Rehvittiin Laeka nimistä siperianhusky narttua ja hänen omistajaansa eilen. Oli kyllä vähintäänkin mielenkiintoista, kun ei saanut missään kävellä kun porukat suksineen oli jo häätämässä pois, vaikkei ladulla tai edes siinä tiellä oltu. Aina se on tätä, kesällä pyöräilijät, talvella hiihtäjät. Oli silti aivan huippua, kunhan päästiin hiihtäjistä!

Käytiin koirapuistoissa, oltiin siellä jonkun aikaa. Laeka ja William löysivät toisensa aika nopeasti, mutta kaksikko innostui leikkimään myös muiden kanssa. Lähdettiin sitten kävelemään siinä toivossa, että löydettäisiin joku paikka, missä ei olisi hiihtäjiä tai muutenkaan eloa.
Kyllä sellainen paikka löytyi hyvin, mutta pari kertaa hiihtäjät tulivat sinnekin, vaikka lunta oli melkein polviin :D se oli kuitenkin hyvä paikka ja viihdyttiin siellä jonkin aikaa. Lapsilla oli oikein hauskaa.



Wil ja Laeka hyppivät ympäri hankia, juoksivat ja tyytyivät myös väkivaltaiseen repimisleikkiin. Välillä kaksikko piti taukoa, upottivat päänsä lumeen tai vaihtoehtoisesti söivät lunta. Ralli alkoi uudelleen aika pian.
Alettiin sitten jäätyä, jatkettiin matkaa sit kallioille. Oli siellä joku erittäin pieni polku, mitä pitkin pääsi tosi mukavasti. Riekkuminen sen kuin jatkui.


Pysähdyttiin sit hetkeks, otettiin kuvia molemmista koirista. Sen aikaa kun otin kuvia Laekasta Wil oli sidottu puuhun. Se sit alkoi ulvomaan kuin viimeistä päivää. Samaa hirveetä, kipeen kuulosta ulvontaa, mitä se harrasti Lahdessakin välillä. Kyllä oli taas niin susimainen meininki Wiltsun kanssa.




Lisää kuvia täällä.

Ei oikein mitään muuta kuulu. Ollaan treffattu Valo kelpietäkin. Oli oikein hauskaa!

Seuraava nly on varmasti huhtikuussa Lahdessa. En enää kyllä jaksa uskoa EH:ta parempaan, mutta eipä sitä koskaan tiedä :D

Oona tuli lauantaina Iita shelttinsä kanssa meille yöksi. Pojat olivat hyvin kiinnostuneita Iitasta, neitonen ei ollut kyllä yhtä innoissaan :D Jopa Spidi vaivautui moikkamaan. Yleensä se lähtee hyvin nopeasti piiloon, kun tulee vieraita koiria, mutta Iita oli niin kivan rauhallinen ja sopivan pieni, että uteliaisuus vei voiton.

Katteltiin lehvoja, ja mulla oli niin ihana ja aaw koira sylissä nukkumassa. Mä alan tykästymään sheltteihin ihan todenteolla :D Lahdessa Taika nukku mun sylissä ja mun päällä ja sitä oli niin kiva rapsutella kun se mahtuu ja viihtyy! Okei no Iita on vähän isompi, mut silti se mahtu kivasti ja tuhisi tosi söpösti. Ei kamalat kauhuleffat sit pelottanut niin paljoa kun on ihana merletyyny siinä vieressä, jonka avulla voi peittää silmät kun tulee jännä kohta.

Aamulla kävästiin lenkillä. Oli todella kylmä, vaikka miinusasteita tuskin oli älyttömästi. Se on se, kun koko tää talvi on ollut niin lämmin ja muistuttanut enemmän kevättä kuin talvea. Otettiin jokaisesta erikseen kuvat ja sitten kolmikko pääsi juoksemaan yhdessä. Oli mahtavaa, että Iita oli ihan innolla mukana!

Okei no ei aina.

Vastauksia kysymyksiinne!

Parasta Sagurissa?
Sagurissa parasta on se, että se rakastaa joka solullaan. Sagur on yhden ihmisen koira ja vaikka se on kiintynyt perheenjäseniinsä, niin olen silti sille se tärkein. Musta on kanssa mahtavaa, että vaikka se on kokenut paljon elämänsä aikana, eikä tullut meille pentuna tai edes junnuna, vaan 3 vuotiaana, niin se ei ole silti ollut mikään este.

Parasta Williamissa?
Williamissa parasta on se, että se on niin innoissaan. Hoen tätä aina, että Wil on iloinen koira ja että se rakastaa kaikkia yadayada, mutta sen tajuaa kunnolla vasta sitten kun pääsee tapaamaan. Sen mielestä kaikki ovat yhtä rakkaita. Sillä on muutenkin jotenkin tosi naiivi ja jos voi sanoa, niin lapsellinen asenne maailmaan. Maailmassa ei tapahdu Williamin mielestä mitään pahaa ja kaikki on ystäviä. Se on tietenkin tuonnut negatiivisiakin asioita, mm sen ettei se tajua varoa. Välillä tekis mieli tunkea koko koira lasikaappiin, ettei se teloisi itseäänsä tai vaihtoehtosiesti saa jotakuta hulluuden partaalle :D

Huonoin kokemuksesi koiriesi kanssa?
Huonon kokemukseni. Varmaan se, kun Sagurin panta katkes ja se meni mukaan tappelemaan. Siinä oli sit 2 vs 1. Lopulta Sagurin naama vuoti verta, alaetuhammas (mikä on nyt poistettu juuri tämän takia) alkoi kusemaan ja muuta. Se oli hyvin pelottava ja ahdistava tilanne. Siitäkin taitaa olla blogipostaus jossain nurkassa.

Miten aloitit koiraharrastuksesi?
Aloitin koiraharrastukseni joskus 12 vuotiaana Sagurin kanssa tokolla. Tai no jos sitä voi tokoksi edes sanoa... opeteltiin aluksi niitä perusasioita, kun sillä kusi rankasti nekin. Olin koko pienen elämäni toivonut koiraa ja ahmin hirveästi koirakirjoja, jotenkin sitten onnistuin opettamaan Sagurille ALO liikkeitä pikkuhiljaa. Ihan vaan kotitokoa pienen ikuisuuden ja sit pääsin tekemään muutakin! Se suurin vaikutus oli varmaan rallytokon aloittaminen, se oli ensimmäinen ohjattu mihin pääsin mukaan. Rallyn avulla jotenkin toi yhteistyö parani muutenkin ja lähti rullaamaan paremmin.

Onko koskaan käynyt mielessä lopettaa koirailija ihan kokonaan?
On käynyt useastikin. Aina kun tapahtuu jotain epämiellyttävää tekee mieli vaan heittäytyä maahan ja kysyä miksi mä teen tätä :D Ja nyt kun käyn lukiossa ja sen lisäksi vielä oon melkeen kaikki vklät töissä, oon niin väsynyt koko ajan, et tekee mieli vaan nukkua kaikki päivät.

Mikä on ollut vaikein asia opettaa Sagurille/Williamille?
Sagurille vaikein asia on ollut toi kontaktin ottaminen lenkillä. Sillä oli hirveästi ongelmia kun se tuli meille mm toisille koirille räyhääminen ja vetäminen. Pysähdyin sitten aina kun se veti ja odotin niin kauan että se tuli kunnolla lähemmäksi ja otti kontaktia. Sit harjoiteltiin hirvittävän pitkään ohittamista. Ei se enää räyhää paitsi jos iso uros räyhää sille ensin niin se saattaa provosoitua siihen malliin että pärisee takaisin. Normaalitilanteessa se saattaa vähän katsoa toista koiraa, jos se muuttuu tuijottamiseksi niin sanon "ohi" ja sit se katsoo taas eteensä.

Wiltsu on niin sählä, se oppii tosi nopeesti ja tekee innokkaasti, mut se ei _malta_. Se malttaminen, odottaminen ja tarkka työskentely on se vaikein asia. Siis joo, se hakee esineet esineruudusta tarkasti ja vauhdilla. Se odottaa paikkamakuussa ei siinä siis mitään, mut lähinnä tokon perusta, seuraaminen, on ihan kamalan vaikea opettaa.

Miten palkkaat koirasi?
Molemmat on tosi persoja kehuille, mut vähän eri tavalla. Sagur haluaa tehdä oikein, se nauttii kun sitä rapsutellaan ja kehutaan hyvän työn jälkeen. Wil taas vaan saa siitä lisäbuustia, se on sit lajista kiinni et kannattaako hirveesti kehua tai innostaa, jos se on kikseissä jo valmiiksi, koska sit esim tokossa kaikki levii käsiin, kun se sitten innostuu liikaa.

Mut joo, ne pääasiallisemmat palkat. Sagur leikkii kyllä, mutta sillä on sellaisia päiviä ja tietyissä tilanteissa se ei suostu leikkimään. Ks meidän luonnetestivideo.. Sagur mitä mieltä olit leikkimisestä? : [x]kinosti. Siksi mä yleensä palkkaan Saguria nameilla. Se on kyllä nyt hiljalleen oppinut siirtymään leluihinkin päin, mut namit on varmaan se kivoin. Se kuitenkin agikentällä aina innostuu leikkimään nykyisin helpostikin, mikä on loistojuttu, sillä nameilla on vähän rasittava palkkailla. Wiltsu on tosi perso ruoalle, mut se rrrakastaa leluja käsittämättömän paljon. Williamin palkkaan melkein aina lelulla, heittelen sitä pari kertaa tai vaihtoehtoisesti revitään.

Mikä on sinulle rakkain harrastuslaji koiran kanssa?
Rakkain harrastus on kanssa vaikea kysymys, kun mulla ei ole sellaista yhtä päälajia. Ollaan semmoisia jokapaikanhöyliä, tehdään vähän kaikkea, muttei mitään kunnolla.

Musta agility on jotain niin loistavaa, mutten ole päässyt siihen kunnolla sisään, mut se toivottavasti muuttuu 2012. Varmaan se rakkain kaikista on haku, koska porukka on yleisesti ottaen mahtava. Harmi että ei olla tänä vuonna hirveästi treeneissä käyty kun paikoille on vaikea päästä ilman autoa ja normikyyditsijän koira, eli Terra jäi mammalomalle et ei oikeen päästy. Ja nyt sit taas pääsen niin myöhään ja oon niin väsynyt, et mulla ei riitä energia matkata ja sit olla vielä monta tuntia ulkona.

Paras kokemuksesi koiriesi kanssa?
Vaikeaa. Hyvin vaikeaa. On niin monia, enkä osaa päättää. Mun on ihan pakko skipata tää, kun en keksi. Loistohetkiä tosin oli se kun Sagurin kanssa päästiin monessakin asiassa eteenpäin ja sit se ilon hetki, kun S oli PU3 muistaakseni ihan ensimmäisessä näyttelyssään. Wiltsusta on parhaiten jäänyt mieleen sen vauva-aika ja miten ihana ja herttainen pieni pallukka se oli silloin.

Millainen on perus viikko-ohjelmanne (extrapitkät lenkit, aktivoinnit, treenit jne)?
Se riippuu niin koulusta ja siitä onko mulla töitä vklänä. Mut ihan tälleen jos mulla ei ole viikolla töitä ja koulussa ei ole ylimääräistä + sää ei ole ihan kamala, niin: Käyn kouluaamuisin lenkillä joskus vähän ennen seitsemää ja olen yleensä alle puoli tuntia. Olen kotona viimeistään klo 15.00 ja mennään ennen neljää taas lenkille, vedetään vähän reilu tunti-kaks tuntia tai vähän yli ja molemmat pääsee vapaaksi juoksemaan pusikkoon. S ja W leikkii hurjasti ja sit mä leikin molempien kanssa. Voi kanssa olla että käyn äkkiä treenaamassa jotain pientä tokoa tai vastaavaa lähikentillä. Ja sit yöllä klo 22-23 välisenä aikana käydään sit iltalenkillä, mikä kestää aina melkeen se reilu 30min. Silloin Wil vetää vapaana ja Sagur yleensä liinassa. Kesäisin mennään mettään, mut kun on pimeetä niin ei viitti, joten vedetään tätä lähialuetta.
Viikonloppuisin sit taas vien joskus 9-11 ja voidaan olla aamulla 3h ja sit päivälläkin 2h. Iltalenkki harvemmin venyy pidemmäksi.

Mulla olis hakutreenejä yleensä ti, to tai su, yleensä kaks kertaa viikossa. Mut harmillisesti en ole päässyt paikalle. Sen lisäksi keskiviikkoisin olisi tottistreenejä, mutta ne ovat hyvin kaukana, myöhään ja olisin takaisin himassa joskus yhdeltätoista illalla, eikä mulla ole hirveästi varaa siihen, koska aamulla on taas aikainen herätys + mua arveluttaa kulkea niin myöhää juna-asemilla.

Aktivoin molempia päivittäin. Wil on niin dekke, että sen aivosolut alkaa hyrräämään tuhatta ja sataa pienistäkin asioista. Sagur taas on sellainen, et pitää olla oikeesti tosi haastavaa ja jännää, et se vaivautuu, muuten se lollaa ja jättää tekemättä. Molempia myös aktivoin opettamalla niille typeriä asioita, kuten esim Wil ota sukat mun jalasta, Sagur laita valot auki/kiinni, Wil laita sälät takaisin laatikkoon, Sagur missä pallo?

Viikko-ohjelmaan kuuluu myös semmoinen kahdenkeskinen aika, mitä pyrin antamaan joka toinen päivä.
Noi on niin mustasukkaisia toisistaan, että jos rapsuttaa yhtä, niin toinen tulee siihen ja työntää toisen pois. Sagur tekee tätä. William sen sijaan alkaa ärsyttämään Saguria näykkimällä tämän selkää, hyppimällä tämän päällä tai ympärillä ja vetämällä sitä kauluksesta tai korvista. Tää jatkuu kauan ja lopulta kaikki ovat hyvin ärsyyntyneitä ja entistä huomionkipeämpiä.

Molemmat saa sellaista "yhteistä aikaa", eli toinen on muualla ja toisen kanssa sit tehdään kaikkea kivaa kahdestaan ja muistutetaan ettei sitä mihinkään ole unohdettu. Williamille se on käytännössä ihan sama. Tai siis että sen psyyke ei siitä kaadu. Se tulee muutenkin nukkumaan mun viereen ja leikitään niin paljon, että se ei sellaista rauhallista rapsuttelua ja halimista kaipaa erityisemmin, kun se mielummin vaikka juoksis mun kanssa lenkillä kahdestaan tai vastaavaa. Mitä mä teen sit sen kanssa.

Sagur on päinvastainen. S leikkii joo, nukkuu sohvalla mun vieressä joo, vien sitä lenkille välillä ilman Wiltsua mut se haluaa enemmän. Se haluaa että rapsuttelen sitä rauhallisesti, silittelen ja taputtelen. Se haluaa vain olla siinä lähellä tuntitolkulla. Jos tämä ei toteudu se vaan nukkuu ihan mattona tai vaihtoehtoisesti tuijottaa säälittävästi ja surevasti jossain. Sagur on muutenkin sellainen, että se seuraa mua kuin varjo tein mä sit mitä tahansa.

Et vaikka tommonen kuulostaa vähäpätöiseltä ja naurettavalta vastaukselta laittaa viikko-ohjelmaan, mut se on pakko koska muuten on yks syvästi masentunut ja loukkaantunut mies talossa.

Haluaisitko tulevaisuudessa jonkin toisen rotuisen koiran?
Joo. Mua kiinnostais hurjasti tervueren ulkomailta joskus tai sitten aussie. Oon hiljalleen alkanut kallistumaan enemmän siihen aussieen, mutta sen näkee sitten. Mistä sitä tietää jos joskus kymmenen vuoden kuluttua mulla onkin jotain kissan kokoisia moppeja täällä.

Sit kanssa mun salainen ja erittäin pitkäaikainen haave olis saada grey. Mun mielestä englanninvinttikoirat on niin käsittämättömän upeita otuksia ja mä olen hyvin kiinnostunut ratajuoksuista. Ratalinjainen grey olis kyllä niin ehdoton, en usko että näyttelylinjaista ottaisin.

Aiotko antaa Saguria/Williamia jalostuskäyttöön?
Saguria olen antanut kahdesti :D 7 jäi henkiin ekasta ja tokasta jäi 4. Black Sara'sin U2 ja Twilight Moonin M. Enempää en anna Ässää ja Wiltsua tuskin tulen koskaan antamaan, sen näkee sit joskus.

Haluaisitko tulevaisuudessa kasvattaa?
Joo. Mun pitäis kasvattajakurssi käydä ja sitten anoa ofc nimeä, mikä mulla on ollut valmiina aika pitkään :D pitää vain toivoa ettei kukaan ehdi pölläsemään sitä. Mutta joo, todella pienimuotoisesti kyllä kasvattaisin.

Agility vai toko?
Vaikee valinta. Mä tykään agin vauhdikkuudesta, mut oon niin alussa ja itse vielä niin surkea. Tokossakin ollaan toki alussa, mut en koe olevani niin epäonnistunut ohjaaja siinä. Nautin itse molemmista, Sagur nauttii enemmän tokosta ja Wiltsu ei taas tokosta välitä yhtään, mutta agista senkin edestä.

Haluaisitko suuntautua jollekkin alalle, joka on tekemisissä koirien/muiden eläinten kanssa?
Olisi se kieltämättä mielenkiintoista ja haluaisin kyllä, mutta en usko että tulen koskaan pääsemään. Mulla ei toistaiseksi ole hirveästi ideoita mitä mä teen lukion jälkeen, että tähän on hyvin vaikea vastata tarkemmin, kun haluaisin vastata realistisesti, mutten tiedä mitä teen parin vuoden kuluttua :D

Jos saisit valita yhden lajin, missä koirasi (saat valita molemmille oman tai yhteisen lajin) valioutuisi, mikä se olisi? :)
Haluaisin että Sagurista tulisi TVA ja Wiltsusta sit hmmm... kva hausta houkuttelis, mut sanotaan kuitenkin et AVA.

Aiotko yrittää vaikkapa Williamille sertejä tmv, että valioituis?
Olishan se hienoa saada Williamista FIN MVA ja miksei vaikka muistakin maista sertejä. Toi kehittyy kyllä niin hitaasti, et saa nähdä saako koskaan sit yhtään.

Onko käynyt mielessä, että lähtisitte ulkomaille näyttelyyn?
On useastikin! En vaan halua mennä yksin, mut en ole päässyt lyöttäytymään kenenkään kanssa samaan porukkaan tai tungettua koiraa jollekin joka menee.

Minne maahan haluaisit lähteä näyttelyyn ulkomaille?
Venäjä, Ruotsi, Viro, Saksa, Liettua, Latvia. Sit olis niin siistii päästä jonnekin "harvinaisempaan" paikkaan, missä suomalaisia koiria käy vähemmän, mut ne on taas niin kaukana et ei.

Parasta näyttelyissä
Varmaan se et pääsee näkemään toisia rodun yksilöitä ja sit pääsee näkemään tuttuja.

Huonointa näyttelyissä?
Mua puuduttaa ikuinen odotus ja näyttelyissä menee niin kauan pelkkään hengaamiseen ja lagaamiseen että meinaan pudottaa aivoni. Sit kans nyt tulee negatiivista palautetta siitä, että ne ottaa nauhat pois. Sellasille ihmisille, kuten mulle, jotka käyvät näyttelyissä harvoin ne pienet nauhatkin on kivoja. Sit kans mua rasittaa noi hinnat, mun mielestä silkkaa rosvousta, mut jostain ihmeen syystä sen silti maksaa.

Mielestäsi paras/asiallisin tuomari jolla olet koiriasi käyttänyt?
Charlotte Hoier. Aivan ihana tuomari, pitää oikeesti työstään. Jotkut on niin nirppanokkia ja kattoo ihan kuin tuomaroiminen olisi jokin rangaistus. Charlotte on todella paneutunut ja antaa pitkiä arvosteluja, hän tulee myös yksilöarvostelun jälkeen puhumaan että miksi antoi mitäkin ja selittää lisää mitä arvostelussa ei lue. Lisää mun Charlotte hypetystä löytyy Porvoo nly postauksesta.

Ja tuosta vastakohta.
Mun mielestä kaikki tuomarit joilla olen S&W näyttänyt, ovat olleen hyvin asiallisia ja käsitelleet koiria hyvin. Yks oli kyl vähän semmonen, et se katto monia koiria arvostellessa aivan toiseen kehään. Katteltiin penkillä vähän silleen heoo kukkuu täällä on koiria kanssa.

Lähdettiin koirien kanssa Ahtialaan 31.12.2011, Lindalle ja Annille. Siellä oli myös Petra Taikoineen ja Kirsi.

Siellä oli lunta! Ihan jesjesjes fiilis kun pääs junasta ulos. Okei no silloin oli ihan muutaman millin, mut oli kuitenkin!

Olin hyvin ylpeä mun miehistä, Sagur oli paljon rauhallisempi kuin yleensä. Olin hyvin ylpeä herrasta! Ei se paukkuarka ole, mutta raketteja se kyllä on yleensä pelännyt. Kyllä se hieman reagoi, mutta oli huomattavasti rauhallisempi ja nukkui. Wiltsua taas ei häirinnyt ollenkaan. Mentiin katsomaan raketteja Wiltsun kanssa. Paukkui aika lähelläkin ja jotkut paukutteli siinä vieressä, ei ollut mitään ongelmaa. Ainoa mikä sitten jännitti oli ne jättimäiset ja hienot, sillä ne sihisivät hyvin pitkään.

Aamulla oltiin Petran kanssa ehkä jotain puolituntia ulkona. Oli niin kylmä ja oltiin varustauduttu ehkä vähän huonosti just silloin, kun ei älytty että on oikeasti niin kylmä :D



Lunta satoi hurjasti enemmän, etenkin yöllä. Seuraavana aamuna vasta olikin lunta, oli myös paljon sumuisempaa. Mentiin sitten Suvin, Petran ja Lindan voimin. Linda otti kuvia, pojat poseeras ja sit Suvi piteli koko porukkaa, paitsi Taitsua, joka hienosti istui kaikkien edessä!






Noomi, Veila, Titja, William ja Sagur. Edessä istuskelee Taika.
Loput kuvat löytyy täältä