Wipun kanssa kipastiin maanantaina joukkotarkeissa. Oli silmätarkit, lonkkakkuvaus ja kyynärkuvauus. Kasvi laittoi Wiltsun silmiin jotain tippoja. Hienosti poika antoi laittaa eikä pyristellyt vastaan ollenkaan.

Oltiin meidän poppoon ensimmäisiä. Lääkäri oli oikein mukava mies, Wil vähän jänskättää miehiä kun ei oo hirveesti ollut tekemisissä. Muutama tuomari on sitä lääppinyt ja siihen se on jäänytkin. Anyways, nostettiin pöydälle, missä oli sit taas tosi jännää. Peilattiin silmät. Lääkäri kysyi että onko ollut pentuna lievä crd. Sanoin että joo, johon lääkäri totesi että juu kyllä tuolla näyttäisi se olevan, mutta erittäin lievänä. Tosi kiva tietää, että on lievänä :). Peilaus sujui mallikkaasti. Mut silmissä tosiaan lievä CRD edelleenkin, mutta ei sitten muuta.
Putsattiin sitten yhtä eturaajaa ja sit tuli nukutuspiikki. Mä en itse kestä piikkejä ollenkaan, oli pakko katsoa toiseen suuntaan. Mulle tuli taas hyvin huono olo piikistä. En mä edes sitä päätä nähnyt, mutta heikotti silti. Voi :D onneksi kasvi piteli Wiltsua hetken niin pääsin haukkaamaan raitista ilmaa. Tuntui että pyörryn.

Wil oli kivassa unessa sitten. Sille tuotiin semmoinen pahviastia, että jos tulee paha olo. Ihme kyllä Wiltsulle vähän tulikin. Oli vähän kamalaa pidellä sen päätä jotta se saa oksennettua, sillä ei riittänyt enää puhti siihen.

Nostettiin se sinne ihme kuvauspöydälle selälteen niiden ihme pehmustekolmioiden väliin, mun piti sit poistua sieltä. Ei siinä hirveen kauan mennyt. Wiltsua kannettiin pois, mutta se yhtäkkisesti rimpuili ja kömpi sitten todella säälittävästi mun luokse. Mä luulin että sille annettiin jo herätyspiikki, kun se oli niin hereillä, mutta ilmeisesti se vaan halus äkkiä takaisin mamman luokse. Hyvän aikaahan se sitten siinä muiden nukkujien kanssa hörisi. Sille sitten annettiin se herätyspiikki, virkosi aika nopeasti. Heikosti yritti kutsua nukkuvaa siskoaan leikkimään, mutta luovutti kun tajusi ettei vastakaikua oikeen tule, kun toisella on vintti pimeänä.

Saatiin sitten tulokset. Lonkat A/B ja kyynärät 0/0. Toki lopulliset tulee sitten myöhemmin ilmi, et millasina ne tulee sitten takaisin. Toivottavasti pysyisi muuttumattomana.

Päätettiin perjantaina yöllä Ninan kanssa mennä lauantaina Ojankoon. Tuntu kamalalta herätä puoli yhdeksältä pitkän valvomisrumban jälkeen, mutta teimme sen :D Kymmeneltä oltiin bussissa matkalla Vantaalle. Huvittavaa on se, että mä osaan HSKH:n kentiltä pois, mutta mä en oikeen koskaan ole löytänyt sinne ilman että eksyn. No mut tällä kertaa löydettiin paikalle melkeen ongelmitta. Oli aika voittaja-fiilis!

Ottettiin ensin Sagur. Sen kanssa otin muutaman hypyn, putkea ja sitten A:ta. Se meni oikein kivasti. Ässä kanssa irtoaa jo paremmin. Ei pidetty rimoja korkealla, aluksi otettiin tosi matalia ja sitten nostettiin osaa vähän ylemmäksi.

Sit Sagur pääsi leikin jälkeen huilaamaan. S tosin väitti, ettei häntä edes väsytä.


Heka tuli ja sitten otin Williamin. Leikittiin aivan mahdottomasti, mulla oli kaksi lelua ja tulee myös olemaan jatkossa. Toisen kanssa leikitään, se voittaa sit otetaan toinen esille, se tulee, laskee ekan maahan samalla kun tarttuu toiseen ja tämä sama toistuu tsiljoona kertaa.



Sitten oli oikein maksimaalinen jeejee -olotila.


Sitten odotettiin hienosti lupaa ja suunnattiin aidalle.

Wiltsun kanssa hurjat leikit taas ja sitten laitettiin odottamaan. Wilkin sitten ilmoitti ettei täs mitään möliöliöli kyl mä jaksan vielä.


Sagurin kanssa siirryin tokokentälle ottamaan muutamia aloliikkeitä. Seuraaminen on ihan ookoota, kyllä huomaa että ei hirveesti olla treenattu, paikka vähän hakusessa ja pitäis hirveesti kaikkea hioa. Onneksi kohta on joululoma, niin sitten taas jaksaa tehdä ja keskittyä :) tavoitteena nyt oikeasti korkata se ALO keväällä, pitäis vaan nyt ihan kunnolla aloittaa taas tuo treenaaminen, hirvee väsymys vaan koko ajan.
Jäävät menee hyvin niissä ei mitään. Päästiin pitkästä aikaa kokeilemaan tokohyppyäkin. Aluks otin kolmella laudalla ja sitten lisäsin vielä yhden.




Otettiin Sagurin kanssa vielä agia tauon jälkeen. Mentiin yhdelle toiselle kentälle, missä oli kiva rata valmiina, koska muilla kentillä ei hirveästi ollut esteitä ja pää hakkas tyhjää. Teimme siitä semmoisia pätkiä ja sitten rata kokonaan. Rata alkaa alhaalta.


Tosiaan osa aidoista ykkösellä ja osa sitten nelosella. Tärkeintä tässä oli kova vauhti ja se että rata tehtäis puhtaasti. Hiljalleen lähdetään korottamaan, ei tässä kuitenkaan mikään kiire ole :)

Wiilepin kanssa kokeiltiin kontakteja, baby-A ja baby-puomi. Ei pelottanut ollenkaan. Otettiin aluksi hihnassa ja kolmannen puomitoiston jälkeen meni jo kuin vanha tekijä. Tarkoituksena oli lähinnä vain totuttaa se ja katsoa, näkeekö se puomissa samanlaisia epämiellyttäviä asioita kuin Sagur silloin alussa, mutta ei se ollut moksiskaan. Veteli kanssa ihan kiitettävällä vauhdilla, palkka odotti toisessa päässä, kontaktit otti molemmilta puolilta hyvin. Hihnaakaan ei pian enää tarvittu. Ensi kerralla otetaan napataan puomipalanen ja laitetaan sen toinen pää jonkun korokkeen päälle kiinni ja yritetään harjoitella juoksareita. En kyllä harmillisesti usko, että mulla riittää talentti niiden opettamiseen muttah :D A:ssakaan ei ollut mitään, otettiin kerran hihnassa, että saisi siihenkin ensikosketuksen ja siinä se sitten.



Vähän pidempi tauko ja Wil uusiksi. Otettiin samaa rataa sen kanssa kuin Sakenkin, mutta pätkissä ja rimat alhaalla.






Lähdettiin kävelemään takaisinpäin. Mentiin vähän eri reittiä, koirat pääsivät hyvin juoksemaan vapaina. Oli vähän xtreme reitti, siihen sisältyi kolme hirveetä hyppyä, ellei halunnut liukua veteen ja kiivetä siitä sitten kynsin ja hampain mudassa ylös. Koirat tosin sai kiipeämisen näyttämään äärimmäisen helpolta, eikä niitä vesi haitannut, päinvastoin. Mutta me Ninan kanssa hypittiin ne pienet grand canyonit.




Tosi kivat treenit oli! Sai kanssa vähän puhtia tohon treenaamiseen, et eiköhän tästä taas herätä.
Loput kuvat löytyy täältä.

Kiitooos Oonalle hienosta kortista :)