Jotain hämmentävää on tapahtunut! Mentiin treenaamaan Maijan, Oonan ja Satun kanssa jälkeä Firalle. Mä en ole pk-lajeja muutenkaan treenannut pariin vuoteen, mutta jälkeähän mä en ole koskaan ikinä ottanut. Onneksi hyvä ja osaava seura osas neuvoa meitä alkuun ja saatiin me paljon aikaiseksikin! Toivottavasti huidellaan jäljen parissa jatkossakin :)

Cecilin jäljen teki Oona. Mä olin virheellisesti ottanut jotain tyhmiä nameja mukaan, mistä murkut oli ihan kikeissä. Jatkossa pitää tajuta ottaa vaikka ihan pelkkiä nappuloita messiin tai jotain, sillä ei tosta ihan oikeasti tule mitään muuten.
Jäljen alku oli jo epätoivoinen. Cecil ajatteli että jee! Ollaan metsässä minä otan tästä kepin. Käskin jättämään kepin ja olin osoittamassa sille jäljen alkua. Cecil meinaa et hei ette ikinä arvaa mitä mä löysin! Kyllä, aivan oikein! KEPIN. Otin sen siltä ja heitin menemään. No hei arvatkaa mitä sit löyty! Jep! Keppi! Voi tätä onnen päivää.



Lopulta kun sen metsän about jokainen keppi siitä alusta oli takavarikoitu Cecil jotenkin hokas parin osoitetun namin jälkeen että oho hajuja ja että täältähän löytyy lisää nannaa. Se sitten alkoi näyttämään jo lupaavammalta. Ei tietenkään mitenkään erityisen supertarkkaa duunia, sillä jäi muutamia nameja jälkeen, mikä ei sinällään olisi haitannut, mutta se sitten haistoi ne kun jälki oli ohitettu, jolloin se kääntyi takaisin.

Yritin astua sen viereen, että focus olisi eteenpäin, mutta eihän likka sitä hiffannut. Lopulta saatiin erinomainen neuvo, että jos se ei meinaa pysyä edessä niin ottaa vähän jalkojen väliin, jos koiraa ei haittaa se.

Ihan ookoosti se lopulta meni! Tai ainakin loppupää meni, kun se hokas miten homma pyörii!

Käytiin sitten vielä lenkillä. Lapsoset leikkivät oikein innoissaan. Otettiin vielä loppuun yhteiskuvaa. Vasemmalta oikealle Tara, Kida, Nauru, Ora, Cecil ja Colhu.