Janni tuli Panin kanssa hakemaan minua ja Williamia. Ajeltiin sitten Ojankoon reehnimään.


Wiltsu teki kivasti! Vauhtia löytyy ja kiinnostusta, toi juuttipatukka on kyllä ihan loisto, se silmät killissä tarttuu siihen ja roikkuu. Oon ylpee tosta lapsesta, et siltä löytyy taisteluhalua oli paikka tuttu tai tuntematon. Lelupalkkaus on niin helppoa agissa, oon niin onnellinen siitä, et lelut kiinnostaa enemmän kuin namit. Saa huomattavasti helpommin irtoomaan ja fiilikset kattoon.

Otettiin putkea. Ensimmäistä kertaa putki oli sellaisessa kaarrossa. Se ei tosin Wiltsua haitannut, se vaan bugas välillä muuten vaan. Mut ainakin vauhtia piisaa ja intoa!
Kun putki alkoi hahmottumaan kunnolla niin otettiin aita messiin, sen jälkeen otettiin vielä toinen. Toimi mukavasti! Jossain välissä sitten vaihdettiin suuntaa.



Sit mennään lelun luokse.




Otettiin sit kanssa aidoilta putkelle ja sellaista. Sit yleistä heilumista.

Pienen tauon jälkeen toi sit alkoi perseilemään, siis sen huomas, et jotenkin sil oli ihan hirvee murkkukohtaus. Se huiteli, tuli kyllä luokse, mut ei jotenkaan ottanut kontaktia. Se kävi putkessa, meni yhden aidan ja ihmetteli kun mä en juokse sen kanssa. Sit se jotenkin päätti lähteä viereiselle kentälle, vaikkei sitä tuntemattomat koirat ole koskaan kiinnostanut eikä se oo koskaan toisten koirien luokse karannut, mut ilmeisesti kerta se on ensimmäinenkin.
Facepalm......

Ensinäkään tätä satunnaista kuuroutta ei ole tapahtunut niiin moneen kuukauteen. Toivoin tän murkkuperseilyn olevan ohi, mut ei sit näemmä. Sit suuri ongelma on se, et mä en voi tehdä mitään muuta kuin lirkutella, koska jos mä sanon rumasti tai vähääkään tiukemmalla äänellä, niin toi menee lukkoon ja juoksee mua karkuun. Ne naiset sit ystävällisesti yritti häätää, mut Wil oli jotenkin ihan kummallinen. Pahoittelin ja vein Wiltsun jäähylle.

Leikittiin ja sit jossain vaiheessa uskalsin päästää taas vapaaksi. Sit otin kaksi lelua ja juostiin ympäriinsä. Ei otettu sen jälkeen enää mitään.

Mentiin lopuksi sänkipellolle juoksuttamaan koiria. Panin ja Williamin leikki oli rajua, mut se nyt on Williamin mielestä parasta, et joku roikkuu siinä :D se suorastaan provoaa siihen, et joku tarttuu kylkeen tai kaulakarvoihin. Semmosta samaa menoa se on Sagurinkin kanssa, ja kaikkien muidenkin.

Wiltsun filosifia on "mitä rajumpi leikki sen parempi".

Hurjan paljon kiitoksia kuvista ja videoista Jannille!

Piti raahautua aivan liian aikaisin aamulla ylös. Johanna tuli Wiltsun siskon Heidin kanssa meitä hakemaan 7.40. Kipastiin kasvilla hakemassa yhden koiran numerolappuset + ketjun & hihnan Sagurille, koska mulla on edelleen vaan yksi ketju ja ohut hihna. Kasvi ei sitten tullutkaan Porvooseen, mutta onneksi trimmausapua löytyi paikanpäältä. Esitin Sagurin sitten itse ja se meni ihan kivasti. En jännittänyt sen erikoisemmin, eniten stressasin Wiltsun esiintymistä sillä se kävi seinillä aamusta asti.

Wiltsun kanssa oli junnuissa vain yksi koira, olisi pitänyt olla kolmaskin junnu, mutta jäi pois. Soopeliuros oli euroopanvoittaja-11 :D vedettiin kerran ympäri yhdessä ja soopeli jäi yksilöarvosteluun, se sai ERI:n, sitten mentiin me.

Tuomari säihkyi kuin aurinko, oli niin iloinen ja miellyttävä nainen. Kysyi tietenkin ikää, rapsutteli ja halaili Wiltsua, Wil oli varmaan onnellisin koira koko maailmassa. Se heilui onnellisena ja nautti saamastaan huomiosta. Tuomari hoki dukti dukti, tsekkasi hampaat eikä niissä ollut mitään ongelmia, olin yllättynyt että tää kamalan pitkä treenaus on vihdoin tuottanut hedelmää. Pysyi semi paikallaan ja antoi tutkia. Näpräili korvia, paineli kroppaa ja puhui pojalle paljon tanskaa. Muutamia sanoja pystyi päättelemään ruotsin pohjalta.
Pyysi edestakaisin ja ympäri. Wil lähti vähän turhan nopeasti, mutta keskittyi sitten kun kerran pysäytin ravin, vaikkei kunnolla päästy edes vauhtiin. Oli se mun mielestä vähän turhan innokasta, etenkin kun tuomari painotti kaikille koko ajan, että rauhallisesti ("don't run like hell!" kommentti pisti hymyilyttämään monia näytteilleasettajia). Mentiin eteen, tutki vielä lisää. Piti todella huvittavaa ääntä, jolloin Wiltsu katsoi sitä korvat höröllä "o.o" ilmeellä. Se kumartui Wiltsua kohti ja katsoi silmät. Ajattelin et oh noes ei se niitä uusiks tsekkais, ellei niissä olis jotain vikaa. Williamin silmät on hirveen kummallisen väriset, ajattelin tietenkin heti, että niissä olisi joku virhe tai jotain. Tuomari kuitenkin hymyili, taputti penskaa ja lähti pois.

Kuulin melkeen kaiken mitä se kehäassarille sanoi. Olin aluksi aika varma, että saatais ERI, mutta kuulemani jälkeen tajusin, että EH sieltä tulee noiden asioiden perusteella. Näytettiin sinistä nauhaa, joten EH tuloksena. Tuomari tuli luokseni, kertoi lisää siitä mitä on Williamista mieltä ja perusteli päätöksensä + arvostelunsa. Musta se oli loistavaa, että tehdään vielä noin. En kaikkea harmikseni muista, mutta sanoi ainakin, että täydellinen pää ja ihana ilme, kaulan pitäisi olla tän verran pidempi (näytti sormillaan varmaan seitsemää senttiä). Sanoi että aivan täydellinen hännänkanto, todella ihana koira, mutta todella kesken. "Kehittyy hitaasti, varmasti valmis vasta 2,5 vuotiaana", Charlotte sanoi ja kätteli minua.

Tässä vielä arvostelu englanniksi ja sitten vapaalla suomennoksella.

"Very happy and charming youngster. Good size but needs to fill out everywhere with time. At the moment his bones are far to fine compared to body. Beautiful ear set. Perfect flat skull and parallel top lines in head. Would prefer longer neck and he is very narrow in chest and body at the moment. Moves sound and free with a correct tail carriage."

Oikein onnellinen ja hurmaava nuorukainen. Hyvän kokoinen, mutta täytyisi kehittyä joka paikasta ajallaan. Tällä hetkellä luusto on aivan liian fine (mietin nyt et miten suomentais, vaihtoehtoja monia) verrattuna runkoon. Kauniit korvat. Täydellinen litteä kallo ja pään linjat yhdensuuntaiset. Toivoisin pidempää kaulaa ja hän on kapea edestä ja ruumiista tällä hetkellä. Liikkuu hyväkuntoisesti ja vapaasti, kantaa häntää oikein.

Ehdottomasti Wiltsu menee tolle uusiksi kunhan hieman miehistyy :D

Sagurin kanssa mentiin tosi kiireellä siihen avojen kokoontumiseen, unohdin vaihtaa lapun ja sit muistin et ah niin se hammastodistus piru vie. Juoksin laukulle ja juoksin kehäsihteerin luokse, joka näytti todella hämmentyneeltä. Selitin, että siinä on eläinlääkärin ja SKL:än lausunto hampaasta J3, mikä on poistettu. Asia oli sitten ok, vei lappusen tuomarille.
Sagur oli ihan raasun näköinen niiden turkikkaiden urosten joukossa. Olin aika varma siitä, ettei tässä hyvin käy. Mentiin sieltä pois, häippäsin puunaamaan, oli jo vähän paremman näköinen, muttei siitä saa samanlaista, koska sillä ei vaan ole sellaista puuhkaa :D mutta mulle ihan riittävästi, joten mikäs siinä. Se oli onneksi jo trimmattu samalla kuin Wiltsu, joten sitä ei tarvinnut pahemmin stressata. Mentiin sinne sit takasin seisoskelemaan, tuli meidän vuoromme.

Sagur esiintyi mielestäni ihan kivasti, tuomari tuli, näpräili, kehuskeli, paineli, rapsutteli, tsekkaili ja kaikkea muuta samaa mitä teki Wiltsullekin. Tosin nyt sillä ei ollut mitään kamalaa merlepentua syömässä sen korvia.

Sagurista löytyi sitten enemmän negatiivista, saatiin kuitenkin myös EH. Oli kuulemma hyvät jutut kuitenkin sen verran hyviä, ettei H:ta.

"Masculine dog of good size. Could be a bit better prepared for showing for example he has a lot of dead long hair around his ears. Dark eyes. Weak under jaw. Quite good head but ears un-acceptable heavy wich spoils the expression. Perfect nape of neck but neck could be longer. Very straight in front. Nice topline but he lacks angulation behind. Quite good croup. Tail of acceptable lenght and he carries it OK. Very interested.

Maskuliininen hyväkokoinen uros. Voisi olla paremmin valmistautunut näyttelyyn, kuollutta pitkää karvaa korvien ympärillä(....). Ihan hyvä pää, mutta korvat ovat aivan liian raskaat, mikä pilaa ilmeen. Tummat silmät. Heikko alaleuka. Täydellinen kaulan kaarto, mutta kaula voisi olla pidempi. Erittäin suora edestä. Hyvä ylälinja, mutta kulmaukset puuttuvat takaa. Ihan hyvä croup (?). Häntä hyväksyttävän pituinen, hännänkanto ok. Erittäin kiinnostunut.

Joo, tosiaan ei korvista tykännyt sitten yhtään.
Se on varmaan jännintä omistaa koira, jolla on tommoset korvat ku Sakella, jotkut rakastaa, jotkut sanoo et njoo meneehän noi, mut ilmeisesti joitakin ne häiritsee paljon, että se pilaa tietyt asiat. Minua yllätti kommentti tummat silmät, koska yleensä olen kuullut sellaista kommenttia, että liian vaaleat silmät. Korvakarvajuttua mä kanssa ihmettelen, oon harjannut noita lävitse ja korvat trimmattiin, en sit tiedä, et jäikö sinne sit jotakin, mutta joo, paremmin se tietää pk collie kasvattajana ja tuomarina :D. Siitä olin todella positiivisesti yllättynyt, ettei valittanut kuinka kämänen turkki sillä on. Kysyi aluksi ikää ja totesi, että vanhin tästä joukosta.

Tuli vielä mun luokse kehän jälkeen, kuten kaikkien koirien kohdalla. Sanoi, että kaulan kaarros on todella kaunis, se on juuri sellainen kuin pitäisi olla, mutta kaula voisi olla hieman pidempi. Kysyi ymmärränkö mitä hän tarkoittaa, sanoin kyllä. Kehui silmiä ja kommentoi jotain muitakin asioita, mutten muista mitä. Sitten vielä mainitsi, että se on suora edestä ja kulmauksia enemmän. Suoruus ja sellainen ahtaus ei kuitenkaan näy liikkeissä. Kätteli ja häippäsin.

Oon todella tyytyväinen molempien arvosteluun ja esiintymiseen. Koko näyttelystä jäi hyvä maku suuhun. Ainakin sai mielipidettä koko rahan edestä :D vien Williamin ehdottomasti uusiksi, jos Charlotte Høier tulee vielä tuomaroimaan. Sitten joskus vuoden päästä.

Sagurin tyttöpennuista kaksi olivat myös näyttelyssä, Pamela ja Heidi. Molemmat saivat EH:n.

Tuomari ei jakanut H:ta kuin muutamalle, mutta ERI:t olivat todella harvassa ja SA:t vielä harvemmassa, siinä mielessä tiukka.

Kuvia tulee myöhemmin, en tosin tiedä onko niitä. Onnea kaikille tuloksiinsa tyytyväisille ja kiitoksia seurasta!

Krista tuli tänne iiihanan pikkulapsokaisensa Yilanin kanssa. Yilan on hurmaava beauceron harlekiini uros. Pojilla toimi juttu hyvin välittömästi. Oli vaan vähän rasittavaa, että noi meinas heittää leikiksi hihnoissa keskellä suojatietä ja muuta. Wil oli pahin provo, Yilanilla oli runsaasti enemmän itsehillintää. Heti kun Wipu pääsi vähän lähemmäksi se alkoi lyömään ja oli melkein kaksinkerroin onnesta. William sai "oman ikäistä seuraa" henkisesti collieni on jäänyt kahdeksan viikkoisen tasolle.
Musta oli hienoa, ettei Yilan jänskännyt yhtään, muitan miten Williamia ahdisti isommat ja aivottomat koirat, ilmeisesti Yilania ei sellainen hetkauta.

Tsuppailtiin metikköön, tarkoituksena olisi mennä läheiselle hiekkakentälle, mutta se oli täynnä jotain ihmisiä harrastamassa urheilua, niin eipä sitten. Jäätiin siihen kuitenkin hetkeksi, lääpin pentua ihan innoissani. Y kiipeili mun syliin ja nuoli mun käsivarsia. Olin ihan onneni huipuilla, ihanaa, että oon nyt päässyt lääppimään paljon pentuja! Viimeksi Terran pennut ja nyt Kristan vauveli :3. William oli todella mustasukkainen, kiehnäsi seitsemän kertaa kamalammin kuin yleensä ja oli selkeästikin närkästynyt siitä, että mä valitsin nyt Yilanin. Tehtiin Kristan kanssa vaihtokaupat. Mä annoin Willin sille ja nostin syliini pikkuisen beussin.

Haahuiltiin mpäriinsä kalliolta toiselle, koska oli satanut, oli aika mutaista, mikä ei ole iloinen asia, sillä Wil *insert iso sydän tähän* muta.



Poitsuilla tuntui olevan todella hauskaa, juoksentelivat ympäriinsä aika paljon. Jossain välissä Yil väsyi ja tuli taas hengailemaan syliin. Sen jälkeen heiteltiin niille risuja ja muita.



Ryyppytoveri.

Lopuksi käytiin siinä hiekkakentällä ennen kuin lähdin saattamaan Kristaa.

Penneli jo 10kk. Mihin tämä aika menee haluan tietää :D Porvoo sen kuin lähestyy. Nyt on jo torstai, sitten on enää perjantai ja aaaaikaisin lauantaina pitää olla jo hereillä roudaamassa collikoita arvosteltavaksi.

Tähän loppuun heitän vielä posekuvan Williamin hienosta siskosta aka Sagurin hienosta tyttärestä Pamelasta. Kuvan on ottanut Juha Järvinen! Kuvassa kaikki pentuluokan palkinnot, minkä kohokohtana on RYP4-pentu.

Porvoon laput tuli. Pitäis vielä pentusen kanssa harjoitella seisomista ja ravaamista. Junnukehissä mitään ei anneta enää anteeksi, näyttely on vielä ulkona, joten en tiedä mitä toi ohjus päättää tehdä. Sen kanssa ollaan harjoiteltu aikoinaan todella paljon, mutta kuten pääerkkarissa huomattiin, ettei se ilmeisesti ole mennyt perille.
Pitäis kans nyt opetella esittämään. Hienosti kuus päivää tässä aikaa. Miten niin jätän asiat viime tippaan? Sagur on sinällään helpompi esittää ja sit taas sinällään ei. Jos sitä joku toinen esittää, sen pitää olla todella määrätietoinen ja sellasella kunnon asenteella "nyt mennään eikä meinata". Jos antaa pikkasenkin periksi tai näyttää Sagurille sen, että nyt ei oikeen oo homma hanskassa, niin se haistattaa pitkät pätkät ja sit ei tapahdu mitään. Sagur tuoja sen sitten esittää, luotan siihen enemmän kuin mun omiin taitoihini :D + saan vähän rentoutua, kun mun täytyy ns pitää huolta vaan yhdestä koirasta.

Mennään Wiltsun siskon Heidin ja sen omistajan kanssa sinne. En tiedä ketkä kaikki kys. pentueesta ovat tulosa, mutta trikki-Heidi ainakin!

Sagur on AVO uroksissa numerolla 406 ja William JUN uroksissa numerolla 392! Tulee kyllä taas hiton miellyttävä aamu. Pitäis herätä jo joskus kuudelta jajajjajsdifocakm. Saa nähdä kuinka monta herätyskelloa mun pitää levittää ympäri kämppää.

Mut joo, syy miks kirjotin tänne on se, että mä otin eilen videota poppoosta! Linssin eteen eksyi myös paheksuva Spidi, joka heräsi siihen, kun kamala merlehirviö hakkasi hännällään.

Blogi on ollut nyt aika hiljaa. Mulla on alkanut lukio ja työt, mulla menee hurjasti aikaa noihin. Koirien kanssa touhuaminen on nyt harmillisesti vähän vähentynyt, koska tän jakson lukujärjestys on hullua tappoa (niin täynnä kuin mahdollista), onneksi tulevat jaksot tulevat olemaan rennompia, että päivien jälkeen jaksaa jopa tehdä jotain.

Monet ovat udelleet mitä meille kuuluu, lyhyesti ja rehellisesti, ei oikeasti kummempaa :D. Oon ollut kamalan väsynyt koko ajan, kun viikonpäivät menee koulussa ja viikonloput töissä. Ollaan menty vähän lyhkäsempiä lenkkejä ja tekeminen on puolittunut, mitä Wil ei tunnu kestävän. Sen on pakko päästä tekemään jotain tai se hajoaa banaaneiksi. Sagur pysyy hyvin koossa, se nyt lähinnä on tylsistynyt tästä tekemättömyydestä ja kaivautuu viereeni löhöämään tuhahtelujen kera.
Wil ei pysy, pakko pakko pakko pakko pakko. Toi soi sen päässä, ihan pakko, nyt tehdä, jotakin, blaargh. Toki mä teen muutenkin, vaikka muistutankin zombieta, mut pienet jututkin ovat jotakin, mut ei riitä pienet jutut, pitää tehdä kunnolla. Oon sit silmät ristissä tehnyt sen kanssa jotakin, keksinyt sille aivojumppaa ja muuta vastaavaa. Hyvä puoli tos on se, et Wiltsua ei haittaa, vaikkei ohjaaja ole parhaimmassa vireessä. Mä en ite kannata sitä, että tekee jotain, jos itellä ei oo aktiivinen ja pirtee fiilis, mut menee toi tolleenkin ja mua itseäni nostattaa se, miten kovasti penska haluaa tehdä asioita mun kanssa. Et väsyneenkin ihmisen saa hereille, mikäli joku tartuttaa iloisuuttansa ja positiivista hyperauraansa muille. Elämän pieniä iloja, eilen illalla kun hiippailtiin ulkona lenkillä, Wiltsu heitti itteensä useampaan otteeseen sivulle, kun pysähdyttiin ja tarjos hirveesti kontaktia kun käveltiin. Pisti kyllä hymyn huuleen.

Wivin kanssa ollaan nyt otettu paljon eteentuloa, sivulle menoa ja paikkista. Se on kyllä mainio ollut tähän mennessä, se ei nouse, vaikka Sagur tulisikin säätämään siihen ympärille. Se kanssa malttaa, eikä ennakoi. En ole tehnyt sen kanssa samoja virheitä, mitä oon tehnyt Sagurin kanssa. Mut tosiaan ei sen kummempaa, ei varsinaisesti olla treenattu, satunnaisesti kesken lenkin jollain kadulla tehdään jotakin ja himassa. Wiltsun perän käyttöön mun pitäis alkaa kiinnittämään enemmän huomiota. Oon katsonut kamalasti opetusvideoita, mut meillä ei ole onnistunut minkään objektin päällä pyörimiset, koska se ei halua edes koskea siihen minkä päälle sen pitäis ns nousta, eikä mulla ole hajuakaan mitä mä siinä tilanteessa teen. Pitäis varmaan kokeilla plan B, eli joku namialusta ja sit sen päällä jotain pyörimistä tai steppaamista tai jotain.


Molemmat koirat on ilmoitettu näyttelyyn Porvooseen. Wiltsu menee kanssa Voittajaan, joten sieltä voi sitten bongata kanssa. Meidän piti mennä myös Hyvinkäälle ja Let's Go näyttelyyn Vantaalle, muttah, vipit vähän unohtu ja sit päivät menivätkin jo ohi ja oli liian myöhäistä ilmoa.
Mut tosiaan et Wil starttaa Porvoossa ja Sagur on todennäköisesti viimeistä kertaa AVO:ssa sitten siellä kanssa, ellei me ens vuonna mennä vielä johonkin kokeilemaan ennen kuin hypätään veteraaneihin.

Agin kanssa en nyt tiedä tarkkaan mitä tapahtuu. Kuten oon aikasemminkin sanonut, että järjestely on ollut aika jännä. Vika tunti siirrettiin ja siitä ilmoitetaan ehkä sit joskus. Saa sit nähdä et mihin kekseliääseen kohtaan ne on keksinyt sen, et pääsenkö edes. Ne tosiaan ilmottaa siitä sitten joskus facebook yhteisössä, että että.... mut jaa, multa on mennyt tohon kyseiseen paikkaan kokonaan maku muutenkin, et saa nähdä miten nyt käy.

Haku jatkuu meillä piakkoin jee \o/. Yks koira per ohjaaja, niin Wil pääsee sitten mukaan ja Sagur jää sit harmillisesti pois. Odottelen oikein innolla hakutreenejä, on ollut hirvee ikävä mettäsamoilua :D.
Sit kun tulee ensimmäinen palkka, niin vois yrittää alottaa jo vähän tottistreenailua yhdessä ryhmässä, kunhan saan kaikki koulukirja-asiat yms rasittavat jutut pois päiväjärjestyksestä ja kattoo sit paljon jää, niin tiedän kuinka usein pääsisin sinne.

Niin ja sit viimeisesksi voisin höpistä trikkinelikosta. Penskat voivat hyvin ja mainiosti. Pentutesteissä kävivät tuossa jokin aika sitten, oikein miellyttäviä tuloksia!
Penskat kävivät tuossa maanantaina muistaakseni silmätarkeissakin. Harmillisesti uroksella on coloboma ja lopuilla sitten crd.
Mettle Melody
Magic Mind
Mystique Moment
Magnificent Man

Kipasin tänään Sipoossa Heidillä moikkaamassa Sagurin ja Terran lapsukaisia. Penskat ovat jo 5vk vanhoja! Ensi viikolla ne viedään pentutestattavaksi :) sitä odotellessa.

Heidin kanssa kävästiin mäkissä, ennen kuin mentiin heille. Pennut olivat päässeet jotenkin ihmeellisesti pentuaitauksesta ulos, vaikka sen oven blokkaa suuri ja ihmeen painava kivi. Jaksoin jotenkin vaivalloisesti itse pidellä sitä, joten pakko kyllä nostaa kuvitteellista hattuani nelikolle, jotka saivat tuon työnnettyä pois edestä.

Pennuille laitettiin ruokaa, jonka aikana syötiin sitten mäkkituliaiset. Penskat päästettiin sen jälkeen ulos. Ei vitsi mitä piipertäjiä! Juoksentelivat ympäriinsä.

Välillä mietin, että onko pussipiruja jossain piilossa? Pennut päästelivät varsin demonisia ääniä aina välillä. Heti kun polvistuin, Poju-poika tuli mun eteen istumaan. Se oli aivan ihana pieni mies! Pallo tykkäsi hengailla itsekseen. Jahtaili lehtiä, maisteli oksia, tutkiskeli kiviä ja juoksenteli ympäriinsä. Jossain vaiheessa se yritti kiivetä mun syliin kuin mount everestiä. Koko nelikko oli mahtava, täysin erilaiset luonteet ja jokainen loistava omalla tavallaan. Odotan innolla mitä noista kasvaa, mahtavia lapsukaisia. Ainakin pääsen yhtä narttua seuraamaan usein, koska se jää Heidille.


Terra-poliisi meni välillä poliisiksi kun leikit muuttuivat rajuksi. Pennut kuuntelivat äitiänsä nätisti kaksi sekuntia, kunnes innostuivat uusiksi.

Mitäs nyt sitte?

Vois alkaa bustaamaan tätä.

Kaksi saa paremman tuloksen.

Pallon kanssa oli kiva leikkiä leopardisorsalla.




Lisää kuvia täällä

Spidistä ja Williamista kerrankin yhteiskuvaa! Spidin ilmeestä huomaa, että hän ei ole nyt aivan tyytyväinen tähän, mutta lopulta ne molemmat käpertyivät mun jalkopäähän nukkumaan iloisesti.

Silmien väri vaihtunut 100101 kerran.

Tiistaina olis ollut aksaa, mutta mulla oli aika huono olo, niin jäin pois. Tänään oli taas, mutta olin niin väsynyt töiden takia, enkä olisi jaksanut. Todella huono kombo mennä treenaamaan. Mutta meillä on enää pari kertaa, niin ajattelin, että ehkä se vitutus katoaa ja olis kivaa. Tyhmästi ajateltu myönnän. Mun rasitus tarttui Saguriin, joka teki todella jähmeästi kaiken. Ei olla treenattu noilla luistinratakontakteilla aikoihin, niin ne sit taas jännitti älyttömästi. Kyl se sit lopulta muutamalla toistolla. Loppua kohden alkoi toimimaan paremmin, mut edelleen tosi jähmeetä. Mut joo, aina ei voi mennä kivasti. Mun pitäis kanssa saada omat hermot kuriin, olin itse tosi jäykeä, koska mun alkujäykeys tarttui koiraan ja se, että koira on jäykeä saa mut entistä jäykeemmäksi. Joten joo.

Tapsa oli poissa, joten meillä oli vaan se apuohjaaja siellä kaitsimassa. Treenattiin vähän kontakteja ja se rakensi meille radan.

Vedettiin se yhteensä kolme kertaa, kaksi kertaa silleen, että eka este oli aita ja kerran niin, että eka oli A. Vaihdoin takas Agility Bluesiin, koska värikkyys. Tossa tosiaan sai vähän miettiä miten haluaa ohjata. Mä päätin kuitenkin valssata, koska en jaksa kiertää putken ulkoreunaa. Toistepäin tein sitten niin, että takaaleikkasin. Sagur meni tosi kivasti putkeen, eikä epäröinnyt, vaikkei (muistaakseni ainakaan) olla aikaisemmin tehty tommosta. Vauhtiin pitäis panostaa enemmän.

Lopuksi otetiin myös rengasta, mikä meni tosi kivasti. Mut tosiaan, paljon yritin panostaa siihen vireeseen, mutten saanut sitä millään. En sitten tiedä mistä johtui, on se aikaisemmin nauttinut ja ollut fiiliksissä mukana. Tarjos mulle kanssa hirveesti seuraamista ja muuta. Kaikki taputtelu ja muu innostus ei millään saanut sitä kunnon juoksuun :p pitää toivoa, et ens treenit menis paremmin. Meille on ehkä tulossa joku hierojatyyppi sinne selittämään ja opettamaan, että jos ehkä opittais jotakin.


Meen huomenna kattomaan penskoja. Isoja lapsia jo! Penneleillä on kanssa nimet ja ihanat nimet saivatkin clicks. Huomenna sitten isompi postaus trikkinelikosta


Terra-äiti med vauva.

Lopuksi vielä, että kiitoksia kaikille lukijoille! Yllätyksekseni teitä on jo 62!