Oltiin eilen ohjatuissa Oreniuksella kun päästiin paikkaamaan yhtä shelttiä. Mulla oli kyllä vähän epämääräiset fiilikset siitä että miten Cecil toimii noissa juoksuissa + Ceen mielestä juoksuhousut oli ihan superällöt. Mut ihan ookoosti se meni. Rata vaikutti aluksi aika yksinkertaiselta, mutta eipä se kyllä heittämällä mennyt.

Jätettiin pari kertaa palkka kakkosen jälkeen. Pussissa tuli jostain syystä ongelmia. Se on yleensä vedetty normisti täysiä, mut nyt tuli täysi stoppi. Yritettiin kolmesti ja ihan joka kerta kieltäytyi. En mä tiedä et onko toi nyt jotain juoksujuttuja... Juha auttoi sitten nostamalla pussin suuta pariin otteeseen ja laski sen sitten koiran päälle. Ja sitten se menikin ihan normaalisti ja pystyin itse jo siirtymään muualle siitä eikä mun tarvinnut mitään varmistelemaan jäädä. Aika hämmentävää, mutta tiedä nyt sitten.

Pituuden jälkeen olisi pitänyt tehdä persjättö, mutta ei se vaan onnistunut. Olin itse jatkuvasti koiran linjalla, unohdin koiran selän taakse tai sitten Cecil vaan hilautu vasemmalta. Mulle tuli useampaan otteeseen noottia siitä, että älä unohda sitä koiraa selän taakse, älä mene sen linjalle sähän oot ihan tiellä, mutta jotenkin pakka vaan levis eikä siitä tullut mitään. Toistoja tehtiin joku miljoona. Palkkasin eri kohdista ja koitettiin saada sitä pituudelle pussista niin että jäin pituuden vasemmalle puolelle. Säätäminen onnistui kyllä mikäli otettiin pussista suoraan pituudelle, mutta joka kerta pakka hajosi kun otettiin alusta. Lopulta Orenius ehdotti, että tehdään persjättö jo pussin jälkeen. Tämä onnistuikin sitten heti, tehtiin pari toistoa, heitin koiran vielä femmalle ja jätettiin sitten siihen. Hyvä mieli jäi ja hiki valui!


Tänään käytiin Riitan kanssa treenaamassa. Rakenneltiin yks kakkosten rata, mutta vähän muunneltiin sitä jättämällä muurin ja yhden putken pois, me tehtiin Cecilin kanssa siitä kahta pätkää ja sitten itsenäisesti rengasta. Piirsin vain ne kohdat mitä itse treenattiin. Lopuksi vielä muuntelin sitä niin että saadaan nostattava loppu.

Kakkosen vedin kahdella eri tavalla. Tarkoituksena kyllä oli heittää se takaa, mutta halusin kokeilla myös heittämällä suoraan. Puomi on aika hidas, hyvin otti kontaktit paitsi tietenkin videolla näkyy toinen sellainen pätkä missä se vähän pompahtaa (olis pitänyt palauttaa se mut olin niin omissa maailmoissani taas..).
Tap tap ja koiraa hymyilyttää
Muuten oli aika suoraviivainen rata, paitsi kutoselta seiskalle vaati kyllä korkeampaa matematiikkaa. Jos lähdin liian ajoissa liikkeelle, niin koira ampaisi putken väärään päähän, sillä se oli paremmassa linjassa vitoseen nähden, vaikkei se ratapiirroksessa näykään. Mutta jos jäin odottelemaan, niin en kyllä mitenkään kerinnyt. Yhdellä videolla kuuluikin mun epätoivoiset "en mä kerkee en mä kerkee"-huudahdukset kun melkein meinasin törmätä koiraan. Yhdellä pätkällä näkeekin sen kamalan kiireen mikä mulle tuli seuraavan kerran. Olen niin hämmästynyt siitä, että Cecil haki ne hypyt, koska koira oli niin mun takana ja voih. Onneksi palaset loksahtelivat paikoilleen lopulta.


Jostain kumman syystä kaarsin auttamattomasti ennen A:ta. Rata olisi jatkunut siitä suoraan renkaalle etcetc, mutta koska rengas ei ole toistaiseksi niin estevarma, että sen voi ottaa radalle ilman siivekkeitä, niin jätettiin se sitten ja tehtiin itsenäisenä ilman siivekkeitä. Pari kertaa veti sivuista ja sitten pystyinkin sen lähettämään eri kulmista (pienistä kulmista mutta kuitenkin) renkaalle.

Kolmen esteen suora tehtiin myös, siinä nyt ei mitään erityisen vaikeaa ollut, kunhan tajusi vain kääntyä ajoissa. Kerran C veti vikan ohi, kun en ollut kääntynyt tarpeeksi jyrkästi vaan rintamasuuntani oli taas ties mittä. Heti kun aloin kääntymään tiukemmin, niin koirakin toimi. Kaikkien kaikkiaan erittäin hyvät treenit :) Ceciliäkään ei juoksuhousut enää niin paljon ällöttänyt.