Viime päivityksestä on melkein kuukausi aikaa. Ei olla hirveästi mitään keritty tekemään. Ollaan keskitytty todella paljon vaihteeksi tokoon kun mulla oli ajatuksena saada Mössölle oikeus voittaja-luokkaan tän vuoden puolella, eli pitäs pikkasen tsempata. Koiralle on tullut reilusti enemmän varmuutta ja nopeutta kaikkiin muihin liikkeisiin paitsi siihen isoon juttuun eli paikkikseen.

Ei se ole edes malttamisesta kyse, vaan siitä että koira tuntee olonsa epämukavaksi. Sillä meni aikaa että se hyväksyi sen että niinkin tuttu koira kuin Riitan Fiilis, mikä oli yhdessä vaiheessa myös käytännössä samaa laumaa, makasi vieressä mutta auta armias kun Cecilin toiselle puolelle lisättiin Nanni. Heti alkoi vilkuilu, heti koira alkoi levottomaksi. Treenattiin niin kauan että koira lopulta pysyi vähän vähemmän aikaa ja lopulta se 2min. Ei sitä enää Nannikaan häiritse, mutta kokeessa sillä ei tule olemaan tuttuja koiria rinnalla. Eli pitäisi vaan taikoa jostain tuntemattomia tai tuttuja koiria paikkikseen. En enää mene kokeeseen edes sillä ajatuksella, että koira pysyy vaikka rinnalta nousisi toinen. Nyt treenaan sillä mentaliteetillä, että koira pysyy vaikka juna räjähtäisi vieressä.

Agilityä ollaan treenattu ehkä vähän vähemmän, mutta sitäkin laadukkaammin! Oltiin elokuun lopulla Saija Mustosen koulutuksessa. Saatiin jälleen paljon hyviä neuvoja tulevaisuuteen! Keskityttiin taas hyvin paljon linjoihin ja tietyllä tavalla niiden tiukkuuteen jos niin voi sanoa. Eli ei päästetä mitään levähtämään, koiran kääntyvyydestä tehdään mahdollisimman vaivatonta ja nopeaa, mikä edellyttää taas sitä että ohjaaja tekee just eikä melkein :D Opin myös saamaan hieman enemmän sujuvuutta yhteen liikkeeseen, minkä nimeä en kuollaksenikaan muista. Se oli jo ihan lottovoitto, sillä aikaisemmin kroppa on huutanut "ei" joka kerta kun yritin taipua siihen.

Käytiin piiiiiiitkästä aikaa Oreniuksella tossa maanantaina. Kävin tuuraamassa jatkokurssipaikkaa, missä tehtiin lyhyempää radan pätkää. Piristyksekseni Orenius muisti meidät, mikä helpottaa huomattavasti mun ohjailua ja sitä kautta koiran, kun kouluttaja jo tietää tavallaan valmiiksi ne mahdolliset ongelmat, ohjaustavan ja yleisen mentaliteetin. Toki meininki on vähän erilaista kuin 4kk sitten, mutta ihan samoista asioista sai edelleen huomauttaa :D Eli siitä juoksemisesta, ehtimisestä, kerkeämisestä.

Ongelmana oli yksinkertaisesti toinen persjättö mikä aiheutui monen ongelman summasta. 1. ongelma oli se, että mä lähdin pakkovalssista liian myöhää liikkeelle. 2. ongelma oli se, että mun linja olis alunperinkin kannattanut olla kohti niitä siivekkeitä, sen sijaan että lähden juoksemaan putken myötäisesti. 3. ongelma oli se, että vaihdoin kättä joka kerta liian myöhää, tai en ottanut koiraa toisessa persjätössä tarpeeksi haltuun.

Pätkät on kronologisesti, eli ihan vika yritys on viimesenä. On se edelleen tavattoman epäsulava, mutta huomattavasti parempi kuin se mistä lähdettiin!

Keskiviikkona oli seuran treenit. Suurimpana ongelmakohtana oli se, etten muistanut rataa. Siinä tehtiin niin monta kertaa välistävetoja molemmilta puolilta ja sitten jotain siltä väliltä, että sekosin missä vaiheessa tuli mikäkin osuus. Kokeiltiin hirveästi erilaisia vaihtoehtoja joka kohtaan, mm. alkuun muistaakseni neljää erilaista, jotta päästäis semmoseen lopputulokseen mikä olis meille sit se nopein ratkasu.

Kepeillä oli ihan ihmeellistä sählinkiä :D Cecil-ressu liukastui, menetti rytmin ja stiplasi. Melkein heti perään sillä osuu naama yhteen keppiin, mistä syystä sillä pysähtyi kepit kokonaan pieneksi hetkeksi/hidastui. Siitä tosin pystyi huoletta jatkamaan eteenpäin, kun ei koirakaan vilkaissut muualle kuin eteen.

Pitäis kattella jos pääsis Mösilön kanssa kisoihin loppukuusta tai jos sais vielä irtotunteja Oreniukselle, niin olis vähän useammin ohjattua treeniä. Mulle ei edelleenkään hahmotu omat linjat yhtään ja se kyllä kostautuu joka käänteessä :D Opettelemallahan sitä tosin oppii.

ARVONTA on luvassa heti kun 200 lukijaa täyttyy TAI viimeistään joulukuussa kun blogi täyttää 5v!