Aksat jäi tosiaan tänään välistä. Olimme puoli seitsemältä Jannilla, joka on valmistunut urheilukoirahierojaksi (piilomainontaa)!

Perusteellisen tutkimisen ja pienen haastattelun jälkeen koira laitettiin kyljelteen ja hierominen alkoi. Cecil oli vähän sitä mieltä että ihan tylsää ja yritti joko nousta tai kierähtää selälteen. Pariin otteeseen ilmeisesti hieman tuntui ikävältä lihasjumin takia, niin innokas läähätys loppui ja pieni nykiminen alkoi.

Hienosti Cecil malttoi kuitenkin loppupeleissä, vastaavaan käsittelyyn kun ei ole tottunut, niin ei mitään priimakäytöstä oikein voitu odottaakaan. Tiukkuutta löytyi lantion seuduilta sekä olkapäissä. Hieronnan jälkeen tuntui jo paremmalta. Paras noiden jumien ennaltaehkäisyssä olisi ravilenkit, mikä vahvistaa selkää. Ceciliä myös venyteltiin ja testattiin liikeradat ja ne vaikuttivat oikein hyviltä!

Löysin kivan haasteen mihin ajattelin ottaa osaa. Aiheena on siis Mitä kaikkea oppisitkaan, jos koirasi olisi opettajasi. Haaste löytyy täältä

Kerro kuvin ja tekstein mitä kaikkea sinä olet oppinut tai mitä tahtoisit oppia koirasi elämästä?


Haluaisin oppia suksimaan heinikoissa pelkäämättä ötököitä.


Haluaisin oppia malttamaan, vaikka se vaikeaa onkin.


Haluaisin oppia sanomaan ei.


Haluaisin oppia synkronoimaan paremmin.


Haluaisin oppia sosiaalisemmaksi.


Haluaisin oppia olemaan mököttämättä.


Haluaisin oppia pitämään huolta minulle tärkeistä tavaroista.


Haluaisin oppia olemaan vanhanakin virkeä!


Haluaisin oppia röyhkeämmäksi.


Haluaisin oppia olemaan kaunis.


Haluaisin oppia olla välittämättä muiden mielipiteistä.


Haluaisin oppia tuntemaan koirani yhtä hyvin kuin se tuntee minut.

USB eli Piuha rikastutti lenkkiämme eilen iltapäivällä kera omistajansa Emman. Otin junnut mukaan ja lapsoset pääsivät leikkimään nurtsikentälle, josta jatkettiin hetkeksi metsään. Mä otin vähän damagea kun olin unohtanut aikaisemman sateen ja liukastuin kallioilla. Ei siinä muuten mitään, mutta polvet ovat auki ja kamera kärsi hommassa. Ainakaan mitään hirveän kauheeta ei kameralle tapahtunut; vvs on lommoilla ja pop up on täysin paskana. Mut et vvsn kärsiminen ei oo kauheeta enkä mä sillä pop upilla hirveästi mitään olis tehnytkään. Toki jatkoa ajatellen niin ei tota romukasaa voi varmaan edes myydä eteenpäin. Paitsi ehkä jollain eurolla.






Tänään sovittiin Riitan kanssa että mennään trikkityttöjen voimin Ojankoon treenaamaan aksaa ja tokoa ennen tokon SM-kisoja. Lähdettiin oikein hyvällä mielellä, mutta jotenkin rupes päätä särkemään koko homma molemmilla.

Onnistuminen tuli tokossa! Treenattiin ihan vaan seuraamista aluksi. Kestävyyttä ollaan harjoiteltu ja hyvin se jaksaa edelleen. Nyt myös piristyksekseni kontakti pysyi juoksupätkänkin ajan! Se on aina välillä sen juostessa pudottanut, mutta nyt se pysyi.
Treenattiin myös paikkista. Kävin vähän väliä palkkaamassa ja joka palkkakerran jälkeen menin kauemmaksi. Sitten harjoiteltiin jääviäkin vaihteeksi, seisominen on edennyt paljon nopeammin kuin maahanmeno. Loppuun otinkin vielä estehyppyä, mikä on alkanut luonnistumaan jo varsin sujuvan näköiseksi. Paikkikseen vielä lisää varmuutta ja liikkeestä maahanmeno sujuvaksi ja luoksarin loppu nätimmäksi niin sitten ollaankin valmiita.

Agissa taas tuli raju epäonnistuminen. Riitta oli tuonut mukanaan ykkösluokan radan. Me tehtiin Cecilin kanssa siitä vain pätkä, vaikka periaatteessa meidän olisi pitänyt onnistua koko siinä hommassa, sillä mitään erikoisia kuvioita ei siihen sisältynyt. Aluksi meni ihan hyvin kolmen aidan sarja ja putki, mutta pituudesta Cecil kieltäytyi, sitten se kieltäytyi A:sta ja lopulta hyppäämästä ollenkaan.

= Cecil taitaa olla jumissa. Ja pahasti.

Oon yrittänyt aina parhaani mukaan huoltaa sitä, venytellä oikeaoppisesti, tehnyt kunnon lämpät (kävellään aina ennen treenejä ja treenien jälkeen se 30-40min tai hölkätään kevyesti) muttei se ilmeisesti riittänyt. Riitta vielä tutki koiraa ja totesi että tuntuu tiukalta lantion seudulla. Eli huomiset ohjatut jää välistä ja suuntaamme urheilukoirahierojalle.

Päätettiin jälleen kerran suunnata Ojankoon Maijan ja Oonan kanssa. Mukaan tuli tällä kertaa omasta laumasta trikit. Kuumahan siellä oli, mutta onneksi siellä aukealla treenialueella tuuli aluksi ainakin vähän. Viisi tuntinen treenatessa vierähtikin, ei sitä edes tajunnut miten paljon kello oli kun oli niin hauskaa! Treenien päätteeksi koirat pääs kans leikkimään. Sagurista Nauru oli yli-ihana ja niin oli Kida ja Orakin, mutta vastarakkautta Sagur ei tytöiltä saanut. Paitsi vähän Naurulta.

Maijan taiteilema rata. Tuo putki numero 17 suoritetaan ennen puomia.
Tehtiin Cecilin kanssa 1-8. Alkupätkä oli jo sellainen kauhistuttava, mutta yllättävän hyvin se meni! Maija ohjasi minua tekemään vekin aitojen 1 ja 2 välissä, jolloin siirtyminen kolmoselle oli huomattavasti helpompaa. Ei sillä että olisin siinä mitenkään onnistunut, kun olin aina armottoman myöhässä. Aikamme sitä jankattiin ja otettiin sitten vain pätkää 2-3 ja putkea 17. Oli tosi voittajafiilis kun saimme sen lopulta toimimaan.


Puomi oli taas jotenkin ihan pirun kummallinen. Ihan sama juttu kuin eilen, eli se aluksi käyttäytyi aivan kuin ei kontakteilla olisi eläissäänsä koskaan ollutkaan ja kieltäytyi menemästä. Sitten kun sen sai kerran tai kaksi vedettyä, niin sit se taas haki sinne normaalisti ja veti sen hyvällä vauhdilla. En ymmärrä tota logiikkaa, että se on aluksi aivan karmea kummitus vaikka sitä ollaan jankattu tässä nyt jo monet treenit, niin sitä täytyy aina kauhistella ja sitten ollaankin ihan kuin puomilla tai A:lla kiipeily olisi maailman normaalein ja kivoin asia.


Puomilta sitten siirryttiin tekemään 5-8, taidettiin me ehkä kerran ottaa ysi ja kymppikin. Tää pätkä olikin mulle itselleni superjännä kun oppi niin paljon uutta, vaikka kyseessä onkin vain neljän esteen suorittaminen. Taisin vahingossa tehdä yhdessä vaiheessa päällejuoksun, mutta kyllä sit lopulta saatiin se tehtyä läpi. Mulle opetettiin sitten myös pakkovalssi esteellä 9. Sitä harjoitellaankin sitten lisää seuraavissa ohjatuissa, mutta oli mahtavaa saada pohjustusta jo nyt.

Harjoiteltiin sitten vielä niitä keppejä, kujakepeillä taa taitaa nyt sitten luonnistua. Maija autto palkkauksessa. Aluksi mä meinasin että palkaksi kävis hyvin pallo, mutta likka tuntui olevan jo niin väsynyt, että paras palkka tolla hetkellä oli namit. Cecil joka kerta veti alun hyvin, mutta sitten se oikaisi jostain kohdasta ja rynnisti Maijan luokse. Muutaman toiston jälkeen se jo älysi jälleen juosta sitä suoraan. Kyllä ne tästä lähtee!



Sagurin kanssa ei kyllä mitään tähtitieteellistä tehty. Päästin sen vapaaksi ja se riensi heti putkiin ja oli ihan jeejeejee. Sitten otettiin rakennekuvaa! Sagurilla nyt ikää se 8v 7kk, turkin ajelusta on vähän yli 5kk. Hyvin tavalliselta jo näyttää, normaalisti vähän pidemmät karvat "säärissä" ja sitten vatsan alueella, mutta kyllä se muuten näyttää jo aivan itseltään. Eiköhän se syyskuussa jalostustarkkiin ole jo pehkon näköinen, paitsi että siihen mennessä mun on viimeistään trimmattava noi tassut kunnollisiksi kun nyt ne on tommoset lumikengät + korvahapsuja + kinnerkarvoja. Toistaiseksi sillä ei ole mitään väliä, niin olkoon raihnaisen näköinen.
Kätevähän tää turkki on näillä keleillä, kun ei hirveän paksu ja pitkä ole. Sagurin turkillahan on toi järjetön logiikka että suuri pehkotukka kesällä ja talvella pudotetaan kaikki.
Otettiin Saken kanssa tota 5-8 pätkää pätkissä ja sit vaan lisää putkia ja siirryttiin suoralle putkelle ja sieltä suoraan putkelle 13 yms. Sellaista ihmeellistä heilumista, ei mitään systemaattista tai suunniteltua. Jotain esteitä ja pääasia että on kivaa. Ja kyllähän sillä olikin! Pieni collievanhus ei ole aikoihin näyttänyt noin onnelliselta!



Aika onneton.



Ora, Nauru ja Cecil veteli tosiaan hullua rallia. Nopeasti se väsymys ja uupumus unohtui kun pääsi rallattelemaan kavereiden kanssa. Ora oli sitä mieltä että kaksikko oli aivan varmasti pystyttänyt jonkun salaliiton, kun Nauru ja Cecil yksissä tuumin yritti viedä Oralta sen aarrekeppiä. Halukkaat pääsivät myös pulahtamaan ojassa. Cecil ei ihme kyllä pulahtanut innokkaasti mukaan, vaikka se selkeästikin harkitsi sitä. Se kahlasi ja oli kaulaansa myöten välillä vedessä, mutta jalat se halusi pitää tukevasti maassa. Sagurille nyt ei tullut mieleenkään upottautua yhtään mihinkään. Sinällään tosin ehkä ihan hyvä, ettei Cecil pulikoinut kunnolla, muuten bussissa olisi haissut... noh... märkä koira.

Luvassa harvinaista herkkua! Heidi tuli hakemaan mua ja Ceciliä treenaamaan Ojankoon. Alunperin mun piti ottaa Sagurkin mukaan, mutta koska julkisilla oltais tultu takas ruuhka-aikana niin ajattelin että kaksi isoa koiraa bussissa on nounou.

Heidi ja hänen miehensä omistavat Sagurin pennuista 2. Bronton ja Astran. Aluks treenailtiin tokoa ja sen jälkeen otettiin ihan vähän aksaa.

Otettiin paikkista ja se meni kyllä ihan mielettömän hyvin! En yhtään tiedä kauan me sitä paikkista otettiin, mutta kyllä siinä lähemmäs kymmenen minsaa vierähti. Kävin välillä palkkaamassa ja samalla Brontoa ja Astraa vaihdeltiin -> lopulta Cecilin molemmilla puolilla makas kivat kaverit, myöhemmin laitettiin Astra vielä makaamaan rintamasuunta Ceciliin. Lopulta Astraa ja Brontoa leikitettiin vieressä, mutta siinä vaiheessa syötin likkaa jatkuvasti, sillä Cecilille on aina ollu vaikeeta hyväksyä muiden hauskanpitoa.

Harjoiteltiin jääviä, liikkeestä maahan on vähän hidas, eli siihen pitää saada paljon enemmän nopeutta. Liikkeestä seisominen on yleensä onnistunut, mutta nyt tuli jotain ihan ihme hiipimistä >:--( Palautin sitten sen muutaman kerran ja pysyhän se vihdoin paikoillaan.



Seuraamispätkät oli ok, mutta juoksukohdissa kontakti tuntuu tippuvan melkein joka kerta. Tuli kuitenkin hyvä mieli treeneistä! Ei olla pitkään aikaan otettu tokoa kunnolla eikä kai koskaan käyty treenaamassa tolla kentällä.


Bronto. On se kyllä niin järjettömän paljon Sagurin näköinen sivusta, edestä ei niinkään. Perinyt myös Sagurin korvat, samallalailla yhtä raskaat.


Astra.

Otettiin loppuun vielä agia. Me otettiin likkasen kanssa lähinnä lähetyksiä putkelle erilaisista kulmista, harjoiteltiin tota irtoamista ja kyllä se tuntuu nyt toimivan. Mä oon ihan turhaa saatellu sitä koiraa pitkälle, kun kyllä se irrota osaa. Otettiin myös takaakiertoja ja jotain pieniä pätkiä. Avainsanoina oli ajoitus ja ohjaus. Harjoiteltiin myös ihan "aikuisten" keinua eikä siinä ollut mitään ongelmia. Yhtä suoraa, mihin kuului, A, pituus, putki/aita riippuen kulmasta. Ihan hirveästi ei mitään kummempaa otettu, kun tokoa tuli varmaan reilu tunti treenattua.

Koirat on nyt sit kans ilmoitettu jalostustarkastukseen. Nuoriso pääsee elokuussa Helsingin jalosustarkastukseen Mari Palgille ja Sagur sitten Jaana Hartukselle syyskuussa Lappeenrantaan.

Tänään oli pitkästä aikaa ohjatut. Tehtiin radanpätkiä. Toinen oli suora, missä oli rengas, aita ja suora putki. Viimeksi kun rengasta otettiin niin hienosti meni, mutta nyt se taas keksi siitä renkaasta jonkun ongelman. Ei mennä läpi vaan mennään väleistä. No sit laitettiin siivekkeet eteen. Yritti läpi ei päässyt niin yritti mennä ali mutta oho ei tyttö päässytkään ali kömpimään. Noh hän sitten kiertää pirteästi koko helahoidon. Joo-o se rengas oli erilainen, mutten mä tajunnut että siitä renkaan erilaisuudesta tulee noin iso ongelma, että pitää yrittää ali. Muutamien toistojen jälkeen se sitten alkoi menemään, mutta siivekkeitä ei uskallettu ottaa pois.

Toinen rata koostui parista aidasta ja suorasta putkesta. Aidoilla tehtiin valssit.

Eli valssit molemmissa päissä. Välillä tota jatkettiin tonne loppuun asti tai jätettiin aidan 5 jälkeen. Tarkoituksena oli saada mahdollisimman tiukalla käännöksellä koira aidalta putkeen. Oikean puoleiseen meni hyvin, Cecil kääntyi tiukasti joka kerta. Mutta vasen puoli tuotti ongelmia kun valssi tuli liian myöhässä niin koira ehti tekemään pidemmän kaarroksen. Tunnuin olevan aina niin pirun myöhässä vaikka mä miten yritin juosta :D. Lopulta lähetin Cecilin putken puolesta välistä, niin sain tuntuvan etumatkan toiseenkin suuntaan.

Loppuun otettiin vielä keinua ja puomia. Näähän jo hanskataan, niin vahvisteltiin vaan alastuloja.

Riitan ottamat ratajuoksukuvat tuli tänään nettiin eli tässä nyt niitä taas sitten olis!

Käytiin Terhin voimin Tuusulassa Katjalla isossa colliemiitissä! Mukaan tuli multa Wiltsu ja Cecil, sillä Sagur olisi vihannut tuolla olemista. Herkkuja oli jälleen tarjolla lenkin jälkeen (nomnom mansikkakakkua). Paikalla oli niin tuttuja kuin tuntemattomiakin, enimmäkseen kuitenkin tuttuja. Koira taisi yhteensä olla 20 tai vähän yli. Nata-sheltti oli taas messissä muunrotuisena, muita ei tällä kertaa oikeastaan ollutkaan.

Paikalla oli myös Williamin siskon lisäki veli Elmo, jonka olen viimeksi nähnyt luovutusikäisenä. Wiltsulla oli pieniä ongelmia rauhoittumisessa, jälleen kerran. Aikaisemmin se ei ole haastanut ketään, mutta nyt se pärisi siellä aina vähän väliä ja rähähti kerran veljelleen ilman minkäänlaista järkevää syytä. Se on kyllä onneksi niin epävarma koira, ettei se uskalla sen uhkailuja viedä loppuun asti ja kun Wipelle välillä päristiin niin se poistui paikalta, hyvin myös tuli luokse kun sitä käskettiin kun ei sillä riitä pokka loppupeleissä oikein mihinkään. Kyllä se ajan kanssa hieman rauhoittui, mutta aika eksyksissä se tuntui olevan. Rauhoittelin sitä ja muuta, ettei siinä sen kummempaa! Parempaan päin menossa vaikka uusia piirteitä tänään siitä nousikin esille! Cecil oli onneksi oma itsensä, mikä ei nyt tullut tietenkään yllätyksenä. Se heti löysi tiensä Armin ja Natan luokse, joiden kanssa Cessu pääasiassa leikkikin Wiltsun lisäksi. Cecilhän on kaksikon kanssa leikkinyt ihan pikkupennusta asti, kun oli Tuusulassa viettänyt paljon aikaa ennen meille tuloa. Välillä Cecilillä ja Williamilla oli jotain insideläppää selvästikin kun ne välillä leikki kaksisteen niin ettei huolinut muita mukaan, muiden kanssa Wiltsu ei oikein paininutkaan, mutta kyllä se perässä juoksi ja näytti kuitenkin nauttivan vaikka pysyikin vähän etäämmällä!

Cecil ja Nata


Omat leikkii


Cecil ja Tata-sisko. Livenä ei oikein muistuta toisiaan, etenkin kun Tatalla on vielä enemmän turkkia ja eri tuntuista, mutta tässä kuvassa siskokset muistuttavat toisiaan paljon.


Jedi-veli, Cecil ja Armi


Sama kolmikko kuin ylempänä + joku jota en muista




Bernard, Bella ja Bumba

Supervauva TimTamkin oli messissä mukana tavallaan myös muunrotuisena, sillä neitonen on sileäkarvainen collie vaikkei siltä näytäkään

Williamin sisko (Sagurin tytär ensimmäisestä pentueesta) Heidi.

Loput löytynevät täältä.

Aamulla lähdettiin Wiltsun voimin lenkille Katin yhdeksän viikkoisen saksanpaimenkoirapentunsa kanssa. Cyttää aluksi hieman jänskätti, mutta oli sitten ihan mukana, kun huomasi, ettei tukkajumala olekaan ilkeä. Kaksikko leikki hieman kahdestaan ja sitten pallolla. Lopuksi William vielä löysi jonkun supersiistin kepukan mikä suussa se veti hullua rallia ympäriinsä.




Lenkin päätteeksi kävin hakemassa Sagurin ja Cecilin hetkeksi mukaan. Cyttä tottui trikkikaksikkoon hyvin. Kierrettiin hetki vielä metsässä, missä Cyttä innostui leikkimään Cecilinkin kanssa.


Myöhemmin suunnattiin Cecilin kanssa Ojankoon Maijan ja Oonan kanssa.

Rakenneltiin Maijan kehittelemää rataa, josta me Cecilin kanssa tehtiin pieniä pätkiä. Tää ratapiirros on täysin hävyttömästi pöllitty luvatta Maijan blogista. Tässä vaan on kätevästi rata kokonaisuudessaan.

Cecil teki muutaman kerran puomia. Mä olin ihan varma että oltiin treenattu normipuomia, muttei me oltukaan. Otettiin sitä muutaman kerran edestakaisin ja se menee ihan ok alkuvaikeuksien jälkeen. Sitten otettiinkin tuota ihanaa hyppyneliötä mikä oli kyllä ehkä siistimmistä pyörittelyistä mitä olen toistaiseksi päässyt tekemään. En hirveästi osaa liikkeitä saatika ohjata koiraa järkevästi, mutta kova oli yritys ja jankkaamisen jälkeen päästiin etenemään! Otettiin tota kyllä pätkissä, eikä käyty sitä neliötä yhtenäisenä kun tuli niin monta mokaa että Ceciliä alkoi jo masentamaan. Helpotettiin pyörittelyä ja onnistumisista sitten iso palkka, kivastihan se lopulta meni.






Seuraava opeteltava asia oli persjättö, mitä ei olla kyllä koskaan harrastettu. Otettiin esteeltä numero 8 esteelle numero 9 ja sieltä vielä kerran superonnistuneen yrityksen kunniaksi esteeseen numero 10. Cecilin kyllä pitäisi irrota ihan menettelevästi jotenkin, mutta saattelen sitä aivan tarpeettoman pitkälle kun en vaan osaa jotenkaan luottaa että se oikeasti menee sinne. Niinpä Maija piirteli mulle viivoja minkä yli en saanut ylittää, eli oli pakko sitten huitoa aidalta paniikissa putken suuntaan, jotta voittaisin pikkupaimenen juoksukisassa. Pari kertaa meinasin juosta tosissani yli, muttei se näyttänyt Ceciliä haittaavan.

Lopulta mä voitin tytön juoksukisassa ja pääsin juoksemaan putken ohi ja vaihtamaan kättä ennen kuin likka ehtii putkesta ulos. Sit lens pallo palkaksi. Tätä taidettiin kai kahdesti tai kerran tehdä, kunnes taas meinasin juosta koiran yli. Kyllä oli niin god of hellfire olo kun persjättö onnistui ja sain siitä vielä ohjattua toiselle esteelle. Pieni askel yhteiskunnalle, pirun iso askel meille!

Ihan loppuun harjoittelimme estettä 14, eli putkea. Tarkoituksena oli lähettää aina enemmän ja enemmän putken takaa ja koiran olisi tarkoituksena irrota onnistuneesti putkelle. Maija auttoi koiran palkkaamisessa heittämällä Cecilille palloa kun se tuli ulos. Ollaan me aikaisemminkin harjoiteltu putkea eri kulmista, mutta nyt se putki ei ollut suora. Aluksi se haki sinne hyvin, mutta sitten mun liike jotenkin aina töksähteli mitä kauemmaksi mä siirryin. Cecil oli jo myös todella väsynyt, että se oli vähän sellaista lönköttelyä. Helpotettiin sitten reilusti ja jätettiin siihen.

Hyvän loppulämpän sai kun nuoriso pääsi leikkimään jonnekin päin Hakunilan heinikkoja. Cecilin kuvista mielettömän paljon kiitoksia Oona Mäki! Muut kuvat löytyvät täältä.