Hyvää joulua kaikille karvaisille ja vähemmän karvaisille lukijoille! En itse kerinnyt joulukuvia ottamaan, mutta Cecilin hoitopaikasta Riitalta tuli superkiva joulukuva minkä tähän törkeästi varastan. Kuvassa komeilee Cecil, Fiilis ja Nanni! Koirapojat William ja Sagur sekä kissaukko Spidi on kanssa hengessä mukana toivotuksissa!

Jos sinä et jäis
En minäkään täällä olla vois eikä ikäväni tänne jäis
Tähtenä lentäisin kauas ja hiljaa hiipuisin pois
Tyydyn vastaukseen
Joku keksi rakkauden

Ja sinä toit minulle sen

__________________________________________

ARVONTA vielä käynnissä!

Cecil on nyt pari päivää ollut Riitalla hoidossa kun sillä on juoksut ja William sekosi niistä aika pahasti. Harmittaa kyllä niin vietävästi että likka pihtas niitä noin kauan :/ Mösil ei ole nyt kotona viettämässä joulua.
Mössö oli Riitan kanssa Mustissa ja Mirrissä. Oli kuulemma hyvin väsynyt sen jälkeen!


Poikien kanssa ollaan vaan lenkkeilty paljon! Unohdin jo miten rentouttavaa on taluttaa vain kahta koiraa... :D Erinomaisena uutisena on, että voitin töissä yhden kilpailun niin tuli sitten hankittua uusi objektiivi! Saan siis piiiiiiitkästä aikaa moneen kuukauteen otettua kuvia (olin myynyt kitin jo viime vuonna pois ja 70-200mm kesällä). En ole vielä kertaakaan päässyt kokeilemaan tuota uutta putkeloa, mutta viimeistään ensi viikolla. Saa tännekin vähän muita kuin puhelinkuvia.

HUIHAI hyvät lukijat! Lupailin tuossa jokunen aika sitten että sitten kun 200 lukijaa napsahtaa niin tulis arvontaakin kehiin! Ja miettikää tätäkin blogia olen pitänyt jo viisi vuotta. Jossain vaiheessa pitää saada jotain nostalgiapostaustakin aikaiseksi sillä on sattunut aivan käsittämätön määrä kaikenlaista näiden vuosien aikana.



Näyttelyhihnan on ystävällisesti tehnyt Tmi Salmiakkitassu. Se on kauniin kuparinen hihna, missä on lämminsävyisiä helmiä taaten sen, että käy koiralle kuin koiralle!

Ohjeet

... Ovat yksinkertaiset. Ilmoita monella arvalla olet mukana ja ilmoita tietekin sähköpostiosoitteesi mistä sinut saa sitten kiinni mikäli arpaonni suosii!

1. arpaa varten
- Sinun täytyy olla blogin rekisteröitynyt lukija eli kerro millä nimellä luet blogia.

2. arpaa varten
- Sinun täytyy keksiä 2 kysymystä tulevaa kysymyspostausta varten. Se voi liittyä mihin tahansa kunhan on asiallinen eikä liity liian filosofisiin asioihin ;)

3. arpaa varten
- Sinun täytyy keksiä jokin postausehdotus. Se voi liittyä esimerkiksi johonkin asia-aiheeseen, kuvahaasteeseen, mitä ikinä!

ARVONTA PÄÄTTYY 23.12.2014 klo 23.59 JA VOITTAJA ILMOITETAAN VIIMEISTÄÄN 26.12.2014!

Startattiin tokat kakkoskisat HSKH:lla tällä kertaa! Tuomarina oli Arto Laitinen.

Jännitys taas kangisti ohjaajan. Onneksi oli Riitta mukana joka osasi kertoa että mistä onneton suoritus johtui. Olin ihan jähmeä ja otin koiraa haltuun ihan joka esteellä tarpeettomasi, mikä sai Cecilin epävarmaksi ja hidastamaan reilusti. Cecilillä mm. sekosi askeleet ja levähti päin rengasta, mikä onneksi oli helposti hajoava, eli mitään ikävämpää ei sattunut! Olin myös niin jännittynyt, että sorruin yliohjaamiseen. Pelkäsin niin paljon että Cecil vetää väärään putken päähän, joten otin sitä tavattomasti hanskaa ja lähetin niin sivusta, että Mössö heitti putken takaakiertona.... :D

Kävelin kuitenkin kentältä ulos kun puomin kontakti hypättiin törkeästi yli. Hinkattiin sitä kahdesti ja sitten ulos. HYL siis tuloksena ja äärimmäisen pettynyt olo omaan suoritukseen. Ja tarkoitan puhtaasti itseäni, en koiraa. En voi ymmärtää miksi pitää saada jostain noin pienestä asiasta kuin agilitykisoista karmea paskahalvaus ja olla jäykkänä kuin rautakanki :D Mielikuvaharjoittelut on tehty, rentoutuminen tehty, tultu tarpeeksi ajoissa, radan olisin osannut vaikka unissani, ei ollut kamalan sokkeloinen. Lähinnä vaan oli pirunmoinen kiire jokapaikkaan ja putket hollilla.

Toka startti tuntui reilusti paremmalta. Mua vaan ahdisti niin toivottomasti ohjauskuviot, mutta yritin vain pitää mielessä sen että Cecil kääntyy kyllä hyvin eikä katsastele muita esteitä, joten en edes alkuun tehnyt mitään vastakäännöstä tai valssia mikä olisi eliminoinut esteen 4. Sai myös pitää vähän tempoa yllä! Itse luulin että rata oli 0 siihen viimeiselle putkelle asti. Kerkesin paniikissa (kuvittelemani nolla niin lähellä) niin säätää jotain jolloin Mösil käännähti putken edessä ympäri. Itse olin katsonut vierestä että olisi ottanut kontaktit puomilla, mutta tuomari antoi molemmista vitoset ja alasmenokontaktin ottamattomuus näkyy myös videolla. Oon liikaa kunnostanut A:ta että puomi nyt hajoaa käsiin.
Mutta! Kepit toimivat hyvin molemmilla radoilla! Ja tajusin antaa törkeästi tilaa omatoimiseen hakemiseen!

Lapussa lukee 5 ja K eli 10, mutta videolla tuomari nostaa kätensä 3 kertaa, joten en sitten tiedä onko tulos wanha kunnon 10 vai 15.

Videota tokalta radalta. Ekan radan video alkoi keskeltä ja loppui lyhyeen joten sitä muutaman sekunnin pätkää on turha julkaista. Kyllä ainakin hyvä mieli jäi tokalta radalta.

Eipä muutaku kontaktit kuntoon, pää yhtä kylmäksi kuin sää ja sit uus yritys! Mössö oli kyllä hurjan pätevä liitoeläin!

Kipastiin starttaamassa MAXI II luokka ensimmäistä kertaa Ojangossa BAT:in kisoissa viime sunnuntaina. Jännitys oli aivan hirveä! Katsoi täristen ratoja mitkä tuomari Vesa Sivonen oli kehitellyt. Ei sinällään ohjauksellisesti haastavia, mutta kovia ansoja!

A agilityrata.

Näytti melkein tuolta. Putkien väärät päät olivat kovasti tyrkyllä eikä radalta tullut yhtään puhdasta suoritusta.

En oikein tiedä mikä niihin keppeihin on yhtäkkiä tullut. Siitä asti kun opetin kepit alusta takaperinketjuttamalla niissä ei ole ongelmaa ollut. Nyt Cecil veti tokaan väliin eli siitä vitonen. Olisi pitänyt rauhoittaa hypyn jälkeen (ottaa kunnoll haltuun) kun nyt se hyppäs pitkälle ja se olikin melkein sitten siinä. Cecilillä oli iiihan liikaa virtaa, joten mun piti ihan kunnolla saada koira rauhoittumaan ennen kuin pystyin lähettämään uudelleen kepeille. Ja yksi rimakin putosi eli siitä toinen vitonen. Koiralla oli hyvä draivi ja Cecil oli hyvin kuulolla, mutta itse olin aivan jähmeänä.
Tolkuttomasti hävittiin aikaa kun koira pyöri edessäni vähän väliä ympäri kun ohjaukseni olivat mitä sattuu. Tuloksena 10 ja aika -3,41m/s. Aika paljon siinä kerkes aikaa menemään kun pyöriskeltiin ympyrää :---D

B agilityrata olikin teknisesti paljon vaikeampi. Neljännen esteen jälkeen poistuin radalta. Tilanteena oli taas siis kepit ja niiden toimimattomuus. Kepit olivaat 90 asteen kulmassa 3. estettä eli putkea nähden. Jouduin siis tasapainoilemaan kahden asian kanssa

... Menenkö näyttämmään kädellä oikeaa väliä eli vedänkö koiran läpi

... Vai annanko koiralle reilusti tilaa ja annan sen itse hakea

Olen aikaisemmin puuttunut keppeihin ja siitä on sanottu että se häiritsee ja sotkee koiraa. Eli pitäisi antaa tilaa jotta koira saa sen oman rytmin siihen. Mutta toisaalta jos en näytä sitä sille väliä niin hakeeko se sitten väärään väliin? Jälkimmäinen oli se mitä sitten tapahtui. Koitin itsepintaisesti muutamaan otteeseen lähettää koiraa kepeille, joka kerta sisään tokasta välistä. Olin jo niin hämmentyneen ahdistuneen sekaisin. Että kun kepit saatiin vihdoin suoritettua niin sipsutin pois. Tuloksena siis hyl.

Hyvä maku jäi kuitenkin ekalta radalta vaikka sähläsinkin ihan kunnolla! Eihän tää jännitys mene ohi kuin kisaamalla :D pakko päästä sellaiseen zen-mielentilaan. Nyt on katottu kisa tän kuun loppuun!

Jenna Caloanderin koulutus 17.11

Käytiin Cecilin kanssa Nauravan koiran hallilla Riihimäellä aivan supermahtavan Caloanderin opeissa! Cecil sai lempinimen hullu-collie ja likan kääntymiskykyä kehuttiin hurjasti! Samaten draivia ja halua tehdä. Treeniaikaa oli n. 20min ja siinä kerittiin tutustua mm. japanilaiseen, kokeilemaan piiiiiitkästä aikaa twistiä, ja treenaamaan kunnolla sylkkäriä.

4 ja 5 väliin mun aluksi piti vaan tehdä puolivalssi tai vastaavaa, mutta Jennakin totesi että etenkin isolla koiralla hankalampi toteuttaa. Treenattiinkin sitten minulle täysin vierasta liikettä eli japanilaista. Japanilaisessa koiran linjaa huijataan. Kuten videoltakin näkyy että mulla oli aika pahoja ajoitus- ja juoksulinjaongelmia :D Hyvähän siitä tosin lopulta tuli!

Kympin jälkeen ajateltiin aluksi persjättöä, mutta sitä kokeiltuamme Caloander totesi että menee niin tiukille ja koira hyppää jaloille että keksitään ehdottomasti jotain muuta.

11 taas kokeiltiin hyyvin monia asioita joiden termeistä en kyllä ole kovin selvillä. Monet eivät niistä toimineet kun jään liian eteen jolloin pusken koiraa väkisinkin seuraavan hypyn väärälle puolelle.

Välistävetoja vähän muistuteltiin kun ei meinannut millään luonnistua. Kun saan rytmitettyä ne askeleet oikein niin sitten ei ole ongelmaa :D

Loppuaika treenailtiin sylkkäriä. Cecil on kuitenkin hyvin kääntyvä joten sitä kannattaa ehdottomasti hyödyntää. Likka oli muutenkin jo aika väsynyt, joten oli oikein mahtavaa että päästiin treenaamaan lyhyttä pätkää missä lähinnä on pointtina käyttää kroppaa. Sen jälkeen tehtiinkin tuplasylkkäri ja lopetettiin esteelle 18!

Ohjeeksi saatiin nostaa hiljalleen rimaa sylkkäriin. Eiköhän näitä moovsseja uskalla jossain vaiheessa käyttääkin kunhan tulee vähän enemmän selkärangasta.

... Sanottiin viisaasti Chic Choixin blogissa. Osuu ja uppoaa ainakin yhteen collieen paremmin kuin hyvin.

Syy pitkään päivitystaukoon on se, että tilanne on tämä kiitoksia Williamin

Ei sillä, kyllähän tuo on vielä melkein siedettävä, mutta nyt se vuotaa pinkkiä ja violettia, eli näkyvissä on enää 1/3 näytöstä.

Sagur täytti 10v 25.10! Herra on toki aina ollut täysi kymppi, mutta nyt on sitä ikänsäkin puolesta. Eipä ikä tuossa koirassa oikein näy. Se juoksee, temmeltää ja painii samalla tavalla kuin aina ennenkin. Toki Sakke on hieman painunut kasaan ja kuono on levinnyt. Jäbä näyttää välillä vähän siltä että sitä olis pistelty ampiaiskeolla turpaan.

Hengailin koirien kanssa Riitalla vähän reilu kuukauden. William piti päänsä kasassa kaikesta huolimatta, Sagur oppi nukkumaan epämukavasti nojatuolissa ja Cecil kävi töissä Mustissa ja Mirrissä missä se sai paljon rapsutuksia ja herkkuja! Ilme kyllä kertookin, että tais olla aika mukavaa :D

"Äiti kato mää meen töihin!!!! T. Mösöl

Treenaaminen on jäänyt varsin marginaalisen vähäiseksi. On hyvä lukea tuota aikaisempaa postausta, missä on hurjasti intoa ja varmuutta. Mehut on vaan menneet aivan kokonaan asumisjärjestelyihin ja töihin, ettei edes takapihatokoa ole jaksettu ottaa. Pääasia kuitenkin on, että koirat ovat päässeet nauttimaan päivittäin lähes 10km lenkeistä.

Agilityä ollaan tehty sentään edes aavistuksen verran. Päästin hollantilaisen tuomarin Ton van der Laarin koulutukseen. Tehtiin kolmenlaisia pieniä rataharjoituksia, missä keskityttiin hyvin paljon kahdella kädellä ohjaamiseen ja käännöksiin.

Huomasin että ohjaaminen oli ehkä vähän sekavaa ja epävarmaa. Olin kyllä erittäin tyytyväinen Cecilin A:han ja käännökset olivat useassa kohdassa huimasti paremmat, kun niihin nyt on oppinut kiinnittämään hurjasti enemmän huomiota.

Ensimmäistä pätkää treenattiin iäisyys siitä syystä, että Cecil hyppäsi putken jälkeisen hypyn aina keskeltä, eikä läheltä siivekettä. Yritin kaikintavoin niin suullisesti kuin kropallisestikin saada laskeutumispaikka toiseksi, mutten hanskannut sitä. Loppuakohti kyllä parani! van der Laar kysyi yhdessä vaiheessa että lähteekö Cecil hänen mukansa :D Vastaus oli "I think she will" eli aikalailla ehdoton ehkä. Ja kyllähän se menikin!

Kisakiikarit on laitettu päähän. Mennään vähän makustelemaan 16.11. Jännitys on taas aivan huipussaan kun kakkosluokka on taas niin uusi eikä sitä ole sinänsä tullut seurattua. Suurin osa kisaduuneista olen tehnyt ratahenkilönä joko 1. ta 3. luokille. En sinänsä oikein tiedä mitä kakkosluokasta pitäisi odottaa, mikä jännittää entisestään! Jossain välissä pitäs päästä kenraalitreenit tekemään ennen h-hetkeä.

Viime päivityksestä on melkein kuukausi aikaa. Ei olla hirveästi mitään keritty tekemään. Ollaan keskitytty todella paljon vaihteeksi tokoon kun mulla oli ajatuksena saada Mössölle oikeus voittaja-luokkaan tän vuoden puolella, eli pitäs pikkasen tsempata. Koiralle on tullut reilusti enemmän varmuutta ja nopeutta kaikkiin muihin liikkeisiin paitsi siihen isoon juttuun eli paikkikseen.

Ei se ole edes malttamisesta kyse, vaan siitä että koira tuntee olonsa epämukavaksi. Sillä meni aikaa että se hyväksyi sen että niinkin tuttu koira kuin Riitan Fiilis, mikä oli yhdessä vaiheessa myös käytännössä samaa laumaa, makasi vieressä mutta auta armias kun Cecilin toiselle puolelle lisättiin Nanni. Heti alkoi vilkuilu, heti koira alkoi levottomaksi. Treenattiin niin kauan että koira lopulta pysyi vähän vähemmän aikaa ja lopulta se 2min. Ei sitä enää Nannikaan häiritse, mutta kokeessa sillä ei tule olemaan tuttuja koiria rinnalla. Eli pitäisi vaan taikoa jostain tuntemattomia tai tuttuja koiria paikkikseen. En enää mene kokeeseen edes sillä ajatuksella, että koira pysyy vaikka rinnalta nousisi toinen. Nyt treenaan sillä mentaliteetillä, että koira pysyy vaikka juna räjähtäisi vieressä.

Agilityä ollaan treenattu ehkä vähän vähemmän, mutta sitäkin laadukkaammin! Oltiin elokuun lopulla Saija Mustosen koulutuksessa. Saatiin jälleen paljon hyviä neuvoja tulevaisuuteen! Keskityttiin taas hyvin paljon linjoihin ja tietyllä tavalla niiden tiukkuuteen jos niin voi sanoa. Eli ei päästetä mitään levähtämään, koiran kääntyvyydestä tehdään mahdollisimman vaivatonta ja nopeaa, mikä edellyttää taas sitä että ohjaaja tekee just eikä melkein :D Opin myös saamaan hieman enemmän sujuvuutta yhteen liikkeeseen, minkä nimeä en kuollaksenikaan muista. Se oli jo ihan lottovoitto, sillä aikaisemmin kroppa on huutanut "ei" joka kerta kun yritin taipua siihen.

Käytiin piiiiiiitkästä aikaa Oreniuksella tossa maanantaina. Kävin tuuraamassa jatkokurssipaikkaa, missä tehtiin lyhyempää radan pätkää. Piristyksekseni Orenius muisti meidät, mikä helpottaa huomattavasti mun ohjailua ja sitä kautta koiran, kun kouluttaja jo tietää tavallaan valmiiksi ne mahdolliset ongelmat, ohjaustavan ja yleisen mentaliteetin. Toki meininki on vähän erilaista kuin 4kk sitten, mutta ihan samoista asioista sai edelleen huomauttaa :D Eli siitä juoksemisesta, ehtimisestä, kerkeämisestä.

Ongelmana oli yksinkertaisesti toinen persjättö mikä aiheutui monen ongelman summasta. 1. ongelma oli se, että mä lähdin pakkovalssista liian myöhää liikkeelle. 2. ongelma oli se, että mun linja olis alunperinkin kannattanut olla kohti niitä siivekkeitä, sen sijaan että lähden juoksemaan putken myötäisesti. 3. ongelma oli se, että vaihdoin kättä joka kerta liian myöhää, tai en ottanut koiraa toisessa persjätössä tarpeeksi haltuun.

Pätkät on kronologisesti, eli ihan vika yritys on viimesenä. On se edelleen tavattoman epäsulava, mutta huomattavasti parempi kuin se mistä lähdettiin!

Keskiviikkona oli seuran treenit. Suurimpana ongelmakohtana oli se, etten muistanut rataa. Siinä tehtiin niin monta kertaa välistävetoja molemmilta puolilta ja sitten jotain siltä väliltä, että sekosin missä vaiheessa tuli mikäkin osuus. Kokeiltiin hirveästi erilaisia vaihtoehtoja joka kohtaan, mm. alkuun muistaakseni neljää erilaista, jotta päästäis semmoseen lopputulokseen mikä olis meille sit se nopein ratkasu.

Kepeillä oli ihan ihmeellistä sählinkiä :D Cecil-ressu liukastui, menetti rytmin ja stiplasi. Melkein heti perään sillä osuu naama yhteen keppiin, mistä syystä sillä pysähtyi kepit kokonaan pieneksi hetkeksi/hidastui. Siitä tosin pystyi huoletta jatkamaan eteenpäin, kun ei koirakaan vilkaissut muualle kuin eteen.

Pitäis kattella jos pääsis Mösilön kanssa kisoihin loppukuusta tai jos sais vielä irtotunteja Oreniukselle, niin olis vähän useammin ohjattua treeniä. Mulle ei edelleenkään hahmotu omat linjat yhtään ja se kyllä kostautuu joka käänteessä :D Opettelemallahan sitä tosin oppii.

ARVONTA on luvassa heti kun 200 lukijaa täyttyy TAI viimeistään joulukuussa kun blogi täyttää 5v!