Wiltsu pääsi tänään ensimmäistä kertaa vetämään kelkkaa. Hieman kyllä arvelutti pitäisikö se sitä kelkkaa pelottavana ja säikähtäisikö se niitä ääniä. Jätkä sen sijaan oli todella reipas, eikä edes välittänyt! Jenillä on kamat omasta takaa ja samaten vetovaljaat, meidän piti siis vain ilmaantua :D

Wiltsu sai todella nopeasti kiinni juonesta. Aluksi pidettiin liinoista kiinni ja juostiin vierellä, eipä mennyt kauaa kun Wiltsu vetää itekseen ihan täysiä.

Pari hyvää pätkää oli myös niin että joku oli kyydissä. Mä taisin kahdesti uskaltautua, mutta jättäydyin pois ja keskityin vain koiran kannustamiseen, sillä mua pelotti että teen jotain väärin ja aiheutan jotain karmeaa vahinkoa :D ensi kerralla kyllä varmaan jo itsekin uskallan! Suurin ongelma on se hallinta ja polkemisen muistaminen. Wiltsun kanssa sai polkea aika paljon ja lujaa
Potkukelkkailu koiran kanssa oli kyllä mielettömän siistiä! Laeka-husky veti ihan esimerkillisesti ja sitä oli kyllä ilo seurata! Mä itse lähinnä olin innostuttajana, juoksin vierellä tai edessä tai vähän kauempana ja päästin epämääräisiä lintuääniä.

En muistanut että videota edittaessa täytyy jokainen klippi hiljentää erikseen joten äänet on vain hiljennetti viimeisestä pätkästä :D pahoittelen kaikkien korvia.


Ensi kerralla sitten vaan lisää, sitten kun saadaan ihan omat vetovaljaat niin vois laittaa Laekan ja Wiltsun vetämään samalla. Sitten ei tarvis aivan järkyttävästi potkiakaan. Wiltsu kyllä nautti tosta ihan mielettömästi, näki ihan miten fiiliksissä se tosta oli. Joka pätkän jälkeen sille tuli yhä enemmän ja enemmän itseluottamusta ton kelkan kanssa ja sen seurauksena myös lisää vauhtia.

Oli kyllä mahtava päästä kokeilemaan tuollaista! Innolla odotan Cecilin kasvamista ja terveystuloksia sitten tulevaisuudessa, jos kaikki näyttää hyvältä niin eiköhän sekin pääse tota säätämään.

Wiltsun kanssa oli tarkoituksena mennä tänä lauantaina möllitokoon, mutta se todennäköisesti peruuntuu, sillä se ehtikin täyttyä. Olemme jonossa, mutta en usko että pääsemme sinne. Onneksi voitais ens kuussa sitten mennä. Ens kuussa voisi ottaa myös tuon pienen trikin mukaan.

Sain Annalta eilen tokohypyn lainaan (sitä varten että voitais ton lauantain mölliin harjoitella muttah) tänään oli vihdoin aikaa sitä testata. Testailimme ulkona aluksi, mutta siellä on joka puolella niin tavattoman liukasta enkä jaksanut lähteä kauemmaksi, niin palattiin sitten sisälle treenaamaan olohuoneeseen.

Käytin molemmilla namitargettia.

Williamista este oli varsin epämiellyttävä. Se ei millään olisi halunnut mennä yli. Kierteli ja kaarteli. Annoin mahdollisuuden tulla yli hyvällä tai pahalla, Wiltsu valitsi pahalla. Heitin sille lenkkikamat niskaan ja pakotteella pari kertaa koira esteen yli niin, että kävelin vieressä. Kyllä huoli haihtui nopeasti kun huomasi että kun menee esteen yli saa myös nakkia!

Myöhemmin nostan Wiltsulle kyllä isommaksi, sillä se ei nyt hyppää tuota kunnolla, vaan tallustelee sen yli laiskasti. Taidetaankin ehdä niin että korkeamman esteen, missä koira joutuu hyppäämään, yli mennään yhdessä muutaman kerran ennen kuin jättäydyn esteen taakse ja lähetän koiraa namille.

Cecilille taas ei tullut mieleenkään lähteä kiertämään. Hyppy käskynkin yhdisty hyvin nopeasti hommaan. Cecil myös ketteränä ja valppaana likkana heti syötyään kääntyy minua kohti. Ulkona pystyy ottamaan reilusti pidempiä välimatkoja ja tätä tulen vahvistamaan. Helpottaa huomattavasti ylempien luokkien estehypyn valmistelua. Korkeutta en viitsi tolla penskalla vielä nostamaan, sillä se hyppää kunnolla tuon matalammankin.


Olen unohtanut heitellä tänne pari pv vanhoja kuvia, mitä Petra on meistä ottanut erään lenkin päätteeksi. Kyllä Cecilillä oli vaikeaa, kun ihana Taika-kaveri oli melkein vieressä, pojat huusivat tolpissa kiinni ja Petra kivasti kyykki lumessa musta boksi naamansa edessä. Silti Cecil jaksoi keskittyä, ainakin jotenkin.

Käden häivytys saatu melkein kokonaan loppuun.
Maahanmeno, maailman tylsin liike terveisin Cecil.
Kiitoksen sanoja.

Iida tuli kuvailemaan mun kauhukolmikkoa. Mentiin sitten kentille. Sitä en kyllä tiennyt, että yön aikana lämpötila oli ilmeisesti noussut taas vaihteeksi sellaiseksi että koko kenttä oli yhtä loskakasaa. Onneksi se ei kyllä koirien menoa haitannut. Iida otti vielä kaikista koirista rakennekuvia, ne tulee myöhemmin.







Cecil; Dislike



Kiitoksia hurjasti! Lisää kuvia nähtävissä täällä.

Lähdettiin Cecilin voimin aamulla moikkaamaan Riittaa. Mukana Riitalla oli niin Fiilis kuin Nannikin.

Ikävä kyllä viimeiset pari päivää on satanut ihan vettä ja asteita on nolla, joten oli aika vetinen ja loskainen keli. Koiria ei kyllä märkyys haitannut ja kyllähän me silti tarvottiin kiitettävä määrä :D Tajusin vasta bussissa että miten pahasti mulla oli lunta kengissä ja millaisessa kunnossa mun sukat on.




Riitta otti Cecilistä kasvukuvaa, viimeksi kasvukuvaa otettiin joskus marraskuussa. Kyllä likka on muuttunut huimasti tämän pienen ajan sisällä!

Lisää kuvia täällä!

Uusi vuosi meni meillä oikein kivasti! Sinällään mua ei jännittänyt miten Cecil reagoisi raketteihin, se on ollut niin varma ja tasainen kaikissa tilanteissa eikä nytkään tuottanut pettymystä vaikka raketteja lenteli tiuhaan. Käväsin jokaisen koiran kanssa erikseen pyörimässä ulkona kun raketteja heiteltiin. Treenailtiin hieman, leikitin ja syötin. Eipä kolmikko ollut oikein moksiskaan! En voisi olla yhtään ylpeämpi noista, että ne kestivät tuon rakettimyrskyn.

Hyvää uutta vuotta jokaiselle lukijalle meiltä ja menestystä vuodelle 2013!

2012 on kohta ohi, nopeastihan tuo vuosi on tuossa vierähtänyt. Eipä me mitään suurta olla saatu aikaiseksi, mutta mahtava vuosi on siitä huolimatta ollut!

Mitä tavoitteita oli vuodelle 2012 ja tuliko ne täytettyä? Tarkoituksella laitoin aika vähän tavoitteita, ne olisi huomattavasti helpompi täyttää!

Sagur:
ainakin RTK1.
RTK2 olis kans aika kiva
startataan se toko ALO
startataan myös veteraanikehissä

William:
mennään agikurssille
ehkä jopa johonkin mölliagiin?
möllitokokisakin olisi kiva
mennään muutaman kerran kehään..
..ehkä jopa ulkomaille asti

Sagurin kanssa saatiin kesäkuussa se RTK1. Kyytien puuttumisen vuoksi ei päästy starttaamaan AVO-kisoja, kun kaikki tuntui olevan todella kaukana.
Toko ALO myös startattiin, vaikkakin vähän karmealla tuloksella ALO3. Oli ensimmäinen virallinen koe meille molemmille ja jännitys oli huipussaan.
Veteraanikehätkin käytiin korkkaamassa! Winnerissä tuloksella EH3.

Williamin kanssa ei päästy agikurssille. Haettiin kolmeen eri seuraan, mutta ei päästy mihinkään sisälle. Rajoittavana tekijänä on ollut välimatkat oikeastaan kaikessa. Möllitokoihinkaan ei olla päästy. Ulkomailla asti ei käyty näyttelyissä, mutta pari kertaa kyllä Suomessa tuloksin ERI1, ERI1 SA ja H.

Mitäs sitten tehtäisiin vuonna 2013? Ensi vuonna minä olen täysi-ikäinen ja saisin sitten hankkia auton ja ajokortinkin. Välimatkat eivät ole sitten enää rajoittava tekijä.

Sagur:
Startattaisiin rally-tokon AVO
ALO kokeisiin vaan uudelleen
Pari kertaa pyörähdettäisiin veteranikehässä
Pysytään vetreinä ja virkeinä!

William:
Startattaisiin möllitokot
... ja mölliagit
Vahvistetaan ALO-liikkeitä entisestään
Agikurssille vihdoin ja viimein
Juostaan hieman kehissä
Hankitaan lisää itsevarmuutta Wiltsulle

Cecil:
Kasvetaan kunnon koirakansalaisiksi
Käydään mahdollisesti kerran näyttelyssä
Mätsäreissä ainakin parissa
Tokon ALO liikkeet varmaksi
Virallisiin toko kisoihin

Jälleen kerran aika vaatimattomat tavoitteet. Eläminen kyllä helpottuu roimasti kun kesällä saan toivottavasti viimeistään kortin hanskaan ja auton alle. Kun tämä tapahtuu päästään viimeinkin viimeistään Williamin kanssa treenaamaan agilityä sillä treenipaikkojen kyttääminen ei rajoitu enää lähialueelle. Hieman rajoitusta treenaamiseen tuo kyllä syksyn kirjoitukset, mutta onneksi se vie vain aikaa kesästä ja alkusyksystä!

Ensin iloisimpiin uutisiin! Kortin tosiaan heittelinkin aikaisemmin. Olen pyhittänyt jouluaattoa olemalla töissä ja vetämällä koirien kanssa aivan ihanan iltalenkin ulkona hangissa. Kolmikko veteli ja viiletti vapaana onnellisena. Lumi on myös täysin uutta ja koskematonta, eli Sagurilla tai Williamilla ei jäänyt tassujen väliin yhtään mitään :) Cecilillä on ilmeisesti juoksut tulossa, voi olla että tyttö pääsee viettämään uutta vuotta muualle :| Sagur ei yritä astua eikä ole oikeastaan pahemmin kiinnostunut, kun se yrittää hypätä vasta sitten kun nartulla on ne oikeat päivät. William taas ei oikein vielä osaa hahmottaa ja on parin viimeisen päivän aikana alkanut ahdistelemaan tyttöä ihan kunnolla. Päivä päivältä se on pahentunut, joten Wiltsu ja Cecil pitää eristää toisistaan. Onneksi Cessu on tulinen tyttö ja ojentaa Wiltsua tämän ahdistellessa liikaa. Harmittaa jo valmiiksi se, että joudumme olemaan ilman pikku-prinsessaa

Sitten tämä ikävä asia, jos herrasmies luet tätä niin tämä koskee tismalleen juuri sinua.
Meidän iltalenkki oli aivan ihana, päästiin sitten yhdelle päätielle ja laitoin koirat kiinni, käveltiin ihan hetki ja huomasin sitten vastaan jolkottelevan koiran.

Mies käveli tavattoman kaukana koirastaan joka oli vapaana, mä pysähdyin ja ajattelin että nappaa sen kiinni kohta. No ei kyllä, koira juoksee hiljalleen mua päin. Se mies ei sano mitään, ei reagoi millään tasolla, jolkottelee vaan jossain kauempana sanomatta mitään.
Koira lähestyy ja hyppii lähemmäksi haukkuen. Cecil tässä vaiheessa on nostanut jo aikamoisen metelin, penturaukka oli kyllä ihan syystäkin hieman epävarma. Sagurin reaktio pelotti mua enemmän. Pimeällä juoksee haukkuen vieras koira kohti, ei Sagur anna semmoisen mennä ohi. Sagur ei onneksi ollut aloittanut räyhäämistä, mutta oli aivan valppaana ja tuijotti tiukasti, jos koira olisi ehtinyt iholle niin ihan varmasti olis tullut sellasta tukkapöllyä että siitä koirasta olisi ollut enää jäljellä haivenia.

Koira alkoi lähestymään entisestään, aloin huutamaan että "pois, häivy, POIS, HÄIVY NYT HETI". Tömistelin myös nopeasti ja kovaa eteenpäin, koiralla alkoi itseluottamus hieman horjua. Opin tämän tekniikan Lindalta, terveisiä siis sinne ;D toiminut erinomaisesti kaikkien uhkaavien irtokoirien kanssa, kyllä ne hämmentyy kun alkaa huutamaan. Se mies kävelee oikein hitaasti koiransa takana ja huutaa että "kivaa kuunneltavaa toi sun epätoivo, huuda vaan vähän lisää". Räyhäsin takasin että kutsu se piskis nyt pois, mä en halua sitä mun koirien luokse. "Ei tää tee mitään". Tää on taas tää legendaarinen ei-mun-koira-tee-mitään-oho-mitä-se-kävikin-kiinni-hupsista-keikkaa. Mulle on aivan sama minkä rotuinen, minkä kokoinen tai missä aikeissa irtokoira juoksee luokse, mutta mä en tahdo sitä ja mulla on oikeus olla tahtomatta sitä luokse. Huusin sitten että "joo mutta mun koira tekee jos toi juoksee mun koirien iholle, et jos et halua että sun koirasta tehdään hattu niin kutsu se nyt pois". Sit se mies kehtasi moralisoida "huonoja koiria sulla jos ei anna tutustua, sulla ei pitäis olla koiria ollenkaan" ja "etkö tiedä että koirat on laumaeläimiä! Kyllähän niiden pitää päästä herranjumala tutustumaan toisiinsa, ei mikään ihme että toi sun pienin koirista räyhää".

On kyllä taas viisaita sanoja, not. Jos koiran päästää hihnassa tutustumaan jokaiseen niin kohta se ei osaa ohittaa eikä olla hihnassa kunnolla. Ja mun "pienin koirista joka räyhää" päästi epävarmoja huudahduksia ja haukahduksia pari kerralla tai pienenä sarjana. Se raukka on pentu ja sillä oli täysi syy olla epävarma tuollaisessa tilanteessa.

Ja se että Sagur vetäisi sen koiraa turpaan jos se hyppää iholle ei tee siitä huonoa tai aggressiivista koiraa. Pimeällä juoksee haukkuva ja hyppivä koira luokse?

Sit se lopulta käski onneksi koiransa helvettiin ja jatkoi sitä huutamista sitten vähän kauempaa. Ei vaan tiedä milloin lopettaa. Totesin siihen että mulla on piirejä sen verran, että mun koirat pääsee tutustumaan ja leikkimään tasan niiden koirien kanssa joiden haluan, mä en tarvitse mitään rähiseviä random irtokoiria siihen hommaan. Toitotti vaan että hänen koiransa on kiltti ja että multa pitäisi ottaa koirat pois.

Lopulta se laittoi koiransa kiinni ja koira veti sitä miestä mua päin ihan pää viidentenä jalkana ja mies sanoi että jos koirasi ei ole aggressiivinen sehän testataan tällä että hän tuo nyt koiransa mun koirien luokse. Sanoin että mulla on ihan lainmukaisesti oikeus koskemattomuuteen ja oikeus puolustautua, et jos se koira tulee uhkaavasti mua päin niin mä aivan varmasti potkasen sitä, mulla on oikeus suojella mun omia koiria ja itseäni. Se oli vähän luu kurkussa sen jälkeen ja sit loppuhuipennukseksi totesi:
"Eiköhän me tässä pian taas nähdä niin silloin ihan varmasti päästän koirani sun koirien luokse". Kysyin että onko toi uhkaus sit se kehtas vastata jotain joulumielestä ja että miten en voi ymmärtää. Miten aikuinen mies ei voi ymmärtää kunnioittaa toisten toivomuksia siitä, että ei haluta koiraa irti haukkuen ja juosten omien koirien iholle.

Toivottelin sitten sitä että jos me tavataan ja toteuttaa uhkauksensa niin soitan sitten poliisit terveisiä vaan sinne jos satut jotenkin kummallisesti tämän löytämään.
Pakko myöntää että mahdollinen uudelleen kohtaaminen kyllä pelottaa. Mä en todellakaan ole innostunut mistään siitä, että kun mä seuraavan kerran olen lenkillä ja koirat on hihnassa, että jostain nurkasta hyökkää vapaana oleva koira kimppuun eikä omistaja tee mitään muuta kuin katselee vierestä.

Hyvää joulua ja mahtavaa uutta vuotta meidän poppoon puolesta!

Kuvan tehnyt Saana P, hurjasti kiitoksia jälleen kerran :3