Maanantain ohjatuissa tehtiin jotain kisaradan pätkää. Mulla oli jotenkin mieli ihan maassa, joten erityisen hyvin eivät treenit menneet. Rata oli kokonaisuudessaan aika suoraviivainen, mutta nurkan kolme hyppyä ja takaaleikkaus/persjättö renkaalle oli hankala. Etenkin kun renkaan jälkeen tuli suorittaa seuraava este todella tiukasta kulmasta.

Kipastiin Jasminen poppoon + mun nuorisojoukon kera Inkoossa Kopparnäsissä lenkkeilemässä. Täältä löytyy lisää kuvia.






Tänään käytiin vähän treenaamassa tokoa ja agilityä. Tarkoituksena oli ottaa kisanomaiset treenit, vaikkei mihinkään kisoihin nyt ollakaan menossa. Jotenkin se tilanne on Cecilille hämmentävä, ettei se näytä tietävän mitä se tekee. Joten otetaan nyt roima hyppäys taaksepäin ja palataan kisakentille ehkä sitten talven jälkeen tai vastaavaa :) Heti kun joku on liikkuroimassa Cecil alkaa tekemään epäpuhtaasti ja tarjoaa hirveästi mulle. Sinällään se itse tarjoaminen ei ole paha piirre, mutta kun se ei kuuntele siinä vaiheessa enää ohjeita, vaan tarjoaa mulle sitä mitä se osaa parhaiten.

Otin sitten namit käyttöön ja pidettiin jokaisen liikkeen lopuksi semmoiset rapsutusbileet ettei mitään rajaa.
Loppuun otin vielä lyhyesti aksaa. Otin muutamia parin esteen pätkiä. Treenasin takaakiertoa ja takaaleikkausta. Sitten vielä irtoamista niin että on kaksi suoraa putkea ja niiden päässä yksi aita. Cecilin piti vetää suora putki, hypätä aita ja tulla toisesta suorasta putkesta takaisin. Aluksi tämä oli tavattoman vaikeaa, mutta kun aitaa siirrettiin lähemmäksi putkia niin johan alkoi lyyti kirjoittamaan! Keppejä myös treenattiin hieman, menee jo hieman paremmin!

Rahanpuutteen vuoksi Sagurin jalostustarkki ja Cecilin tokokoe joudutaan nyt sitten perumaan. Mutta parempi ehkä näin. Ei sieltä kokeesta olisi mitään järkevää tullut. Toki jalostustarkki harmittaa mielettömästi, etenkin kun seura olisi ollut aivan mahtavaa, mutta tuleehan onneksi noita.

Kysymyksiinne vastaukset! Kiitoksia jokaiselle kysyjälle! Ensi vuonna sitten taas, toki kaikkea saa kysyä ilman erillistä kysymyspostaustakin :)


Helpoin koiristasi?
- Öäää. Perusarjessa niin William, mut muuten ehkä Sagur? Tai sit Cecil. Tai sit William...

Vaativin koiristasi?
- Tääkin on niin vaikea :D William on vaativin siinä mielessä että se on vaikea saada rauhoittumaan. Cecil taas vaatii paljon koska muuten se tylsistyy ja alkaa tekemään jotain epätoivottavaa. Sagur taas sinällään kun ei mee nopeesti perille sille ne asiat mitä haluan. Kaikki on vaativia omalla alallaan.

Helpoimmin motivoitavissa?
- Ehdottomasti William. Se on ihan alituisesti "8DDD"-moodilla. Paitsi jos sitä ahdistaa jokin niin sitten se ei kykene reagoimaan edes omaan nimeensä. Joten ehkä sittenkin Cecil.

Koiriesi lempiasiat/puuhat/tekeminen?
- Nukkuminen, syöminen, leikkiminen, treenaaminen (koska saa leikkiä ja syödä!). Cecil harrastaa vielä x-treme nukkumista, eli se kiertyy melkein neljästi ympäri ja nukkuu tassut kohti kattoa sellaisena rullana.

Koiriesi lempiruoka/herkut?
- Cecil on syönyt mm. juomapulloja, aurinkolaseja, passin ja kyniä, joten se ei kauhean nirso ole noiden kanssa. Varmaan ne nakit ja lihapullat on se varmin, mutta noille nuoremmille kelpaa ihan mikä tahansa herkuksi. Yhtä jees on nappulat kuin ne lihapullatkin. Sagur taas liputtaa nakkien perään!

Voiko koirasi miten hyvin olla irti?
- Sagur vaan jos se on käskyn alla, eli ulkona kun riekkuu niin mun pitää olla tarkkana että mistään ei vaan hyökkää ketään. Tää on taas tätä että sen periaatteessa pitäisi tulla heti luokse mitä se on aina tullutkin, mutta mä en vaan kykene luottamaan siihen tarpeeksi. William taas ei edes toisten räyhätessä mene siihen mukaan vaan tulee aina luokse. Cecil on kanssa tosi helppo pitää vapaana, sillä tulee välittömästi luokse tuli vastaan sitten ihminen tai koira.
Hankalaa on pitää enempää kuin yhtä koiraa vapaana, sillä alkaa välitön ralli ja korvat menee samalla ja siitä rallista tulee niin sokeaa, että ihmisten ilmoilla en voi sitä tehdä.

Normaali päivä rutiininne?
- Mä herään, koirat herää. Mä oon hetken hereillä, mä lähden heittämään koiria ulos. Riippuen yleisestä moodista ja kiireestä lenkki on välillä 10min-1,5h. Sit takasin, Sagur syö safkansa ja hengaillaan. Treenipaikka, -kesto ja -pituus riippuu vähän onko mulla koulua vai töitä. Jos on jotain muuta niin illalla myöhään tai sitten hyvin aikaisin aamulla (Ihan klo 7-9 maissa saatan olla jo treenaamassa ja on näitäkin nähty että olen klo 22-00 ollut treenaamassa Ojangossa, mutten koskaan yksin ;)). Sitten koirat menee lenkille joskus kolmen-viiden välillä riippuen päiväni pituudesta. Se kestää sitten 30min-1,5h ellen mene sitten jonkun kanssa lenkille jolloin se hyvin usein venähtää 3h pituiseksi. Tullaan takaisin ja sitten Cecil saa ruokansa 18-20 välillä. Iltalenkki suoritetaan 23-00 koska olen sellainen yökyöpeli. William saa ruokansa klo 22 ja samalla Sagur vetää päivän toisen ateriansa.

Koiriesi parhaat kaverit?
- Toistensa lisäksi Sagurilla varmaan Nita-belgianpaimenkoira ja Luna-sekarotuinen, Cecilillä Fiilis-nahka, Nauru-aussie, Ora-mudi (vaikkei tunne välttämättä olisikaan molemminpuoleinen ;)) ja Xena-malinois, Williamista taas on niin paha sanoa kun se on aina sillä "8DDD"-moodilla päästessää lenkkeilemään toisten kanssa.

Tuleeko koirasi miten hyvin toimeen muiden koirien kanssa?
- Noi nuoremmat tulee toimeen erinomaisesti aivan kaikkien kanssa. Sagur taas ärsyyntyy liian innokkaista jos ne esim. hyppii päin tai vastaavaa. Samaten se provosoituu aika helposti toisten murinoista. Mutta se kyllä tykkää hengailla ja leikkiä eikä siinä mitään.

Voisitko ottaa laumaasi vielä neljännen koiran?
- En kyllä todellakaan enkä missään nimessä. Greyhound on kyllä kutkutellut neljä vuotta, mutta ei mulla vaan riitä energia. Nytkin on kolme vaan siksi että yksi on kohta 9v ja toinen taas enemmänkin kotikoira, niin sain sen mun kauan kaivatun harrastuskoiran lauman jatkeeksi.

Miten koirasi eroavat toisistaan?
- Niin monilla eri tavalla. Sagur on äänekäs, William ei ikinä päästä pihahdustakaan ja Cecil taas mölisee. William on ainoa joka edes harkitsee käsiksi käymistä epämiellyttävissä tilanteissa. Noi nuoremmat ei koskaan ole olleet hajujen perään, mutta Sagur senkin edestä.

Mitä pitää turkin hoidosta?
- Sagur rakastaa harjaamista, heti kun mulla on harja kädessä se tulee mun luokse häntä heiluen. Ja jos harjaan jotain toista koiraa niin se odottaa siinä vieressä että milloin hän pääsisi harjailtavaksi. Wiltsu ei tykkää ja saattaa käydä käsiksi. Cecil ei tykkää muttei sano mitään. Joku pesu taas on ehdoton nounou kolmikolle. Vesi on kivaa vaan jos voi uida.

Kuinka useesti harjaat koirasi?
- Silloin tällöin Käyn koirat päivittäin läpi niitä rapsutellessa. Harjailen silloin kun ns. tuntuu sopivalta. Noista näkee aika helposti jos on takkuja. Toki mä käyn joskus kerran pariin viikkoon tai kolmeen ne ihan kokonaan läpi. Harvemmin sieltä mitään maagista irtoaa. Karvanlähtöaikana sitten hieman useammin.

Tuleeko helposti takkuja?
- Ei. Oikeanlainen karvanlaatu kun on noilla uroksilla, niin ei takkuunnu helposti. Toki jotain housukarvoja pitää välillä "ratkoa" ja eturaajojen hapsut, mutta muuten todella helppohoitoista puuhaa. Cecil taas on niin karvaton ja pohjavillaton että ainoa ongelma kohta on housut ja nekin on aika helppo selvittää.

Vesipetoja?
- Cecil on, Sagur vihaa vettä yli kaiken ja William ei oikein tiedä. Se tulee mielellään kahlaamaan ja oon kantanut sen lukuisia kertoja veteen ja tukenut sitä, jolloin se on hieman uinut, muttei vapaaehtoisesti mene kirveelläkään.

Hihnakäyttäytyminen?
- Wiltsu ihanteellinen. Cecil alkaa haukkumaan jos toiset haukkuu, tulee päin tai murisee. Sagur taas täysin neutraali paitsi jos toinen räyhää jolloin se sanoo takasin ja lujaa. Normaalisti niin ainoa joka vetää on toi likka, muttei sekään aina. Mulla on myös koirilla järjestys. Sagur on oikeanpuoleisin, Cecil on keskellä ja William vasemmalla.

Mitä teet mieluiten koirien kanssa?
- Olisin mieluiten jossain todella kauniissa paikassa lenkillä. Sellainen pieni usva ja aurinko, hirveästi heinikkoa ja peltoa. Koirat saisivat temmeltää vapaana.

Entä mitä muuta mikä ei liity koiriin?
- Tykkään katsoa erilaisia ohjelmia (näin sosiaalinen olen!). Mm. American Horror Story, Mock the Week, 8 out of 10 Cats yms. Sen lisäksi mä mielelläni kuuntelen musiikkia ja luen kirjoja. Multa löytyy Goodreads ja Last.fm jos niistä kiinnostaa tietää enemmän.

Lempiruokasi?
- Kiinalainen!

Juomasi?
- Kokis on aika jees!

Mitä teet työksesi/opiskelet?
- Opiskelen Helsingin luonnontiedenlukiossa ja sieltä toivottavasti suuntaan yliopistoon matkalla historian opettajaksi. Olen duunissa Helsingissä ja avustan neljää vaikeasti vammautunutta henkilöä.

Kuka on koirista se ns 'paras'?
- Paraskin on niin vaikea määritellä. Jos aletaan filosofiseksi, niin mitä on parhaus ja miten se ilmenee? Cecil on koulutettavuudeltaan paras, kun se on niin tomera ja tekemisenhaluinen. Sagur on taas kaikista tunneälyisin ja paras lohduttaja. William on taas paras kotioloissa, sillä se on helpoin noista sitten taas periaatteessa. Kaikki ovat omalla alallaan parhaita, mutta sellaista ehdotonta ykköstä on hyvin vaikea asettaa.

Miten aikasi riittää lukion ohella koiriin ja töihin ja kaikkeen muuhun? (nimim. kaipaa vinkkejä tulevaisuuden varalle...;)
- Välillä on sellainen olo, että voi kumpa vuorokaudessa olisi enemmän tunteja. Mulla on ollut lukiota melkein aina 8-14.30 ja teen töitä viikonloppuisin usein tai sitten koulun jälkeen klo 22 asti iltavuoroa. Eipä niinä päiviän paljon muuta tehdä, mutta pakko jaksaa rahan eteen! Kyse on oikeastaan vain tottumuksesta ja rytmittämisestä. Jos on selkeästi suunnitellut jotenkin viikon niin kyllä se sitten onnistuu, vaikka jotain yllättävääkin tapahtuisi! Mä olen vielä ehkä maailman huonoin suunnittelemaan mitään, eli eiköhän jokainen suoriudu. Suosittelen opettelemaan kalenterin käyttämistä. Mä en ole koskaan jaksanut vaivautua, mutta nyt on ollut ihan pakko, kun ei muuten muista mitään. Kyllä samalla ehtii elämäänkin :).

Jos voi valita niin lempi lajisi koirien kanssa?
- Varmaankin agility vaikken ole erityisen hyvä siinä, ainakaan toistaiseksi. Pidän juoksemisesta ja vauhdista. Tykkään myös katsoa aksavideoita, kun yhteistyö näyttää joillain pelaavan kuin ajatus ja agility on melkeinpä tanssin näköistä ja sulavaa, missä koira suorittaa nopeasti, varmasti ja vakaasti kaikki esteet.

Minkä luulet olevan koirien mielestä lempi laji?
- Sagurin olis varmaan haku, kun siinä saa haukkua ja lihapullia, mitkä on herran kaks ihan lempparijuttua! William ei nyt pahemmin muuta ole kuin tokoa päässyt tekemään, mutta kyllä se siitä nauttii :). Cecilin sitten varmaankin aksa, ainakin se näyttää nauttivan siitä.

Jos sun olis pakko muuttaa sun koirissa yhtä asiaa (ei yhtään enempää tai vähempää :D) niin mitä muuttaisit niissä?
- Williamin luonnetta haluaisin muutta sellaiseksi, että se ei ahdistuisi tapahtumista, jolloin sen kanssa pystyis elämään huomattavasti helpommin! Sagurissa mä muuttaisin sen luonnetta niin, että se olisi enemmän mussa "kiinni" eikä esim. yhtäkkiä huitele jonnekin helvettiin kun ei enää kiinnosta. Cecil on muuten oikein mahtava, mutta se taas vois olla vähän vähemmän mussa kiinni ja uskaltaa lähteä kauemmaksi, jolloin harrastusrintamalla olisi helpompaa (paimennus, agility).

Hieman yleistäen, mikä on collien paras luonteenpiirre? Jos et löydä yhteistä piirrettä, niin mitkä ovat Cecilin, Williamin ja Sagurin parhaat luonteenpiirteet?
- En oikein löydä collieiden parasta luonteenpiirrettä. Meinasin sanoa että avoin, mutta sitten muistin että niitä lapasia ja säikkyjä löytyy enemmän kuin laki sallii. Kolmikon paras luonteenpiirre on avoimuus.

Onko ollut helppo koulutettavuus?
- Sagur on silleen niin ja näin. Sille ei meinaa hirveän helposti mennä perille, että nyt tehdään eikä meinata. Mut sit muuten se on ollut tosi helppo. Wiltsun kouliminen on kans niin ja näin. Se on hirveän innokas ja tekee nätisti, mutta se ei kestä toistoja eikä ollenkaan epäonnistumisia tsempeistä huolimatta, eli se alkaa ahdistumaan, karkailemaan ja/tai napsimaan. Cecil taas on ollut aika helppo.

Minkälaiselle ihmisille kukin koirasi sopisi?
- Ömm. Cecil varmaan jollekin joka haluaa oikeasti harrastaa jotain, uskoisin että lajista riippumatta. Sit jollekin joka haluaa sillointällöin pyöriä näyttelyissä tai pitää vaan kotikoirana niin William olis siihen ihanteellinen. Sagur sopis samaan kastiin tai harrastavaan kotiin. Sakke olis kans ainoa mikä sopisi erinomaisesti lapsiperheeseen, sitä saa pompotella miten tykkää. Noi nuoremmatkin tykkää lapsista, mutta siinä on se, kun ne tykkää ihan liikaa.

Minkälaisesta ihmisestä koirasi erityisesti pitäisivät ns 'heidän näkökulmastaan'?
- Varmaan ihan kaikista? Erityisesti semmosista jotka paijailee ja pusuttelee paljon.

Lempikoirarotusi? Miksi?
- Pehko, bordercollie ja grey. En osaa perustella eksaktisti. Ne vaan iskee.

Mitä mieltä olet sekarotuisista koirista?
- Siinä ne on koiria missä muutkin. En mä pahemmin mitään mieltä niistä ole.

Voisitko ottaa sellaisen itsellesi?
- Voisin joo. Esim. jonkun vinttikoirasekoituksen.

Miten päädyit antamaan kolmikolle juuri nuo nimet mitkä niillä nyt on?
- Sagurin nimi oli Sagur kun se meille tuli aikuisena ja sen nimen se on käsittääkseni saanut jo siellä Liettuassa. Tänäkään päivänä en tiedä mitä se tarkoittaa.
William taas oli nyt vähän semmoinen kompromissi, mutta sopii herralle kuin nakutettu. Oli hirveä nimilista ja sitä sitten pohdittiin. Mä en suostunut äidin nimiehdotuksiin eikä hän minun, joten Wipe oli sitten se mihin päädyttiin.
Cecil on tosiaan miehen nimi ja se on mulla nartulla. Yksi Williamin nimivaihtoehdoista oli itseasiassa Cecil, mutta se on liian feminiininen pohjoismaalaiseen korvaan joten ajateltiin pyhittää Cecil sille nimelle. Koska likka tuli meille 2kk 3vk vanhempana, sitä oli kutsuttu Teaksi ennen kuin se meille tuli. Mä olisin ihan hyvillä mielin pitänyt nimen Tea (vaikka tulikin mieleen se kamala kesähitti muutaman vuoden takaa...), mutta äiti ei sitä enää halunnut.

Seuraava koira collie vai joku muu? Perustelut kans messiin.
- En osaa oikein sanoa. Musta tuntuu että seuraava koira tulisi olemaan se ratalinjainen englanninvinttikoira sitten joskus tulevaisuudessa kun Sagurista aika jättää tai jos William jää äidille kun muutan. Perusteluna se, että haluaisin kuitenkin vaan sen yhden harrastuskoiran jonka kanssa tehdä tokoa ja agilityä kisatavoitteellisesti, mutta minua myös kiinnostaa aivan mielettömästi ratajuoksut ja uskon että jos mä maastoja pääsisin joskus näkemään niin olisin innoissani niistäkin. Mua viehättää greyhoundin kauneus ja eleganttisuus. Jos mulle joskus sellainen eksyy niin se saa vaan hömppäillä ja hengata ja käydä radoilla juoksemassa.
Tai sitten vaihtoehtoisesti bordercollie.

Jos pitäisi välttämättä valita joku näistä roduista (tai muuten bloody face sinut vieköön, muhaha!), minkä omistaisit ja miksi: bichon frisé, tiibetinspanieli vai englannin kääpiöterrieri? :DD
- Niin täysin ehdottomasti englanninkääpiöterrieri! Sporttisen näköinen pikkukoira mistä varmasti olis mm. aksaan. Ulkonäöltään myös mua suuresti miellyttävä.

Miten päädyit collieihin?
- Olimme harkinneet äidin kanssa monia rotuja ja yksi niistä oli pk collie. Sagur tuli meille oikeastaan sattuman kautta joten sillä tavoin päädyttiin sitten collieiden pariin ja näemmä hieman jumahdettu tähän rotuun.

Otit kolmanneksi koiraksi nartun, et urosta? Mietin itse tulevan kolmannen sukupuolta, kumpiko olisi parempi nimenomaan nykyisten näkökulmasta, heiän luonteisiinsa sopivampi. Avaisitko omaa valintaasi.
- Sopiva yksilö. Mun mielestä jos on mahdollisuus eristää koirat kunnolla (siirtämällä eri puolelle tonttia jos on paljon tilaa tai laittamalla hoitoon juoksujen ajaksi) on ihan ok olla narttuja ja uroksia sekaisin. Mä sain sovittua plan A, B ja C mitä tehdään kun juoksut tulee, joten uskalsin sen ottaa.

Mun mielestä loppupeleissä on ihan sama onko uros vai narttu. Molempiin sukupuoliin liittyy niin paljon yleistyksiä, mutta kannattaa mennä sen fiiliksen mukaan kun on katsomassa pentua. Että mikä säväyttää eniten, mikä tuntuu kaikista oikeimmalta ja on se THE pentu. Jokainen koira on kuitenkin yksilö; kaikki nartut eivät välttämättä ole vmäisiä toisiaan kohtaan eikä kaikki urokset vmäisiä toisia uroksia kohtaan, kaikki urokset eivät välttämättä ole hajujen ja naisten perään yms. Luonne ei mun mielestä kuitenkaan ole sukupuolisidonnainen, vaan kannattaa tarkastella ihan yksilötasolla ja tehdä se päätös sitä kautta.

Mikä on ongelma (minkä tahansa) koirasi käyttäytymisessä on ollut haastavin? Miksi? Löytyikö ongelmaan ratkaisu?
- Williamilla on ongelmana stressaaminen mikä aiheuttaa tolla närästystä ja ripulia. Se on siis muuten aivan tajuttoman pirtsakka ja iloinen, mutta jos jotain epätavallista tapahtuu, se ei kykene enää keskittymään mihinkään, hengitys kiihtyy, se yrittää väkisin kainaloon ja vatsa menee aivan välittömästi kuralle.

Kumpi väri on mieluisampi, trikki vai merle?
- Mä tykkään ja en tykkää kaikista väreistä. Merlet näin normisti on nätimpiä, mutta sekin riippuu niin syvästi siitä merlestä. Kuinka tumma se on, kuinka paljon mustaa on, kuinka paljon valkoista, minkä värinen on se harmaa ja kaikkein tärkein; kuinka voimakkaat tan merkit. Mä tykkään kaikissa väreissä voimakkaista tan-merkeistä. Tykkään hyvin tummista merleistä, mutta myös jotkut todella vaaleat iskevät. Silloin kun merle ei ole miellyttävä, se on aika hirvittävän näköinen.

Trikki taas siinä tapauksessa, jos se musta on kunnon mustaa ja tan-merkit on voimakkaat. Sellainen rusehtavan musta on yleisesti ottaen aika meh ja vaaleat tan merkit trikillä on äärimmäisen hirvittävän näköiset.

Kumman ottaisit mieluummin, näyttely-, vai käyttölinjaisen koiran?
- Ehdottomasti käyttiksen.

Millä kentällä käy treenaamassa, kuinka monta kertaa viikossa, mitä maksaa?
- Käyn treenaamassa HSKH:n eli Hakunilan seudun koiraharrastajien kentällä. Mulla on ohjatut treenit maanantaisin, mutta käyn yleensä viikossa vielä 1-4 kertaa omatoimisesti. Liittymismaksu on 50€ ja iästä riippuu sitten vuosimaksu. Mä 18vnä maksan vuodessa 20€ ja saan käydä kentällä vaikka joka päivä jos sielu sietää. Ohjatut taas sitten maksaa erikseen.

Painin niin kauan sen kanssa, että mennäkkö vaiko eikö mennä. Päätin sitten mennä. Tarkoituksena oli aluksi käydä vain putkirata, mutta sain Maijalta ja Oonalta innostuksen osallistua mölleihin. Mua kuitenkin pelotti maxirimat, kun niiden aluksi sanottiin olevan 55cm niin ilmoittauduin ulkopuoliseksi medeihin (ts. en voi sijoittua luokassani vaan saan automaattisesti hyllyn).
Putkirata oli todella vaikea. Siinä oli todella pitkiä kuljetuksia ja putket oli laitettu todella ahtaasti, joten mitään varsinaisia irtoamisharjoituksia tai lähetyksiä tossa ei voinut treenata. Mä ekalla kerralla sekosin järjestyksessä ja meidän möllien jälkeen otin Cecilille palkaksi vielä yhden, mutta ei sekään ihan putkeen mennyt (hehheh putkeen).

Medejä oli 31 kappaletta. Meidän tulos ekalta startilta 5vp. ajalla 32,28 (-17,72) ja tokalta 20vp. ajalla 37,19. Putkiradalta ei ole tuloksia esillä, mutta veikkaan että virhepojoja tuli kerättyä oikein urakalla.

Ekalta startilta on videota ja siitä suurkiitokset Oonalle!

Cecil oli ekan kolmen aikana tosi paljon kädessä kiinni, irtoamistreeneistä huolimatta! Noh onneksi ohjautui silti hypyille. Hirveän kivan vaihteen se löysi kuitenkin! Harmitti hurjasti toi A:n jälkeisen esteen ohimeno, mutta se nyt oli ihan omaa syytäni. Olin myös armottoman myöhässä ton valssin kanssa, mutta just ja just ehdin! Muutenhan toi meni ihan ok. Väin jähän himmailemaan puomin kohdalle että menee varmasti. Tosta on mielettömän kiva jatkaa sitten joskus.

Tänään käytiin Jasun kanssa kokeilemassa vetolajeja Ojangossa. Mä tulin Ojankoon suoraan koulusta, joten oli ehkä vähän asiattomat vaatteet päällä. Siellä sitten juoksin farkuissa ja tennareissa. Yleensähän mulla on aina shortsit tai vastaavat ja lenkkarit jalassa.

Odotellessamme otettiin ihan minimaalinen pätkä agia. Putken jälkeen kolme suoraa hyppyä. Jasu jäi loppuun palkkaamaan Ceciliä. Hienosti likka veti ja vauhdilla! Otettiin se kaksi kertaa ja jätettiin siihen.



Ensimmäisenä kokeiltiin canicrossia. Sain jonkunlaisen vyöviritelmän ja koiran kouraan. Meille toimi syöttinä yksi esittelijöistä, seli hän juoksi meidän edellä ja kannusti koiraa. Cecil juoksi ekan oikein mukavasti.
Tokalla kerralla kävi sitten hassusti! Cecil juoksi tosi hyvin hihna pitkällä, mutta sitten se teki äkkinäisen nykäisyn ja kaaduin sitten jälleen kerran oikean polveni päälle. Cessu onneksi pysähtyi heti ja tuli kattomaan että mikä mammalle tuli ja sitten jatkettiin matkaa!



Crossin jälkeen kokeiltiin kickbiken kera! Aluksi kannatti kokeilla ilman koiraa, jotta löytää sen oikean potkutekniikan. Mä en sitä löytänyt, sillä tarkoituksena on pitää vapaata jalkaa enemmän tai vähemmän suorana. Kyllä mä sen muistin ilman koiraa, mutten enää koiran kanssa. Tässä Cecilillä olikin reilusti kivempi vauhti ja likka oli aivan innoissaan.



Ollaan kyllä nyt niiiiiin hurahdettu tähän lajiin. Harmittaa vietävästi kun kickbike on niin mielettömän kallis että sen hankkimista saa odottaa. Jospa nyt pääsis parempaan kuntoon niin voisi ehkä aloitella canicrossilla.

Kävästiin HSKH:n mölliageissa Cecilin kanssa. Virallisestihan ne olivat lasten mölliagit mutta onneksi siellä oli myös luokka 15-18v nuorille niin mäkin pääsin vielä osallistumaan! MAXI-luokassa luonnollisesti kisattii, mutta kaikille oli minien rimat.

Ostin kaksi starttia ja sitten alkoi odottaminen. Niin. Pirun. Pitkä. Odottaminen. 17.45 olin ilmoittautumisjonossa ja lähtemään päästiin vasta 21.30. Numerojärjestelyt olivat myös hieman epäselvät, kun numerojärjestyksessä porukat ei ollut, joten ei voinut oikein varautua :D

Semmoinen! Ehkä todella onneton kuva, putkien suut ja muutenkin se oli vähän suppeampi 3-8 alueelta, mutta yleisilmeeltään sellainen! Mähän hävisin molemmilla starteilla juoksukilpailussa noi kaks vikaa estettä. Etenkin tokalla startilla mä huitelin mielettömän takana.

Toka startti ainakin tuntui hitaammalta, eka startti oli musta sit taas vauhdikkaampi, mutta siinä tuli joku ongelma sen putken kanssa, minkä takia meni sitä kallisarvoista aikaa eli toka olikin sitten eka!


Molemmilta radoilta tuli nolla! Cecilin voittostartti oli 15,25 (-44,75) ja toinen sitten 15,78 (-44,22). Sijoitus oli 3! Saatiin ihana KP-ruusuke mikä oli naamioitu agiruusukkeeksi, suklaata, vinkulelun ja jotain tikkuluita. Tuomari tuli vielä sanomaan kisan jälkeen, että tosi kiva nähdä vähän tekeväisempi ja täysin hiljainen collie, joka tekee keskittyneeksi eikä säädä/häslää niin kuin todella monet (etenkin pehkot) tuppaa tekemään harrastuskentillä.

Loppuun vielä kivoja Jasminen ottamia kuvia! Asun tosiaan väliaikaisesti Vihdissä Jasulla ja kumppaneilla. Aluksi vähän huoletti että miten meidän koiralauma tulee juttuun. Ainoa ongelma mikä on nyt esiintynyt on Sagurin ja Capon suunnaton viha toisiaan kohtaan. Positiivista on se, että mitään erityisen stressaavaa tosta ei ole muodostunut.



Vasemmalta oikealle: Xena, William, Cecil, Luna ja Sagur.

Tokokoe Forssassa ei vieläkään tuottanut meille ykköstä. Lähdettiin itsevarmana liikkeelle, mutta ilmeisesti koetilanteet on meille molemmille jotenkin vaikea. En itse edes tajunnut sitä että käyttäydyn eri tavalla. Vasta videolta katsoessani huomasin, että olin täysin kalikkana ja sen lisäksi ilmeeni oli ">:----(". Olin mä ihan oikeasti iloinen! Ja iloisuus jatkui vaikka satoikin taivaan täydeltä.


Luoksepäästävyys. Kyl meil oikeesti oli hauskaa!

Cecil oli oikein tekeväinen ja riehakas ennen vuoroamme. Mentiin kehänauhojen sisälle ja vire laski välittömästi. Koira näytti todella hakatulta suorastaan. Se näytti olevan epävarma tekemisestään. Seuraamiset olivat kamalaa ja se harmitti mielettömästi, kun se osaa tehdä todella nättiä ja pitkää seuraamista. Se ei tuntunut edes tajuavan olevansa käskyn alla. Se ei ollut mitään "hei olen sunnuntaikävelyllä" tai "hei haistatan sulle nyt pitkät". Se vaan oli semmosta diipadaapaa. Mun teki niiiiiin mieli keskeyttää koe, mutta päätettiin nyt tehdä loppuun asti.

Ihme kyllä se sitten loppuakohti jotenkin piristyi. En tiedä mistä johtui, mutta onneksi. Kyllähän se edelleen oli niin tavattoman aran näköinen, mutta hieman se piristyi. Kaikki se arkuus tuntui johtuvan siitä, että vaikka koira osaa, niin ei se kuitenkaan osaa. En sitten tiedä että ollaanko me tehty liian vähän kokeenomaisia treenejä, palkattomuustreenejä vai onko se mun oma jäykkyyteni ja tahtomaton mutrunaamaisuuteni mikää saa nuoren collietytön hieman hämilleen.

Vaikka loppupeleissä tuli paremmat pisteet kuin viimeksi, niin eipä se hirveästi lohduttanut, kun kokeen yleisilme oli niin kammottavaa.

Luoksepäästävyys - 10
Paikalla makaaminen - 0, täysin paineissa heti alusta. Pysyi ehkä 15sek ja riensi mun luokse ":<"-ilme naamalla
Seuraaminen kytkettynä - 7, koira näytti siltä ettei tiedä mitä se tekee
Seuraaminen vapaana - 5, koira näytti vielä pahemmin siltä ettei tiedä mitä tekee. Eikä se tiennytkään.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 8, kaksoiskäsky
Luoksetulo - 9, hidas perusasento
Seisominen seuraamisen yhteydessä - 9, hiippaili 1½ asekelta
Estehyppy - 8,5, jäi vinoon ja jälleen kerran ennakoi perusasennon vaikka oon ekan kokeen jälkeen vahvistanut sitä, että kun oon vierellä niin jäädään seisomaan.
Kokonaisvaikutus - 7,5

ALO3, 129,5p.

Tie kävi Nikkilään aamulla varhain med Riitta koirineen. Multa tuli pelkästään Sagur mukaan, kun kerrankin oli vetskuillekin oma kehä järkätty!

Sagurin meinasin esittää edestä päin, mutta herra päätti ettei hän ei nyt malta, niin siirryinkin sivulle. Ukko oli oikein pirtsakalla tuulella ja iloinen päästessään tekemään jotain! Tuomari katseli hampaat ja hinkkasi koiran läpi, juoksutti ympäri ja edestakaisin. Sagur esiintyi aivan mahtavasti ja sen johdosta tulikin pieni kehäkuume. Saimme punaisen nauhan ja odottelimme nauhakehien alkua. Nauhakehässä sijoituimme yllättäen sitten kolmansiksi todella tasokkaista koirista! Lopputuloksena PUN3 ja iloinen vanha Sagur.

Puolikuntoisena kävästiin Riitan kanssa Ojangossa. Mä otin Cecilin kanssa ALO liikkeitä, vaikkei mitenkään koemaista treeniä tehty. Riitta teki vieressä luoksaria Fiiliksen kanssa samalla kun Cecil teki paikkista. Välimatka koiraan oli lyhyt, jolloin onnistuin viskomaan koiralle pirtsakammin nameja. Rento paikkis vaikka vierestä lähtikin koira pinkomaan ohjaajansa luokse.

Ne jäävät ne jäävät ne jäävät! Nyt se meni sentään maahan kunnolla ja vaihdoin ihan kokonaan seiso-käskyn stopiin. Tuntuu toimivan paljon paremmin. Sitten se on alkanut ennakoimaan, jolloin tehtiin tiheäpalkkaista perusseuraamista, jotta se normi kiva seuraaminen tuntuu pikkucolliesta yhtä kannattavalta kuin ne jäävät! Kyllä mulla palasi usko näihinkin liikkeisiin.

Muut toimiikin sitten ihan kivasti! Olen päättänyt että annan itselleni luvan enää treenata kerran ennen ensiviikon koitosta ja sitten annan vaan olla.

Koska tokoilua oltiin otettu tarpeeksi ja aksa houkutteli, niin kokeiltiin me vähän sitäkin! Oli pieni ja mielettömän helppo rata, missä ei tarvinnut luojan kiitos kamalasti juosta kun en järkevän näköisesti siihen edes kykene. Cecil ei kyllä ihan vauhdikkaimmillaan ollut, mutta kivaa sillä tuntui olevan!

P.S. Muistakaapas kysellä!

Hejsan alla! Viimeisin Kysy mitä vain -postaus oli joskus joulukuussa 2011 ja vastaukset julkaisiin tammikuussa 2012. Voisi olla korkea aika korkkailla uutta!

Elikkäs! Kysymysten määrällä ei ole mitään rajaa, heitelkää niin paljon kuin sielu sietää ja lupaan vastailla kaikkiin vaikkei koiriin liittyisikään. Anonyymeillä on myös täysi oikeus kysellä.
Aikaa on 21.8 asti. Voipi olla että jossain vaiheessa lukee lukijoille myös arvonta pitkästä aikaa, kunhan keksin jonkun erinomaisen porkkanan teille.

Ällösöpö William motivoi teitä kysymään. Kuinka voit sanoa ei?


Koska jalkani on luultua huonommassa kunnossa lenkkeily on rajoittunut korttelin ympäri pyörimiseen kolmesti päivässä. Cecil on aiheuttanut harmaita hiuksia. Likka on alkanut härnäämään Spidiä tosissaan, tuhoamaan paikkoja, härnäämään väsynyttä Williamia ja jopa Saguria. Onneksi Maija tarjoutui treenaamaan Ceciliä ja viemään sen pidemmälle. Sille kun ei millään riitä pelkät hihnalenkit, enkä minä pysty viemään sitä minnekään missä sitä voisi vapaana pitää. Saatiin sitten semmoinen idea eilen, että Maija voisi viedä Cecilin mätsäriin ja sitten leikkimään aussiepaussie Naurun kanssa. En voisi olla yhtään kiitollisempi ja onnellisempi! Likka vetäisi SIN ei sij. Maijan terveisillä "Cessu oli kyllä söpö" ja ulkomuototuomarin Säde Hohterin terveisillä "kalaöljyllä turkki kuntoon!"

Ihan tosi mahtavat agitreenit! Tehtiin tosi lyhyehköä rataa ja teemana oli kontaktit. A:ta oli kanssatreenailijoiden toiveesta hieman madallettu, joten se ei ollut yhtä jyrkkä. Muuten ihan normit esteet kentällä!

Radalla oli kaksi mahdollista loppua. Koska keinutreeni on aina tervetullutta niin treenattiin mielummin sitä pätkää. 4 ja 5 oli oikeasti paljon lähempänä toisiaan että mahdollisuutena oli valssi tai sitten persjättö jos onnistuu. Oon piirtänyt ihan väärin ton, mutten jaksa enää korjata. Pahoittelen. Ohjaaja siis siirtyy puomin oikealle puolelle tosi sujuvasti nelosen valssin jälkeen.

Tai ainakin pitäis. Mä en suoriutunut. Olin kauheen myöhässä ja sit kun olin ajoissa niin heiluin muuten vaan hölmösti. Saatiin kyllä homma lopulta toimimaan ja voi että se meni makeesti ja vauhdilla! Pöytääkin päästiin treenaamaan pitkästä aikaa. Otettiin se tosin itsenäisenä kun en oo laiskuuttani sitä kauheasti hinkannut. Hyvin se sen silti muisti.

Kivasti meni. Mä päätin sit ihan loppuloppuloppuun ottaa toi rata tota pidemmän kautta, siinä tulee kaikkea kivaa kuten suoraa putkea ja muuta, mikä toisi putkihullulle Cecilille kivan loppuhuipennuksen treeneihin. Meni aivan superkivasti! Kunnes päästiin putkelle.

Putkella piti persjättö tehdä, mä tietenkin kiihdytin niin nopeaksi kuin pääsin. Jotain outoa kuitenkin tapahtui. Cecil tuli jostain syystä sitten hieman päin. Likka juoksi myös pirun lujaa. Ei Cecil osunut kuin aivan olemattomalla voimalla mua pohkeeseen, mutta molemmilla oli vauhti niin suuri, että mä sitten lensin kuin leppäkeihäs.

Ei siinä mitään. Palkkasin koiran ja sit huomasin myöhemmin että mun jalka oli ihan veressä. Multa kysyttiin että sattuko mua. Vastasin rehellisesti että ei. Mä kuuntelin parannusvinkit ohjaamiseen ja sain neuvoja vielä omaan liikkumiseen, siirryin sen jälkeen pakkaamaan kamoja hyvällä moodilla. Oltiin tokavikoa ja treenit lopullaan, joten paikalla ei ollut mun lisäksi enää kuin yksi treenaaja. Tuijotin sitten hetken mun jalkaa. Iho ihan säpäleinä. Veri vuotaa pitkin säärtä. Ei mua vieläkään sattunut, mutta tajusin että pian sattuu.

Hyville ystäville ei ole mikään ihme tämäkään insidentti, hakkaan itseäni jatkuvasti hiekkaan tai keppeihin tai kulmiin. Huuhtelin sitä ihan kunnolla heittämällä vettä päälle, mutta se vuoti heti taas veriseksi. Yritin loppulämppää tehdä, mutta jalka ei vaan taivu. Himaan ajaminen oli tuskaa. Puolessa välissä matkaa rupesi tuntumaan aivan uskomattoman pahalta. Jarrutuksissa vinkaisin kivusta, kun ei tota vaan kestä.

Himassa vielä huomasin, että ton kaiken veren ja ihon ja sohjon alla on yksi kivenmurikka. Sitä sai ihan kunnolla kaivaa tuolta, kun se oli kunnolla jumissa. Jalka on onneksi nyt jo niin puutunut, ettei pahemmin enää tunnu. Onneksi sain treenikaverilta kiristyssiteen, että sillä saa ainakin olon miellyttävämmäksi!

Eilen tuli soitto, että niin moni on perunut, että me päästäis meidän miljoonannelta varasijalta kokeeseen (varasijalla 5 tai 6). Olin vääntynyt kysymysmerkiksi. Mekö kokeeseen? Nyt jo? Apua eihän tässä olla treenattu edes kunnossa aikoihin. Tuleekohan siitä mitään.
Kaikesta huolimatta sanoin että joo toki. Hieno homma. Kiva. Olen maailman kamalin kisajännittäjä, joten sinällään tämä puun takaa tullut ehdotus oli ihan hyvä. Eihän mulla ole edes aikaa pilata koirani liikkeitä! Tuntuu tosin että rintalasta ja vatsalaukku räjähtää jännityksestä. Todellinen jännitys iski tosin minuun vasta koeaamuna.

Ahdistavaa on ehkä se, etten ole ehtinyt laatimaan mitään sotasuunnitelmaa; mitä mä otan mukaan, miten mä liikutan Cecilin ennen, miten mä riehutan sitä ennen omaa vuoroa, miten mä edes pääsen sinne, mitä mä teen missäkin mokatilanteessa. Mutta ehkä sinällään tämä on omaksi parhaakseni :D Mitään persoonallisia kauhuskenaarioitakaan en ole yksinkertaisesti vaan ehtinyt laatimaan päässäni. Mitä nyt nää perus että jos paikkiksessa joku tulee Cecilin luokse tai käy kimppuun tai jotain muuta.

Luojan kiitos Norakin oli tulossa, eli ihan yksin mun ei tarvinnut panikoida tai olla kisapaikalla.

Tuomarina oli aivan mielettömän ihana Riikka Pulliainen. Häntä on hirveän kivaksi kehuttu, mutten ajatellut hänen olevan noin pirtsakka. Kivasti tuli palautetta liikkeidenkin välissä jos niitä halusi kuunnella. Sain myös hyviä vinkkejä jääviin, kun ne meni siis aivan päin helvettiä.
Ihan kivasti kokonaisuudessaan, vaikka nollia on enemmän kuin laki sallii! Oon tosi ylpeä pikkuisesta ja hieman ylpeä myös itsestäni, etten mennyt ihan möksmöks kun mikään ei tuntunut menevän niin kuin strömsössä. Oli myös todella kuuma päivä, mikä ehkä vei vähän mehuja. 28 alkaa olla kyllä reilusti liikaa, etenkään kun ei tuullut. Mutten silti usko että Cecil olisi tehnyt yhtään sen paremmin viileämmässäkään. Siitä näki sen hämmennyksen ja itsekin jännityksissäni sekoilin.

Luoksepäästävyys - 10
Tuomari jo kehätarkastuksessa rapsutteli Ceciliä ja lirkutteli sille. Sama jatkui luoksepäästävyydessä, joten Cecil tietenkin sitten nousi ja pusutteli. Kovasti ollaan tehty hommia ton kitkemiseksi, mutta ei lirkuttelua voi mikään voittaa.

Paikalla makaaminen - 0
Naamapalmu. Molemmilla puolilla sakemanni eikä siinä mitään. Toinen vähän kuopi välillä maata mikä ei häirinnyt Ceciliä. Toisella puolella oleva sen sijaan huusi ja ulisi mikä paineisti Ceciliäkin. Eipä onneksi huutanut yhtäjaksoisesti. Sakemanni nousi varmaan 1 min paikkeilla, jos edes oli ehtinyt mennä niin kauan aikaa. Siitä ehkä 30sek kuluttua Cecil ei enää kestänyt ja nousi myös. Näin kyllä jo likasta, että se on tosi ahdistunut ja hämillään kun toinen nousi ja mamma tuli hakemaan. Sitten sekin nousi, heti kun lähestyin koiraa Cecil veti maahan ilmeellä ":D en mä liikkunut äiti hei luulet vaan".

Seuraaminen kytkettynä - 8,5
No oli vähän semmonen olo et mihin mä tän hihnan laitan kun ei hirveästi hihnaseuraamista olla otettu. Ihan ookoon näköistä kokonaisuudessaan ja paikoittain tosi hyvää. Oon äärimmäisen tyytyväinen vasemmalle käännöksiin, kun ne on kussut ihan urakalla. Ei ollut kyllä sitä cecilmäistä meininkiä, mutta ihan perushyvää.

Seuraaminen taluttimetta - 8
Odotin tästä paljon parempaa. Ihan ekaan pysähdykseen asti aivan jär-kyt-tä-vää lahnausta, mutta sitten yhtäkkiä se heräsi et oho kappas tää on tätä ja teki tosi hyvin loppupätkän.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 0
Jääviä ollaan otettu tosi vähän, mutta kyllä mä ajattelin että se menee. Ennakoi aivan mielettömästi sitä kohtaa. Annoin käskyn ja jäi seisomaan.

Luoksetulo - 9
Laukalla vauhdikkaasti luokse! Perusasento oli aika kämänen.

Seisominen seuraamisen yhteydessä - 0
No voi hyvää päivää näitä jääviä. Se jäi seisomaan olin ihan et oh yes! Mut sit kännyin ja kävelin kohti niin se veti maahan, kun luuli tehneensä sitten väärin. Eikä ottanut loppuperusasentoakaan. Kyllä sen niin huomasi että vaikka mä kuinka kuvittelin että jäävät on kondiksessa, niin aivan hirvittävän kesken ne on kun koira on aivan hämillään liikkeiden protokollasta

Estehyppy - 7
Harmittaa kieltämättä. Hyvin hyppäs ekalla kuten kuuluukin, jäi kyllä hieman vinoon joo. Palasin koiran luokse ja olin ihan et noni nyt sentään joku liike onnistuu mutta ei. Se ennakoi _perusasennon_. Aivan uskomatonta! En ole koskaan ikinä milloinkaan ottanut hypyn jälkeen perusasentoa, koska halusin välttää tämän :D.

Kokonaisvaikutus - 9 Kiva pari kuulemma ollaan kaikesta huolimatta! Ei nyt ihan lost case näemmä.

ALO3, 109p.

Ei nyt periaatteessa semmoinen tulos mihin kannattais tyytyväinen olla, mutta kyllä mä silti olen. 17.8 on sitten seuraava koe ja sieltä toivottavasti sitten se ykkönen. Tosin siihen kokeeseen olen kunnolla varautunutkin ja nyt tiedän mitä pitää korjailla! Jääviä reilusti pitää vahvistaa ja harjoitella sellaisia paikkiksia, että vierestä nousee koira.

Jottei ihan kuvaton teksti tule, niin eilen me käytiin Jasun kanssa treenaamassa vähän aksaa. Jälleen irtoamisharjoituksia ja sitten vietiin likat uimaan. Tässä hieman kuvasatoa!

Kävin ensimmäistä kertaa elämässäni jalostustarkissa. Tarkistajana oli Mari Palgi. Palgi sanoikin, että William kannattaisi tuoda uudelleen 2-3v kuluttua. Nyt sillä on turkki niin surkeassa kunnossa + se on ajeltu ja edelleen hirveän kehittymätön.

Kuvista iso kiitos Linda Toivonen!

WILLIAM
Säkäkorkeus - 56cm
Rungon pituus - 57,7cm
Rinnan syvyys - 25cm
Rinnan leveys - 12,5cm


1. Koko - Alle keskikoon 55-56cm
2. Korkeus/pituus - 0,97
3. Rakenetyyppi - Keskivahva
4. Sukupuolileima - Selvä
5. Kivekset - Isot
6. Purenta - Leikkaava ja täydellinen
7. Hampaat - Täysi hampaisto
8. Pigmentti - Tumma
9. Pään kiila - Hyvä
10. Otsapenger - Moitteeton
11. Kallo - Litteä
12. Kuono - Hyvin pyöristynyt ja sileä, laskeva kuononkärki
13. Huulet - Tiiviit
14. Alaleuka - Sopiva
15. Silmät - Keskiruskeat
16. Korvat - 1/3 taittuneet, oikea-asentoiset, pienet, hieman pyöreät
17. Kaula - Oikeanpituinen, hyväasentoinen
18. Ylälinja - Kiinteä ja lihaksikas, aavistuksen kaareva kohti lannetta
19. Selkä - Lyhyt
20. Lanne - Lihaksikas ja pyöreä
21. Lantio - Hieman luisu
22. Häntä - Pitkä, alas kiinnittynyt
23. Kulmaukset - Riittävät ja tasapainossa
24. Etuosa - Viisto lapa, sopiva lapakulma, puutteellinen eturinta
25. Eturaajat - Suorat, sopivan viistot välikämmenet
26. Rintakehä - Kapea ja kehittymätön
27. Vatsalinja - Normaali
28. Takaosa - Hieman kapea, riittävästi kulmautunut
29. Takaraajat - Riittävän matalat kintereet
30. Käpälät - Tiiviit, soikeat
31. Liikunta sivusta - Lyhyehkö askel, löysyytä, riittävä työntö
32. Liikunta edestä - Astuu ristiin
33. Liikunta takaa - Hieman ahdas
34. Luonne - Ystävällinen, iloinen ja vilkas
35. Yleiskunto - Laiha
36. Turkki - Runkoa myötäilevä, sopiva, karkea
37. Turkin väri - Hyvä, puhdas blue merle pohjaväri, hyvä marmorointi

Muuta huomioitavaa:
Suositellaan uusintatarkistus 2-3 vuoden kuluttua

CECIL
Säkäkorkeus - 55cm
Rungon pituus - 58,5cm
Rinnan syvyys - 25cm
Rinnan leveys - 12cm



1. Koko - Yli keskikoon 55-56cm
2. Korkeus/pituus - 0,94
3. Rakenetyyppi - Keskivahva
4. Sukupuolileima - Selvä
5. Kivekset - -
6. Purenta - Leikkaava ja täydellinen
7. Hampaat - Täysi hampaisto
8. Pigmentti - Tumma
9. Pään kiila - Hyvä
10. Otsapenger - Hieman pitkä
11. Kallo - Litteä
12. Kuono - Hyvin pyöristynyt ja sileä
13. Huulet - Tiiviit
14. Alaleuka - Riittävä
15. Silmät - Keskiruskeat, keskikokoiset, hieman pyöreät
16. Korvat - Alas kiinnittyneet, pystyt yksi tai molemmat
17. Kaula - Oikeanpituinen, hyväasentoinen, hyvä kaulan kaari
18. Ylälinja - Ryhdikäs, aavistukset kaareva kohti lannetta
19. Selkä - Keskipitkä
20. Lanne - Lihaksikas ja pyöreä, sopiva pituus
21. Lantio - Hieman luisu
22. Häntä - Riittävän pitkä, alas kiinnittynyt
23. Kulmaukset - Hyvin kulmautunut
24. Etuosa - Viisto lapa, pysty olkavarsi, puutteellinen eturinta
25. Eturaajat - Suorat, lihaksikkaat, sopivan viistot välikämmenet
26. Rintakehä - Hyvin kehitynyt, syvyys sopiva
27. Vatsalinja - Normaali
28. Takaosa - Lihaksikas, leveä, riittävästi kulmautunut
29. Takaraajat - Riittävän matalat kintereet, sopiva leveys
30. Käpälät - Tiiviit, soikeat
31. Liikunta sivusta - Vaivaton, keskipitkä askel, riittävä työntö
32. Liikunta edestä - Hieman kapea, löysät kyynärpäät, huolimaton, löysä
33. Liikunta takaa - Hyvä
34. Luonne - Ystävällinen, iloinen ja vilkas
35. Yleiskunto - Normaali
36. Turkki - Runkoa myötäilevä, karkea, puutteellinen pohjavilla
37. Turkin väri - Hyvä

Jälkeä käytiin taas tekemässä Maijan ja Satun kanssa. Tällä kertaa oli ihan nappuloita kourassa, niin ei muurahaisarmeija vienyt Cessun eväitä.



Cecil oli kyllä aivan mielettömän makea! Se vain mupelsi sitä lättyä turpaansa eikä välittänyt yhtään mistään. Meidän takaa huristeli mopo todella läheltä ja lujaa mistä mä itse häiriinnyin, mutta toi likka tuskin edes huomasi sitä. Sama huristelija veti vielä meidän edestä. Ceciliä kiinnosti yhtä paljon kuin ekalla kerralla.

Koko jälkeä ei videolla näy. Lähtö oli vähän jäinen kun en ole itsekään varma miten se pitäisi osoittaa. Osoitan myös jäljen alun koiralle aivan avuttoman huonosti :D Näytän liian ylös ihan kuin olisin sitä maalimiehelle lähettämässä. Noh, pikkujuttuja! Hienosti se itse löysi jäljen alun ja lähti sitä seuraamaan. Kova tuhina kävi ja aivot jylläs. Koska Cecil ei yrittänyt oikeastaan palata taaksepäin, pystyin ottamaan koiraan hieman etäisyyttä. Muutamaan otteeseen astuin vierelle, kun se meinasi kääntyä eksyneiden nappuloiden luokse.

Videon lopun osoittelu johtuu siitä kun kyselin että mikä se ilmaistava keppi noista kaikista risuista oikein oli. Löytyihän se sitten sieltä!

Loppuun käytiin vielä lenkillä ja koirat pääs uimaankin!


Lisää kuvia löytyy täältä!