Meitä on viskottu kolmella haasteella. Mä en valitettavasti haasta ketään.

Team Surkeuden huipulta
1. Millainen on erikoisin koira jonka olet tavannut?
- Aikoinaan kun mä mun hoitokoiravizsla Bonin kanssa kävin koirapuistossa, siellä oli sellainen bracco italianonarttu, joka tuijotti täysin hämillään varjoja, lehtiä ja muurahaisia. Narttu oli hyvin vanha ja jotenkin tosi hämmentyneen ja ärsyyntyneen näköinen samaan aikaan. Sillä meni niin totaalisesti hermo, kun varjot eivät totelleet hänen käskyjä.

2. Mitä treenasit koirasi kanssa viimeksi?
- Seuraamista kaikkien kanssa ja Cecilin kanssa luoksaria.

3. Onko sinulla jotakin erikoista haavetta liittyen koiriin? Jos on, niin millainen?
- Mitä on erikoista? Kaikki on niin suhteellista. Mun haaveena on saada terveitä koiria kaikkiin rotuihin. Roturisteytykset on mun haave, järjestelmällinen, huolellinen ja älykäs risteytys.

4. Oliko ennen koiran hankintaa selvää, millainen koira taloon tulisi?
- Oli :D mutta ei tullut. Meillä oli just tää kliseinen "hankitaan kultainennoutaja koko perheen koiraksi" mut sit meille tulikin tuttujen kautta Sagur.

5. Erikoisin piirre koirassasi?
- Niitä olis loputon lista.
* Sagurissa jännä piirre on innostuminen äänistä. Jos mä päästän jonkun kimeän äänen, se alkaa matkimaan sitä. Voin heti heittää matalemman äänen, ja se sit kans örisee matalemmalta. Ehkä hauskinta ja typerintä huvia mitä on olemassa.
* Williamissa se, että se viihtyy mielettömän pienissä paikoissa. Se on tosi kömpelö ja iso koira, mutta se silti mahtuu kerälle syliin kissan lailla.
* Cecilissä loputon rentous, oon nähnyt mielettömästi löhöäviä ja lötköjä koiria, mutta tää tuntuu vetävän sen ihan toiseen ulottuvuuteen. Siis sellainen täysin lötköpötkö rentous, vähän kun siihen koskee niin se lysähtää maahan ja tuijottaa et "tuleeko niitä rapsutuksia vaiko ei". Ja sit et pitää huutaa kuin viimeistä päivää. Monien mun tuttujen nahkat pitää kanssa aivan hemmetinmoista meteliä aina kun jotain tekee. "ÖÖÖAÖSskÖLSkalsjlj ASEkleflaskfnasklnl" terveisin Cecil.

6. Entä rasittavin piirre?
* Sagurissa se, ettei aina meinaa mikään mennä perille. Se on tosi itsepäinen ja se on tosi hyvä tiettyyn pisteeseen asti, mutta välillä meininki on ihan kuin kuurolle yrittäisi jotain selittää.
* Williamissa se herkkyys. Täytyy hirveästi analysoida mitä voi tehdä, missä määrin, millä tavalla...
* Cecilissä ehkä toi Sagurin ja Williamin potkiminen. Wiltsua se on aina pomottanut 6-0, vienyt siltä kaiken ja pomputellut poikarukkaa miten tykkää. Sagurin karvojen ajelun jälkeen Cecil on tehnyt samaa Sagurillekin. Kehoituksista huolimatta se ei lopeta. Sagur on erittäin omanarvontunteva koira, sillä on pitkä pinna, mutta ei se tollasta kauaa jaksa kattella. Toistaiseksi on tullut vain pieniä kahakoita ja jäähyt Cecilille on myös auttanut paljon.

7. Onko olemassa jokin koiraharrastus, jota haluaisit kokeilla/harrastaa, mutta et jostain syystä pysty? Jos on, niin mikä laji on kyseessä ja miksei harrastaminen ole mahdollista.
- Ratajuoksu! Oon aivan rakastunut vinttikoiralajeihin. Se vauhti, se meininki, upean näköistä. Rakastuin siihen lajiin vielä pahemmin SM:ssä. Harrastaminen ei ole oikein mahdollista näillä koirilla.

8. Jos olisi mahdollista, mitä piirrettä/osaa/asiaa parantaisit koirassasi?
- Sagurista olis kiva saada semmonen, että se tulis toimeen aivan kaikkien koirien kanssa. Siihen on vaikea luottaa vieraiden koirien kanssa.
Wiltsulle haluaisin semmosta tasapainoisempaa käytöstä ihan kokonaisuudessaan.
Cecilistä taas en tiedä. Ei sillä, että kukaan olisi täydellinen, mutta Cecil on todella tasapainoinen, kuuliainen, tulee toimeen kaikkien kanssa, kivannäköinen ja aktiivinen. Ehkä mä toivoisin sille hieman raskaammat korvat.

9. Mikä on inhokkirotusi?
- Ei oo tavallaan semmosta inhokkirotua, mutta vihaan kaikkia niitä ylijalostettuja yksilöitä. Esim vihaan shar pein meat mouthia, mutten bone bouthia, vihaan ylikarvaisia, pikkusilmäisiä pk collieita, vihaan liukuselkäisiä sakemanneja, vihaan sellaisia lyttykuonoja jotka eivät saa happea..

10. Suosikki koiraharrastuvälineesi (tai mikä vaan koiriin liittyvä, hihna, panta, lelu jne)?
- Rakastan Cecilin uutta My Little Pony pantaa :D Mittatilattu, riittävän paksu a leveä, söpö pattern (kyllä olen katsonut MLP:tä ihan lähiaikoinakin) ja pyysin vielä pinkkiä nahkaa.

11. Mitä muuttaisit itsessäsi koiranomistajana?
- Haluaisin enemmän kärsivällisyyttä.

Saaga ja Jada sekä Täyttä loikkaa. Molemmissa piti kertoa 11 faktaa itsestään ja sitten erikseen kysymyksiä.
Säännöt
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Myös haastajan 11:sta kysymykseen pitää myös vastata.
3. Haastetun pitää keksiä 11 uutta kysymystä ja haastaa uudet bloggaajat.
4. Haastettujen pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Pitää kertoa että heidät on haastettu.
6. Ei takaisin haastamista.

11 asiaa minusta
1. Pidän paljon stand up-komiikasta ja komediasta yleensäkin, katson paljon brittiläisiä paneelipelejä
2. Minä olen ainoa lapsi ja asun äitini kanssa kerrostalossa
3. Suoristan hiuksiani joka päivä jos lähden ulos talosta
4. Käyn lukion oheella töissä
5. Pidän matematiikasta ja historiasta
6. Haluaisin opettajaksi
7. Spidi nukkuu joka yö mun sängyssä
8. Rakastan kiinalaista ruokaa
9. Olen tavattoman huono ruoanlaittaja
10. Haluaisin englanninvinttikoiran
11. Seuraan jalkapalloa, kannatan Bayern Müncheniä sarjoissa ja maajoukkuetasolla Saksaa

1. Teetkö mitään maapallon hyväksi, mitä/miksi et?
- En mitään suurta. Haluan kantaa oman korteni kekoon, mutten pysty tekemään kaikkea sitä mitä haluaisin, sillä en mm. asu yksin tai päätä mitä tavaroita ostetaan ja mistä.

2. Mikä on unelma-ammattisi?
- Haluaisin opettajaksi. Olisi ihanaa olla hissanmaikkana, mutta työllistyminen kys. alalla on täysin mahdotonta (historian opettajia koulutetaan ihan liikaa, kilpailu on liian suurta). Haluaisin myös matematiikan opettajaksi, mutten usko, että mulla riittää rahkeet siihen.

3. Harrastatko mitään taidelajeja, mitä ja miksi/miksi et?
- En ikävä kyllä. Olen harrastanut kyllä tanssia, mutten sitäkään vuosiin. Musiikkiakin olen harrastanut, mutta ei riittänyt enää aika siihenkään.

4. Millainen huumorintaju sinulla on?
- Hyvin musta. Tietyssä määrin myös sininen. Lempikoomikkoni on Jimmy Carr. Jos käy tubesta jotain sen keikkoja katsomassa, saa aika hyvän idean huumorintajustani. Eli se on aika karu.

5. Jos sinulla ei olisi lemmikeitä, mitä tekisit kaikella ajalla joka nyt niihin menee?
- Varmaan kouluun ja aloittaisin/jatkaisin jotain muuta harrastusta, kuten pianonsoittoa ja jalkapalloa.

6. Jos saisit muuttaa yhden asian koko maailmassa, mikä se olisi?
- Maailmassa on niin paljon pahuutta ja vääryyttä, hyvin vaikea valita yhtä. Tekisin ehkä maapallosta isomman tai taikoisin hirveästi lisää luonnonvaroja. Maailma on ylikansoitettu ja se ylikuormittuu, mistään ei pian tule mitään. Jos luonnonvaroja olisi joka puolella paljon, voisi ehkä nälkäkin hiljalleen kadota.

7. Oletko koskaan suunnitellut muuttavasi pois Suomesta?
- Olen. Ja jos muutan, niin varmaan Britteihin. Ehkä Englantiin.

8. Pelkäätkö mitään erityisesti, mitä?
- Hulluja murhaajia, epäonnistumista, petetyksi tulemista ja hyönteisiä.

9. Mikä on lempikirjasi tai ainakin hyvä kirja?
- Dorian Grayn Muotokuva (the Picture of Dorian Gray)

10. Miten keksit esim. synttärilahjat sun muut ystävillesi?
- Kun ne on tuntenut jonkin aikaa, niin tietää mistä ne pitää, mitä ne arvostaa. Sit vaan lähtee sen perusteella keksimään jotain.

11. Mikä on paras käärme?
- Atheris hispida, siisteimmän näköinen eläin ikinä.

1. Mistä haaveilet?
- Onnellisesta elämästä

2. Paheesi?
- Ei mitään mainitsemisen arvoista.

3. Millaisia vaatteita käytät?
- Vaikea selittää. Yleensä joku bleiseri, joku random t-paita siinä alla ja suorat housut. Mulla on jotain päivän asu-kuvia, voin laittaa niitä tähän:
x, x, x

4. Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä?
- Uskon

5. Ensimmäinen lemmikkisi?
- Bella-kissa

6. Elämäsi tärkein henkilö(t)?
- Yks kaveri ja äiti.

7. Suosikki kirjasi?
- Tulikin tossa edellisessä, eli Dorian Grayn muotokuva.

8. Katsotko tv:stä "hömppää"? Mitä?
- En tiedä mikä lasketaan hömpästä. Katson telkkarista lähinnä BBC Entertainmenilta QI:ta, Would I Lie to Youta ja Top Gearia. Sit yleltä Midsomerin murhia. En mä oikein muita katso.

9. Mitä haluaisit harrastaa, mutta et jostain syystä voi?
- Jalkapalloa. Harrastin sitä kyllä 8 vuotta, mutta koska koirat ja lukio vei niin paljon aikaa, että oli sitten jostain luovuttava.

10. Muuttaisitko itsestäsi jotain, jos voisit? Mitä?
- Kaikenlaista, haluaisin olla mm. laihempi ja optimistisempi.

11. Mikä on parasta elämässäsi?
- Mua ympäröivät ihmiset ja eläimet.

Huh millainen päivitystauko tässä on ollut :D Aluksi oli koeviikkoa ja olin kokonaisen viikon sairaana. Mulla oli ääni lähtenyt ja kaikkea muuta mahdollista, joten en pystynyt edes treenaamaan. Sit oli näitä vanhojen tansseja, treenit loppu joskus viideltä tai puoli kuudelta, ettei 8-17.30 päivän jälkeen hirveästi jaksanut mitään enää tekemään. Mutta nyt kaikki on ohi ja paluu arkeen on viimein koittanut!

Cecil on tosiaan ilmoitettu suojelukoiratestiin, mikä on tässä tänä lauantaina! Siitä olisi hyvin todennäköisesti luvassa ainakin videota ja sitten ehkä kuvia.

Sagur voi oikein hyvin! Ja sen karvakin on jo kivasti kasvanut :) Nyt se ei ole enää niin karmean näköinen, kun turkki on tasaisempi.
Kuvia mulla ei ole viimeisen kuukauden sisältä oikein nimeksikään, on ollut vaan niin pimeää. Tänään aamulla ennen töitä kävin kuvailemassa kolmikkoa pitkästä aikaa. Kummempaa asiaa mulla ei toistaiseksi ole, kun ei mitään jännää ole ehtinyt tapahtua.

Pian tulee varmaan jonkinlaista haastepostausta, kun niitä on tässä kuukauden aikana pari viskottu tänne!

Kolmikko on pesty ja ampullit laitettu. Sagurin erikoisshampoo eturaajoja varten on kyllä maaginen aine! Selkeästi auttoi kutinaan jo heti ensimmäisen pesukerran jälkeen.

Eipä tässä muuta, hirvittävän rankkaahan tää jatkuva peseminen on. Onneksi noita nuorempia ei tarvitse enää pestä, kuin vasta ensi viikolla. Wiltsu toki piti föönäta ja Ceciliä myös hieman, kun ei likka meinannut kunnolla kuivua. Kumpikaan ei ollut moksiskaan hassusta laitteesta ja hurinasta! Sagur nyt kuivuu ihan hetkessä tolla turkilla.

Yhtä ylimielisen näköinen kuin aina ennenkin :D Mikään ei ole muuttunut. Harmittaa vaan tää sää, koko ajan menee kylmemmäksi ja kylmemmäksi. Toistaiseksi ei ole ollut ongelmia, mutta jos tää tästä vielä kylmenee, niin mun on pakko hankkia jonkinlainen kokopuku Sagurille.

Joo-o. Olipas jännä käydä Sagurin kanssa eläinlääkärissä ensimmäistä kertaa jossain muussa mielessä kuin rokotuksien vuoksi.

Sagur on hieman alle viikon ajan rapsuttanut itseään normaalia enemmän. En aluksi hoksannut kiinnittää tähän mitään sen suurempaa huomiota. Mutta sitten Sagur aloitti poikkeuksellisen järsimisen, sen huomasi nopeasti. Sagur järsi kuumeisesti eturaajojaansa. Tämä ei ole koskaan hyvä merkki ja aiheuttaa hallaa hyvin nopeasti. Tästä seurasi hirveä vahtiminen, jatkuva kyttääminen ja kieltäminen. En tiennyt mikä sillä oli hätänä, mitään vierasta en tuntenut tai nähnyt. Sagurilla ei ole ollut mitään muita oireita, se ei ole aristanut tassujaan, ei ole vaikuttanut sen kävelyyn tai mihinkään muuhun telmimiseen.

Viimeisimpinä päivinä Sagurin eturaajoissa on tuntunut jotain aivan järkyttävän epämääräistä, jotain mustaa, rakeista, hilseilevää, rupista. Mä leikkasin välittömästi siltä "säärikarvat" pois ja kävin hakemassa apteekista jotain rasvaa, mikä helpottaa koirilla ihon kutinaan ja sen lisäksi haisee, että maistuu niin kamalalta, ettei koira nuolisi/pureskelisi itseään. Tämä auttoi huomattaavsti ja mustuus katosi parissa päivässä.

Saatiin tälle päivälle eläinlääkäri aika. Ajattelin ettei siinä ehkä ole sen kummempia, raajat näyttivät huomattaavasti paremmilta. Iho oli edelleen todella hilseilevä kyllä, mutta mustuus oli poistunut ja iho palautti normaalin värinsä. Se oli nimittäin yhdessä vaiheessa ihmeellisen violetti.

Lääkäri oli hurjan mukava. Teki aluksi perustutkimuksen. Sydän kuulosti normaalilta, imusolmukkeissa ei vikaa, eikä vatsa tuntunut kummalliselta, mitään epänormaalia ei löytynyt. Otti sitten näytteitä ja totesi seuraavaa:

Sagurin ihon omat bakteerit, mitkä siis suojaavat, pitävät haitalliset bakteerit poissa yms. ovat räjähdysmäisessä kasvussa. Täten aiheuttanut tulehdusta eturaajoissa ja järkyttävää hilseilyä. Syytä ei tuohon tiedetä, pitäisi ottaa verikokeita ja näytteitä, että jos takana onkin jokin vajaatoiminta (suoritetaan hieman myöhemmin suosituksesta, eka kokeillaan tälleen oldschool ja jos se ei toimi niin sitten on oikeasti syytä huolestua).
Sagurille määrättiin sitten seuraavaa: reseptishamppoo, millä pestään kolmesti viikossa eturaajat. Sen pitää antaa vaikuttaa 10-15min ennen sen pois pesemistä.
Kerran viikossa hilseshamppoopesu. Tämä koskaa nyt aivan jokaista lemmikkiä mitä talosta löytyy, vaikkei hilsettä tai mitään oireita olisikaan. Ihan vaan varotoimenpiteenä pestään jokainen elikko kerran, Sagur sitten koko "kuurin" ajan joka viikko 1-3 kertaa (tekee varmaan hyvää turkille.... mutta noh ei voi mitään).
Sen lisäksi jokaiselle elikolle täytyy siunata yksi ampullipaketti. Ampulleja on kolme paketissa ja kaikki kolme käytetään yhdelle elukalle. Tämäkin ihan varotoimenpiteenä siltä varalta, että noi innostuneet bakteerit ja hilse leviäis noihin muihinkin. Ampulleja annetaan joka toinen viikko.

Toki sitten koko kämpän hullu imurointi, pölyjen pyyhkiminen joka nurkasta ja koirien nukkumapaikat on pakko pestä perusteellisesti.

Sagurin lääkkeet pääsen hakemaan apteekista huomenna. Tänään saavuttiin eläinlääkäristä niin myöhää kotiin, ettei se ollut enää auki. Samalla pitäisi käydä ostamassa uutta hoitoainetta, koirien hoitoaine loppui juuri ja tota tullaan tarvitsemaan, ettei iho kuivu noista pesuista tyysti.
Sagur on nyt pesty. Kyselin vähän kaikilta tutuilta, jotka opiskelevat eläinlääkäriksi ja parilta kaverilta, jotka opiskelevat biologiaa. Mitä mun kannattais tehdä? Järki sanoo minulle jo heti, että kannattaa vaan leikata turkki pois. Märällä turkilla ei vaan voi liikkua ulkona ja jos joudun pahimmassa tapauksessa sen kolmesti pesemään niin en mä todellakaan voi sitä joka kerta föönata. Sillähän menee turkki sekä iho rikki sellaisesta.
Niinpä kävi näin:


Yhtä komea ukko se on edelleen. Täytyy pukea sille lenkille takki päälle, että tarkenee. Enää ei ole karvoja pelastamassa sitä kylmältä.
Tässä vielä lähikuvaa siitä, miten rankan hilseilevä se turkki oli ennen pesua. Eihän se todellakaan yhdestä pesusta sen kummemmaksi muuttunut, mutta huomattavasti parempi.

Noi kaks muutakin pitäis pestä jossain vaiheessa... ja sitten se Spidi. Kukaan niistä ei hilseile tai ole näkynyt muutakaan epänormaalia, mutta lääkärin määräyksestä ja parempihan se on ottaa varman päälle! Näinä hetkinä sitä tajuaa, että kyllä neljässä lemmikissä on oikeasti suuri homma.

Kivaa on kuitenkin se, että Cecilin tilauspanta tuli tänään! Tilasin pinkin, nahkaisen MLP-pannan, mistä tulee sitten Cecilin tokopanta :) Erottaa paremmin millon tehdään duunia ja milloin sluibaillaan.

/(typo korjattu Cecilin arvostelusta, olin sen suoraan Facesta tänne laittanut ja sinne kirjoitin ennakoivalla tekstillä joten selkäänsä on nyt muuttunut selkälinjaksi)

Olimme tänään Cecilin kanssa Lahden RN:ssä, ensimmäistä kertaa isoissa pennuissa, viimeistä kertaa pentuluokassa.

Aamu ei kyllä lähtenyt hyvin käyntiin. Mä nukuin pommiin, olin jotenkin onnistunut unissani hakemaan pöydältä huutavan puhelimen sänkyyn ja jotenkin vierimään sen päälle. Iloisesti sitten nukuin liian pitkään, kunnes lopulta heräsin seitsemänteen soittoon. Kymmenessä minsassa nopeasti loput kamat kasaan, hampaiden pesu ja vaatteiden vaihto. Kovasta kiireestä huolimatta mitään ei unohtunut kotiin!

Pentuja oli 16, uroksia 9 ja narttuja 7. Tuomarina oli Eeva Resko.

Cecil kokoomakehässä pisti vähän leikiksi. Yleensä se on ravannut oikein rauhassa ja kauniisti, mutta nyt oli vaan liian kivaa ja edessä oli vielä rakas sisko Tata, niin kyllä sitä piti vähän hypehdellä kojoottimaisesti.
Yksilöarvostelussa normaaliin tapaan jännitti se, miten paljon Cecil tulee tuomaria rakastamaan, paljon, hyvin paljon, vai aivan hillittömästi. Resko ei onneksi ollut mitenkään poistyöntävä ja otti ihan avosylin vastaan Cecilin pusut. Tyttö ei aluksi meinannut millään pysyä paikoillaan kun tuomari kävi sitä läpi. Onneksi lihapullan voima on vahva, niillä sai Cecilin keskittymään vain siihen seisomiseen.

Ravailtiin edestakaisin ja sitten ympäri. Liikkui tosi mukavasti ja rauhallisesti. Palattiin sitten tuomarin eteen seisomaan, siinä sitten vierähtikin tovi.




Kuvista kiitoksia Emma T ja Nina H.

Meidät käteltiin ensimmäisten joukossa ulos. Kävin hakemassa arvostelun, yllätty kyllä positiivisesti! En voisi yhtään tyytyväisempi olla :) löysi koirasta juuri ne virheet mitä siinä on.

Hyvän tyyppinen, hyvät mittasuhteet omaava narttupentu. Hyvä pää, alaleuka voisi olla voimakkaampi. Hieman pyöreät silmät. Melkoisen kevyet haja-asentoiset korvat. Saisi olla paremmin kulmautunut edestä. Hyvä runko ja selkälinja. Kaula voisi kiinnittyä kauniimmin lapoihin. Riittävät takakulmaukset. Kaunis vaivaton ravi. Oikeanlaatuinen karva. PEK-

Nyt sitten vuorossa onkin kehätauko, en tiedä kuinka pitkäksi aikaa. Keskitytään nyt muihin juttuihin Cecilin kanssa, pääasiassa tokoon.
Loput Lahtikuvat löytyy täältä

Joo-o. Saatiin pari päivää sitten säpöä, että on tullut sen verran peruutuksia, että meille olisi paikka. Mä olin ihan jeejee! Saatiin just kivaan vaiheeseen toi Wiltsun hyppykin! Eilen treenattiin vielä pari kertaa sen verran että lautoja oli säkäkorkeuteen asti, eikä ollut mitään ongelmaa.

Heti kun päästiin Agimestaan odottelemaan, William aloitti kamalan ulinan ja haukunnan. Lukuisista häiriötreeneistämme huolimatta se ei vaan kestä täysin uusia treenipaikkoja. Oli kyseessä sitten näyttely, mätsäri tai toko. Mulle tuli heti sellainen olo, että haluaisin lähteä pois. William ei suostunut syömään eikä tekemään oikeastaan yhtään mitään muuta, kuin päästelemään ääniä. Ajattelin, että ehkä se siitä ehtii rauhoittumaan ajan kanssa.
No jaa, eipä se oikeastaan.

Tuomarina oli meillä Eija Voutilainen, vetänyt mulle hakutreenejä silloin aikoinaan kun vielä niihin pääsin (paikalle pääseminen rajoittunutta koska ei löydy autoa). Wiltsu käyttäytyi niin hermostuneesti, että päätin jättää ainakin paikkiksen välistä. En todellakaan halua mennä pilaamaan muiden suoritusta. Wiltsu oli niin kuppi nurin, että päätin vain antaa olla. Ollaan jo maksettu, mutta ihan sama. Menin sitten tuomarin puheille ja totesin, että me jäädään pois. Wiltsu käy sellaisilla kierroksilla, eikä keskity mihinkään etten mä millään uskalla tehdä sen kanssa mitään. Eija kivasti sitten sanoi, että otetaan kaikki sitten helpotettuna ja jankataan siihen asti että se tehdään oikein, ei luovuteta.

Semmoinen diili siis. Harmitti vaan niin mielettömästi, koska mä tiedän että Wiltsu osaa. Se osaa mielettömän hyvin! Mutta noi tilanteet tuntuu olevan sille vaan niin liikaa, kun se ottaa liikaa häiriötä ja reagoi siihen tolla tavalla. Rally-mölleissähän se reagoi sillä tavalla, että meni lukkoon ja lopetti tekemisen. Nyt se reagoi sillä tavalla että hauhahuahahuahauauauauuu.

Ofc tästä tuli sellainen nollarivi. Oon kuitenkin tyytyväinen siihen, että tuomarin ohjeiden avulla pystyin olemaan rauhallisesti. Lopulta ei jännittänyt yhtään.

Luoksepäästävyys 10 - Koira nousi seisomaan. Tuomari sanoi, että seuraavalla kerralla mun pitäis käskeä se takaisin istumaan.

Paikalla makuu 1min 0 - Otin hihnanmitan päässä. Wiltsu oli niin karmeassa mielentilassa, että en halunnut ottaa sitä riskiä että se nousisi. Hyvin pysyi, mutta ei se rauhallinen makaaminen ollut. Vastakkaisesta kehästä kuului vielä "tänne" käsky, jolloin yksi koirista juoksi omistajansa luokse. Wiltsu tosin oli niin kierroksilla, ettei se olis varmaan mistään noussut. Karmean levoton se kyllä oli.

Seuraaminen kytkettynä 0 - Montakohan miljoonaa käskyä jouduin antamaan siinä lopussa. Seuraaminen meni yllättävän kivasti kun miettii miten toi käyttäytyi. Ärsytti mielettömästi noi täykkärit, niiden takia menikin tuo nollaksi kun käskin Wiltsua monesti. Se osaa kääntyä hienosti ja käyttää peräpäätään kun teen täykkärin vasemmalle. Nyt se ei suostunut mitenkään keskittymään siihen ja teki järkyttävän uukkarin, eikä edes suostunut kunnolla väistämään, kun yritin kääntyä. Seuraamispätkä loppui täykkäriin. Mulle sanottiinkin, että jos en olisi yrittänyt korjata sitä vielä uudelleen, oltais saatu femma. Juoksukohdat meni tosi kivasti.

Seuraaminen taluttimetta 0 - Hyvin pitkälti samanlaista kun toi taluttimen kanssakin. Nolla tuli siitä, että se yritti kusta johonkin. Ainaisena ongelmana on ollut ton kanssa se, että kun se paineistuu se alkaa lorottelemaan ja vatsa menee sekaisin. Juoksinkin sen kanssa jatkuvasti ulkona. Onneksi ei ehtinyt, mutta yritys oli tarpeeksi ja siitä nolla.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 5 - Miljoona käskyä jälleen. Seuraaminen oli kamalaa, sillä se ei tullut mukana. Se jäi seisomaan hämmentyneen näköisenä heti aluksi. Wiltsu kävi sellaisilla kierroksilla, että se alkaa ennakoimaan aivan kamalalla tavalla. Se sit pysähtyi vielä uudelleen ja lopulta kun tuli käsky maahan, mikä on siis Williamin lempiliike se jäi sitten seisomaan. Mä käskytin vielä uudelleen sen maahan. Palasin vierelle, pysyi maassa ja otti perusasennon hyvin. Nollahan tosta olis pitänyt tulla, mutta kyllä mä säälifemman otan.

Luoksetulo 7 - Jee jotain sentään edes tyydyttävästi! Wiltsu tuli aivan mahtavalla vauhdilla sieltä. Laukkasi ihan loppuun asti. Siinä lopussa se vaan ikävä kyllä ei tullut sivulle, kuten ollaan harjoiteltu tuhat kertaa, että kun sanotaan tänne niin juostaan perusasentoon. Se jäi vinottain seisomaan ja annoin sitten käskyn sivulle. Se sit jäi istumaan suoraan mun eteen. Kyllähän se harmitti, että se keksi tommoisen tempauksen tehdä, mutta vauhdilla tuli kuitenkin, että jostain voin olla tyytyväinen!

Seisominen seuraamisen yhteydessä 0 - Joo. Tää alko kutakuinkin samalla tavalla kuin jäävä maahanmenokin. Annoin sivu käskyn (meidän seuraa-käsky) ja Wiltsu jäi seisomaan aivan jähmeänä että mitähähtäh. Annoin uudelleen, tuli vierelle, mutta pysähtyi heti taas. Lopulta päätin, että ihan sama nyt, meno on jo nolla. Taputin sitten mun reittä ja kutsuin uudelleen. Pysähtyi taas heti. Sit lopulta sain sen liikkumaan, annoin seiso käskyn. Kävelin siihen asti että matka riittää, palasin koiran luokse ja perusasennon otti sitten tomerasti.

Estehyppy 0 - Estehyppy oli kyllä iso pettymys. Saatiin toi estehyppy kivaan vaiheeseen, että hyppäsi ilman targettia kauniisti oman säkäkorkeutensa korkuisen esteen ja jäi kauniisti seisomaan. Vaan ei käynyt tässä näi. Se kiersi sen esteen ja yritti etsiä selkeästikin targettia, sillä nuuhki maata hätääntyneenä. Otin sen kanssa uudelleen. Oli ponnistamassa mutta yhtäkkiä kiersikin taas. Tuomari sanoi että nyt ei anneta periksi ton kokeiluille vaan ota pannasta kiinni ja vedä se siitä yli. Wiltsu sitten hyppäsi yli ja sitten tuomari sanoi että vielä toiseen suuntaan. Tää oli mielenkiintoinen, sillä Wiltsu yritti edelleen väistää sitä hyppäämistä. Sain sen sitten yli ja otettiin vielä kerran ja se oli sitten siinä.

Kokonaisvaikutelma 6 - Liikkeiden selityksien perusteella ei varmaan ole vaikea ymmärtää miksi. Punainen lanka kadoksissa ihan tyysti.
Pisteet: 47/200p.

Aluksi mua tietenkin harmitti mielettömästi. Kisatilanteessa mulla kyllä loppui jännitys heti paikkiksen jälkeen. Tiesin, että tullaan hakemaan nollat kaikista. Mulla ei ollut mitään odotuksia. Halusin vain saada Williamin hermot kasaan ja yrittää ymmärtää sitä ja auttaa sitä siistimpään työskentelyyn.

Onneksi mä tiedän, että tästä pääsee vain ylöspäin. Treenikaveritkin ovat sanoneet, että ovat päässeet eteenpäin sellaistenkin koirien kanssa, jotka ovat pelänneet kaikkea ja kaikkia, menneet lukkoon ja seuranneet muutaman metrin ohjaajan takana. Kovalla työllä päässeet siihen pisteeseen, että virallisistakin on tullut tuloksia. Ei se helppoa tule olemaan ja se on fakta, mutta ei pidä luovuttaa. Minäkään en aijo luovuttaa.

Tuomarikin sanoi, että ainoa tapa miten ton saa tosta pois on, että käyn sen kanssa vaan useammin ja teen loppuun asti vaikka miten käy, vaikka se miten vuotaisi yli, niin yritän vaan rauhoitella sitä ja vaikka se miten menisi paniikkiin, yritän vaan innostuttaa sitä. Seuraavan kerran mennään varmaan maaliskuussa. Hotsittaisi tosin mennä Cecilin kanssa silloin, enkä tiedä kuinka fiksua olisi ilmoittautu kahden koiran kanssa. Sen näkee sitten kun maaliskuu on lähempänä.

Wiltsu pääsi tänään ensimmäistä kertaa vetämään kelkkaa. Hieman kyllä arvelutti pitäisikö se sitä kelkkaa pelottavana ja säikähtäisikö se niitä ääniä. Jätkä sen sijaan oli todella reipas, eikä edes välittänyt! Jenillä on kamat omasta takaa ja samaten vetovaljaat, meidän piti siis vain ilmaantua :D

Wiltsu sai todella nopeasti kiinni juonesta. Aluksi pidettiin liinoista kiinni ja juostiin vierellä, eipä mennyt kauaa kun Wiltsu vetää itekseen ihan täysiä.

Pari hyvää pätkää oli myös niin että joku oli kyydissä. Mä taisin kahdesti uskaltautua, mutta jättäydyin pois ja keskityin vain koiran kannustamiseen, sillä mua pelotti että teen jotain väärin ja aiheutan jotain karmeaa vahinkoa :D ensi kerralla kyllä varmaan jo itsekin uskallan! Suurin ongelma on se hallinta ja polkemisen muistaminen. Wiltsun kanssa sai polkea aika paljon ja lujaa
Potkukelkkailu koiran kanssa oli kyllä mielettömän siistiä! Laeka-husky veti ihan esimerkillisesti ja sitä oli kyllä ilo seurata! Mä itse lähinnä olin innostuttajana, juoksin vierellä tai edessä tai vähän kauempana ja päästin epämääräisiä lintuääniä.

En muistanut että videota edittaessa täytyy jokainen klippi hiljentää erikseen joten äänet on vain hiljennetti viimeisestä pätkästä :D pahoittelen kaikkien korvia.


Ensi kerralla sitten vaan lisää, sitten kun saadaan ihan omat vetovaljaat niin vois laittaa Laekan ja Wiltsun vetämään samalla. Sitten ei tarvis aivan järkyttävästi potkiakaan. Wiltsu kyllä nautti tosta ihan mielettömästi, näki ihan miten fiiliksissä se tosta oli. Joka pätkän jälkeen sille tuli yhä enemmän ja enemmän itseluottamusta ton kelkan kanssa ja sen seurauksena myös lisää vauhtia.

Oli kyllä mahtava päästä kokeilemaan tuollaista! Innolla odotan Cecilin kasvamista ja terveystuloksia sitten tulevaisuudessa, jos kaikki näyttää hyvältä niin eiköhän sekin pääse tota säätämään.