Eilen oli ohjattujen viimeinen kerta. Meidän ryhmä on ollut loistava ja ihana ja paljon ollaan opittu! Tehtiin eteenlähetystä ja pientä rataa missä oli pakkovalssia ja takaakiertoa. Vauhti oli mieletön ja tutu piiiitkästä aikaa siltä että tehdään agilityä eikä vaan säädetä jotain epämääräistä. Mun pakkovalssit on edelleen hitaita, mutta sen pelastaa se, että Cecil lukee hyvin mun yläkroppaa ja lähden sitä kiertämään ajoissa. Sen sijaan kädet ja jalat on taas ihan miten sattuu. Ekalla kerralla mä vedin takaakierronkin ihan hölmösti, jäin itse tajuttomasti koiran eteen ja rima rätisi tietenkin, kun ei koiralla ollut tilaa oikein mennä minnekään.

Irtoamiset meni yllättävän hyvin. Toinen koutsi oli palkkaamassa koiraa putkella. Myöhemmin koiran piti suorasta putkesta sitten tulla omistajaa kohti takaisin päin. Eipä siinä oikeastaan ongelmia ollut siinä, että Cecil olisi tullut putken ja aidan välistä. Sen verta paljon ollaan noita tehnyt, että osasin itsekin liikkua hyvin, jotta koira vetää aidan yli eikä välistä.

Huomasin puolessa välissä numerointia että putki on aika kämäsesti ja muutenkin esteiden sijoittumiset on turhauttavan huonosti. Ehkä (ja toivottavasti) idea kuitenkin tulee esille.



Tänään päästiin paikkaamaan Jasminea ja Xenaa Oreniukselle. Pyrkimyksenä olis päästä tonne talvikaudeksi nyt ainakin, mutta voipi olla että vasta marraskuussa. Päästään nyt ainakin paikkaamaan vielä ensi viikolla yhtä henkilöä.


Tää olikin sit vähän erilaista. Rata vaikutti hirvittävän helpolta, mutta hirveitä ongelmia se sit kuitenkin tuotti. Cecil ei kuunnellut ohjausta ollenkaan, vaan ampaisi suoraan tokan esteen jälkeen putkeen. Ja tän se teki kolmesti. Juhalta tuli semmoinen kommentti että "ei toi sun koira kuuntele yhtään" ja joo poikkeuksellista että menetti korvansa kokonaan, mutta se putki jotenkin vaan veti sitä puoleensa. Orenius sitten sanoi, että mun pitäis jarruttaa se tokalle esteelle ja sit tehdä vastakäännös ja siitä sitten heittää koira takaakiertoon kolmoselle. Tää rupes sitten jossain välissä toimimaan!

Seuraava kompastuskivi tulikin sitten renkaalla. Se veti putkesta suoraan renkaan ohi sen oikealta puolelta. Targetin kanssa sit saatiin fokusoitua renkaan läpi menoon vaikka itse teen persjättöä. Koira ei sitten enää lähtenyt itse kiertämään, vaan lukitsi esteen. Lopulta se sitten menikin hyvin kokonaisena toi rata!