Jälleen oli puoli kuudelta lähtö Terhin ja Jedin kyydillä kohti Someron paimennuskoulua.

Aamiaisen jälkeen pian oli jo meidän vuoro, meitä taisi olla paikalla 12 tai 13 ja olimme numerolla kolme. Olin aika optimistinen Cecilin suoritukseen viime kerran perusteella, mutta toisin kävi.
Cecil lähti aluksi ihan hyvin matkaan, tällä kertaa ensimmäisellä kierroksella lampaita oli 9 kipaletta, eli reilusti enemmän kuin viimeksi. En muista tuotiinko sitten jo tokalla uudet lampaat vai kolmannella, niitä oli sitten enää kai viisi. Ensimmäisellä kierroksella oli vielä liina kiinni, eikä kukaan vielä päässyt ohjaamaan lampaita niinkuin normaalisti, eli ohjaaja lampaiden eteen ja koira toiselle puolelle. Tyttönen oli tyypilliseen tapaan kiinnostunut, mutta nyt tuli jotain niin mahdottoman mukavaa eteen, ettei sitä mitenkään voinut sivuttaa.

Nimittäin lampaan papanat.



Ekalla kiekalla se ei ollut niiiiin kiinnostunut jätöksistä ja keskittyi tekemiseenkin onneksi. Silti oli aika laiskaa ja nenä usein maassa. En oikein tiedä mitä mä olisin tehnyt niissä tilanteissa :|, kun koiraa ei sinällään viitsi kieltääkään, ettei siltä mee motivaatio kokonaan tohon hommaan etenkin kun ollaan näin alussa, eikä tuoda pois ennen jotakin onnistumista. Kannustaminen auttoi ensimmäisellä kierroksella unohtamaan sen paskan syömisen.

Idioottimaisena ihmisenä, mulla oli tosi ärsyyntynyt fiilis tokalla kiekalla jo valmiiksi. Cecil kuunteli vielä vähemmän ja oli entistä tiiviimmin maassa kiinni, mikä tietenkin lisäsi mun turhautumista. Yritin olla kannustava, mutta en mä pysty koiralta piilottamaan niitä mun todellisia tunteita.
Se meni kyllä aika pahasti reisille. Kielsin sitä entistä enemmän ja lopulta vaan jätin siihen. Mua turhauttaa mun oma turhautuminen. Onneksi kakkoskierroksen jälkeen tuli tauko, niin sain kasattua ajatuksiani. Käytiin kans syömässä lounasta, joten ehkä siinä "hyvä ruoka, parempi mieli" - sanonnassa on jotain perää kun mieli koheni reilusti.

Kolmannelle kierrokselle otin sitten vielä ton sauvankin messiin ihan sitä varten, että jos se alkaa nappailemaan niitä papanoita sieltä, niin mä voin lämästä siihen viereen tai tehdä muuten jonkun kieltoliikkeen. Tiedän että koirani kestää sen, ja niin se kestikin. Ei tarvinnut kuin kaksi kertaa tavallaan herättää toi penska, niin johan se rupes toimimaan.

Se meni sit oikeesti hyvin!


Taipparit meillä on nyt sit 26.6 ja William on ilmoitettu paikkupäiville (ja taipparin ottaa siinä mahdollisesti mikäli kaikki menee hyvin) 21.7. Saa nähdä milloin Sakke-ukkokin pääsis kokeilemaan :)

Terhi otti vielä Cecilistä 1v rakennekuvaa.

Loput kuvat löytyvät täältä