Koska oli niin kaunis ilma, niin aattelin kylmyydestä huolimatta kävästä pikkusella juoksulenkillä aamulla. Sitten aika ekstemporesti aattelin Saanan voimin lähteä päivällä lenkille lähimetsään. Käveltiin siellä jonkin aikaa ja lopulta aateltiin treenaamisen tapastakin yrittää. Oli hyvä koiran olla taas vähän vapaana, vaikka Saguria olisi ennemminkin houkutellut kodin lämpö, kuin jäätävä lumi. Tennispallo oli messissä, mutta siihen se ei syttynyt haluamallani tavalla, joten namit otettiin käyttöön. Kättä en ole vielä haihduttamassa, sillä käsiliikkeet toimii Ässällä parhaiten. Pikkuhiljalleen sitten, turha sitä on liian nopeasti edetä :).
Seuraaminen menee paremmin, mutta Sagur hiukan jättätti, oli puol askelta tai askeleen jäljessä. Sen lisäksi vedettiin pari kertaa luoksetuloa, matka oli n. 20m. Kaks kertaa lähti paikoiltaan, ehdin kääntymään, niin koira jo juoksee pää viidentenä jalkana luokse. Ilmeettömästi mitään sanomatta asetin sen uudelleen istumaan. Luoksetulo oli onnistuessaan onnistunut. Pitäisi jossain vaiheessa ottaa taas ulkonakin maassa odotusta. Sisällä ollaan vedetty kahteen minuuttiin asti ja siitä vähän ylikin, mutta myös parinkymmenen sekunnin odotuksia. Ulkona on tällä hetkellä sen verta kylmä, etten mä viitti käskeä sitä odottamaan lumessa maassa.

Sakke sai vähän hengailla ja innostui kuin innostuikin lopulta tennispallosta. Ihmettelinkin miten se voi vastustaa kanariankeltaista, kutsuvaa tennispalloa.

Lopuksi aattelin hiukan seisottaa. Karva on järkyttävässä kunnossa edelleen, mutta eiköhän se siitä kasva taas pian.

Päivän kuvasatoa. Osa kuvista ja jotain ekstraa löytyy meidän kuvat.fi:stä isompana.











Ei mitään loistokasta, mut tästä se lähtee. Oikeen odottelen kevättä ja kesää, niin pääsisi kunnolla treenaamaan, ilman että on topattu päästä varpaisiin.

No mutta ollaanhan me tänään jopa tehty jotain. Nappasin Saanan mukaan lenkille ja ajateltiin pistäytyä kentällä irrottelun ja treenaamisen merkeissä.


Eteentulo oli aluksi aika kaameen näköstä, mutta pienellä korjauksella se änki itseensä lähemmäksi. Kädet pidän toistaiseksi ulkona vielä esillä, sillä aluksi pyrin saamaan kaiken toimimaan ja sen jälkeen haihdutan käden ja oman kontaktini.
Perusasennossa pyöriminen onnas hyvinkin ja siitäkin on muuttunut paljon tiiviimpi. Seuraaminen valitettavasti vähän tökki. Aluks meni hyvin, mutta alusta oli niin luminen ja liukas, että esim mä en meinannut pysyy pystyssä.

Luoksetulo oli hyvin onnistunut. Välimatka se 20m. Jätin sen siihen odottamaan ja lähdin ensimmäisellä yrityksellä kävelemään n. kahdenkymmenen metrin päähän, mut kas ollakaan kun mä käännyn niin toinen jo hölkkää sieltä. Joo ei. Uus yritys ja sitte toimi tosi hyvi. Vauhti oli hyvä ja poitsu on oppinut jarruttamaan ajoissa. Istahti eteen ja siitä siirtyi sivulle. Oon päättänyt opettaa uudelleen sivulletulon. Eli ei niin, että koira kiertää oikealta puolelta sivulle, vaan että se tavallaan ujuttautuu(?) viereen. Rallyssaha joutuu kiertämään vähän jokasuunnasta, mutta musta tää olis nyt ideaalisin, sillä se on nopeampi, näyttää paremmalta ja kontakti pysyy paljon parempana, kun koira ei joudu kiertämään selän takaa.


Posetukset oli aika must, mutta otettiin ne kotimatkalla, jolloin oltiin aika jäässä. Nätti poikahan se on ja raajatkin ovat löytäneet melkein oikean paikkansa.
Piti ottaa tennispallo mukaan, jotta sais tota vähän sytyteltyy, mutta lapanen hoiti saman homman. Tässä vielä hiukan X -kuvia ja lapasen retkutuskuvia. Kiitoksia kovasti Saana P.lle kuvista!





Käveltiin muutama kilometri hiihtolatujen vieressä kohti pientä ja jäätynyttä vesiputousta. Viime vuonna oli sen verran lämmin talvi, ettei vesiputous ollut jäässä, mutta iloksemme se tänä vuonna oli. Hohti kirjaimellisesti turkoosina, etenkin kun aurinko paistoi siihen.

Kävästiin vähän höyryjä päästämässä. Kiitoksia Saana P. kuvien ottamisesta!

Osa kuvista löytyy kuvagalleriastamme isompana. Olen ensinäkin pahoillani kuvien pimeydestä ja ruman hihnan näkymisestä.



Iloittiin lumesta.


Syyllisen näköinen ilman syytä.

Eilen yöllä ekstemporesti sovittiin yks mätsärireissu. Eihän mun pitänyt sinne päinkään mennä, mutta mikäs siinä kun kyydinkin sain ja hyvää matkaseuraa. Sovittiin sitten niin, että olisin Lindalla siinä yhdeksältä. Puolkymmeneltä tulis sitten Lindan kaveri Noora meidät hakemaan.

No siis en ole todellakaan mikään aamuvirkku. Laitoin herätyksen jo kuudeksi, kun minun piti äkkiä ravata pankkiautomaatille nostamaan hiukan käteistä mätsäriä varten. No kuinka ollakaan, ofc siinä on just silloin joku toimintahäiriö. Onneksi saatiin sovittua maksujutut sunmuut, joten automaatin toimimattomuus ei onneks reissua kaatanut. Mutta lisää mutkia tuli matkaan.

Odoteltiin ässän kanssa pysäkillä sellaset kakskymmentä minuuttia. Mulla oli toi näyttelykoppero mukana ja sen kantaminen teki oikeasti kipeää käsille. Saavuttiinhan me lopulta jopa ajoissa Lindalle.
"Noni kaikki mukana. Onks sul rokotustodistukset?" no siis hups :D pahin asia mitä voi unohtua mätsäristä on rokotustodistus ja mulla jäi se hitto himaan. No ei siinä muuta kun että soitto Nooralle ja siltä kysyttiin, että jos voitais käydä meidän kautta, että saatais koirakin sisään mätsäriin.
Ulkona sitten odoteltiin Nooran ja hänen holskunsa Baileyn saapumista, kun yhtäkkiä lumi värjäyty verestä. Punaisia pisaroita siellä täällä. Joo okei kiva.. Nitalla oli takatassusta kaksi kynttä auki ja etutassusta yksi kynsi auki. Äkkiä ravaaminen takasin Lindalle hakemaan vessapaperia ja odotus jatkui.

Mäntsälän S-marketin parkkihalli löytyi pienen etsinnän jälkeen. Ensimmäinen shokki oli se, ettei se ollutkaan lämmin ja mukava paikka, toinen shokki oli se, että mäntsälässä oli hiukan yli -20 astetta kylmää ja kolmas shokki oli se, että koko se parkkihalli oli niin jäässä, ettei siellä pystynyt oikein olemaan pystyssä kaatumatta.

Päätimme Lindan kanssa pistäytyä autoon lämmittelemään, sillä olimme aivan varmoja, että ei meidän vuoromme kehässä vielä ala piiiiitkään aikaan.
No mutta miten kävikään, miten kävikään: tultiin ulos autosta, käveltiin takaisin parkkihallille ja siellä jo kuulutettiinkin Nitaa kehään. Äkkiä sitten nakkia taskuun ja menoksi. Muutaman sekunnin kuluttua kehäsihteeri tuli ilmoittamaan, että minä olen pariton, joten minun pitäisi mennä kehään kolmanneksi. Okei, mä meen! Tuomari katteli läpitte meitä kolmea ja kehäsihteeri juoksi kuiskaamaan jotain tuomarille, joka käveli sitten luokseni ja ilmoitti, että minulla onkin pari, joten kehävuoroni ei olekkaan vielä. Okei, odottelen.

No mutta, sitten mentiin kehään. Vastassa meillä oli belgianpaimenkoira groenendael. Mä huomasin sen, että kun olin niin kalikka ja liikuntakyvytön + välinpitämätön, niin meillä meni kehässä oikein hyvin, sillä jännitys väkisinkin unohtui. Ravattiin siinä ympyrä yhdessä ja sitten se pyysi meitä ottamaan edestakaiset liikkeet. Nopeasti ei voitu pienessä kehässä, liukkaalla lattialla ja kylmillä jaloilla mennä, mutta Sagur liikku tosi hyvin! Tuomari sanoi kehäsihteerille että collie voittoon ja meille tuli siis punainen nauha!

Punaisten kehä oli pieni ja erittäin ahdas. S rupes selkeestikin jäätymään kiinni lattiaan :D nosteli etujalkaansa pystyyn kuin joku pointteri ja oli erittäin ahdistuneen näköinen, kun yksi tanskandoggi änki kuonoaansa peräosaa kohti ajoittain. Tuomari valkkasi finaaliin muutaman koiran, mutta valitettavasti emme kuuluneet siihen ryhmään.
Ei tosin hirveästi haittaakkaan, hienosti meni kehät meillä ja nyt oon saanut hirveesti itsevarmuutta esittämiseen.

Noniin hihi ja silleen. Voittajapäivä oli kokonaisuudessaan hieno ja kiva. Aamulla herätessä hirvee paniikki ja siinä sitten raajojen ja vatsan alustan pesu, loppupakkaaminen ja muu hauska. Pääasiallisesti nahkakehällä istuskelin katsomassa hyvin tasokkaita koiria, kun pitkäkarvaisten collieiden arvostelu kävi pitkäveteiseksi :---D ystäväni Saara meni kehään Sagurin kanssa ja tuloksena oli toistamiseen H. Arvostelu oli tosin hyvä ja pari tuttua ihmetteli miksei tuomari EH:ta antanut. No mutta tämän laatumaininnan ymmärrän hyvin, sillä S oli aivan hukassa esittäjän kanssa. Tuomari oli hyvin tiukka ja jakelikin enimmäkseen H:ta ja myös muutamia T laatumaimintoja heitteli koirakoille. Selville en aivan saanut millaisista koirista sitten tuomari tykkäsi, sillä hänen sijoittamansa koirat olivat niin eri tyyppisiä, pari upeaakin koiraa saivat H-EH joka yllätti ja paljon. Oli kyllä mahtava kokemus olla koiran kanssa Voittajassa.

Ens kerralla kokeilen itse kehässä kun esittämisen jopa handlaan paremmin ja koirakin toimii nykyään yllättävästi paremmin tutun kanssa. Ennen se oli niin että tutun kanssa hirvee häslinki ja tuntemattoman kanssa hyvin. Seuraava näytelmä on Lahti huhtikuussa.

Ja se lähestyy kovaa vauhtia, mutta mepä ollaan valmiita. Turkkia on kasvanut lisää ja seisominenkin alkaa jo näyttää joltain, joten ehkä meillä saattaa olla jotain osaa 40 muuta collieurosta vastaan. Niitähän oli yllättävän vähän! Tärkeintä on itsevarma asenne ja pään kylmänä pitäminen. Eiköhän nämä hoidu :D.

Tuoreimmat kuvat ovat tässä ja isompana löydät nämä galleriastamme.