Rakas, ihana, komea, kaunis, täydellinen, pitkäkarvainen, hieno, hymyilevä, rohkea, leikkisä, reipas, sylikoira ja taittokorvainen ystäväni on jo seitsemän vuotias.
Siitä on viiden päivän kuluttua myös neljä vuotta, kun Sagur tuli meille tutuiltamme. Sagur on yksi parhaimmista asioista mitä mulle on koskaan tapahtunut.
Tunnisteet: synttäripostaus
Sagurin vaimokkeen omistaja meni poikaystävänsä kanssa Barcelonaan to-su, joten mä lupauduin kaitsimaan niiden laumaa sen ajan, kun sopivasti sattu syysloma siihen.
Ennen kuin he lähtivät, käytiin Heidin kanssa juoksuttamassa koiria sänkipellolla. Se oli toosii iso! Wil oli aivan haltioissaan sisarpuolistaan Pojusta ja Astrasta. Wil on semmonen ikikakara, kömpelö ja häseltäjä, mutta vaan isossa koossa :D. Sagurkin innostui leikkimään pikkuisten kanssa ja Terra sai lauman juoksemaan täysiä. S on sellainen samoilija, se rakastaa uusia paikkoja, uusia hajuja ja tutkimista.
Sagurin ja Terran tytär Astra (12vk)
Oli vähän sellainen "gööö" tunne, kun ensimmäistä kertaa on vastuussa toisten koirista. Mutta hyvinhän se meni! Koirat pääsivät vielä pihalle taapertamaan. Astra ujosteli vielä Wiltsua, vaikka sinällään sitä kiehtoi sen maanisuus. Sagurista tuli Pojun uusi idoli. Se loikki tomerasti Sagurin perässä ja tutki samoja asioita kuin isänsäkin. Terra ernuna toi mulle keppejä, kun taas muut, etenkin porukan junnut, keksivät projektin nimeltä Kaivetaan mahdollisimman syvä kuoppa randomiin hiekkaläjään.
Williamin häntä on ihana puuhka myös Astran mielestä.
Lapset pitävät taukoa, vanhin lapsi jatkaa hommia.
Loppupäivän vaan mätänin sohvalla porukan kanssa.
Sagur ja Wil eivät uskaltaneet kiivetä yläkertaan. Liukkaat kierreportaat eivät houkutelleet, mutta kannoin Sagurin sitten mun seuraksi. Mut fakta on se, että talon rouva Terra kuitenkin päättää kuka nukkuu lattialla ja kuka pääsee sänkyyn mun viereen ;).
Perjantaina suunnittelimme seuraavaa, että kaverini Anni tulee kipaisemaan ja on mahdollisesti yötäkin. Olin ehtinyt syöttämään koirat ja päästämään ne pihalle kun Anni tuli. Mentiin sit kuvailemaan. Nää seuraavat 5 kuvaa on ottanut Anni Tammenlarva!
11kk 1vk. Turkki posahti jostakin.
Astra, Poju, Terra, William ja Sagur
Ajattelin treenata pitkästä aikaa, kun oli kerrankin hyvä moodi siihen. Pellolla on niin epätasainen maasto, että pihalla oli parempi.
Tää tauko on ollut käsittämättömän pitkä, mutta se on tehnyt ihan hyvää! Ei kontakti katkeillut ja intoa riitti.
Katteltiin illalla Pirates of the Caribbean 4. Kainalossa kaksi pentua ja Sagur. Jalkoja lämmitti mukavasti Terra ja varpaita söi kateellinen William, joka siirtyi sitten Annin kainaloon.
Leffan jälkeen katottiin sitten telkkaria kahteen asti ja mentiin nukkumaan. Tällä kertaa roudasin Wiltsun ylös. Onneksi sänky oli niin tilava, että siihen mahtui hyvin kaksi ihmistä ja koira.
Heräiltiin joskus yhdeksältä. Rutiininomaisesti ruokin penskat ja mentiin sitten suoraan pellolle hihhuloimaan ennen kuin Annin piti lähteä.
Loppulauantai meni ihan kivasti. Hautauduin koirien alle löhöilemään ja mähösin muutenkin. Terraa kyllästytti ja leikin sen kanssa pienen ikuisuuden vanhalla autovinkulelulla. Sekään ei oikeen riittänyt, mitä en ihmettele, joten laitoin miehet piiloon ja piilottelin Terralle nameja, mitä se sai sitten etsiä. Pennut katselivat äitiään suurella mielenkiinnolla. Kävin vielä illalla omien poikieni kanssa ulkona. Oli todella kaunista.
Sunnuntaina kun heräsin sama jatkui. Leikin vielä pentujen kanssa ekstrapaljon, kun oli viimeinen päivä. Heitin vielä lenkkiä viisikon kanssa. Se pieni pätkä mitä mentiin hihnoissa oli kyllä kamala :D ei ole mitään mahdollisuutta, ettei tulisi solmuja.
On se kyllä niin isänsä näköinen poika. Kuin kaksi marjaa.
Koirat olivat onnessaan kun omistajat tulivat kotiin. Omat olivat myös innoissaan jälleennäkemisestä. Heidi toi mulle tuliaiseksi kauneimman korun koskaan ja sitten lähdettiin ajelemaan meillepäin.
Oli kyllä todella hauska ja mukava, hieman pidennetty, vkl!
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään
Hurjan iso kiitos Nealle tunnustuksesta! En tiedä kenen näkökulmasta tätä pitää katsoa, niin tähän tulee kompromissiksi vähän kaikkien.
Mä annan tunnustukseni Katille, Veeralle, Juulialle, Miiralle, Josefiinalle, Jannille, Viiville ja Jasminelle.
1. Wiltsulla on sukkafetissi. Oon harjottanut sitä sillä, että kohotan jalkaa ja sanon sukka, jolloin se vetää sukan jalastani. Wiltsusta se on hurjan kivaa, eikä mun tarvitse vaivautua. Se keksi ton sukkapöllimisen ihan pikkusena. Jalat aina paleli öisin, kun joku varas kävi vetämässä ne pois. Nyt se pöllii käskystä.
2. Sagur kerjää huomiota niin, että hyppää sohvalle, istuu siinä ja tuijottaa todella intensiivisesti, kunnes se huomataan. Sit kun sitä sattuu vilkaisemaan se alkaa vilkuttamaan. Kun sen luokse menee se rojahtaa sun päälle ja örisee tyytyväisenä.
3. Williamin uusin juttu on Spidin korvan kirputtaminen.
4. Sagur on monien äänien mies. Koska koira kuin omistajansa, ulistaan samalla äänen korkeudella yhdessä ja siitä hiljalleen ulistaan lujempaa. Se on idioottimaisin leikki ikinä, mutta! Ps. Äiti vihaa sitä :-----DD
5. Wil on ikuisesti onnellinen. Jatkuvasti "8DDDDDDd". Se on myös niin käsittämättömän avoin, ettei toista. Se on eritavalla avoin kuin Sagur. Sagur menee luokse, mutta William käyttäytyy ihan kaikkia kohtaan tismalleen samalla tavalla. Superavoin.
6. Silloin kun kukaan ei näe, kolmikko hyppää mutsin sänkyyn. Sagur nukkuu pitkälteen, Wiltsu on sen kanssa selät vastakain ja Spidi nukkuu pitkänä joko niin, että pitää päätänsä Sagurin reiden päällä tai keränä sen kainalossa.
7. Koirat käyvät arkisin aamulla 10-20min pituisen kierroksen, ellei koulu ala myöhempää.
8. Sagur on yhden ihmisen koira. Missä ikinä mä olen, Sagur on aina siellä. Se seuraa mua kuin varjo. Kun dataan, se nukkuu mun tuolin takana, koska sitä inhottaa ahtaat paikat. Kun mä nukun, se nukkuu joko mun kainalossa (jos on tilaa) tai sitten mun sängyn vieressä. Wil vahtaa kyllä kovasti missä kukakin menee ja seurailee, mutta se malttaa. Sagur taas ei.
Tunnisteet: haaste