Eilen sunnuntaina olimme Williamin voimin pääerkkarissa Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksessa. Meinasin ottaa Sagurin turistelemaa, mutta oli niin tajuttoman kuuma päivä, etten viitsinyt ottaa sitä mukaan kitumaan.

Olimme yhdeksältä siellä. Pian tuli Wiltsun sisaruksia. Trikit Bella ja Heidi, sen lisäksi blue merle Pamela. Nartuilla ja uroksilla oli eri tuomari.


Tuomari oli ehkä miellyttävin ihminen ikinä. Tykkään niin paljon briteistä, kun niillä on käytöstapoja ja ne on niiiiin kohteliaita. Turhankin usein näkee sellaisia tuomareita, jotka vaan viittoo mutrusuuna, ihan kuin tuomaroiminen olisi vankilatuomio ja koirien arvostelu järkyttävää pakkopullaa. Kys. britti oli harvinaisen tarkka! Hyvä homma kyllä, mutta en ole tottunut siihen brittituomareissa, yleensä niillä on vähän semmoinen what ever meininki, kiertäkää vähäsen ja seisokaa hetki. Tämä kävi kaikki perusteellisesti läpi ja niin kävi narttujenkin tuomari. Arvostelut kestivät kauan, mutta oli se sen arvoista, sai niin paljon käsittelytreeniä ja tarkkuus on aina hyvästä.

Tuomari tuli Wiltsun luokse edestä, aluksi se halusi nähdä sen ilmeen. Vaikka piilottelin kättä, tai tein mitä, niin silti Wiltsu nökötti katsoen mun kättä. Tuomari päästi aika hassuja ääniä, jolloin Wiltsu jäi tuijottamaan sitä. Tuomari tunnusteli korvat, niskan, litisti pään karvoja, tunnusteli päätä, otsaa, kuono-osaa, kävi eturaajat ja takaraajat läpi niitä kevyesti painaen. Laittoi kädet Williamin selän päälle ja mittaili selkeästikin. Veti käden pitkin häntää testaakseen kiinnityksen ja pituuden. Kokeili Wiltsun lanteita ja kävi sen sentti sentiltä läpi. William käyttäytyi oikein buenosti.

Tuomarilla oli todella vahva aksentti. Englanti on toinen kieleni, mutta jotenkin mulla meni ihan ohi se, mitä se kysyi. Kysyin että voisiko hän toistaa ja sitten sanoi uudelleen. Kysyi siis ikää tietenkin, sitä ne kaikki kysyy :D olin niin kuumissani, ettei aivotkaan toimi. Sanoin, että täytti toissapäivänä 7kk. Pyysi kiertämään kehän ympäri. Sen jälkeen pyysi kolmiota ja sen jälkeen vielä edestakaisin. Wiltsun ravi oli jotain niin kamalaa alussa. Headdeskasin pääni sisällä. Se laukkasi jossain kohdassa ja yhdessä vaiheessa näki kärpäsen ja hyppäsi suu ammollaan sitä kohti. Ei se ole koskaan ennen ollut noin levoton ravattaessa. Kyllä se kolmion ja suoran malttoi, mutta se ympäri oli jotain niin kamalaa.
Olin varma, että noin paskojen liikkeiden jälkeen tulee lähtöpassit, mutta meidät osoitettiin ensimmäiseksi ja saimme kpn! Tuomari onnitteli ja sanoi well done, kehui vielä Williamia. Kehäsihteeri sanoi, että älä karkaa, paras uros pentu valitaan nyt. Tuli hirveä paniikki mihin mä nauhat ja KP ruusukkeen tungen. Heitin sitten kehän laidalle ja menin paikalleni. Olimme blue merle babyä vastaan sitten. Tuomari katsoi hetken. Tuli käsi ojossa mua kohti ja onnitteli.

Olin aivan häkeltynyt. Hieno vilpertti! ROP-pentukehän tuomaroi narttujen tuomari, joten siirryimme viereiseen kehään.

Barry Makepeace, urosten tuomari:
"7 months old blue merle of excellent colour. Very pleasing head. I would prefer a little more stop but this may come with little more maturity. Very pleasing eyes and expression, well placed ears. I like his neck and backline. Good angulation both front and rear. Moves very well and has a very pleasing colour and beautiful length of tail. Really beautiful temperament."

Uusissa arvostelulomakkeissa on myös käytösarvio, raksi meni nro 1, eli rodunomainen lähestyttäessä. Ihastui kovasti Wiltsun väriin. Ymmärrän hyvin pengerhuomautuksen :D.

Narttujen paras pentu oli trikki, oli isopentu kanssa, jos oikein katsoin. Narttujenkin tuomari oli brittiläinen ja kanssa todella miellyttävä. Kysyi kehäsihteeriltä, saako hän tutkia Williamin. Kutsui minut sitten keskelle. Tunnusteli kanssa päätä, raajoja, oli tarkka ilmeestä. Teki samoja ihme ääniä kuin se urostenkin tuomari, että saisi koiran katsomaan suoraan itseensä. Kysyi kanssa ikää. Kävimme tavallaan kahdesti yksilöarvostelun :D ei se mitään, tämä kerta meni paremmin. Pyysi kanssa liikkumaan ympäri ja kolmion. Liikkeet menivät hyvin, paljon paremmin kuin aikaisemmin, ei laukannut tai häslännyt, taisi virta olla lopussa.
Narttu osoitettiin voittajaksi, joten William jälleen hienosti VSP-pentu! Saimme jättimäisen sinivalkoisen ruusukkeen ja ison kahvallisen pokaalin.
Mulla oli kiire pois kehästä, koska kuumuus oli ihan liikaa. Olo oli aivan kamala. Kastelin Wiliamia, se joi paljon, minäkin join paljon. Lähdettiin aika pian. Jäimme katsomaan junnu nartut, jonka jälkeen oli aivan pakko päästä pois.

Kuvia tulee myöhemmin. Kiitoksia rakennekuvasta Linda T!

Bussia odottelimme se 30min. En tiedä sainko auringonpistoksen, mutta olo oli karsea. Onneksi bussimatkan aikana se hieman helpotti kamala hedari ja huimaus, väsytti vaan aivan kamalasti. Tulin himaan, heti toista koiraa viemään ja sitten päikkäreille.