Meillä oli tosiaan ne hakutreenit sunnuntaina. Maastossa talsittiin. Kamera jäi himaan, muttei niissä treeneissä olisi muutenkaan pystynyt kuvaamaan :---D lumimäärä ja lumisade oli niin rankka. Mut ei se mitään! Ehkä vielä joskus.

Maanantaina (6.12) eli Itsenäisyyspäivänä mentiin Sagurin kanssa Herttoniemeen tapaamaan Heka seropia ja Ninaa. Aluks pelkäsin kuollakseni, etten koskaan saapuisi perille kun noi julkiset jummaa muutenkin + on pyhäpäivä, mut yllättävän hyvin kaikki kulki!
Mentiin Herttoniemen jonnekin ihme metsään ja päästettiin koirat vapaiksi. Käveltiin sellasella seudulla, et pysty pitämään vapaana ilman et kukaan nalkuttaa. Kuljettiin jotain pikkutietä, jollon Sagur vaan haisteli jotain omiaan ja juoksenteli 50m sätellä ihan fiiliksissä, kun oli täysin uusi paikka ja sai tutkia aivan vapaasti.

On siistii kun on lunta.


Valittaa Hekalle kun hän ei saa häntä kiinni.


Ja sit se kyl lopulta sai (kai ny ku Heka pysähty).


Lumisukelluksesta tullut piirto.


Kävi mun luona ja sit lähti ahnaasti Ninan perään.


Sit se totes et ei jeesus kun on KUUMA!


Mut sit sitä taas mentiin!

Heka veteli keppejä sieltä täältä ja vaati leikkimään :D. Sit päästiin sellaselle pläntille, jonne sit "leiriydyttiin" hetkeks silleen, et koirat pystyy leikkimään. Heka juoksi karkuun ja Sagur juoksi perässä. Välissä oli pari puuta ja sitä sit ravas ympäri. Saguria rupes potuttamaan kissa hiiri leikki ja rupes huutamaan Hekalle. Jätkä vaan nauro takasin. Sit Sagur tuli surkeena mun jalkojen juureen ja katto mua silleen et "yhyyyyyyyyyyyy äiti" ilmellä mut nopeesti ampas sit takas perään.


Siinä jossain välissä innostu sit kaivamaan ja Sagur aloitti lumileikkinsä. Heitteli ja hautasi päätään lumeen, jonka jälkeen sit nosti lunta ilmaan ja nappaili niitä suullaan. Tiputtelin sille vähän lunta, mistä se sit innostu mielettömästi. Lumialloja en viitti heittää, kun niissä voi käydä pahasti.


Jatkettiin sit lenkkiä, samaa riekkumista, paitsi et nyt Sagur juoksenteli 60m päässä ja sit juoksi täysiä takas mun luokse, jonka jälkeen ampas sit takas kuudenkymmenen metrin päähän. Kyl se sit väsy ja löntysteli tasasta vauhtia. Sen jälkeen käännytiin jonnekin aktiivisemmalle tielle ja laitoin koiran kiinni, otettiin sopivassa kohdassa posekuvat molemmista. Siellä pyrytti kyllä niin hulluna, että oli miltein mahdotonta saada todella selkeää. Sagurin karvanlähtö jatkuu vielä, mutta on jo hieman luonut itselleen lisää.

Jees, ryhdikkäältä näyttää, vielä kun oppisin asettelemaan jalat kunnolla, niin ei olisi niin venytetyn näköinen.

Oli hurjan kiva päivä. Täältä löytyy lisää kuvia. Kaikkien kuvien Nina H.

Ei enää hukuta loskaan tai liukastella, vaan maassa on ihanaa lunta. Otin pientä videota Sagurin lumileikeistä. Heittelin sille keppiä ja aika fiiliksissä sitä haki.


Mut tosiaan joskus olin maininnut, että olen opettanut Sagurin juoksemaan sählymaalin ympäri. Nyt se osaa myös toiseen suuntaan. Se on muutenkin oppinut irtoamaan ja katsomaan mun ohjausta tarkemmin, joka toivottavasti sit helpottais agissa. Jos ei, niin on tää kyl hauskaa näinkin, et ei siinä mitään. Yllytin sitä myös kaivamaan hokemalla "missä myyrä". Se on koirakaveriltaan Tinkalta oppinut ton kaivamisen aina kun joku sanoo sanan myyrä. Kuten huomaa, Sagur oli niin tohkeissaan lumesta, että samalla yritti syödä lunta kun juoksi. Lopputuloksena hieman sekopäistä pomppimista, mutta pääasia että oli kivaa. Jos joku ihmettelee kieltoa tuolla välissä, niin se johtuu siitä, että Sagur ajatteli kusta tuohon maaliin niin piti kieltää.


Sitten viime viikkoisesta möllitokosta perusasento kuva (tietääkseni kuvassa odottelemme että tuomari tulee arvioimaan luoksepäästävyyttä). Kiitoksia kovasti Nooralle kuvasta (:

Tänään meillä oli ekat möllit!
Aamu alkoi todella huonosti. Meikä nukkui pommiin ja heräsi siihen kun kännykkä soi. Oltiin sovittu Riitan (Nanni&Fiilis) että mentäis samaa matkaa. En todellakaan halunnu myöhästyä, koska se saisi mahdollisesti myös heidät myöhästymään + en ikinä itse löytäisi perille.

Jännitys oli ihan hullu, yritin rauhoittua, jotta se ei tarttuisi koiraan. Otettiin vähän kontaktia ja aivan pienen pieni seuraamispätkä takahuoneessa. Mölli oli sisällä Tiltun koirakoulussa. Lattiat oli peitetty matoissa ja mä niin toivoin, että toi unohtais kokonaan hajut ja keskittyis muhun, ei olla pahemmin päästy treenaamaan sellaisiin paikkoihin, joissa alustana olisi ollut joku muu kuin nurmi/hiekka.
Noora (Aake&Apri) tuli kuvailemaan ja tsemppaamaan. Keskusteltiin siellä takahuoneessa jonkin aikaa. Meidät sit kutsuttiin luoksepäästävyyteen ja paikallamakuuseen. Luoksepäästävyydessä oli koko luokka (9 koiraa) samaan aikaan, paikalla makuu jaettiin kahteen ryhmään. Meidän ryhmä oli jälkimmäinen ja meitä oli siinä 4.

Luoksepäästävyys meni hyvin. Pysyi sivulla, antoi tuomarin koskea ei liikahtanut. Heilautti vähän häntää that's it.
Paikalla makuu ½min tää mua pelotti niin hirveesti. Paikalla makuu meni viimeksi Ojangossa koirankannoksi. Lähti useasti Heidiä moikkaamaan ja pari kertaa Terraakin, vaikka olin lähellä. Annoin käskyn, se meni maahan, mutta nousi takaisin perusasentoon, annoin uuden käskyn meni maahan. Sanoin vielä paikka ja lähdin kävelemään n. 5m päähän (6-7m?). Pysyi hyvin, ei edes aikonut lähteä. Saatiin lupa palata koiran luokse ja sitten se ennakoi. Se tiesi tekevänsä väärin, joten syöksyi takaisin maahan, ja annoin sille sitten käskyn perusasentoon.
Seuraaminen kytkettynä parani ensimmäisen pysähdyksen jälkeen. En tiedä mikä sillä oli, muttei ottanut alussa kontaktia ollenkaan. Mulla alkoi iskemään paniikki, että tästäkö se alamäki alkaa. Käännyttiin vasemmalle ja liike seis. Tiesin, että nyt täytyy saada vire nousemaan tai ei tule yhtään mitään, oli tolla tietenkin vähän paha olokin, kun ripulissa on ollut tämän ja eilisen päivän, mutta silti. Kehuin sitä pirtsakalla äänellä ja se heräs. Sitten alkoi menemään jo paremmin. Käännös oikeaan oli vaikea, koska tilaa oli niin vähän ja se meni todella ahtaaksi. Pelkäsin törmääväni siihen peiliin, siitä tulikin sitten täysikäännös ja liike loppui.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä oli tosi jees. Koira meni maahan nopeasti ja jäi siihen, eikä ennakoinnut maahanmenoa tai sivulle nousua. Puolikas piste meni turhan voimakkaasta käsiliikkeestä.
Luoksetulo oli jees. Jäi odottamaan nätisti, tuli hyvin eteen ja rivakasti sivulle, mutta se vauhti oli turhan hidas. Yleensä sitä vauhtia riittää, joten se hieman hämmästytti. Puolikas lähti siitä, kun vauhti ei ollut niin nopea kuin olisi voinut olla.
Seisominen seuraamisen yhteydessä jännitti minua hirveästi. Ei olla sitä hirveästi treenattu ja ollaan siinä todella alussa. Seuraaminen meni hyvin ja jäi seisomaan käskyn saatuaan. Mulla on siinä vielä se käden jättö taakse, koska se ei osaa sitä ilman vielä, niin siitä meni puoli pistettä. Ei kuitenkaan haittaa, jos en olisi sitä tehnyt, niin tuskin olisi jäänyt kunnolla. Tähän olen todella tyytyväinen (:
Estehyppy ei mennyt hyvin. Sagur osaa periaatteessa hypätä sen itse, mutta en ollut varma tekeekö se sen, koska ollaan kuitenkin vain kaksi tai kolme kertaa tätä harjoiteltu, eikä ole oikein hanskassa tämä liike. Toinen vaihtoehto oli se, että ohjaaja kävelee vieressä ja käskee koiran hyppäämään. Ajattelin pelata varman päälle, joten otin jälkimmäisen. Este oli todella matala, minulta kysyttiin haluanko korkeammalle ja sanoin että ei. Olisi pitänyt sanoa kyllä. Meni siitä ohi. Nollille se. En kuitenkaan halunnut jättää sitä siihen, joten otettiin se Ässän kanssa uusiksi ja kyllä se sen lopulta hyppäsi.

En tiedä sijaamme. Kokonaisuudessaan tosi kiva ekoiksi mölleiksi ja oli tosi mukavaa. Mulla ei ole aikaisempia kokemuksia minkäänlaisista kisoista, joten tämä oli todella jännittävä kokemus ja eiköhän me mölleihin vielä mennä uudelleen. Olen koirasta ylpeä ja hienosti teki (: treeniä lisää, niin ehkä uskalletaan palkattomaan mölliluokkaan joskus. Tässä möllissä sai palkata namilla ja/tai lelulla liikkeen päätyttyä, ei sen aikana. Vapaana otettiin kaikki muut liikkeet paitsi seuraaminen kytkettynä ja luoksepäästävyys.

Kertoimet olivat erikoiset, eivät noudattaneet sitä normaalia kaavaa, mutta ei ihmekään kun liikkeitä puuttui ja kyseessä oli mölli. Suurin pistemäärä mitä voi saada on 160. Me saimme 128,5/160p, eli ykköstuloksen. Laskettiin nuo kertoimet möllin jälkeen oikeilla kertoimilla ja tulos olisi ollut 160,5/200p. ottakaa huomioon, että vapaana seuruuta ei ollut ja laitoimme sen kohdalle tuossa laskussa saman arvosanan kuin kytkettynä seuruussa.

Tässä pisteet osa-alueittain
Luoksepäästävyys --- 10
Paikalla makaaminen ½ min --- 10
Seuraaminen kytkettynä --- 7
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä --- 9,5
Luoksetulo - 9,5
Seisominen seuraamisen yhteydessä --- 9.5
Estehyppy --- 0
Kokonaisvaikutus --- 8

128,5/160p 1.tulos

Sagurin ensimmäinen pentue syntyi eilen yöllä! Mahtavat 7 pentua on nyt maailmalla ja asustavat Maaritilla Black Sara'sissa ylpeän Ihaa-äitin kera.
Syntyi 4 narttua ja 3 urosta. 2 blue merle narttua, 2 tricolor narttua ja 3 blue merle urosta. Täältä löytyy jotain tietoa ja sinne päivitän jatkossa lisää sitä mukaa kun lisäinfoa tulee (:

Tänään Sagur meni eläinlääkäriin sinne hampaanpoistoon. Samalla putsattiin jälleen hammaskivet, koska se edellinen eläinlääkäri putsasi niin hemmetin huonosti ne, että siellä oli takahampaissa vaikka kuinka paljon. Takahampaiden sisäpuolelta ei kuitenkaan pysty niitä itse pois ottamaan. Hampaat on kuitenkin nyt kunnossa. Vaurioitunut hammas on irrotettu ja kaikki on kutakuinkin hyvin. Lähti SKL:ään kirje ja odotellaan hyväksyntää.
Sagur tällä hetkellä nukkuu pedissään olkkarissa. Se hetken yritti jotain säätää, en tiennyt ettikö se kissaa. Spidi tuli nopeasti katsomaan Saguria ja tämä sitten rauhoittui ja pisti maaten. Huojui seistessään hieman ja näyttää muutenkin ihan jurriselta. Tota on aika kamala katsoa, mutta onneksi se on pian jo sitten parempi :)

Eilen Heidi tuli hakemaan meitä ja heidän kautta sitten ajettiin. Napattiin Terra ja lähdettiin kohti tuntematonta pimeyttä. Treenipaikka oli tällä kertaa jossain metsässä parkkipaikalla, siitä lähti mäki ylöspäin, jossa on lamppuja, niin näki vähän minne kävelee.
Matkalla tällä kertaa osui silmiin peura, joka loikki tien yli. Luojan kiitos on keksitty pitkät valot. Aluksi katoin että joltain on karannut koira, mutta peurahan se olikin :D nyt on bongattu hirvi ja peura, toivottavasti eteen ei osu mitään sen extremempää.

Treenit menivät todella hyvin. Sagur meni ekaksi. Vuorossa oli tosiaan ilmaisua, joten maalimiehet eivät menneet hirveän kauas. Sagur haukkui hyvin ja se oli todella vauhdikas! Viime tai sitä edellisessä treenissä sitä rupes kyllästyttämään, tiesi mitä pitää tehdä, mutta lähti laiskasti. Nyt se teki todella innoissaan. Haukkui jo pieniä sarjoja, ensi kerralla vaaditaan varmaan useampaa haukkua ennen palkkausta. Tähän asti on riittänyt yksi haukku, vaikka se usein haukkuu monta kertaa. Piiloja oli puiden lisäksi puutalon kulma ja pusikko kallioiden päällä. Muutama maalimies haettiin ja sen jälkeen sen kanssa leikittiin sukalla. Leikki älyttömän hyvin. Veti sitä tosissaan ja sitten jossain välissä lähti juoksemaan sitten ympäriinsä. Kutsuin luokse ja laitoin sen autoon.
Olin maalimiehenä kaikille muille paitsi Terralle. Oli jälleen erittäin antoisaa ja älyttömän kivaa. Kaikkien kanssa sain leikkiä lopuksi, mikä oli todella kivaa. En mä tiedä mikä siinä leikkimisessä on niin hienoa :D, tulee aina niin iloinen fiilis, kun näkee miten se koirakin nauttii. Brandyn kanssa oli varsin kiva leikkiä, kun se kanitti sitä lelua ihan tosissaan.



Tänään menin Lindalle (Nita&Noomi). Aateltiin ottaa kuvia Sagurista. Puunattiin sitä hieman ja trimmailtiin ne järkyttävät lumikengät + korvatupsut. Mentiin ulos kolmikon kanssa läheiselle kentälle. Sagurin seisottaminen on parantunut, on paljon helpompi korjata asentoa, kun toinen on sanomassa mitä pitää korjata. Sagur on ottanut ryhtiä ja nyt aletaan treenaamaan sitä naksuttimella. Se seistessä välillä nojaa taakse, jolloin etuosa näyttää hirveän voimattomalta ja yleisvaikutelma aika hajanaiselta. Sitten kun se ottaa kunnolla asennon, niin se on todella tasapainoisen ja voimakkaan näköinen. Vaikka onkin nyt pudottanut lokakuun alussa kaikki karvansa. Kamerasta kuitenkin loppui akku varmaan puolessa minuutissa, kun lataus oli unohtunut. Linda sai otettua pari posetuskuvaa.
Ensi viikolla tai sitä seuraavalla ajattelin mennä Malminkartanoon näyttelytreenaamaan. Siellä on taitavia henkilöitä ohjaamassa ja tarvitsen kipeästi ohjeita, kun ei aina tuo esittäminen luonnistu. Toivottavasti olisi silloin hyvin aikaa, että pääsisi.

Treenattiin vielä hieman tokoa Sagurin kanssa. Nita ja Noomi olivat sidottuna maalin tolppaan ja otettiin Sagurin kanssa paikallamakuuta siinä vieressä. Hienosti pysyi, paljon paremmin kuin Ojangossa. Otettiin seuraamista ja liikkeestä jääviä. Liikkeestä seisominen aloitettiin kokonaan alusta. Liikkeestä maahanmeno meni todella hyvin. Nopea ja suora. Pysyi hyvin maassa eikä ennakoinnut ollenkaan. Olen huomannut, että useat käyttävät liikkeestä mahanmenossa jännää ääntä. se on vähän niinkuin "maaHAN". Se oikeasti toimii paljon paremmin kuin "maa" koska siinä se on usein jäänyt istumaan. Sitä "han" loppua ei huudeta, vaan sanotaan astetta kimeämmällä äänellä. Se maa sana on jotenkin niin pitkä, kun ne a-kirjaimet jatkuvat ikuisuuksiin. Nyt kun sanotaan terävästi tuo loppu, niin tapahtuu heti ja nopeasti. Seuraamisessa käännöksiä hion nyt terävimmäksi ja imutin maalia ympäri. Pitäisi päästä joskus imuttamaan parkkikselle, niin voisi parkkiruutuja pitkin vedellä. Auttaa kovasti tiukkojen käännöksien muodostamiseen. Sitten leikittiin sukalla ja Sakella oli oikein kivaa. Linda treenasi omat koiransa ja palattiin takaisin sisälle.

Sagur pusutteli Noomia ja noomi pusutteli takaisin. Sagur pusutteli myös Nitaa, mutta se ei ollut niin innoissaan. Onnellisena oli mun sylissä. Noomi toi myös tennispalloa välillä Sagurille, muttei tainut ukko oikein tajuta, että Noomi haluaa leikkiä. Se katsoi Noomia häntä heiluen ja pusutteli taas. Nopeasti kolmikko kuitenkin nukahti. Loppu päivä menikin sitten Fergusonia kattellessa ja krypoja tehdessä.

Kolmen kopla

Heidin ja Terran kanssa mentiin HSKH:n kentille treenailemaan agia ja tokoa. Toko meni aika jäisesti, mutta toistoja toistoja. Agi meni tosi jeessisti, hurjasti on tullut enemmän vauhtia!

Ensiksi otettiin tokoa ja siinä ekaksi otettiin paikalla makuu.
Sagur pysyi todella lyhyitä aikoja. Palkkasin sitä usein ja liikuin sen ympärillä. Aina kun se lähti paikaltaan niin noukkasin sen kainaloon ja asettelin sen takaisin siihen asentoon. Koira oli todella innoissaan ja halusi hirveästi tehdä kaikkea. Jossain välissä se juoksi Heidin luokse himmeetä vauhtia ja jäi siihen kiehnäämään. Kainaloon, omalle paikalle, asetetaan makuu asentoon, annetaan käsky ja poistutaan. Tätä saikin toistaa. Ei mennyt hirveen herkästi perille tämä. Sen ilme oli tosin näkemisen arvoinen. Korvat lurpsahtivat ja häntä heilui vienosti, naamalla oli niin hämmentynyt ilme :D. Lopulta se sit juurtu siihen maahan kiinni, ei tainnu enää nouseminen houkutella, kun mamma tulee ja kaappaa.
Otettiin seuruuta, ne menee ihan hyvin. Mua ärsytti se, miten kierroksilla se kävi. Ei se ole muualla kuin tuolla ojangossa huutanut tuohon malliin ja ollut noin vaikea. Käännökset olivat karmaisevat, veti kaameet lenkit. Pitäis huomenna tehdä paljon käännösharjoituksia ja vahvistaa imuttamalla, niin saisi terävät ja nopeat käännökset.
Luoksetulossa varasti, sit kannoin koiran takaisin ja sit tehtiin uusiksi, tuli hyvin, vinotti eteen, niin korjasin.
Liikkeestä jäävät ei toimi, takapakkia mennään tässä. Tehdään ne nyt eri tavalla ja sit menee varmasti paremmin, kun mennään askel taaksepäin, niin lopulta pääsee monta askelta eteenpäin. Iltalenkillä vielä noita harjoiteltiin ja nyt sit pieniä pätkiä harjoitellaan usein, niin eiköhän sit nekin ala muuttumaan sulavammaksi.
Tokohyppyä harjoiteltiin pitkästä aikaa, se meni ihan kivasti ja koira hokasi selkeästikin mitä pitää tehdä. Kovasti on porukka väsäillyt pahvisia, niin mäkin voisin jonkun pahvisen väsätä, niin pystyis treenaamaan muuallakin kuin varsinaisilla treenikentillä.

Sitten loppuun agia. Sagur oli niin innoissaan siitä ja veteli itsekseen putkea ja jäi tuijottamaan minua että "hä eikö me nyt sit mennä seuraaville esteille?". Paikalla pysyy alussa hyvin ja hienosti se radanpätkä meni. Takakierto kusi, huomasin videolla, että ohjasin sen niin epämääräisesti siinä (olin liikaa reunassa), ettei mikään ihmekkään, että koira veti siitä mun vasemmalta puolelta koko ajan :D vielä tekniikka hukassa, mutta treenaamalla sekin. Valssaaminen oli ekan ratakerran ihan hukassa, mutta sitten mä taas muistin sen ja alkoi muodostumaan.
Vauhti oli paljon suurempi, Sagurilla oli myös suhteellisen korkealla ne rimat, ei sillä ole aikaisemmin niin ollut, joten se toi koiralle hieman haastetta. Äärettömän hyvin teki kaikki kerrat viimeistä lukuunottamatta, jolloin se sitten syystä tai toisesta rupesi seuraamaan minua, eikä enää irronnut. Mun pitäisi ens kerralla pitää parempi huoli siitä, etten tee liikaa. Meni niin hyvin ja koira jaksoi vielä joten ajateltiin, että vielä kerran ja sit saa riittää :D hyvinhän se meni kahta vikaa estettä (aitaa) lukuunottamatta jollon se juoksi niiden ohi, vaikka aikaisemmin veti ne. Loppuun asti ohjasin, mut ei siinä tosiaan mitään. Kai sitä rupes kyllästyttämään tai jotakin. Tosi mahtavasti teki kyllä muuten, en voisi tyytyväisempi olla. A-esteellä se otti hyvin kontaktin. Ekaa kertaa kokeiltiin rengasta. Aluksi ihan pelkkää rengasta, teki tosi hyvin, otettiin putkelta renkaalle ja hyppäsi välistä vaikka se nami olisi miten ollut. Tukittiin renkaan sivut, niin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hypätä läpi. Tosi hienosti kyllä meni!

Tässä vielä treenivideo siitä viimeisestä radanpätkästä (: sopii liberty bell march jotenkin niin hyvin tuonne taustalle, leikkasin musiikin vahingossa liian aikaisin, niin jäi vähän vajaaksi, mutta mitäs pienistä.

Eilen Nina tuli Heka seropinsa kanssa meille. Kävästiin läheisessä metsässä päästämässä hiukan höyryjä ulos. Olen nähnyt viimeksi Hekan tämän ollessa about 4 tai 5 kuukautta. Nyt jätkä on melkein vuoden ja on kasvanut niin älyttömästi :D. Sagur oli erittäin kiinnostunut aluksi nuorukaisesta, mutta kun koirat pääsivät metsään vapaaksi S teki omia juttujaan. Nina yritti kuvailla koirien ravailua, mutta metsän syvyyksissä oli niin pimeää, ettei oikein onnistunut. Aikamme puskissa lymyilimme ja ajattelimme mennä treenaamaan Mansikkamäen kentälle, koska siellä on niin tasaista.

Ajattelin harjoitella hieman liikkeistä jääviä. Liikkeestä maahanmeno on ollut vahvin liikkeemme, mutta nyt se jättää takamuksensa pystyyn. Jää sellaiseen kumartamis/"leikkiinkutsu" asentoon. Otetaan tässä nyt hieman takapakkia, että saadaan se taas nopeaksi ja oikeanlaiseksi. Sen sijaan liikkeestä seisominen alkaa muodostumaan erittäin hyvin. Ei lähde hiipimään ja jää hyvin seisomaan. En ole toistaiseksi tehnyt vielä niin, että palaisin koiran luokse, vaan palkkaan sen heittämällä pallon sen selän yli tai jonnekin muualle, niin lopettaa sen ennakoinnin.


Sagur huutaa mulle koska mulla on pallo ja sillä ei.


Kun koira lopetti komentelemisen tarjosin palloa. Maaninen, mutta tyytyväinen ilme.


Luoksetulo, menin vain 15m päähän ja kutsuin koiran. Vauhtia riitti ja tulee eteen suoremmin.



Seuraaminen menee vapaana paremmin kuin hihnassa, joten treenattiin pitkälti seuraamista hihnassa. Takapäätä pitää treenata enemmän. Käännökset hyvät, mutta täysikäännös täytyisi olla nopeampi. Ihan hienosti pysyi paikallaan ja piti kontaktia yllä. Kädet pysyi mullakin luonnollisena, joka on aika saavutus, kun yleensä mulla on ne aika jäykkänä sivuilla :D. Katseenikin on nyt pois koirasta. Seuraamiset alkavat näyttämään hyviltä.


Liikkeestä maahanmeno onnistui kerran hyvin parin toiston jälkeen ja siihen lopetettiin.

Sit viel vähän leikittiin palloilla ja sellaista. Treenin päätteeksi vedimme vielä lenkin. Oli hurjan kivaa, kiitoksia paljon Ninalle ja Hekalle mahtavasta lenkkiseurasta.

Kaikkien kuvien Nina H. Lisää kuvia kuvagalleriassamme