset olivat hieman perjantaifiiliksissä, joten olihan siellä aika epämääräistä, mutta selvääkin porukkaa näytti jossain nurkissa olevan. Ei kuitenkaan väistänyt ketään tai näyttänyt mitään paineistumisen merkkejä, vaikka porukka siellä helui ja huusi.
Koirat olivat aivan uupuneita, kun pääsimme kotiin. Molemmat menivät heti nukkumaan. Kivat treenit tosiaan!

Ensi viikolla onkin sitten mätsäri ja sen jälkeen pentunäyttely! Jännittää jo nyt.

Tosiaan silloin kun oltiin 29. päivä treenaamassa, niin otettiin samalla videota. Kiitoksia kovasti Lindalle videon kuvaamisesta ja tekemisestä!

Sagur trainingfrom inzulolon Vimeo.