Käytiin trikkien kera Viikissä lenkkeilemässä. Sagurista otettiin samalla 9v posekuva ja Cecilistä kasvukuvaa! Herra näyttää upealta vaikka itse sanonkin. Tuli jostain syystä kauhea kehäkuume, kun papparainen näyttää yllättävän hyvältä!

click

Sagurmies on jo yhdeksän! Toivottavasti edessä on vielä monia hienoja vuosia.



Kyllä se vanhakin jaksaa!





/muoks. 16.56 Tässä vielä tältä päivältä kuvia. William tuli hoitoon täksi päiväksi joten kolmikko pääsi bilettämään kunnolla!


Cecil, William ja Sagur

Kävästiin tänään aksaamassa. Cecilillä oli hurjasti virtaa! Kentällä oli jonkunlainen rata valmiina niin suoritettiin sitten sitä.

Kolmonen tuotti välillä ongelmia, en ohjannut tarpeeksi ja Cecil veti esteen ohi. Putkea myös haki huonosti, veti aluksi poikkeuksetta koko ajan A:lle. Hinkattiin sitten kolmosta ja nelosta niin, että se alkoi menemään. Jäin itse viidennen esteen vasemmalle puolelle, eli se toi Cecilille hieman enemmän haastetta.



Riitta haastoi meidät kysymyshaasteeseen, tässä tämä sitten.

1. Jos sinun pitäisi muuttaa ulkomaille, mihin maahan muuttaisit?
- Irlantiin tai Britteihin.

2. Kolme maata, joihin et haluaisi matkustaa? Miksi?
- Minnekään missä on sotia, tuhoa tai muuten vaan todella korruptoitunutta. Ja ihan vaan itsesuojeluvaiston vuoksi. Tähän sopii reilusti enemmän kuin kolme.

3. Kumpi on söpömpi, pentu vai veteraani-ikäinen koira?
- Vaikea kysymys. Vetskut on tosi symppiksiä ja niin pentumaisia, kun ne tulee ihan höperöiksi, haluaa pusuja ja tulla syliin. Pennut taas aiheuttaa aina aww-momentin. Vastaan kuitenkin vetskut.

4. Liittyykö unelma-ammattisi eläimiin? Miksi/miksi ei?
- Ei liity. Mä en haluaisi omistaa elämääni muiden lemmikkien hoitamiseen.

5. Pelottavin hetki koirasi kanssa?
- Se kun William sai jonkun kohtauksen sen ollessa kai 9kk vanha tai vastaavaa. Olin täysin varma että se oli syönyt myrkkyä ulkoa. Ei kuitenkaan mitään poikkeavaa pojasta onneksi löytynyt. En kuitenkaan tiedä vieläkään mikä sillä sitten oli. Testejä ja kokeita tehtiin, muttei mitään terveydellistä ongelmaakaan löytynyt.

6. Luetko paljon muita eläinblogeja?
- En lue muita eläinblogeja kuin koirablogeja.

7. Asuisitko mielummin maalla vai kaupungissa? Perustelut.
- Sekoituksessa. En halua asua enää keskellä ei mitään. Pitkät välimatkat ovat väsyttäviä ja tulevat todella kalliiksi. Ja joku aina kuitenkin omistaa ne metsät ja pellot eikä halua sinne ulkopuolisia, joten jos maalla asuisin niin pitäis olla omaa tonttia siihen malliin että on kiva lenkkeillä. En kuitenkaan missään betoniviidakossa halua asua, koska vihaan kävellä asfaltilla tai missään missä on vastaantulijoita, haluan päästää koiria vapaaksi eikä missään sitä viitti harjoittaa jos autoja ajaa ohi jatkuvasti tai on kamala hälinä.

8. Missä asioissa haluaisit kehittyä koiranomistajana?
- Kaikissa. Koskaan ei voi olla koiranomistajana valmis. Suurin kehittämisen kohde on kuitenkin kärsivällisyys.

9. Pahin pelkosi?
- Kuolema.

10. Missä (elämäntilanteessa) luulet olevasi 3 vuoden päästä?
- Olisin yliopistossa, en kuitenkaan usko että Helsingissä. En osaa muusta sanoa, elämäni on muuttunut niin suuresti kahden kuukauden aikana, etten osaa enää tehdä muuta kuin elää päivä kerrallaan ja elää hetkessä. En uskalla edes veikata.

11. Mikä on mielestäsi paras valokuva lemmikistäsi? Miksi?

Sagurista paras on siksi, koska S rakastaa juoksemista ja riekkumista. Sen silmät aina tuikkii kun se pääsee rellestämään. Parasta on, ettei mikään ole muuttunut vuosien varrella. Edelleen pian 9 vuotiaana se jaksaa juosta muiden perässä.

Williamista otin lemppari posekuvan. Kuva on suorastaan lumoava. Minulle tulee välittömästi lämmin olo, kun mietin sitä synkkää ja lumista talvea, kun mun pitkäaikainen haave kävi toteen. William on edelleen yhtä pentumainen kuin tuossa valokuvassa.

Cecilistä paras on ehdottomasti tuo kyseinen aksakuva. Se näyttää lentävän. Näen sen ilmeestä jotenkin sen aidon ilon, että tehdään jotain kivaa yhdessä. Siitä tulee aina lämmin fiilis.

Esittelyssä tavarat! Hirveesti on pantoja ja treenikamppeita kyselty, mutten ole saanut aikaiseksi kun ei huvita kuvata kännykällä miljoonaa turhaa tavaraa. Huomasin sitten erinomaisen idean Elsin blogissa, että nää tavarathan voi tosiaan esitellä vaikkapa videolla! Kiitoksia videoinnista Riitalle. Hauskaa oli ja lopputulokseen olen oikein tyytyväinen vaikka piti videoida kahteen otteeseen ja nauratti ihan koko ajan.

Alemmassa videossa on sitten pieleen menneitä kohtauksia jos niitä tykkää katsella. Ja niitä oli järjettömästi.
Toivottavasti videosta tuli mieluinen :) ja jos teillä on jotain ideoita muille videopostauksille niin kirjoittakaa kommenttia! Olisi kans kiva saada jonkinlaista kommenttia uudesta ulkoasusta.



ps. tuli totaalinen black out. Lampunvarjostin = kauluri.

Tänään käytiin sitten silmäpoliklinikalla Viikissä kun meillä oli ysiksi sinne aika. Päästiin jonnekin jännään huoneeseen missä oli erinäisiä tarvikkeita. Cecilin vointia kysyttiin ja kerroin että välillä ihan kirsikanpunaiset, vilkkuluomet näkyy tai tulee kokonaan iiriksen päälle, rähmii älyttömästi, vuotaa ja koira yrittää hinkkaa itseään se lampunvarjostin päässään pitkin tasoja ja kulmia koska sitä kutittaa eikä pääse rapsuttamaan itseään.

Cecil nostettiin pöydälle ja sorkkiminen alkoi. Aluksi katottiin ihan vaan jollain valolla ja peilailtiin. Ilmenikin että sillä on haavauma sidekalvossa. Totesin että meille sanottiin päivystyksessä että sarveiskalvossa ja mulla lukee myös papereissa että sillä on nimenomaa sarveiskalvossa repeämä. No eipä siinä. Vähän sitä ihmeteltiin että miten ihmeessä päivystävällä tuli tommoinen vika, mut eipä siinä nyt sinällään.

Likkaa kehuttiin hirveesti! Et ihanan pirtee, avoin, rauhallinen käsiteltävä ja hirveen kaunis. Lääkärit oli kans aivan loistavia kun niiltä lens semmosta läppää että huhhuh :D. Cecilin silmä rupesi yhtäkkiä kunnolla vuotamaan puudutuspiikin jälkeen niin toinen lääkäreistä sanoi että apua tulva ja jossain vaiheessa yksi lääkäreistä totesi että kiusa se on pienikin kiusa.
Alaluomessa on viilto mikä on tullut hampaasta, mutta se menee kyllä ohi oikeilla tipoilla. Alaluomen alle pujotettiin valkoiset paperilaput mitkä muuttuivat sinisiksi. Koko vilkkuluomi kaivettiin esille ja sen alle katsottiin. Sieltä löytyi poikkeuksellisen paljon imukudosta mikä on kuulemma tyypillistä nuorille koirille ja sen lisäksi sieltä löytyi keltaisia täpliä. Mulle lääkäri esitteli vielä sitä vilkkuluomea ja pääsin katsomaan sen sisäpuolelle. Oli kyllä karun näköistä :D
Silmiin sitten heitettiin hirveät määrät jotain mönjää mikä muuttui vihreäksi ja sitten tapahtui jotain mistä en ymmärtänyt mitään ja lopputulos on että kaikki on hyvin! Saatiin kortisonitippoja ja niillä sitten menee.

Kävimme hakemassa Sagurin tänne uuteen kotiin. Keskustelimme äitini kanssa Williamista ja päädyimme siihen että ehkä sen on parempi jäädä äidille. Se on muutenkin aina ollut enemmän äidin perään ja sillä on ollut todella hyvä äidin kanssa Viikissä. Se on tasaisempi siellä, vatsa on pysynyt kurissa ja se kauhea stressitärinä on vähentynyt. Ja pääsen katsomaan sitä milloin tahansa joten eipä siinä. Ja sillä on seurana Spidi.

Mitäs meille kuuluu? Työ ja koulu vie suurimman osan kaikesta energiasta ja ajasta. Tuntisin muuten huonoa omatuntoa siitä, että Cecil ei kunnolla pääse pitkille lenkeille kuin ehkä illalla, mutta se on ollut aika usein nyt Riitan mukana miittingeissä. Cecil pääsi leikkimään Nean Iisin ja Dustyn kanssa. Yhteinen sävel löytyi kuulemma nopeasti jaloissa roikkuvan Iisin kanssa. Cecil sitten vastaavasti roikkui Iisin korvissa.




Cecilin tärpit eivät ole vieläkään tulleet joten pojat ovat edelleen äidilläni. Eilen myös sattui pieni vahinko, kun parhaat kaverukset, Cecil ja Fiilis alkoivat tappelemaan aamulla. Itse olin tuolloin koulussa, joten en tilannetta nähnyt.

Aluksi se ei oikein näyttänyt miltään, Fiilis hetkellisesti aristi etutassuaan ja Cecilin silmä hieman vuoti ja silmäkulma turposi lievästi. Koulun jälkeen näin Cecilin eikä se mitenkään kauhean poikkeuksellisen näköinen ollut. Ihan hieman turvoksissa silmän vierestä. Päätettiin jäädä seuraamaan tilannetta ja laitettiin varmuuden vuoksi Cecilille kauluri päälle, jottei se sitä rapsuttelisi.

Iltaa kohti silmän tilanne muuttui radikaalisti. Vielä yhdeksän maissa se näytti normaalilta, mutta kymmeneltä se alkoi näyttämään pahemmalta. Ajateltiin aluksi, että viedään se aamulla, koska me ei kuitenkaan tulla pääsemään perjantaiyön päivystykseen moniin tunteihin. Kello 23 päätettiin että on ihan pakko lähteä nyt heti.

Odoteltiin 2h ja risat kun päästiin sitten. Hoitaja katsoi silmää läpi ja totesi että näyttää kyllä pahalta, muttei uskalla oikein mitään sanoa kun ei ole vielä valmistunut lääkäri. Sanoi kuitenkin ettei tarvitse ommella. Cecilille tehtiin perustarkistus ja kaikki oli ihan normaalisti. Meni hetki ja Cecil vietiin lääkärin tutkittavaksi.

Kello oli jotain 3 aamulla kun luovutettiin ja alettiin nukkumaan puisilla penkeillä. Ei nyt ihan makeimmat mahdolliset unet, mutta tarpeeksi pätevät. Pian meitä tultiin tökkimään hereille ja päästiin juttelemaan lääkärille.

Lääkäri sanoi, että Cecilin silmän paineet ja kyynelkanavat olivat okei. Huonona uutisena oli se, että alaluomessa ja sarveiskalvossa on vaurioita ja muutoksia. Meille on varattu silmäklinikalle aika ensi perjantaina. Siellä sitten selviää enemmän kun ei päivystyksessä pystynyt loppupeleissä hirveästi mitään katsomaan.

Saatiin silmätippoja ja Rimadyliä lääkärillä Cecil sai vielä kipulääkepistoksen, jotta olisi vähän miellyttävämpi yö edessä.

Koko päivän olen ollut koulussa ja heti suoraan riensin iltavuoroon. Tätä väsyttävää päivää on lohduttanut se, että Cecil meni Riitan ja Fiiliksen mukana Kartanolle kuvattavaksi.

Klick

Käytiin Iidan, Riitan ja Elenan kanssa treenaamassa ja lenkillä. Ihan kivasti kolmikolla meni ja Iida kuvasi meidän treenejä ja lenkkiä.

Mulla iskee ihan tosissaan kyllä tokomasennus. Jos otin liikkeitä ilman liikkurointeja, kaikki oli fine. Heti kun liikkuroitiin niin jopa Cecilin liikkeellelähdöt oli epävarmat. Vasemmalle käännökset on kokonaan unohdettu ja jäävät on aivan jäätävät. Hinkkasin hieman vasemmalle käännöksiä ja lopetin hirveisiin bileisiin heti kun yksi onnistui. Ei kyllä paljon millään hihkuttu. Ajattelin loppuun ottaa vähän noutoa, koska se on semmoinen liike mitä toi on aina rakastanut.

Mutta tänään ei rakkautta riittänyt noudolle. Se meinasi karata Fiiliksen luokse, lähetin sen kapulalle ja se sitten hirveän hitaasti toi sen mun lähelle muttei mulle. Sylkäisi pois, käskin tuomaan käteen, toi vähän lähemmäs, sylkäs pois, käskin taas, sit se toi sen hitaasti käteen. Kokeilin uudelleen. Meinaa lähteä Fiiliksen perään, otin takaisin perusasentoon, kokeilin vielä, meinasi lähteä Riesan perään ja jouduin karjumaan sen takaisin, kun likka oli ihan keskisormi pystyssä. Cecil pääsi sitten loppuajaksi venttailemaan aidan viereen.

Kun muut olivat lopettaneet treenauksen otin sen rottatytön sieltä ja tein sen kanssa jotain pientä. Likka oli jo ihan pahoittelevalla asenteella ja ihan hereillä. Hirveästi sitten biletettiin, tehtiin aika lyhyt seuraaminen, pari kertaa jäävät ja luoksari.

Loppuaika vietettiinkin sitten jollain Paloheinän pelloilla. Heiteltiin koirille palloa ja siellä ne sitten rälläs. Pallo kyllä kärsi pahasti.

Oltiin eilen ohjatuissa Oreniuksella kun päästiin paikkaamaan yhtä shelttiä. Mulla oli kyllä vähän epämääräiset fiilikset siitä että miten Cecil toimii noissa juoksuissa + Ceen mielestä juoksuhousut oli ihan superällöt. Mut ihan ookoosti se meni. Rata vaikutti aluksi aika yksinkertaiselta, mutta eipä se kyllä heittämällä mennyt.

Jätettiin pari kertaa palkka kakkosen jälkeen. Pussissa tuli jostain syystä ongelmia. Se on yleensä vedetty normisti täysiä, mut nyt tuli täysi stoppi. Yritettiin kolmesti ja ihan joka kerta kieltäytyi. En mä tiedä et onko toi nyt jotain juoksujuttuja... Juha auttoi sitten nostamalla pussin suuta pariin otteeseen ja laski sen sitten koiran päälle. Ja sitten se menikin ihan normaalisti ja pystyin itse jo siirtymään muualle siitä eikä mun tarvinnut mitään varmistelemaan jäädä. Aika hämmentävää, mutta tiedä nyt sitten.

Pituuden jälkeen olisi pitänyt tehdä persjättö, mutta ei se vaan onnistunut. Olin itse jatkuvasti koiran linjalla, unohdin koiran selän taakse tai sitten Cecil vaan hilautu vasemmalta. Mulle tuli useampaan otteeseen noottia siitä, että älä unohda sitä koiraa selän taakse, älä mene sen linjalle sähän oot ihan tiellä, mutta jotenkin pakka vaan levis eikä siitä tullut mitään. Toistoja tehtiin joku miljoona. Palkkasin eri kohdista ja koitettiin saada sitä pituudelle pussista niin että jäin pituuden vasemmalle puolelle. Säätäminen onnistui kyllä mikäli otettiin pussista suoraan pituudelle, mutta joka kerta pakka hajosi kun otettiin alusta. Lopulta Orenius ehdotti, että tehdään persjättö jo pussin jälkeen. Tämä onnistuikin sitten heti, tehtiin pari toistoa, heitin koiran vielä femmalle ja jätettiin sitten siihen. Hyvä mieli jäi ja hiki valui!


Tänään käytiin Riitan kanssa treenaamassa. Rakenneltiin yks kakkosten rata, mutta vähän muunneltiin sitä jättämällä muurin ja yhden putken pois, me tehtiin Cecilin kanssa siitä kahta pätkää ja sitten itsenäisesti rengasta. Piirsin vain ne kohdat mitä itse treenattiin. Lopuksi vielä muuntelin sitä niin että saadaan nostattava loppu.

Kakkosen vedin kahdella eri tavalla. Tarkoituksena kyllä oli heittää se takaa, mutta halusin kokeilla myös heittämällä suoraan. Puomi on aika hidas, hyvin otti kontaktit paitsi tietenkin videolla näkyy toinen sellainen pätkä missä se vähän pompahtaa (olis pitänyt palauttaa se mut olin niin omissa maailmoissani taas..).
Tap tap ja koiraa hymyilyttää
Muuten oli aika suoraviivainen rata, paitsi kutoselta seiskalle vaati kyllä korkeampaa matematiikkaa. Jos lähdin liian ajoissa liikkeelle, niin koira ampaisi putken väärään päähän, sillä se oli paremmassa linjassa vitoseen nähden, vaikkei se ratapiirroksessa näykään. Mutta jos jäin odottelemaan, niin en kyllä mitenkään kerinnyt. Yhdellä videolla kuuluikin mun epätoivoiset "en mä kerkee en mä kerkee"-huudahdukset kun melkein meinasin törmätä koiraan. Yhdellä pätkällä näkeekin sen kamalan kiireen mikä mulle tuli seuraavan kerran. Olen niin hämmästynyt siitä, että Cecil haki ne hypyt, koska koira oli niin mun takana ja voih. Onneksi palaset loksahtelivat paikoilleen lopulta.


Jostain kumman syystä kaarsin auttamattomasti ennen A:ta. Rata olisi jatkunut siitä suoraan renkaalle etcetc, mutta koska rengas ei ole toistaiseksi niin estevarma, että sen voi ottaa radalle ilman siivekkeitä, niin jätettiin se sitten ja tehtiin itsenäisenä ilman siivekkeitä. Pari kertaa veti sivuista ja sitten pystyinkin sen lähettämään eri kulmista (pienistä kulmista mutta kuitenkin) renkaalle.

Kolmen esteen suora tehtiin myös, siinä nyt ei mitään erityisen vaikeaa ollut, kunhan tajusi vain kääntyä ajoissa. Kerran C veti vikan ohi, kun en ollut kääntynyt tarpeeksi jyrkästi vaan rintamasuuntani oli taas ties mittä. Heti kun aloin kääntymään tiukemmin, niin koirakin toimi. Kaikkien kaikkiaan erittäin hyvät treenit :) Ceciliäkään ei juoksuhousut enää niin paljon ällöttänyt.