Huonoja ideoita on monenlaisia. Tää aluks tuntu hyvin huonolta idealta, mutta päätinpä silti lähteä ja hyvä niin!

Rata oli täytetty aidoilla ja esteitä oli 23. Toki seassa oli kontakteista puomi ja A, kepit, sekä muutamia putkia, mutta siihen ne jäivätkin. Me tehtiin Cecilin kanssa ensimmäistä kymmentä estettä, siksi kuvassa näkyy vain ne. Orenius tarjosi kaksi vaihtoehtoa: joko voidaan hinkata puhtaammaksi ekaa kymmentä tai jatkaa eteenpäin.
Totesimme molemmat, että jo tossa ekan kymmenen esteen kohdalla tulee paljon erilaisia ohjauksia, mitä olis järkevintä hioa kivemmaksi. Että vaikka saatiinkin se puhtaana pariin otteeseen, niin olisi hyvä saada sitä rytmikkäämmäksi ja sujuvammaksi

Hyvinhän se lopulta meni alkuvaikeuksien jälkeen. Lähetin takaakiertoon liian aikaisin, jolloin koira kielsi (en osaa piirtää - kolmonen oli kauempana niin putkesta kuin kakkosestakin). Sitten tulikin ongelmia ehtimisessä tohon persjättöön. Oltais päästy paljon helpommalla, jos olisin osannut ajatella sitä mun omaa juoksulinjaani paremmin. Yritin liikaa leikata tai juoksin liian suoraan, koira oli tällöin vaikea ohjata siististi vitoselle.
Kasissa jarrutuksen ajoitus oli tärkeää. Mulle kävi yhdessä välissä niin, etten sanonu mitään. Koira luonnollisesti päätyi hyppäämään kauas :D

Nää treenit oli kyllä todella kivat ja myös todella antoisat! Ainahan noista treeneistä mä olen saanut jotain irti, mutta nyt keskityttiin todella yksityiskohtaisesti jokaiseen liikkeeseen. Usein on niin kova kiire eteenpäin, ettei keskity katsomaan onnistuneiden pätkien ohjausvirheitä. Agility on siitä hieno laji, että aina voi parantaa.

Mun piti olla penkkareissa merirosvo, mutta eBay oli trolli ja hattu olikin superpieni. Onneksi sain toisen puvun tilattua, joten ollaankin kissamakeja merirosvon sijasta.

Onneksi on Cecil ja Cecilin epätoivo tehdä mitä tahansa ruoan eteen. Lätsä päähän ja ei kuin räpsimään.

En edes tiedä mitä treeneissä tapahtui.

Olin opetellut radan hyvin ennen treeneihin menoa ja tietenkin tutustuin hyvin myös rataan paikan päällä. Olin ekana vuorossa ja hain koiran. Oli tosi hyvät fiilingit, et nyt tehdään tosi nätisti tätä rataa.

Epävarmuus. Se on se mikä koituu kaiken kohtaloksi. Tajusin aika nopeasti, että mun suunnitelmat jo 2 ei toimi tai se on aivan liian monimutkainen ja tarpeeton. Sekoilin aivan jatkuvasti putkien ja hyppyjen kanssa. 3-6 kohdassa olin rynnimässä tyylillä jo 21/9 esteelle ja sama toisinpäin. Kun piti 20-21 niin meinasin lähteä juoksemaan vitosen suuntaan.

Muuri tuotti myös ikäviä ongelmia. Mähän päätin valssata siinä, mutta se oli käsittämättömän hidasta ja epävarmaa - jouduin käskemään koiraa käteen aivan mielettömästi. Mulle tosin todettiin myöhemmin, että kisatilanteessa tommonen ratkasu olis aivan järjetön, koska *insert-litania-parempia-vaihtoehtoja-tähän* olisi ollut paljon fiksumpi ja varmempi. Tottahan se oli :D en tajua miksi mun aivot on nyt kietoutuneet typeriin ratkaisuihin kiinni.       c. Juha Orenius

Suurinta hämmennystä tuotti 12-13. Aluks koitin ihan normaalilla välistävedolla, mutta koiraa oli aivan mielettömän vaikea kääntää, sillä väli oli todella pieni. Jarru oli sitten avainsana tässä! Jarrutin aluksi kerran ja kolhasin itse estettä (törkee räminä ja rima alas). Seuraavalla yrittämällä mä jarrutin aivan törkeän voimakkaasti. Koira oli juuri ponnistamassa, mutta pysähtyi kuin seinään. Multa, kuten koutsiltakin, tuli vähän semmonen "oho", kun Sössö reagoi yllättävän voimakkaasti jarrutukseen. No lopulta Cecil oli tekemisestään yhtä epävarma kuin minä ja siitä nyt ei mitään hyvää seurannut :D Kyllä me jotenkin saatiin se puskettua läpi, muttei kehuttavasti.

Suurin ongelma oli kuitenkin radan unohtaminen. Sen sijaan, että missään vaiheesa kunnolla keskityin koiraan tai ohjaamiseen, mä keskityin seuraavaan esteeseen. Moneen otteeseen mä lopulta vaan pysähdyin, tuli totaalinen black out, vaikka olin jopa paremmin kuin yleensä tutustunut rataan.

Hirveästi videomatskua ei ole, kun vakkarikuvaaja oli itsekin treenaamassa!

Temppuilua

Ihme on tapahtunut! Mä lueskelin mun "blogiurani" ihan ensimmäisiä postauksia ekoilta vuosilta ja huomasin, että mulla oli Sagurin kanssa aina hirveitä temppuprojekteja :D Että opetin häpeämistä ja kumartamista, valojen sammuttamista, laskemista ja ties mitä!

Cecilin kanssa olin ottanut sellaisen linjan, etten opeta mitään turhaa. Ikävä kyllä kaikki "turhan" opettaminen on yllättävän hyödyllistä, sillä se opettaa koiralle koordinaatiota+oman kroppansa hallintaa ja ne ovat koirastakin aika hauskoja. Olen myös tajunnut, että Cecil ei käytä kekseliäisyyttään, vaan tukeutuu tuttuihin ja turvallisiin asioihin.
Temput aktivoivat koiraa ja tämän olin ikävä kyllä unohtanut. Se on nyt "kostautunut" kun yksinkertaistenkin aivotyöskentelyä vaativien juttujen oppiminen vie C:ltä yllättävän kauan. Tietynlaiset asiathan se oppii todella nopeasti, mutta toisenlaiset vievät pidemmän ajan. Oppiminen kuitenkin yleensä nopeutuu, kunhan koira tajuaa käyttää aivojaan ja sitä nyt tässä treenataan!

Jos se joskus kurreilun ja kuolemisen keksii, niin videotakin voisi heitellä :D

Ensinäkin että jeejee William on käymässä meillä :) Mulla on ollut kauhean vaikeaa aina välillä, kun ikäväpuuska iskee. Vaikka näenkin Williamia viikoittain (yleensä useamman kerran viikossa) niin iltaisin alkaa melkein itkettämään kun kaipaan tota hömelöä tukkajumalaa mun syliin.

Tulokset

Nonniin! Kommentteja tuli jotain 50 joten kiitoksia kaikille! Kaikkien kommentteja en julkaissut, sillä jos oli pelkkä lifestyleblogi (kuten varmaan 6 niitä linkitti) niin menivät välittömästi poistoon.

Lukulistalle pääsi kaikki mielenkiintoiset ja top-blogit olivatkin äärimmäisen hankala heittää tähän. Heittelenkin tähän kolme. Kuvia klikkaamalla pääsette kyseisiin blogeihin!


Ihan Suppilona -blogissa on paljon sitä mitä mä etsin blogilta. Löytyy kivasti videoita kokeista ja treeneistä, löytyy aivan käsittämättömän makeita kuvia makeista koirista ja kirjoitustyyli on tylsästä kaukana!


Ihmekoirat on lukijamäärästä päätellen monelle aika nevöhöörd blogi mikä on musta aivan käsittämätöntä, sillä toi on yks parhaimmista mitä varmaan löytyy. Blogi on ehdottomasti yksi persoonallisimmista blogeista koskaan. Iskevän kirjoitustyylin lisäksi sieltä löytyy mun makuun todella kivasti kuvia, makeita giffejä ja treenivideoita!


Vipperä Hyena eli "Viphy" on todella kivan pirteä blogi! Treenijuttuja niin tokosta kuin agistakin ja sen lisäksi semmoisista lajeista mistä en ymmärrä mitään kuten KAER:ista! Treenivideoita löytyy ja sen lisäksi tajuttoman kivoja kuvia!

Suosittelen -välilehden takaa löytyy loput lempparit!

Ohjatut jälleen kerran. Edelleen oon vähän puolikuntoinen monestakin eri syystä. Ensimmäistä kertaa moneen moneen moooneen viikkoon mulla oli sellainen olo, että haluan vaan jäädä nukkumaan. Pakottauduin kuitenkin nousemaan ja hyvä että sen tein!

Kolmosella mä jotenkin lagasin. Olin nimittäin suunnitellut tuon eri tavalla, mutta päätin kokeilla tota tapaa, kun näytti niin tyylikkäältä! Ikävä kyllä mun versio tosta ei näytä tyylikkäältä, kun teen jonkun aivan käsittämättömän kaarroksen ennen nelosta.

Isoja ongelmia tuotti rengas. Ollaan treenattu sitä aivan mielettömästi ja mä kyllä hieman turhauduin siitä ettei se vieläkään toimi. Sössö ottaa sen hyvin suht läheltä, mutta jos tullaan kauempaa, niin se ei vaan lukitse sitä. Joten mun pitää tehdä pieni haltuunotto pituuden jälkeen, jotta saan sen koiran paremmin käteen ja "vietyä" renkaalle.
0:41 oli eka kokeilu. Himpun verran liikaa sihinää :D Koiran vauhti tyssäs ja meni välistä. Kympin jälkeen olis ollut kepit, mut jätettiin ne suosiolla pois.

15 oli vähän semmonen, mitä en oo aikaisemmin koskaan kokeillut. Se kuitenkin onnistui loppupeleissä yllättävän hyvin! Ainakin ekalla kerralla (...). Tokalla yrityksellä mä itse liikehdin typerästi ja koira yritti mennä putken sivusta sisään (törmäsi putken sivuun) ja kolmannella se ei mennyt      c. Juha Orenius
sinne suoraan vaan oli aika epäsiistin näköistä.


Putken jälkeinen on se meidän tyyppivika. Cecil ei tule kauhean hyvin vasempaan käteen. Olin kyllä kuulemma hölmösti tuossa, mutta jopa onnistuessaan A:lle karkaaminen ei ollut mitenkään kaukana. Sama juttu toistuu todella monessa videossa. Sit kun pääsis treenaamaan useammin niin tota täytyy ehdottomasti pitää silmällä. Tosin onneksi tommosta pytsyy harjoittelemaan ihan himassakin, ettei tarvi odotella kentillepääsyä.

20-27 oli vähän rytmitöntä puskemista. Meinasin törmätä putkeen ja sitten tuli joku kauhea lagitus enkä muistanut minne sitä pitäisi painua. Olin myös täysin varma että tein jotain väärin 24:lla. Onneksi mulle vaan huudettiin että mene mene juokse :D Oli nimittäin todella lähellä että olisin pysähtynyt miettimään. Ehkä mun pitäisi miettiä vähemmän ja tehdä enemmän.

Kun vuoromme loppui siirryimme sivuun treenaamaan keppejä ja keinua. Keinulle opetin ihan uuden käskyn tossa jonkin aika sitten, sillä Cecil ei hahmota selkeästi puomin ja keinun eroa. Keinu nyt on ehkä ainoa mikä näyttää jollain tasolla järkevältä. Kokeiltiin keinua vielä eri puolilta ja kulmista ja yhden hypyn kera. Kepit nyt menee heikommin. Sössölle pitäisi varmaan laittaa uudelleen niitä verkkoja että saa taas kunnolla varmuutta ja ottaa sitten uudelleen hieman pois.

Kyllä! Minäkin tunnen lusikkani soppaan. Mun puolelta koiraihmisen propagandaa aiheeseen!

Kaikki jotka vähääkään käyttävät internettiä, ovat varmasti huomanneet Ylen mahtavan propagandaohjelman MOT: Ihmisen vaarallisin ystävä.

Tämä on sosiaalisessa mediassa räjähtänyt käsiin siitä asti, kun Yle julkaisi ensimmäisen aiheeseen liittyvän artikkelin. Enkä voisi olla yhtään tyytyväisempi! Kasvattajat ja harrastajat ovat ottaneet Yleen yhteyttä ja aihe on todella kuuma aihe tällä hetkellä. Toivon niin syvästi, että väärät kuvat ehditään oikaisemaan, ennen kuin typeriä säädöksiä keksitään tehdä.

Koirista tietämättömät ahdistuvat tuollaisesta lietsomisesta nyt luonnollisestikin ja tunnetut kukkahattutädit, joihin kaikki olemme törmänneet, menettävät varmaan viimeisimmätkin järjen rippeet isojen koirien pelosta. Mm. lehdissä juuri oli maininta siitä, että weimarinseisoja on lopetettu, sillä puraisi pienempää koiraa, joka yritti viedä weimarilta keppiä suusta. Mitä ihmettä ja miljoona kirosanaa? Pikkukoirien varjeleminen keinolla millä hyvänsä ja toisten syyttely on niin arkipäiväistä, että mua ottaa päähän. Mä nykyisin pelkään kuollakseni pienempien koirien kohtaamista, sillä niillä on usein suuri ego tai muuten vain heiveröisiä ja kun lopulta niitä joku näpäyttää tai vahingossa tönäisee niin että pienempi säikähtää, niin johan ovat omistajat huutamassa korvauksia ja vaatimassa koiran lopetusta. Tuokin tapaus oli aivan selvä: toinen koira yritti ottaa toiselta keppiä suusta. En aivan törkeän montaa koiraa tiedä, jotka eivät näpäyttäisi tuttua, saatika ihan oikeasti tuntematonta koiraa siitä, että lelua yritetään kaivaa suusta. Jos kyseessä olisi ollut kaksi isoa koiraa, tapaus olisi varmaan kädenpuristuksella hoidettu. Tosin pienelle koiralle tuli joku haaveri mikä piti tikata, niin tietenkin purijan omistaja on velvollinen korvaamaan siitä aiheutuvat kulut. Sen sijaan lopettaminen on aika xtremeä.

Alussa nainen kertoo nyyhkytarinan siitä, miten koira oli käynyt kimppuun ja koiralla oli painoa 60kg. Kyllä joo, jos ton kokoinen koira kävisi kimppuun niin hirveästi kenelläkään olisi mitään saumaa semmoisen kanssa. Tapaus on surullinen, kyllä. Mutta yhden yksilön huonosta käytöksestä on täysin turha syyttää koko rotua tai kokonaista tyyppiä, että nyt kaikki dogot ja bullit ja mastiffit on karmeita tappahirviöitä, koska yks samantapaisesta rodusta on tehnyt jotain hörhöä. Sormen kuuluisi aina osoittaa ihmistä. Koira ei valitse ihmistään. Koira on sellainen millaiseksi ihminen sen tekee. Toki luonnehäiriöisiä syntyy ja niille nyt ei vaan voi mitään, mutta jos ääritapaukset poistetaan, niin ihminen on se tässä vastuussa, ei todellakaan koira.
Koko "dokumentissa" ei mainita kertaakaan kaikkia niitä hyviä puolia, mitä koirat ovat tuoneet Suomelle. Mm. etsijäkoirat ovat löytäneet eksyneitä tavattoman monia. Muistan ainakin jonkun metsään eksyneen ja jonkun pienen lapsen etsintäoperaation, tullissa koirat ovat tehokkaampia kuin yksikään ihminen, puhumattakaan poliisikoirista.
Ei keskitytä ollenkaan siihen, että yleisen hyödyn lisäksi koira tuo paljon iloa ihmisille iästä riippumatta. Etenkin nuorille lapsille ja vanhuksille. Tai mun mielestä ei ole mitään yhtä liikuttavaa, kuin iloinen lapsi, jonka kainalossa on yhtä iloinen koira.

Mä määräisin MOT:in tekijöille aimo annoksen elokuvaa Hachico ja Marley and Me. Johan niiltäkin tulisi varmaan jonkinlainen myötätunto sieltä kylmästä koiria vihaavasta ja pelkäävästä sydämestä.

Suhteellisen alussa todetaan sentään jotain fiksua. Todetaan, että kaikki eivät ole soveliaita koiran omistamiseen, etenkään jos koira on haastava. Olen siitä samaa mieltä, ettei kellä tahansa pitäisi olla oikeutta hankkia "munan jatkeeksi" koiraa. Mutta olen sitä mieltä, ettei tolla perusteella pidä hankkia yhtään mitään koiraa. Olen myös sitä mieltä, että kaikille ei pitäisi luovuttaa minkäänlaista koiraa, oli rotuna sitten mikä tahansa.

MOT:in ainoa tarkoitus oli saada tietämätön kansa kannattamaan tiettyjen rotujen kieltämistä, sillä mm. Tanskassa ja Saksassa on monet molossirodut kielletty. En tiedä hiertääkö näitä Ylen MOT:in ihmisiä se, ettei Suomessa ole kieltoja tietyille roduilla ja tällä tavalla toivotaan ihmisten tulevan tähän "sano ei kaikille" -projektiin.
Ensimmäisenä sätitään kanariandoggi maankoloon. Näytetään suojeluvideota siitä, mikä varmaan näyttää tietämättömän silmiin joltain tahalliselta taisteluun yllyttävältä provokaatiolta. "--Esitetään väkivaltaisia tilanteita" oli juontajan toteaminen siihen, kun koira puri juuttihihaa. Ihan oikeasti koko toi juttu on koiralle leikkiä.
Ei hohhoijaa.

Surullisinta ja suorastaan oksettavinta on se, että suurin osa Ylen sivuilla käytetyistä materiaaleista on jostain Messaritapahtumasta. Kuka ihan oikeasti tuntee olonsa mukavaksi sillä, että ottaa kuvia mukavista ja ystävällisistä koirista, jotta niiden naama pääsee komeilemaan jonkun "TAPPAJAKOIRA HYI KAUHIA VAROKAA!!" tekstin viereen.
Mot ei edes tajua sitä ironiaa minkä ne luo noissa videopätkissään! Myötähäpeä ihan tosissaan vallitsee mut. Ihan tosissaan näyttää videota siitä, kun "vaarallinen" dogo argentino vetelee jossain Koira 2013 tapahtumassa aivan kuten mikä tahansa muukin koira. Jos koira olisi kamala vaarallinen luonnevikainen ihmissurmaaja, niin tuskimpa se rennosti liitelisi tuolla monen kymmenen tuhannen ihmisen ja koiran tapahtumassa.

Mua kieltämättä jopa ahdistaa SKL:n puheenjohtajan asenne tohon. Ensinäkin hän aloittaa toteamalla, ettei tiedä aiheesta oikein mitään, eikä ole perehtynyt siihen. No miksi hitossa sinne ei hankittu jotain joka tietäisi? Ihan oikeasti tonne olis voinut yhtä hyvin hankkia lähi-Siwan Eskon puhumaan tuntemuksistaan kanariandoggeista.
Kaipa sillä on katsojille jotain arvoa, että ihan SKL:n pj on telkkarissa puhumassa jonkun ällösöpön kultsupennun kanssa. Mua lähinnä vaan hävetti ja suoraan sanottuna propsit tippu ku lehmän häntä pj:tä kohtaan.

Kysymykset "tarvitaaks niitä todella?" ja "miks niit pitää tuoda tänne?" on musta aivan naurettavia! Etenkin, kun lausahdukset tulevat SKL:n puheenjohtajan suusta. Murto-osa Suomen huimasta koiraluvusta on ns. mitään varten. Murto-osa on virkakoirina tai työkoirina, suurin osa on vain seuraksi. Mun mielestä on typerää kyseenalaistaa sitä, että miksi joku haluaa dogo argentinon. No miksi joku haluaa corgin? Tai villakoiran? Tai kettuterrierin? Jotkut haluavat harrastaa jotain ja jotkut eivät. Mä en ole perehtynyt molossityyppisten käyttötarkoituksiin sen enempää, kuin että vartioida varmasti osaavat ja iso osa pyörii kehissä.

Ja sitten rinnastetaan rikosrekisterin omaavat koiranomistajat jotenkin sekopäiksi. Ymmärrän kiellon silloin, jos henkilö on pidätetty jostain eläinrääkkäyksestä, tahallisesta tappeluttamisesta etc. Mutta jos on joku kännisekoilu tai rattijuopumus joskus ollut 10v sitten, niin siltä pitää evätä haastavien koirien omistaminen? Ihan tavattoman kapeakatseista.

Saksan mallin hypetystä vahvistetaan sillä, että saksalaisia haastatellaan. "Yllättävästi" asiaa käsitellään vain yhdeltä kantilta, nimenomaa siltä negatiiviselta. Kerrotaan mm. staffeista ja bulleista todella ilkeää settiä. Toki tapausesimerkki on surullinen, staffi oli tappanut lapsen. Sen sijaan ei ole mainittu sanallakaan että miksi. Ihan oikeasti yhdessäkin lehtiartikkelissa oli muutama vuosi sitten, että saksanpaimenkoira kävi lapsen kimppuun, kun se saamarin natiainen oli niitannut 15 niittiä koiran korvaan. Haloo vanhemmat, haloo vastuu!
Mutta koska en tunne staffitapausta ollenkaan, niin voihan toki olla, että staffi kävi lapsen kimppuun ilman että lapsi olisi eläintä jollain tasolla rääkännyt. En kyllä edelleenkään tajua, että miksei kukaan ollut pysäyttämässä: jos koira oli perheen, niin miksi vanhemmat jättävät pienen lapsen kahden kesken koiran kanssa, jos koira oli ulkopuolinen, niin missä omistaja?

Olen tavannut varmaankin 15 staffia ja muutaman bullin. Jos ne kaikki olisivat sekopäisiä, niin luulisi että olisin edes yhteen sekopäiseen koiraan törmännyt. Suurin osa noista on satuttanut mua vaan kovalla heiluvalla hännällä sääriin ja loput särkeneet mun sydämen söpöydellään. En kyllä kiellä sitä, etteikö noista kilipäisiä löydy. Mutta kilipäisiä löytyy oikeasti jokaisesta rodusta.

Inhottavinta on se, että luvut ovat vääristeltyjä. Se todettiin jopa jossain sellaisessa roskalehdessä kuin Iltalehti. Tilastot ja luvut on heitetty vaan ihan hatusta, täysin mututuntumalta.
En kiellä sitä, etteikö jonkinlaisia tappelutilanteita ole ollut. Joku staffin kaltainen oli mm. käynyt belgin kimppuun metrossa ja pistänyt tätä tosi roimasti pataan. Mutta samalla oon nähnyt lukuisia collietappeluita, sakemannitappeluita, russelitappeluita yms. Omieni kimppuun on eniten käyneet sakemannit, en mä silti leimaa jokaista sakemannia psykopaattitappajiksi. Vaikka useampi on käynyt antamassa mm. Sagurille turpiin 6-0 useamman kerran, niin ne nyt vaan oli mätiä omenoita isossa puutarhassa.
Mua ärsyttää eniten se, että nää taistelutilanteet on valikoitu. Muistan täysin elävästi kultaisennoutajan joka oli käynyt lapsen kimppuun. Miksi kukaan ei itke tossa "dokkarissa" että yhyy kultsut on ilkeitä ne pitäis lopettaa?

Stereotypiat heitellään faktoilla, nähdään mitä halutaan.

Ainoa fiksu ihminen tossa ohjelmassa edes jollain tasolla on Jonas Donner ja pisteet sille siitä. Puhuu käyttötarkoituksesta ja esittelee rodut sellaisena kuin ne on. Faktat pöytään: kerrotaan mitä niillä on tehty. Donner myös lisää, että koirasta voi tulla tosi kiva kumppani, mutta vaatii oikeat kädet.

MOT ottaa Kokoomuksen Hemmilän aiheeksi aluksi jonkinlaisena sankarina: Hemmilä haluaa kieltää tietyntyyliset rodut.
Tämä kääntyy nopeasti Hemmillää vastaan: Hemmilä on sen verta fiksu, että otti asioista selvää tutki mm. taustoja, kuunteli niitä jotka tietävät aiheesta jotain etc. niin perui lakialoitteensa.
MOT väittää, että Hemmilä perui lakialoitteensa painostuksen vuoksi. Painostus antaa todella todella todella ikävän mielikuvan. Hemmilän puheenvuoro myös luetaan todella sarkastiseen ja inhottavaan sävyyn. Niin käsittämättömän lapsellista.

Oma kantani on että mitään rotua ei pitäisi kieltää, mutta kasvattajilla on vastuu siitä, mihin ne koirat menevät. Toki kuka tahansa voi selittää ummet ja lammet roskaa, mutta kasvattajan pitäisi katsoa sitä, ettei vaikeaa koiraa luovuteta ensimmäiseksi koiraksi, eli tulevalla omistajalla pitäisi olla jotain näyttöä.
Tällä en viittaa edes puoliksi vitsillä molossityyppisiin, vaan ihan kaikkiin haastaviin rotuihin. Jokaisesta koirasta voi tulla ongelmakoira. Ikävä kyllä pienissä roduissa tätä harvoin huomataan ja isoihin rotuihin halutaan kiinnittää vähän turhankin paljon huomiota. Eniten huomiota tietenkin keräävät kaikki ne rodut, joita ulkopuoliset pitävät "taistelukoirina" ja pelkäävät jo valmiiksi, ilman että ovat perehtyneet rotuun, saatika yksilöön ollenkaan.

Ja vetoa jälleen! Ajelin äikän prelistä Jenin luokse, tarkoituksena oli ajella pyörillä Viikissä. Ikävä kyllä vain yksi pyörä mahtui autoon, joten vuorotellen kierreltiin sitten ympäri Viikin peltoja ja mantuja! Kuvissa näkyvä pyörä taittuu kasaan aika mukavasti, joten sen sai palasina mahdutettua vaatimattomaan Golfiin aika makeesti!


Seisinki oli Cecilistä aluks aivan megaällö, sillä siinä joutuu väkisinkin reagoimaan vierustoverin liikkeisiin. Alussa mentiinkin sitten ilman seisinkiä (kuten toissapäivänä suurimmaksi osaksi), kun molempien fokus oli jatkuvasti eteen. Sitten mentiin semmoista kivan hitaan tasaista laukkaa seisinki kiinni koirissa. Muutaman hetken kuluttua kaksikko viiletti seisinki välissään aivan huoletta, Sössöä se ei enää haitannut ollenkaan!

Canicrossia harjoiteltiin Cecilin kanssa ihan hieman, kun Jenillä oli sopivasti juoksuvyökin mukana. Cecil juoksi kyllä vetoköyden mitan edellä ja köysi oli tiukka, muttei vetänyt minua lähes ollenkaan. Välillä tuntui pari nykäsyä likan suunnalta, muttei mitään sen ihmeellisempää. En mä tiedä onko se epävarmuutta siitä, kun olen räyhännyt sille remmissä vetämisestä.
Palkkailin hyvästä yrityksestä ja päätettiin hieman hetsata, että Cecil pääsee juoneen kunnolla mukaan. Jen kutsui Ceciliä ja heilutteli lelua. En päästänyt Ceciliä välittömästi juoksemaan, vaan annoin sen huutaa ja nykiä hetken. Johan sieltä tulisielu paljastui!
Cecil veti täysillä mua mukana. Tehtiin kahdesti noin hetsaamalla ja päätettiin lopetella canicrossaaminen siihen. Pyöräiltiin sitten vielä ympäriinsä. Mä itse ajoin koirilla varmaan pisimmillään vähän yli 500m. Muuten ehkä n. 300m pätkiä: suoraa, kaarretta, pieniä käännöksiä. Mulle, kuten Cecilillekin, toi on vielä todella uutta, joten ei hirveän suuria kokonaisia lenkkejä uskalla vielä ottaa. Mutta ensi kerralla jo uskallettais varmasti pidemmälle!







Neljän ensimmäisen kuvan c. Jen vesileimasta huolimatta.


Erittäin pientä videopätkää pienestä pätkästä! Mäen päältä kameranaisen kohdalle piti päästä. Aloitin jarruttamisen liian myöhään, joten mentiin parilla metrillä ohi.


Toi panta on kyllä varsin huono tähän :D. Onneksi sen sai säädettyä niin löysälle, että kiristyessään se ei kurista ollenkaan. Hankinnassa on nyt ainakin joku peruspanta että treenaaminen helpottuu!

Hurjan kivaa kyllä oli ja likoillakin oli hauskaa! Päivän päätteeksi leikkivät vielä pelloilla keskenään. Ei kyllä Jenin kanssa yhtään tajuta että miten ne tommosen parin tunnin treenisession jälkeen jaksaa juosta vielä jotain kehää keskenään ja painia :D Tosin Cecil on ollut jossain kestokoomassa siitä asti kun päästiin kotiin. Tosin niin olen ollut minäkin.

Huomenna Cecil menee agikisoihin turistiksi ja mitattavaksi. Jalostustarkissa se mitattiin joo, mutta toi ei vaan voi pitää millään tasolla paikkansa (Cecil on varmasti korkeampi) joten ihan mielenkiinnon vuoksi käydään kattomassa että monellako sentillä heittää.