Huhhuh nyt ollaan jo toukokuussa! Tuntuu että viimeiset kaksi kuukautta on mennyt ihan hujauksessa!

Cecilillä alkoi juoksut 12.4 ja se nopeasti kehittyi virtsatietulehdukseksi. Hänellä oli sama tilanne viime juoksujenkin aikana. Ongelmat alkoivat lauantaina ja saimme maanantaiaamulle ajan eläinlääkäriin. Cecil oli aika rauhakseltaan onneksi, mutta sunnuntai-maanantai välisenä yönä alkoi myös ripuli. Onneksi tämä helpotti aika nopeasti.

Cecil sai kahden viikon antibioottikuurin virtsikseen ja lääkkeet auttoivatkin jo maanantain aikana. Hän sai myös erittäin mössöksi keitettyä porkkanaa ja muuta helposti sulavaa ruokaa. Harmitti kyllä, että Cecilillä oli synttärit 25.4 ja raasulla oli virtsis silloin. Olimme ostaneet ihan kakkutarvikkeet hänelle, mutta sitä piti sitten hieman odottaa.

Yllättäen myös Mianella alkoi juoksut! Fun fact of the day shiboilla alkaa juoksut suhteessa aika aikaisin! Tai jotenkin olen tottunut omissa ja kavereiden koirissa, että juoksut alkavat 9kk-2v välisenä aikana. Miane sai kauhean nolot pinkit ballerinapöksyt, mistä hän ei ole yhtään innoissaan.
Sillä Miane aivan absoluuttisesti vihaa syvästi housujaan, ei olla päästy treenikentille eikä varmaan mennäkään ennen kuin juoksut ovat ohi. Mianella katoaa täysin korvat housujen kanssa ja ilmankaan ei voi kentällä olla niin ollaan sitten kotona :D

Moiran kanssa ollaan jatkettu meidän keppiprojektia ja nyt menee kahdeksan jo aika kivasti! Minulla on semmoinen pieni toivon pilke tässä hommassa että kyllä tämä vielä tästä.

Minulla on viime kuu ollut aika kiireinen koulun tiimoilta ja tämä kuu tulee olemaan myös, mutta eiköhän helpota pian! Mitä nyt ollaan lähinnä tehty niin erilaisia jumppia metsässä ja kotona. Mianella on tiedossa myös kaksi match showta tälle kuulle, niin päästään harjoittelemaan myös kehäkäytöstä.

Oih ja voih. Ikuinen ongelma kaikessa nimeltään kepit. Oon jotenkin aina vannoutunut tekemään takaperin ketjuttamalla, sillä se oli se juttu millä oli järkevää tehdä. Saa super itsenäiset kepit. Ja ihan varmasti saa. Mun olisi vissiin kuitenkin pitänyt ottaa huomioon se, että kaikki tavat eivät sovi kaikille koirille vaikka sitä miten jaksaa hakata päätä seinään.

Moira on tavallaan osannut kepit vähän reilu puoli vuotta. Se menee tavallaan aina siihen, että se osaa 10 sit se osaa 12 sit se ei osaa ehkä kun neljä ja välillä ei meinaa mennä kolmeakaan. Sitten taas osataan 6 sitten ehkä 10 mutta sitten ei taaskaan osata kuin neljä. Moira on myös luonteeltaan sellainen, ettei se kestä kauaa epäonnistumista ja sitten se alkaa yliyrittämään. Tämä Moiran tapauksessa tarkoittaa sitä, että se rupee tarjoamaan ihan mitä mieleen juolahtaa eikä kuuntele tai meinaa rauhoittua.
Kun koira on päässyt tähän mielentilaan, on sen onnistumisen tarjoaminen todella hankalaa. Se koira on jo niin out tästä koko hommasta. Tämän vuoksi nämä kepit on ahdistanut minua joten minun ratkaisu on ollut se, etten vaan treenaa niitä :D Ei vissiin kuitenkaan tule kisavalmiiksi sillä tavalla.

Sama kauhu on pätenyt myös kontakteihin, mutta olen hiljalleen päässyt kammosta eroon. A-este on pakko ottaa juoksarina, kun kuluu olkapäät jos se rojahtaa siitä vauhdista niin jyrkästi pysäreille. Osumat alkaa olemaan aika hyvät ja annan mennä Moiran parhaimmalla katsomallaan laukalla. Mun kriteerit on A:ssa tosi matalat, koska haluan ettei se ole tarpeettoman kuormittavaa. Riittää siis yksikin tassu, mutta joku siihen täytyy osua. Harmittaa, ettei sen laukka ole niin siisti, koska jos se tulee neljällä, niin se hätinä osuu kontaktille, mutta viidellä taas se rytmi on vaikea.

Puomi taas on vieläkin kammotavampi kuin kepit ja sitä ei ollakaan hetkeen treenattu..

Keinu taas oli ihan sairaan hyvä! Voi hitsi se juoksi ihan siihen päähän ja jäi kauniiseen 2o2o :)! Ikävä juttu kyllä siinä, että Moirasta keinu oli niiiiin kiva, että se saattoi välillä karata keinulle ja paukuttaa sitä itsekseen. No sitten kävi jossain vaiheessa niin, että se paukautti omille varpailleen sen keinun ja sen jälkeen se onkin ollut aika jännä. Treenaamme superpalkalla ja muilla avuilla keinua ja menee jo paljon paremmin. Moira uskaltaa taas itse paukuttaa keinun päätä.

No joo. Kaikkea sitä pitäisi tehdä. Olen ladannut AgiNotesin muutama viikko sitten ja siitäkin on ollut jonkin verran apua. On ehkä huomannut sen, että monissa treeneissä on ollut onnistumisia ja mitkä teemat toistuu.

Mianen kanssa ollaan käyty kentällä varmaan kuusi kertaa. Hän osaa hienosti putken ja takaakierron, muuta ei oikeastaan olla tehty eikä varmaan hetkeen tehdäkään. Päästiin onnekkaasti tässä huhtikuussa pentukurssille, mikä tämän maailmantilanteen vuoksi on aika yksärimallisesti. Muut pennut ovat jo melkein vuoden ikäsiä ja meitä edellä, mutta meidän kanssa tehdään sitä mitä he tekivät talvella - eli leikitään, opetetaan superpalkkaa ja palkalle menoa. Näin saadaan vauhtia, itsevarmuutta ja fokusta. Mianella on vähän "paha tapa" lähteä lelu suussa rallattamaan ympäri kenttää.
Tässä päästään siihen, että sinänsä joo koira saa ns. päättää parhaimman tapansa leikkiä. Ei aina tarvitse repiä. Mutta sitten taas näin alussa ei ehkä ole ihan ok, että se pentu huitelee 50m päässä ja jää nyhtäämään karvalelusta karvoja irti eikä tule luokse vaikka miten heiluu :D Eli hän saa valita tämän tavan sitten myöhemmin, kunhan ensin on tottunut siihen että mamman kanssa parasta jee ja muutenkin yhdessä tekeminen. Eikä se sitä ole että olisin jotenkin tylsä, mutta lelu on niin kiva että sen kanssa ensin juostaan ympyrää ympri kenttää ennen kuin tullaan luokse.

Meillä on Mianen kanssa sunnuntaina taas treenit ja Moiran kanssa lauantaina Sanni Kariniemen treenit ekaa kertaa toooosi pitkään aikaan. Ei ehkä olla ihan kauheasti siitä edistytty mutta ehkä vähän! Tulee kiva viikonloppu :)!

Halusin vielä tännekin esitellä Linda Toivonen Photography ottamia kuvia Mianesta. Kuvat on napattu kolmisen viikkoa sitten. Oli mahtavaa saada pennusta vielä talvisia kuvia, kun pian kuvien ottamisen jälkeen kevät yritti saapua etelään ja niin saapui myös loskakelit. Onneksi nyt on jo aika kuivaa, vaikka aamulla hieman yrittikin sataa vielä lunta.






Loput kuvat nähtävissä täältä

Mitä ollaan tässä välissä tehty niin aika pitkälti opeteltu olemaan hyviä koirakansalaisia, mutta olen myös treenannut kaikille jonkin verran jumppaamista. Riemu-kaupasta olen hommannut pari puolipalloa, minkä päällä on hyvä tasapainotella. Mianella tosin mahtuu molemmat tassut yhteen palloon hyvin.. :D Cecilin kanssa nyt ollaan muutenkin jumppailtu paljon, mutta kyllä nuo puolipallot on kivat. Moirakin alkaa hiljalleen hiffaamaan jutun juonen. Sitten mitä näitä nyt perus pyöreän rahin päällä pyörimisiä ja muita.

Ehkä tällaisena minulle uutuutena tuli targetin koskemiset valitulla tassulla niin että se asetetaan suht korkealle joko koiran vasemmalle tai oikealle puolelle. Näin joutuu koira tasapainoilemaan, liikkumaan laajemmin, mutta myös käyttäään vähän corea. Toki ajatuksena olisi, että jossain vaiheessa targetti häivytetään pois ja koira oppisi antamaan läpsyjä laajemmalle alalle, mutta aloitellaan tästä :) Collieille sinänsä helppo rasti, kun on tuo läpsäisy sinällään tutumpaa, mutta Moiralla lähti taas vähän yliyrittämiseksi niin koitettiin sitten monesti maahanmenoa ja käden kosketuksia nenällä jne.
Aikansa siinä saa odottaa, että Moira lopulta keskittyy ja yrittää vähän katsoa ja kuunnella vihjeitä. Cecil sen sijaan oppi yllättävän nopeasti! Toki hänellä on high fivet hyvin jo hallussa, mutta hyvin hiffasi myös toisen tassun käyttämisen, kun ensisijaisesti tarjoaa oikeanpuoleista. Mianelle koitetaan samaa myöhemmin.

Mianen kanssa proggigsena meillä on laatikkoon meneminen. Tämä on meille molemmille pientä hakemista, kun en ole ennen opettanut koiraa laittamaan jalkoja laatikkoon ja etenkin noiden takajalkojen löytäminen on vähintäänkin eksoottista. Kyllä ne hiljalleen alkaa sieltä löytymään! Kiva nähdä mitä tästä tulee. Sitten kun ollaan saatu kaikki jalat laatikkoon niin harjoitellaan myös koottua istumista ja ylipäätään asennonvaihtoja pienemmällä alustalla. Katsotaan mitä tulee!

Tässä toinen postaus koskien Kuono.fi verkkokurssia. Tämä on hajutyöhön keskittyvä kurssi. Kävin tätä läpi alkuun ennen pennun tuloa collielauman kanssa, mutta Moira ja Cecil kadottivat kiinnostuskiikarinsa aika pian - tai eteneminen oli to-del-la hidasta. Teen collieiden kanssa tätä edelleen hieman, mutta halusin tehdä hieman eteenpäin Mianen kanssa, jotta saan kokeiltua kurssia paremmin käytännössä. Cecil osaa tunnistaa avaimet kädestä ja Moira lattialta.

Hajuerottelun opettaminen koiralle

Kuono.fi Hajutyökurssi sopii loistavasti erilaisille koirakoille. Meillä lähdettiin vähän siltä pohjalta alunperin, että on kiva testailla ja kokeilla mitä tapahtuu, mutta nyt Mianen tullen tämä tuntuu erittäin hauskalta ja oleelliselta. Mianella on todella paljon energiaa ja se kaipaa aivotyöskentelyä. Kurssi sopii myös niille, jotka ovat kiinnostuneet ylipäätään hajutyöstä ja esimerkiksi sienestämisestä. Minua kieltämättä puraisi nyt Nosework kärpänen ja pistinkin tilaukseen Nosework starttipaketin eilen illalla. Katsotaan miten se menee.

Tässä ehkä hauskinta on ollut se, miten colliet ja Miane reagoivat. Sen huomasin myös, kun tarjosin koirille älypelejä. Miane jaksaa vääntää ja keksiä - se ei tukeudu samalla tavalla minuun tai puolisooni, vaan haluaa keksiä itse. Se jaksaa tarjota, se jaksaa yrittää.
Moira taas turhautuu aika nopeasti ja se rupee tarjoamaan kaikkea oheistoimintaa. Moiran kanssa edetäänkin hyvin hitaasti. Sama juttu älypeleissä - se tekee hetken hyvin ja sen jälkeen se alkaa kuonollaan työntämään peliä mm. sohvan alle.
Cecil taas kuormittuu. Se tarjoaa osaamiansa juttuja eikä oikein kuuntele mitä yritetään ohjata, mutta myös täysin rauhallinen zen -olotila ei saa Ceciliä kauheasti tarjoamaan mitään. Se menee nopeasti maahan nukkumaan. Cecilin kanssa ollaankin tehty hyvin hitaasti pienillä toistoilla ihan vaan sitä, että se aluksi ehkä vähän katsoo kohdetta ja siitäkin jo naksutetaan.



Kurssilla selitetään hajukuvan tärkeys auki. Tihtonen neuvoo miten hajukuvat yhdistetään palkkioihin. Tämän vuoksi käydäänkin läpi eri esineitä ja niiden opettamisen koiralle. Tällöin ei etsitä sitä samaa tiettyä avainnippua, vaan jo varhaisessa vaiheessa käydään läpi muita esineitä.

Mianen kanssa treenataan niin, että se saa yhden aterian päivässä aivotyöskentelynä, mihin tämä hajutyökurssi on ollut erityisen hyvä. Se ei oikein tunnu väsyvän liikunnasta ja sillä on kova draivi nenän käyttöön.

Mukana tälläkin kurssilla tulee loistavat kirjalliset ohjeet, mitkä voi vaikka tulostaa itselleen tai muuten tallentaa. Ohjeet ovat hyvin selkeät eivätkä rönsyile - on helppo katsoa mikä etappi tulee seuraavaksi.

Viimeisimpän isompana etappina kurssilla on hajuerottelurata, missä on erilaisia hajuja sekä laatikoita. Tihtonen käy selkeästi läpi mitä missäkin tilanteessa olisi hyvä tehdä ja miten koiran ohjaaminen luonnistuu parhaiten. Annetaan myös hyviä vinkkejä kamppeiden hommaamiseen. Nämä taidot esitetään kurssilla sitten, kun ns perusetsintäharjoitukset on tehty ulkona ja sisällä - mutta toki voi hajuerottelurataa tehdä sisälläkin.

Sään luonteen takia emme ole tehneet mitään etsintäharjoituksia ulkona. Aluksi oli pitkän aikaa aivan karseat pakkaset minkä vuoksi emme ole käyneet Moirankaan kanssa hallilla hetkeen. Ja nyt sitten on jo viikon ollut sellaiset pääkallokelit ettei tuolla uskalla kauheasti liikkua.
Meidän tavoite on, että Miane oppisi ilmaisemaan sisätiloissa erilaisia tavaroita onnistuneesti ja ehkä joskus innostumme tekemään ratoja. Tällä hetkellä ei kuitenkaan tunnu omalta jatkaa ihan laatikoille asti - mutta eipä sitä koskaan tiedä. Voi olla että kiinnostaa enemmän tuo ulkonakin treenaaminen kun kelit lämpenee ja liukkaus hellittää!

Kuten alussa mainitsin, kurssista on apua monenlaiselle harrastajalle. Uskon että monille riittää se, että koiralle saadaan aivohiki päälle etsimällä avaimia ja lelunpaloja kämpästä, osalle taas olisi kiva että koira löytää vaikka metsästä sieniä ja joillain on kiinnostusta tehdä ihan rataa ja viedä sitä pidemmälle.

Pitkästä aikaa! Paljon on reilu kahden vuoden aikana tapahtunut ja tapahtumassa, mutta siitä lisää myöhemmin! Yhtenä isoimpana uutisena on, että meille tulee shiba pentu Venäjältä helmikuussa 2021!

Tämä postaus on yhteistyössä Kuono.fi kanssa! Tämä ensmmäinen postaus koskee peruskurssia, minkä olen heiltä saanut. Myöhemmin kun olen osaltani kurssin päättänyt, teen postauksen myös hajutyökurssista! Todennäköisesti aloitan sen ainakin Cecilin kanssa, kun hän on nykyisin muista harrastuksista eläkkeellä.

Koiran koulutuksen perusteet

Kuono.fi:n koiran koulutus kurssi on oiva kurssi sellaisille, jotka ovat kotiuttaneet ensimmäisen koiransa tai kokeneillekin, jotka kaipaavat apua erilaisissa arjen haasteissa.
Kouluttaja Noora Tihtonen kertoo rauhallisesti ja selkeästi ohjeita videon muodossa. Videot ovat laadukkaita ja niitä on helppo katsoa niin tietokoneella kuin mobiililaitteella. Osassa moduleissa oli myös kirjallisia ohjeita, mitkä pystyy näppärästi lataamaan. Tällöin ne voi tarvittaessa vaikka tulostaa itselleen.
Suuri plussa tulee sivustosta, mikä muovautuu matkapuhelimenkin näyttöön loistavasti. Kävinkin koko kurssin pitkälti puhelimella! Ainoa negatiivinen asia, on osan videoiden alkutunnuari, mikä soi reilusti kovempaa kuin muu ääni videolla. Joten jos käytät kuulokkeita, suosittelen laittamaan ääniä pienemmälle ennen kuin aloitat uuden videon.

Omaa edistymistään on helppo seurata kurssin aikana. Kun yksi kohta on hoidettu, voi sen merkata tehdyksi ja siirtyä seuraavaan. Ja mikäli käy niin, että haluaa palata johonkin jo hoidettuun kohtaan, voi sen kätevästi vaan avata uudelleen.

Ostetut kurssit myös näkyvät oston jälkeen niin kauan, kun kurssit ovat myynnissä. Olen itse sellainen ihminen, joka oppii parhaiten kirjoittamalla, niin olen tehnyt pääpointeista tiivistelmän itselleni paperille.

Mitä kurssilla oppii

Kurssilla oppii koiran käyttäytymisestä ja ajatusmaailmasta paljon. Tihtonen kumoaa laumajohtajuus -teorian ja tuo esille enemmän modernimpaa otetta kouluttamiseen. Tähän sisältyy myös kouluttaminen naksuttimen avulla ja koiran ohjaus niin, että se itse oivaltaa - apuja koiralle annetaan jos hommat junnaa, mutta muuten odotetaan että koira itse tajuaa. Nämä ovat itselleni tärkeitä tekijöitä, sillä omat arvoni koiran koulutuksessa ovat samat. Tokikaan en käytä naksutinta aivan joka asiaan, mutta koen sen äärimmäisen hyödylliseksi apuvälineeksi moneen.

Erityisen paljon pidin siitä, että videolla käytetyt esimerkkikoirat olivat nuoria ja yksi oli harvinaislaatuisempi rodultaan - basenji. Olisi ollut hieman epärehellistä, jos koirat olisivat olleet jo varttuneempia ja tottuneempia, jolloin tehtävät näyttäisivät naurettavan helpoilta. Nyt päästiin näkemään kun koiralle esitetään tehtävä ensimmäistä kertaa tai ensimmäisiä kertoja ja katsomaan koiran reaktiot. Myös ns. epäonnistumiset näytettiin, sillä näin sitä oppii omankin koiran kanssa ohjaamaan koiraa onnistumiseen.

Yhtiä tärkeimpinä osioina on mielestäni koiran perustarpeiden esittely. Tunnen tämän tiedon erityisen tarpeelliseksi uusille koiran omistajille, joita saattaa koirien erikoiset maneerit ärsyttää. Niitä on aluksi vaikea ymmärtää ja jos sitä ei osaa ohjata oikeaan tekemiseen, syntyy helpommin ongelmia.

Käyn todennäköisesti kurssin vielä uudelleen silmäillen läpi, kun pentu ensi vuonna meille kotiutuu. Tulee olemaan muutenkin shokki, kun on tottunut paimenien palvelualttiuteen ja riista- tai saalisvietittömyyteen - ainakin omien koirien kohdalla.
Olen sitä mieltä, että aina on tilaa oppia eikä koskaan omat taidot ole valmiita tai koira ole valmis. Mutta koiraharrastajalle, jolla on jo useampi koulutettu koira takana, ei ehkä kurssi ole sopivin. Moni läpikäydyistä asioista oli ainakin minulle itselleni todella selviä, sillä olen niin toiminut jo muutenkin. Minulle tuli kuitenkin jo aika nopeasti monta tuttua ja kaveria mieleen, joille kurssia voisin suositella :) Uskon että siitä on monelle hyötyä!

Pahoittelut taas hiljentyneestä päivitystahdista. Olin huhtikuun lopusta 3vk eteenpäin lähes kokonaan vuoteenomana ja täysin liikuntakiellossa kun polveni sisäsyrjä on turvonnut. Agitreenejä jäi välistä huolella, mikä harmitti. Tässä kooste hyvin kiireisestä parista kuukaudesta:

Moiran luustokuvat

Aina yhtä jännittävää! Moira oli nukutuksesta herättyään koko päivän ilmeisen sekaisin ja vaisu. Juuri ja juuri sai syötyä ja meni sitten takaisin nukkumaan. Onneksi oli jo seuraavana päivänä kondiksessa.
Isosti haluaisin kehua miten nopeasti tulokset nykyään tulevat! Taisi olla jo seuraavana vaiko sitä seuraavana päivänä koiranetissä. Täältä siis nähtävissä ja tulokset tosiaan A/A, 0/0 <3

Epäonnistunut rally-kisa

Kävimme HSKH:n järjestämissä rallykisoissa Cecilin kanssa. Treenit ovat menneet oikein mallikkaasti ja koira teki kehänauhojen ulkopuolella todella nätisti ja täpäkästi. Siis oikeasti mielettömän energisesti. Ihan niin kuin treeneissä. Mutta mun pääkopassa vääränlaisesti pyöri se ajatus, että jos me tää tehdään niin me saadaan koulari. Meillä on mahdollisuus koulariin. Apua apua apua.

No kuinka ollakaan, mentiin kehänauhojen sisäpuolelle ja mun flash backit meidän äärimmäisen epämiellyttäviin tokokokeisiin palasi neljän vai peräti viiden vuoden takaa suoraan päin naamaan. Koira paineistuu, mä yritän hirveästi kannustaa, mutta koska iskee paniikki niin se ei ole aitoa. Meinasin jättää kesken. Mulla oli todella paha mieli ja tuntui vaan niin yksinkertaisen kamalalta. Äsken me osattiin? 2min sitten se seurasi täpäkkänä vierellä niin kuin aina. Nyt se laahustaa ja tekee todella epävarmasti.

No eipä siitä tulosta tullut. Ainoa mikä tuli oli todella epävarma olo. Kun luokka oli ohi, kysyin että saanko mennä radalle tekemään. Heti kun päästiin kehänauhojen sisäpuolelle takaisin niin koira rupesi taas empimään. Mutta sitten hirvesti leikittiin, tehtiin muutamia pätkiä ja uudet bileet pystyyn. Pidin tätä hyvin merkillisenä. Mutta sain sitten kommenttia muutamalta, että nyt olin rento ja itsevarma. Kun menin radalle kisatilanteessa, olin aivan järjettömän jäykkä sekä kohmeinen. Cecil on kuitenkin ohjaajapehmeä koira. Se kestää sen vaikka pommi räjähtäisi vieressä ja palautuisi siitä nopeasti, mutta pienetkin muutokset mun käytöksessä saa sen mielistelemään ja varpailleen. Muussa kuin agissa, sillä siinä kierrokset ovat niin korkealla.

Jäädään siis treenaamaan ja katellaan kisoja joskus.

Agilityhommia

Tehotiimin leirit ovat olleet todella opettavaisia. Olimme kesäkuun alussa sellaisessa jälleen kerran. Päivä oli kyllä sinänsä todella haasteellinen. Oli mielettömän kuuma ja HSKH:n alueella on niin huonosti varjoa. Onneksi oli häkki ja laitoin sen lopulta semmoisen ison hiekkakasan ja metsän väliin. Siinä tuuli mukavasti ja oli pieni keinotekoinen varjo. Olin myös hankkinut toukokuussa molemmille koirille Hurtan viilennysvaljaat. Ne ovat oikeasti aivan parhaat! Ne viilentävät pääasiassa oleellisemmat alueet, eli rinnan ja osan vatsasta.

Leirit ovat opettaneet minua keskittymään huomattavasti enemmän koiran linjoihin. Olen aina ennen mennyt radalle sillä asenteella, että missä kohdassa teen mitäkin. Nyt minua on koulittu ja minua on vaadittu ajattelemaan kunnolla sitä, että missä koira menee ja liikkuu. Vauhtia löytyi muutamilta ensimmäisiltä seteiltä, mutta kun leiri kestää 10-18 niin eipä siinä koira (eikä ohjaajakaan) loputtomiin jaksa. Pidettiin rimat muistaakseni jossain 40-45cm, sillä päivä on tosiaan pitkä ja raskas kaikille.

Mites treeneissä?

Moira oli viime viikolla mukana. Sen kanssa ollaan treenattu lähinnä irtoamista palkalle. Nyt tehtiin 4-6 esteen pätkiä. Se menee jo 40-45cm rimoja vaivatta. Varmasti pian ollaan ihan 50cmkin. Hiljalleen nostetaan, kun ei noita treenikertoja ole oikeasti mielettömän montaa alla. Likka on varsin nopea ja näppärä!

Cecil on tehnyt todella upeasti ja keppeihin olen todella tyytyväinen. En enää edes ajattele, että se jättäisi ne kesken. Nyt päästään taas keskittymään enemmän niihin erilaisiin lähetyskulmiin ja ohjauksiin. Kontakteista keinu on paras. Muut ovat vielä hieman hitaita. Puomin nopeus on parantunut, mutta A on haaste.

Käytännön harjoittelu - kisat

Hetken mielenjohteesta päätin ilmoittaa meidät kisoihin. Meillä on treeneissä menneet kepit ja kontaktit niin hyvin ja minun oikeasti täytyy treenata jännittävissä tilanteissa pääkoppaani. Eikä tähän ihan hirvesti ole muita vaihtoehtoja kuin se, että menee niihin tilanteisiin.

Kyseessä olivat HAU:n kisat. Meillä oli ulkona ja epikset olivat sitten hallissa. Minulla oli tarkka suunitelma siitä, miten tutustun rataan, mitä teen ennen rataa ja sen jälkeen. Kaikki oli hyvin suunnitelmallista. Ja se toimi.
Ongelmanani on ollut marraskuun kisoissa ja talven treeneissä se, että mä en muista ratoja. Mä en yksinkertaisesti vaan muista. Nyt olen paljon katsonut ratapiirroksia, koittanut opetella niitä ja sitten ulkomuistista "piirtää" se mahdollisimman hyvin- Tämä on auttanut! Sillä näissä kärkeloissa ei tullut kertaakaan semmoista oloa, että olisin epävarma siitä minne pitääkään mennä.

Pidin kuulokkeita korvilla. Katsoin aluksi tutustuessani koiran linjoja pelkästään. Mitä se koira näkee missäkin, mihin se koira tippuu hypätessään, mitä vaihtoehtoja sille aukeaa. Sen jälkeen tutustuin rataan niin, että missä minun täytyy olla missäkin. Olin myös päättänyt, että menen joka kerta minun alkuperäisellä ohjaamisidealla enkä lähde muuttamaan niitä. Helposti sitä kokemattomana katsoo muita että "hei, toi on muuten hyvä idea - ehkä mä teen noin". Ja sitten kaikkein tärkein, mitä minulle hoetaan - luota koiraan. Kyllä se osaa. Se on mahtava.

Agiradalta 15vp. Olen eri mieltä keinun ylösmenosta, mutta eipä se tuossa konkurssissa haittaa. Rimapudotus oli omaa hölmöyttäni. Cecil ei koskaan pudota, mutta noh. 60cm rimat ja itse olen lähes paikallani. Koira ikään kuin ilmasta putosi riman päälle. Muuten aivan mielettömän törkeän kivan tuntuinen rata!


Hyppyrata. Oikeasti aivan fantastinen. Mieletn flow, oikeasti nopeaa ja hallittua tekemistä meiltä. Todella todella todella harmittava 5vp kielto omaa typeryyttäni, sillä en ohjannut loppuun asti vaan töksäytin. Näin se menee. Mutta fiilis oli radan jälkeen aivan katossa. Nostatti paljon itsetuntoa ja siitä sai kunnolla lisäboostia treenaamiseen.


Ikävä kyllä kesäkaudella ei oikein tunnu pk-seudulla olevan kisoja, niin keskitytään treenaamiseen ja katellaan sitten joskus uusiksi! Hyvä fiilis jäi ja nyt lähinnä oon ottanut projektiksi naksutella Moiralle ja aloittaa naksuttelu uudelleen myös Cecilille. Oon ollut todella laiska naksuttelemaan (mulla on ollut avaamaton Pro Dogin naksutin mun pöydällä ehkä joku pari kuukautta :D) mutta nyt täytyy vaan saada siitä jonkinlainen rutiini! Nyt kun on noutokapulakin hankittu, niin ehkä sitä tokoa jaksaa. Joskus. Ehkä vähän. Jos vähän kävis alokkaassa ihmettelemässä

Päästiin Cecilin kanssa ensimmäistä kertaa osallistumaan HSKH:n Tehotiimin leiriin. Leirissä oli kolme kouluttajaa, jotka kierretään pienryhmissä läpi. Päivä kesti 9-18, joten vaati kyllä paljon jaksamista koiralta kuin itseltäkin.


Ensimmäisenä oli vuorossa kouluttaja Tiia Neuvonen. Rataa tehtiin kolmessa osassa - pointtina oli mennä mennä lujaa. Haasteena oli myös, ettei rataa oltu numeroitu. Tämä oli aivan loistavaa treeniä itselle, koska mun radanlukutaito on heikentynyt. En myöskään muista ratoja. Sain videota kun vedettiin pätkissä! Lopulta vedettiin koko homma vielä alusta loppuun :) Tehtiin tosi hienosti yhdessä ja tuntui että ollaan molemmat samalla kartalla.

Toisena oli vuorossa Taija Mäkelän rata. Tämä tuntui todella haasteelliselta ja pyrkimyksenä olikin tehdä pari juttua hyvin. Ensimmäisenä oli kaksi hyppyä ja siitä käännös kolmannelle mikä oli käytännössä kahden välissä. Tämä edellytti koiralta sivulle irtoamista. Kävin merkkaamassa tokan hypyn (okseri) ja siirryin sivulle odottamaan. Cecil meni ihan nätisti, mutten kauhean paljoa voinut ottaa etäisyyttä. Harjoiteltiin myös ajoitusta, mikä oli paljon hankalampaa. Tehtiin kolmea pätkää monesti, jotta saisimme ajoituksen kuntoon. Kroppaa oli jotenkin todella hankala liikuttaa enkä ihan aina ymmärtänyt mitä minulta toivotaan. Cecil jaksoi superhienosti kyllä painaa! Ja kepit onnistuivat kivasti silloin kun en itse valunut sisäänmenon tielle. Sain myös aivan älyttömästi ajatuksia siihen miten tulee jatkossa treenata ja miten pitäisi keskittyä huomattavasti enemmän linjoihin. Sen sijaan että miettii omaa ohjaamista, pitäisi miettiä miten se koira liikkuu radalla, mitä se koira näkee ja miten mun pitää liikkua suhteessa siihen. Tuntuu jotenkin todella ilmiselvältä, mutta myönnän aina ajatelleeni hieman enemmän sitä että missä mun täytyy liikkua. Pitäisi pikemminkin ajatella että missä koira liikkuu, mitä se koira näkee ja miten mun pitää olla suhteessa siihen.

Kolmas setti oli jo lähempänä viittä ja aivan katastrofaalinen setti. Kouluttajana oli Hannamari Nieminen. Hänen rataa ei saatu etukäteen, vaan se tuli yllätyksenä. Pointtina oli päästä rataa mahd. pitkälle ja mikäli tekee hylkäävän virheen niin juoksee radalta ulos. Tämä oli hauskaa! Ekaa rataa päästiin ehkä kolme estettä kun Cecil ampaisi kehyksettömän renkaan ohi ja loikkasi perus aidan yli. Tokaa rataa päästiin ehkä muutamaa estettä pidemmälle, mutta johonkin putkisysteemiin kaatui jos oikein muistan.
Kolmas setti oli siksi niin katastrofaalinen, että mulle ei enää tuohon aikaa päivästä kun oltiin treenattu niin mahottoman kauan. Koira myös selkeästi oli yliväsynyt. Sillä se ei mm irronnut enää edes putkiin. Olisi pitänyt tajuta se tokan kouluttajan jälkeen, että ehkä on parempi vaan lähteä kotiin, vaikka onkin koko päivästä maksanut. Ei oikein tullut onnistumisia ja itseä rupesi jotenkin turhauttamaan - suurimpana syynä se oma väsymys. Tästä on jotain videoklippejä, mutta se on siis niin rehellistä sekoilua että eipä siitä saanut mitään irti edes itse. Yleensä niitä virheklippejä on just parasta katsoa, koska näkee missä ne omat mokat tulee! Nyt suurimpana mokana oli se, että koitti väkisin vääntää jotain kasaan :D

Käteen jäi paljon! Kävimme Riitan kanssa treenaamassa sunnuntaina Ojangossa ulkokentillä yksittäisiä juttuja. Katsoin nyt jo vähän fiksummpin sitä meininkiä että missä koiran linja menee ja mitä se missäkin kohdassa näkee. Isona shout outtina on kontaktit! Cecil hirveästi niitä räiskii ja ihan puhtaasti sen takia että mä niin harvoin olen aidon oikeasti niitä vaatinut. Nyt se jäi tavallaan seisomaan ja hiljalleen valutti 2 on 2 off. Ei tietenkään toistaiseksi mikään ideaalisin tilanne! Mutta paranemaan päin!
Sunnuntain treeneistä videota meidän instassa. Niin pikanen klippi ettei jaksa tubeen sitä änkeä. Tehtiin myös putki-puomi erottelua :)
Moira oli myös mukana. Sen kanssa keskityttiin siihen, että palkka tulee muualta. Se silloin supermöllien epiksissä oli niin mussa kiinni. Nyt saatiin tehtyä 3-4 estettä kerralla ja hienosti lukitsi eteen tulevia esteitä. Tietyt putket ovat haastavia jos mun oma liike stoppaa. Se on vielä niin mussa kiinni. Siksi pamautin putken kattoon videolla :---D Hiljaa hyvä tulee.

Ihan alkuun tyrkkään pari treenivideota tylysti tähän Instasta, sillä en jaksa näitä muokkailla ja laittaa Youtubeen. Tässä Moiran viimeisin rallytreeni. Mimmiä vähän avustin kädellä, mutta voi kun se osaa taitavasti! Ja se keskittyy <3
Tässä pätkittynä ratojen parhaimmat palat. Instagram ei anna ladata noita reilu 1,5min videoita ja meiän ratasuoritukset korjauksineen päivineen kestivät about sen verran.

Asiaan. Vietettiin pääsiäinen aika lungeissa tunnelmissa. Lauantaina käytiin pitkällä lenkillä, sekä kipaistiin Ellin ja koirien luona. Sunnuntaina mietin että lähtiskö agiepiksiin molempien kanssa. Meillä on ollut Cecilin kanssa taas treenitaukoa aivan järjettömästi. Treenit ovat joka toinen tiistai ja onnistuin olemaan helmikuusta n. puolet influenssan kourissa, mikä verotti kolme viikkoa minulta. Aina kun luuli olevansa kunnossa, niin tuntuikin yhtäkkiä että keuhkot puristuvat kasaan. En voi suositella, 0/5 kokemus :D

Sain lopulta myö Riitan huijattua mukaan koiriensa kanssa, joten matka kohti Agria eläinvakuutus areenaa alkoi (ent. Racinel areena). Otin Moiralle 2x supermöllirataa ja Mösölle kilpailevien 2 starttia. Tuli hieman kiire, kun oli 6 koiraa ennen Cecilin starttia samaan aikaan kun Moiran supermölliradalla oli rataantutustuminen. Onneksi se oli helppo 13 esteen pyöritys. Mutta ei se kyllä meille ollut helppo. Moira ei ymmärrä pienen treenimääränsä vuoksi irtoamista ja roikkuikin aika visusti minussa kiinni. Ja kun ei estehakuisuuttakaan ole niin joudun aikalailla viemään sen joka esteelle. Mikä ei taas toimi, koska toi koira on niin nopea. Mutta hauskaa oli! Ja ne kohdat mitkä onnistuivat oli superkivoja <3 Odotan vaan että päästäis ulos treenaamaan niin ruvetaan leipomaan tosta agikoiraa. Hain toki sille ryhmäpaikkaa, mutta katsotaan riittääkö talkootunnit.

Moira oli Suuri Palkintokoira kun voitti maxien supermölliarvonnan :--D Kerrankin kävi tuuri! Saatiin kanakääreinen puruluu, narupallo ja paristoilla toimiva pantaan kiinnitettävä punkkikarkoitin. Luu on syöty ja narupallo odottaa seuraavia treenejä.

Cecil oli aika mieletön. Hyvä energia ja tehtiin koko ajan yhdessä. Ekalla radalla kontaktit kusivat aivan 100-0. Keinulla meinasin jatkaa, mutta palautinkin sen sille. Kolmas kerta toden sanoin ja jäi sitten 2o2o. Kepit oli aika hankalassa kulmassa MUTTA ME ONNISTUTTIIN! Ihan mieletön olo koska noi on niin semmoset et ei koskaan tiedä :D Juoksin kiljuen kolme vikaa estettä kun olin niin onnellinen.
Tokalla radalla kontaktit olivat hyvät! Keinu rasahti alas ja koira jäi 2o2o. Puomilla himmaili hirveästi. Lopulta valui 2o2o ja silittelin Cecilin päätä palkaksi. Sen sijaan nyt kepit kusivat ja meni vasta kolmannella. Tällä kertaa tuli semmoisesta välistä ulos mistä ei yleensä tule ja videolla näkyi jotain ihan ihme settiä. Mut tässäkin sama - toistoa toistoa toistoa.

Mielettömän hyvää treeniä meille kaikille! Koska vaikka oli epikset niin mun kädet tärisivät jännityksestä. Saa koirat tottua siihen, että kaikki on hyvin vaikka mutsi onkin vähän rikki :D

Maanantaina käytiin suipponokkien kanssa lenkillä. Pyysin Riittaa ottamaan kameran mukaan, sillä mun likoista ei ole kameralaatuisia kuvia otettu aaaaaikoihin. Nauttikaamme siis niistä!

Eilen oli hurjat kahden startin rallykisat Ojangossa! Aluksi harkitsin ilmoittavani molemmat koirat molempiin startteihin, mutta laskeskelin että en a) jaksa olla siellä seitsemää tuntia b) hintakin tuli aika suolaiseksi kun piti se lisenssikin nyt heittää kehiin :D.
Olemme tässä joulun jälkeen olleet hieman treenitauolla työkiireiden takia! Muutamaan otteeseen ollaan käyty treenailemassa kyllä. Moiran kanssa jo hieman AVO-juttuja ja Cecilin kanssa lähinnä käännöksiä. Peräpään käyttö ei kovin hääviä, sitä pitääkin treenata ihan huolella ennen kuin siirrytään avoa pidemmäksi.

Moira oli ensin! ALO-luokka ja tuomarina Tiia Hämäläinen. Rata oli oikein kiva! Moikulle vaikeuksia tuotti radan hyvin pitkät seuraamispätkät. Ei olla vielä niin paljon treenattu niitä. Loppuakohden rupesi Myyris hieman haaveilemaan - muuten meni tosi kivasti! Ikävä kyllä pudotin hihnan kesken spiraalin :---D Jähmetyin hetkeksi kun rupesin miettimään etten vahingossakaan koske koiraan ja tulikohan tästä nyt hylly. Onneksi tuli vaan -10p.
TULOS ALO HYV 75p. ----> RTK1!!
Nyt pidetäänkin pieni kisatauko Moikun kanssa ennen ylempään luokkaan siirtymistä. Se on kuitenkin vähän häslääjä ja huolettaa se että jos se keksii lähteä kentältä leikkimään jonnekin niin siinä aika nopeasti tulee kilpailukieltoa. Ostin Moiralle lahjaksi pitkän lelun minkä päässä on kaninkarvaa. Ai että se kyllä rakastui siihen. Se sai sen kojulta vielä ihan itse valita! Otin siitä huonoa videota mikä näkyy tässä. Toivon että saisin jossain vaiheessa parempaa missä en itse kuvaa+leikitä, koska hitsi et se rrrrrakastaaaaa tota lelua.

Tuomarina Pia Heikkinen. Cecilin kohdalla mun jännitys oli muuttunut aivan naurettavaksi. Mulla tärisi kädet ja oli ihan kylmää hikeä. Lämppäsin sitä ja meni siis kehänauhojen ulkopuolella ihan normaaliin cecilmäiseen tapaan. Mösötin kuitenkin paineistui heti tokalla kyltillä. Kovasti tsemppasin koiraa loppuun asti, mutta se piristyi vasta kun päästiin radan loppupäässä juosten pujottelemaan. Meillä on pari viimeisintä treeniä mennyt hieman huonommin ja siksi mä nyt jännitin niin tavattomasi mikä aiheutti sen että koirakin jännittää. Cecil on semmoinen, että mun outo käytös tai tunnetila vaikuttaa välittömästi siihenkin. Meinasin 7. kyltillä keskeyttää kun tuntui niin kamalalta että koira ei halunnut mukaan. Keskityin siihen, että meillä ei ole kiire ja että venaillaan hetki radalla perusasennossa, jutellaan mukavia, ja koitetaan uusiksi. Cecil ei myöskään enää pyörähtänyt, vaikka juuri ennen kehää heittelin sitä kahteen suuntaan ja pyysin pyörimään :D Oli kyllä niin katastrofirata - ja harmittaa ettei Mösötin selkeästikään nauttinut, vaan sillä oli vähän huoli päällä!

Kisan jälkeen kävin leikkimässä Cecilin kanssa ulkona, kipaistiin vähän lenkillä ja heittelin sille keppiä. Oli se sitten jo melkein normaalina. Edelleen hieman mielistelevä, mutta muuten ok. Pyysin sitten ulkona tekemään vähän jotain varmoja juttuja ja hirveät bileet jokaisesta. Venailtiin kilpailukirjaa sylikkäin syrjässä. Kilpailukirjat jaettiin ja tapahtui jotain aivan uskomatonta, mikä oli että saatiin tulos! Hyvä ettei leuka tippunut maahan!

TULOS AVO HYV 73p.

Eli ollaan enää yksi hyväksytty vaille koularia! Kannatti olla luovuttamatta. Nyt eksytäänkin sitten ravaamaan hetki epävirallisissa. Mua ei Cecilin kanssa alokasluokassa jännittänyt kuin hieman, mutta nyt jännittää aivan sairaasti mikä näkyy ihan selkeästi tekemisessä :D Niin opinpahan tavoille ja on sitten taas yhtä hauskaa kehänauhojen sisäpuolella kuin alokasluokassa!

Muuta kuluneen kuukauden tapahtunutta, niin käytiin Moiran kanssa Juha Oreniuksen treeneissä viime viikolla. Mimmi yllätti todella paljon! Koitan saada sille jotain tuurausvuoroja alkeis/alkeisjatkokurssille missä harjoitellaan lähinnä ohjauksiin tulemista ja hallintaa. Kontaktit ja kepit saa odottaa keväälle.

Loistavaa joulua blogimme lukijoille! Olemme viimeisen kuukauden ajan hieman hiljentyneet joulukiireiden vuoksi. Jouluumme on liittynyt reipasta lenkkeilyä aurinkoisessa (mutta ei kovin lumisessa :() aamussa. Koirat ovat saaneet joululahjoja mm. Elliltä! Kanakääretikkuja ja muita herkkuja. Olen myös itse herkutellut olantakaa :D Huomenna joulupäivänä käymme äitilläni vierailemassa ja sieltä sitten Riitalle tervehtimään nahkalikkoja!

Lisää kuvia - joskaan ei jouluaiheisia - löytyy täältä! Kiitos Eläinten koulukuvaukselle :) Keltaisesta yhteiskuvasta teetin itselleni joululahjaksi canvastaulun! En ole vielä saanut sitä roikotettua seinälle, mutta siitä tulee kuvaa heti kun saan lainattua porakoneen jostain.

Noniin! Nyt on kyllä tehty hommia olan takaa! Treenejä ollaan paukuteltu niin aksaa kuin rallya. Kaks vklää oltiin agikisoissa ja nyt tänä vkl vietettiin oman seuran rally-kisoissa.

Agilitykilpailu 11.11 oli kyllä rankka! Mua jännitti niin mahdottomasti, että pääsin inhotuksesta, katumukseen ja siitä hieman kyllä ehkä piristyin. Jalat tuntu painavan satatonnia.
Kävelin ekalta agiradalta tokan esteen jälkeen ulos, sillä tuomariharjoittelija totesi "jos jäätte jotain uusimaan, niin menette pois". En tiennyt tämän tarkoittavan vain kontakteja, joten lähdin sitten kentältä ulos kun saatiin kakkoseste toimimaan :D Toka oli hypäri, tuomari oli jo eri. Rata oli mielettömän kiva! Siellä sit kosahti kepit. Menin liian lähelle keppejä ja se rykäsi sitten tokaan väliin. Lähetin uusiksi, niin Cecil pujotteli ehkä pari ja tuli kepeiltä pois huutaen. Yliaikaa tuli myös, sillä odotin siihen asti että koira rauhoittuu. Sit se meni ok ja loppurata tosi kiva! Kolmas startti oli agirata, siellä mä sit mokailin ite kun oltiin yli puolessa välissä :D jotenkin innostuin kun kepit onnistuivat ja kaikki kontaktit oli hienot! Niin sit mulle iski joku sekoilu täysin ja siitä sit hyllytettiinkin.
Tulokset muistaakseni HYL, joku 10 yliajalla tai 15 yliajalla, HYL

Agilitykilpailu 19.11 ei ollut niin rankka mulle henkisesti! Jännitti edelleen, muttei sillä tavalla että olisi jatkuvasti oksettanut. Edelleenkään en kyllä saanut mitään safkaa alas.
Samat virheet toistuivat kuin edellisellä viikolla. Ja ne kepit vaan tuntuu murenevan kokonaan käsiin. Unohdin myös hypärillä radan :---D mutta ironista kyllä siihen se ei edes kaatunut. Edellisistä kisoista jäi hyvä fiilis, näistä ei juurikaan.
Tulokset ei mitään muistikuvaa. 2x15 ainakin ja yhdeltä varmaan hylätty. Yhdeltä radalta myös yliaikaa just ton keppihinkkaamisen takia.

Onneksi oli sitten treenit heti tiistaina! Siellä treenailtiin serpentiiniä ja niitä keppejä. Hinkattiin niitä niin mahdottomasti. Kyllä se nyt osas tulla kovastakin vauhdista oikeaan väliin, mutta jättää sit vikan välin pujottelematta. Olen aina palkannut koiraa eteen, mutta koitettiin nyt palkata viistosti. Se auttoi! Olen myös ajatellut ostavani kevääksi namiautomaatin, varmasti helpottaa jatkoa myöskin.

Torstaina käytiin kenraalitreenaamassa rallytokoa. Takapään käyttö on hieman hankalaa Cecilille edelleen, mutta paranee koko ajan. Moiran keskittymiskyky on kasvanut hurrrrrjasti viime aikoina! Kyllä saa tytöstä olla ylpeä :)

Rally-tokokilpailut 26.11 on vuoden vika meillä! Cecil starttasi AVO:ssa ensimmäistä kertaa. Moira starttasi tuttuun tapaan ALO:ssa. Mulla ei oikein ollut kummallekaan mitään ihmeellisiä tavoitteita. Ainoa tavoite oli Myyriksen kanssa se, että se olisi paremmin messissä ja Cecilin kanssa se, että pyörähdys ja "istu, seiso, kierrä koira" onnistuisi.
Cecil oli varsin reipas! Tuli kuitenkin hölmöjä virheitä, kuten kun koiran piti tulla eteen niin se oli aivan kamalan vinossa. En vaan uskaltanut oikein lähteä uusimaan, kun Cecil tekee myös paljon sitä, että kun pyydän sen eteen, se liukuu suoraan oikealta sivulle. "Istu, täyskäännös vasempaan, istu" on ollut meillä superhaasteellinen! Teinkin siitä siksi vähän lavean. Cecil kyllä osaa tuon, mutta vain niin että pitää takapuolensa maassa ja siitä kääntyy jotenkin suoraan :D Rallyssa se pitäisi kuitenkin toimia niin, että se pehva nousisi sieltä maasta ylöskin. Mutta ne seisomisesta kiertää koiraa ympäri ja pyörähdys toimi superisti! Oon tosi onnellinen :) Cecil osaa siis pyöriä vain vastapäivään ja sille on ollut jotenkin kamalan hankala seurata apukättä ja pelkällä käskyllä heittää vastapäivään, kun pitäisi pyörähtää myötäpäivään. Seisomisessa otti ehkä yhdellä tassulla askeleen johonkin suuntaan - muuten oli hievahtamatta. Isoimmat miinukset laveista käännöksistä. Näihin panostamme.
TULOS AVO HYV -- 77p. Tuomarina Kirsi Petäjä. Petäjän terkut: Pääosin hienoa tekemistä, mutta takapäätä pitäisi treenata lisää. Papereita hakiessani tuli kyllä peukkua ja sanoi että kivannäköistä :)

Moira oli todella kiinnostunut kumirouheesta :D Se kuunteli kyllä ja oli hyvin messissä silloin kun tehtiin jotain, mutta heti vapauduttuaan on naama maassa. Onneksi alokkaan radalla oli paljon kaikkia spiraaleja ja pujotteluja jne, niin koitin vaan luottaa siihen ettei koiralle jää aikaa sähläämiseen. Moira oli hyvin kuulolla, välillä se jäi taas yleisöä tuijottamaan ja unohtui siihen haaveeseen että saisi pussailla kaikkia niitä ihmisiä kentän laidalla. Moiralla on vähän samaa ongelmaa kuin Cecilillä siinä eteen tulossa, se lähti kiertämään mua ympäri. Ohjaan jotenkin eri tavalla kisoissa, kun tätä tapahtuu molempien kanssa ja yleeensä aina kisoissa tai kisamaisissa treeneissä.
Muuten meni ihan kivasti! Edelleen semmoista pientä haahuilua kun pieni likka ei kestä vielä mahdottoman pitkiä aikoja ilman palkkaa. Erityisen ylpeä olin siitä, että Myyris piti pään kylmänä vaikka jotkut koirat rupes tappelemaan kentän laidalla.
TULOS ALO HYV -- 77p. Tuomarina Iiris Harju. Harjun terkut meille: Nättiä ohjausta.

Tarkkasilmäisimmät ehkä huomasivat Mösilin ja Moirathekoiran Musti ja Mirrin Facebookmainoksessa.

Tänään tuli kisakirje BAT:in agikisoihin! Mulla tutisee nyt jo puntit ja samalla vatsassa möllyää. Siitä on paria viikkoa vaille tasan kolme vuotta kun oon viimeks kisoissa ollut ja hyi kauhea millanen tunne :---D Olenkin työpäivän aikana jokaisella tauolla lukenut psyykkausartikkeleita ja oon nyt ehkä hieman koittanut kasata itseäni.
Me mennään tekemään omaa juttua meitä varten. Mun ainoa tavoite on nyt saada tsekattua mitkä kaikki (monet monet monet) asiat vaativat lisätreeniä. Kun ja jos virheitä tulee, mä silti haluan vaan tuntea sen meidän yhteistyön ja saada kiksit siitä. Ihan sama vaikka hyllyä pukkaa, kunhan rata tuntuu hyvältä! Tiedän että mun jalat painaa lauantaina satatonnia vähintäänkin ja tuun tekemään aivan käsittämättömän typeriä ratkaisuja kentällä. Todennäköisesti myös ohjaan normaalia heikommin, kun oon niin jähmeenä. Mut sitä mennään treenaamaan ja siihen tottuu.

Tartun koiranäyttely 4.-5.11

Elli otti perjantaina Moiran mukaan kohti Viroa. Moiraa kuurattiin Riitan kanssa torstaiyönä huolella ja kyllähän sitä karvaa vaan siis lähtee. Karvaa lähtee niin maan perkeleesti. Ja se näkyy molemmissa arvosteluissa.
4.11 Tuomarina Valentinas Stiklius
"Very good type, very good format, head by breed, very tight ears, good topline, good ribcage, needs more showtraining, needs more coat" - EH

Vähän vastatuulta. Kevyet korvat muuttuivat vielä pystymmäksi
5.11 Tuomarina Nikola Konrad
"Bitch with good body. Correct head and teeth. Correct deep but not wide chest for age. Good topline. Correct angulations. Little outside in the rear legs. In the lack of coat." - ERI JUK2
Tuomari oli vielä kehän jälkeen sanonut Elli the handlerille että "I am so sorry". Se selkeästikin tykkäsi Moirasta hurjasti, mutta hävisi lopulta. SA jäi myös saamatta, tuomari vippasi sen kaikille luokkavoittajille.

Olen supertyytyväinen siihen, miten Moira on käyttäytynyt reissussa. Hallin pohja oli käytännössä jotai kiveä tms. eikä likkaa haitannut se yhtään! Likka oli myös asiallinen niin automatkalla, hotellissa kuin laivallakin. On se niin hieno ja reipas pieni :) Tuo erinomainen oli jo enemmän mitä oletin. Myykyltä on oikeasti lähtenyt aivan kaikki ja loput on kirjaimellisesti karvan varassa kiinni. Täten nyt myös vähän 50/50 ajatuksena messari on myös ohi. Ajattelin että ehkä jos sittenkin, mutta päädyin nyt siihen, että Moira pääsee kehiin joskus ensi vuoden alkupuolella!

Moira patsastelee Ellin kanssa

Agiliitely

Kun kiikutin Moiran perjantaina Ellille, menin itse Cecilin kanssa treenaamaan aksaa. Sain ihan pientä videota otettua treeneistä. Lähinnä tehotreenattiin keinua ja keppejä. Etenkin kun kisat ovat ihan pian ja nuo ovat varmaan ne kompastuskivet. Niistä ei ole videota, tuli ihan hienoja onnistumisia! Videolla lähinnä pieni pätkä mitä hutastiin muutamaan otteeseen.


Ohjatuissa olikin sopivasti keinutehotreeniä :D Rataan kuului keinun vetäminen neljä tai viis kertaa. Koska Cecil veti sitä välillä rämisten keinua alas, se päätettiin palkata 2o2osta. Rata tuntui tosi hyvältä, vaikka saatiinkin onnistumisia lähinnä pätkissä! Cecil tuli tosi makeesti ohjauksiin ja tuntu et oltiin nopeita :) Kelasin että perjantaina ennen duunia käyn tekemässä jonkinasteisen kenraalitreenin ja sit se on siinä.
Videon ekassa pätkässä mulla oli ajatuksena tehdä takaaleikkaus, mutta lähinnä näyttää vaan siltä että ajan koiran päälle. Wanha khunnon valssi vedettiin sitten väliin ja sehän onnistu ihan kivasti! Huomasin nyt vasta myös, mitä ei treeneissä hokattu, että välillä likka ei osu ollenkaan keinun kontaktipinnalle ylöstullessa. Sille pitää katsoa joku rytmitys. Cecil vetää niin isolla laukalla, että nykäsee tommosesta näemmä yli.

No vieteri! Oltiin Kennelliiton tiloissa tänään rally-tokokisoissa. Kennelliitto oli vahingossa tuplabookannut tilan ja siellä oli ah-das-ta! Toinen osa koulutustilaa oli sitten varattu skottien trimmauskurssille ja meille oli jätetty sitten se avoimempi tila radalle. Sinne toiseen koulutustilaan olisi pitänyt saada häkit, mutta nyt koiria piti pitää autossa, kun käytävällä ei ollut juurikaan tilaa. Oli aika paljon ihmisiä ja ovi kävi jatkuvasti. Olin hieman ahdistunut siitä, että miten se kaikki härdelli vaikuttaa Moiran tekemiseen, kun se ei kuitenkaan ole montaa kertaa "halleissa" ollut.

Tuomarina toimi Minna Hillebrand. Rata oli profiililtaan tosi kiva! Tykkäsin siitä, että siinä oli paljon tekemistä tai tuollaista pyörittelyä!


Tässä istumisesta juoksuun
Lähtövuorossa seitsemäntenä meni Cecil. Se teki tosi hienosti! Mulla tärisi jalat jostain syystä ja mokasin kyltillä "koira eteen, 1 askel taakse, 2 askelta taakse, 3 askelta taakse". Kolmas askel oli vajaavainen tai korjasin jalkojani enkä huomannut sitä. Siitä tuli -10p. Harmittaa kovasti, koska oltais muuten päästy palkinnoille :---D

Tuomarin sanat: Kaunista sujuvaa yhteystyötä. Iloisesti suoritetut tehtävät - aika 1:24.87
Cecilin loppupisteet 89p./100p. --->RTK1!!

Moira olikin tokavikana lähdössä. Mua jännitti niin kauheasti, mutta ajattelin vetää kehumisen ja tsemppaamisen kannalta ihan "överiksi" sillä tiedän että hallit on tuntemattomia, matto pohjana on tuntematon ja varmastikin hyvin hajurikas :D

No se meni vähän niin kuin pelkäsin, eli haisteluksi ja sähläämiseksi. Ei se oikeen tajunnut että ollaan jotain tekemässä. Treenejä ei toki ole paljoa alla ja kestävyys tehdä palkkaa on sen mukainen. Kyllä se pirteästi ja iloisesti puuhaili silloin kun jaksoi keskittyä seilaamiseltaan. Jossain välissä se äkkäs sen seinän mikä oli yhtä peiliä. Sitä kohti se sitten nykäsi ja nosti häntää korkealle. Lopulta se ehkä hiffasi, että peilit on ok, eikä siellä ole yhtä hienoa ja mahtavaa pentua kuin hän :D
Minä MOKASIN TAAS saman kyltin samalla tavalla nyt myös Moiran kanssa. Siitä se meidän tuloskin jäi uupumaan :(

Tuomarin sanat: Keskittyminen meinaa karkailla, mutta osaamista siellä on - aika 2:12.04
Moiran loppupisteet 68p./100p. --> ei tulosta

Ens kuun loppuun voisi ehkä uskaltaa jotain kokeenpoikasta katsoa, mikäli saadaan nyt hyviä treenejä alle. Onhan nää kisat tullutkin hyvin äkkiä ja treenaamiseen ei ole juuri ollut aikaa, kun oon tupannut tekemään iltaan asti töitä. Jospa sit siellä Myyriskin pääsis taas tulosten makuun. Hauskaa kyllä oli. Ja nyt mulla on sohvan koristeena kaksi hyvin hyvin hyvin väsynyttä tyttöstä. Ennen ansaittuja päiväunia, suostuttelin Cecilin vielä koularikuvaan.

Lauantaina pakattiin Ellin autoon mun piskit ja lähettiin ajamaan kohti Kirsu-hallia! Moira oli lähtövuorossa toinen ja Cecil loppupäässä, joten oli erittäin helppoa lämppää molemmat! Tuomarina oli Heikki Palosaari.

Radalla oli hurjasti käännöksiä!
Moiran rata oli, noh, moiramainen. Eli täynnä ihan epämääräistä häseltämistä :D Olin lämpännyt sen hyvin ennen kehää, mutta ei sillä keskittymiskyky sit kuitenkaan riittänyt. Toki Myyris oli vasta kolmatta kertaa hallissa, siellä on vähän tiiviimpi tunnelma ja äänet kuuluvat helpommin. Siitä olen äärimmäisen onnellinen, ettei se haistellut tai mitään. Se vaan sääti! Se tökki kylttejä ja pujottelun tötteröitä. Kyllä mua radalla vähän harmitti, kun se pyörähteli turhia ja kun molemmat uusimiset oli käytetty, niin ylimääräisestä pyörähdyksestä otettiin -10p.


Kaikesta huolimatta ei tulos ollut kaukana kun kovimmat pudotukset pisteissä otettiin samasta asiasta! Moira molemmilla maahanmenoilla nousi jossain vaiheessa istumaan (en voinut enää uusia) ja sieltä tuli yhteensä -20p. Kehänauhan vieressä oli liikkeestä maahan sekä 360 astetta vasemmalle. Siinä Moira jäi sitten kesken seuruun tuijottamaan yleisöä ja heiluttamaan häntää ihmisille. Oli kyllä pienestä kiinni ettei se olisi valunut nauhojen ulkopuolelle :D Mut välillä menee näin. Kyllä mua sit jossain vaiheessa nauratti. Etenkin sitten kehän jälkeen, kun tiesin et nyt oli ihan liikaa virtaa lapsosella.

Tulos HYLÄTTY 58p./100p.



Ceciliä ehkä lämppäsin peräti liikaa. Koitin saada pahimmat virrat pois, kun se haukkui ja edisti+poikitti :D Se radalla toki saattoi reagoida myös mun mahdottomaan jännitykseen. Se ei ollu niin energistä, mihin olen Mösön kanssa tottunut, mutta tasaisen varmaa! Ja niin kuin Ellikin sanoi, että mielummin noin kuin niin, että Cecil huutaa ja säheltää koko ajan. Ollaan vielä niin uunoja näissä hommissa, et vähän joutuu kokeilemaan mikä tepsii minkäkin kanssa :D

Tyylipisteitä lähti vasemmalle käännöksissä ja vinosta liikkeestä maahanmenosta. Mutta vasemmalle käännökset on työnalla. Muuten oli tosi jees! Ja ens viikolla sitten taas

Tulos HYVÄKSYTTY 90p./100p.

Täten ensi viikolla Cecilillä on mahdollisuus koulariin!! Moirakin tulee mukaan muistelemaan, jospa silloin penska jaksais vähän keskittyä :D Välillä aina hienosti muisti et oltiin jotain hommiakin tekemässä.

ps. Cecilin kauan odotetun agitreenit peruuntuivat, koiralla oli hiertymä kainalossa. En halunnut että menee niin tiivistunnelmaisessa lajissa pahemmaksi! Koitetaan uusiksi parin viikon päästä.

Ojankotouhuja sunnuntaina. Olin hyvin 2/3 varma etten mene. Ei oikein huvittanut ja sen lisäksi sää on koko viikon ollut luokaton. Mut sit mietin, että William ei ole ollut kirjaimellisesti varmaan vuosiin missään hömpöttelemässä (Williamin tekemistä ei voi oikein kutsua treenaamiseksi tai tekemiseksi :--D) ja se lähtee viikon sisällä takas äidille. Joten pakkasin kimpsut ja kampsut ja sit lähettiin. Riitta oli aivan yhtä sekaisin ja lähti seuraksi. Kuvia säästä huolimatta saatiin jonkin verran. Täällä näkyy loput kuvat.

William. Noh. Leikittiin paljon ja hypeltiin tasajalkaa. Juostiin pari putkea ja tehtiin ehkä jollain 30cm rimoilla peräti takaakiertoa ja hyppy :D Se villitsi poikaa kovin. Tehtiin maailman lyhyimpiä seuraamispätkiä ja hypittiin tasajalkaa vähän lisää. Parasta.

Se pomppu-fiilis you know?


Moiran kanssa leikittiin paljon ja jatkettiin eteenlähetyksiä targetille, sekä hyppyjen kanssa pyörittelyä. Vauhtia tuli jotenkin aivan kamalasti lisää viime kerrasta! Se teki raivolla ja tunteella.


Vertaan tietenkin Moiraa paljon Ceciliin. Mikä on monellakin tapaa epäreilua. Epäreilummaksi tekee myös sen, etten kunnolla edes muista millaista oli treenata aivan alusta koiraa :D Hämmennyin jossain vaiheessa siihen, kun Myyris kielsi putkea jatkuvasti. Minulle hyvin huomautettiin että mun liike pysähtyy. Muistin että ai niin! En voi missään tapauksessa olettaa, että Moira olisi vielä kovin estehakuinen. Vaikka putket ja kaikki ovatkin parasta maailmassa, niin se tarvitsee silti tukea multa.
Agility tietysti jää Moiralta tauolle sitten kun ulkokentillä ei voi enää olla. Ehkä muutaman tuurausvuoron voisi Agility Akatemialle ottaa, missä treenataan aivan aaaaivan alkeisjuttuja kuten sitä mikä on este. Katotaan sitten ensi ulkokaudella, kun Moira on kuvattu ja muuta, jos aloittais treenaamaan sitten kunnolla. Vauhtia ja intoa ainakin löytyy - se on tärkeää.



Koska oli aika luokaton sää, niin Cecilin kanssa tehtiin muutamaan otteeseen lyhyitä pätkiä ja sitten sen lisäksi keppejä eri kulmista yksikseen ja normaalin hypyn jälkeen. Se ei stiplannut kertaakaan vikaa väliä mikä oli aika mieletöntä ja mieltä kohottavaa! Tämäkin saatiin aikaiseksi ihan sillä, että en puuttunut sen keppeihin. Mulla on ollut huonona tapana tulla jotain häräämään siihen vikoille väleille, kun takaraivossa pirut uskottelee mulle, että se tulee välistä pois niin kuin joskus on tullut.



Rata oli melko suoraviivainen. Pari päällejuoksua, takaakiertoa ja pakkovalssi. Pakkovalssi on sellainen, mitä ollaan nyt otettu tehotreeniin, sillä se olisi niin mahtava kisoissa. Kokeilin alkuun vauhtilähtöä useasti. Aluksi se päätyi siihen, että olin niin auttamattoman myöhässä päällejuoksussa. Se muuttui takaakierroksi ja liikkeen pysähtymiseksi. Cecil hakee esteitä hyvin, vaikkei ole mikään irtoavin koira, mutta renkaalle se ei kyllä hae kauhean kummoisesti. Lopulta päädyin ratkaisuun mikä näkyy videolla. Ei sillä, olisin voinut olla päällejuoksuissa enemmän edellä, mutta jään kai varmistelemaan liikaa. Saman näkee myös videolla putken vastakäännöksessä. Ei ole mitään syytä mennä niin pitkälle ja siitä syystä olin auttamattoman myöhässä toisessa putkessa :D

Tiistaina alkaa tosiaan meidän ohjatut agit! On kyllä ihana päästä jonkun silmän alle, joka voi huomauttaa huonoista ratkaisuista, ehdottaa parempia ja joka näkee virheet kentällä.

Oli hyvin kiireinen viikko, mutta onneksi viikonloppuna oli hyvin aikaa! Olimme sopineet Ellin kanssa, että menemme neljän hengen ryhmänä treenaamaan Espoon Agimestaan rally-tokoa ratatreeninä. Paikalla oli MES ja ALO koirakoita, joten laitoimme molemmat vaihtoehdot esille. Meille aloittelijoille oli myös muutama AVO-kyltti eksynyt - niin päästään hieman tutustumaan niihin jo!

Cecil suoritti kanssani radan kerran ja siitä löytyy videota alta. Perusasennoissa ja eteentuloissa on vinoutta mutta keskityn nyt vain aluksi siihen tekemisen meininkiin ja siihen että toi on ihan parasta tekemistä. Itseäni kun ei traagisesti häiritse. Oon kyllä superylpeä Mösöön, sen vasemmalle kääntyminen on parantunut huimasti!
Tehtiin myös sivussa muutaman kerran keppejä. Jätin targetin ja lähettelin koiraa keppien molemmilta puolilta. Oli kiva päästä treenaamaan pitkästä aikaa niitä irrallisena! Oikean välin hakeminen on parantunut huimasti ja löytää oikean kohdan vaikeistakin kulmista. Haasteeksi jää edelleen se viimeinen välikkö. Hirveästi kun tekisi mieli varastaa palkalle.



Moiran kanssa tehtiin rata kahdessa pätkässä ja vedin sen kanssa superbileet pätkien välissä (sekä pienen huilitauon). Kyllä se on reipas pieni likka! Videota ei ole, mutta ehkä jossain vaiheessa. Paljon vielä palkkausta ja hurjasti keskittymiskyvyssä on kesken. Mutta eipä tässä ole mikään kiire! Tosi kiva on huomata, että se ei ota enää niin järjettömästi häiriötä muista koirista ja ennen kaikkea se, että Moikku leikkii treenikentällä hurjan hienosti!

Kipastiin myös Riitalla kylässä koko köörillä. Mulla oli myös William mukana! Se ei olekaan nähnyt Riittaa saatika Fiilistä pitkään aikaan. Enkä ole aivan varma, että onko se nähnyt Gleetä sitten sen pentuaikojen. Riipastiin 2,5h metsälenkki ja kyllä koirilla oli mukavaa! Wiltsukin oikein muotitietoinen kurahaalarissaan. Katsoo jos ensi viikolla kerkeis kans vetää vähän pidempää rundia jollain kaveriporukalla, ennen kuin Wipetin menee ensi viikon jälkeen takaisin kotiinsa äidilleni.

Lauantaiaamuna suuntasimme Cecilin kanssa kohti Racinel-areenaa Ojankoon. Rata oli todella makea! Täynnä rytmitystä ja vauhtia. Vauhti oli etenkin päivän sana ja pääsin juoksemaan ihan täysiä. Tuntu ihan sellaiselta oikealta agilityltä, vaikkei saatu tehtyä mitään järin pitkiä pätkiä putkeen!

Teimme pätkissä alusta esteelle 17 asti
Murheenkryyniksi tuli este 5, jossa koitin epätoivoisesti tehdä jaakotusta, jolla saisin hieman etumatkaa ja käännettyä Ceciliä tiukemmin. Siinä vaan kävi aina niin että Cecil veti aina väärältä puolelta siivekettä. Sit alettiin saamaan sitä oikealta puolelta, mutta myöhästyin moooooneen kertaan :--D

Treenattiin vauhtilähtöä, eli käytännössä sitä, että olen itse liikkeessä ja kutsun sitten vasta koiran mukaan. Tällöin en lähde niin kylmillä jaloilla. Cecil pysyi loistavasti ja tuntu kyllä mielettömän hyvältä päästä juoksemaan täysiä :D Jotkut ohjausratkaisuistani olivat hieman hölmöjä, mun pääni sisällä valssi ennen putkea on erinomainen idea, mutta niin kuin huomaa niin persjättö on melkein joka kohdassa se juttu. Ja hienosti se tulikin niihin! Oon kyllä tosi ylpeä ja kisakuume tämän ansiosta taas nostaa rajusti päätään, etenkin kun menin lisenssinkin ostamaan kuukausi sitten.

Ps. mahtavia uutisia! Saatiin Mösöttimen kanssa agility ryhmäpaikka! HSKH:n Racinel-areenalla meidät tavoittaa parittomat tiistait :)
Pps. William on ollut hieman yli viikon meillä hoidossa! Se on tasapainottunut hurjasti ja sekin on nyt päässyt mukaan yhteislenkeille! Tytöt on vaan mahdottoman mustasukkaisia ja Jam taas sit niin vässykkä et joudun välillä itse tulemaan väliin ja kieltää noita narttuja piinaamasta tuota pientä sielua :D Hienosti muuten on kyllä mennyt! Etenkin Moiralla ja Williamilla on varsin samat sävelet - Wiltsu kun on aivan järisyttävät pentumainen, vaikka täyttää 7v parin kuukauden päästä.

Kipastiin Ellin kanssa Kirkkonummella rally-tokokisoissa. Olin ilmoittanut molemmat pikkuapinat mukaan. Cecil ei minua juurikaan jännittänyt, mutta tärisin jännityksestä Moiran vuoksi :D Olemme kuitenkin treenanneet todella vähän ja tyttelillä on vielä vauvakoiran aivot, mitkä ei kauhean kauaa jaksa keskittyä. Isompia odotuksia ei kummankaan kohdalla ollut - pidetään hauskaa ja nautitaan!

Vietettiin kisa-alueella oikeastaan koko kisapäivä, sillä Ellillä oli mestariluokassa koira, voittajassa nollakoira ja toimi vielä avoimessa sihteerinä. Onneksi oli kaksi isoa häkkiä minne sai koirat nukkumaan. Mäkin kerkesin jossain välissä kuvaamaan muita koirakoita ja käymään ratapiirustusta läpi päässäni. Moira aloitti ALO:n tokana ja Cecil numerolla 16. Jäi siis hyvin väliä koirien startteihin.
Koska tämä oli ensimmäinen kisa molemmilla likoilla, ennen luokkaa tapahtui sirun tarkastus ja mittaus. Mittakeppi laitettiin 50cm kohtaan ja todettiin että molemmat ovat selvästi yli sen, joten >50cm merkattiin kisakirjaan.

Sää oli kuin morsian, eli aivan hirveä ja katastrofaalinen satunnaisesti aurinko paistaen. Moiran radan kohdalla satoi aika rankasti vettä, mutta jo Cecilin radan aikana paistoi taas aurinko :D

Suurimpia jännitysten aiheuta oli Cecilin kohdalla eteenmeno. Ohjaan jotenkin tyhmästi käsillä sitä aika usein niin, että se kiertää mun selän oikealta puolelta, sen sijaan että se tulisi eteen. Moiran kohdalla toi on tyyliin yhtiä bravuureita, mutta "kierrä koiran ympäri" kaikissa muodoissa on hankala. Etenkin maahan ja kierrä koiran ympäri -kyltti on eeeerityisen vaikea pienelle sielulle. Se nousee melkein aina istumaan kun se menettää katsekontaktin muhun. Tätä nyt on oikein tehotreenattu, samaten Mösön kohdalla eteenmenoa. Sit piti vaan pitää sormet ristissä, että pikabriiffi on toiminut.

Ja niin se pikabriiffi toimi!! En voisi olla yhtään onnellisempi!




Moiran rataa en kunnolla edes muista kun taisin olla niin lukossa :---D Se teki superreippaasti, mutta ite sähelsin jotain ja pujottelussa ensinäkin menin aivan liian hitaasti ja sen lisäksi talloin Myyriksen varpaat vahingossa. Sen jälkeen se oli aika haluton kääntymään kunnolla vasemmalle. Uusin pariin otteeseen jotain liikkeitä. Vähän turhia uusimisia. Oltiin saatu jostain -1p. niin menin uusimaan sen niin siitä tuli sitten -1p. + (-3p.) :D Että fiksuja ratkaisuja minulta (Y).
Tulos: Hyväksytty - 71p. // Aika 1.56:43min
Tuomarin terveiset arvostelupaperiin "hyvin kannustettu. Jätä juoksussa tilaa koiralle" mikä oli äärimmäisen hyvä pointti koska meiltä lähti juurikin -10p. siitä että sekoilin sen pujottelun kanssa :D





Cecili kanssa ei sit niin jännittänytkään. Se on niin super ja osaa keskittyä, niin lähinnä vaan ite pitää olla mokailematta. Cecil oli aivan super! Teki nätisti ja reippaasti.
Tulos: Hyväksytty - 99p. // Aika 1.20:06
Tuomarin terveiset arvostelupaperiin "kaunista yhteistyötä! :)" Lämmitti mieltä suuresti! Yksi virhepiste läpi kyltillä 11. eli 270 astetta vasemmalle. Todennäköisesti piste lähti siitä, ettei se ollut kovin puhdas.

Loput kuvat löytyvät täältä! ja iso kiitos Ellille kuvista. Ihana saada muistoja talteen :)