Päätettiin perjantaina yöllä Ninan kanssa mennä lauantaina Ojankoon. Tuntu kamalalta herätä puoli yhdeksältä pitkän valvomisrumban jälkeen, mutta teimme sen :D Kymmeneltä oltiin bussissa matkalla Vantaalle. Huvittavaa on se, että mä osaan HSKH:n kentiltä pois, mutta mä en oikeen koskaan ole löytänyt sinne ilman että eksyn. No mut tällä kertaa löydettiin paikalle melkeen ongelmitta. Oli aika voittaja-fiilis!

Ottettiin ensin Sagur. Sen kanssa otin muutaman hypyn, putkea ja sitten A:ta. Se meni oikein kivasti. Ässä kanssa irtoaa jo paremmin. Ei pidetty rimoja korkealla, aluksi otettiin tosi matalia ja sitten nostettiin osaa vähän ylemmäksi.

Sit Sagur pääsi leikin jälkeen huilaamaan. S tosin väitti, ettei häntä edes väsytä.


Heka tuli ja sitten otin Williamin. Leikittiin aivan mahdottomasti, mulla oli kaksi lelua ja tulee myös olemaan jatkossa. Toisen kanssa leikitään, se voittaa sit otetaan toinen esille, se tulee, laskee ekan maahan samalla kun tarttuu toiseen ja tämä sama toistuu tsiljoona kertaa.



Sitten oli oikein maksimaalinen jeejee -olotila.


Sitten odotettiin hienosti lupaa ja suunnattiin aidalle.

Wiltsun kanssa hurjat leikit taas ja sitten laitettiin odottamaan. Wilkin sitten ilmoitti ettei täs mitään möliöliöli kyl mä jaksan vielä.


Sagurin kanssa siirryin tokokentälle ottamaan muutamia aloliikkeitä. Seuraaminen on ihan ookoota, kyllä huomaa että ei hirveesti olla treenattu, paikka vähän hakusessa ja pitäis hirveesti kaikkea hioa. Onneksi kohta on joululoma, niin sitten taas jaksaa tehdä ja keskittyä :) tavoitteena nyt oikeasti korkata se ALO keväällä, pitäis vaan nyt ihan kunnolla aloittaa taas tuo treenaaminen, hirvee väsymys vaan koko ajan.
Jäävät menee hyvin niissä ei mitään. Päästiin pitkästä aikaa kokeilemaan tokohyppyäkin. Aluks otin kolmella laudalla ja sitten lisäsin vielä yhden.




Otettiin Sagurin kanssa vielä agia tauon jälkeen. Mentiin yhdelle toiselle kentälle, missä oli kiva rata valmiina, koska muilla kentillä ei hirveästi ollut esteitä ja pää hakkas tyhjää. Teimme siitä semmoisia pätkiä ja sitten rata kokonaan. Rata alkaa alhaalta.


Tosiaan osa aidoista ykkösellä ja osa sitten nelosella. Tärkeintä tässä oli kova vauhti ja se että rata tehtäis puhtaasti. Hiljalleen lähdetään korottamaan, ei tässä kuitenkaan mikään kiire ole :)

Wiilepin kanssa kokeiltiin kontakteja, baby-A ja baby-puomi. Ei pelottanut ollenkaan. Otettiin aluksi hihnassa ja kolmannen puomitoiston jälkeen meni jo kuin vanha tekijä. Tarkoituksena oli lähinnä vain totuttaa se ja katsoa, näkeekö se puomissa samanlaisia epämiellyttäviä asioita kuin Sagur silloin alussa, mutta ei se ollut moksiskaan. Veteli kanssa ihan kiitettävällä vauhdilla, palkka odotti toisessa päässä, kontaktit otti molemmilta puolilta hyvin. Hihnaakaan ei pian enää tarvittu. Ensi kerralla otetaan napataan puomipalanen ja laitetaan sen toinen pää jonkun korokkeen päälle kiinni ja yritetään harjoitella juoksareita. En kyllä harmillisesti usko, että mulla riittää talentti niiden opettamiseen muttah :D A:ssakaan ei ollut mitään, otettiin kerran hihnassa, että saisi siihenkin ensikosketuksen ja siinä se sitten.



Vähän pidempi tauko ja Wil uusiksi. Otettiin samaa rataa sen kanssa kuin Sakenkin, mutta pätkissä ja rimat alhaalla.






Lähdettiin kävelemään takaisinpäin. Mentiin vähän eri reittiä, koirat pääsivät hyvin juoksemaan vapaina. Oli vähän xtreme reitti, siihen sisältyi kolme hirveetä hyppyä, ellei halunnut liukua veteen ja kiivetä siitä sitten kynsin ja hampain mudassa ylös. Koirat tosin sai kiipeämisen näyttämään äärimmäisen helpolta, eikä niitä vesi haitannut, päinvastoin. Mutta me Ninan kanssa hypittiin ne pienet grand canyonit.




Tosi kivat treenit oli! Sai kanssa vähän puhtia tohon treenaamiseen, et eiköhän tästä taas herätä.
Loput kuvat löytyy täältä.

1 Comment:

  1. Nimetön said...
    Näyttäviä, hienoja koiria :) Viimeinen kuva on hieno !!




Copyright 2006| Blogger Templates by GeckoandFly modified and converted to Blogger Beta by Blogcrowds and Rebecca S. Header picture Saana P. and silhouette Yasmin E.