Kävästiin HSKH:n mölliageissa Cecilin kanssa. Virallisestihan ne olivat lasten mölliagit mutta onneksi siellä oli myös luokka 15-18v nuorille niin mäkin pääsin vielä osallistumaan! MAXI-luokassa luonnollisesti kisattii, mutta kaikille oli minien rimat.

Ostin kaksi starttia ja sitten alkoi odottaminen. Niin. Pirun. Pitkä. Odottaminen. 17.45 olin ilmoittautumisjonossa ja lähtemään päästiin vasta 21.30. Numerojärjestelyt olivat myös hieman epäselvät, kun numerojärjestyksessä porukat ei ollut, joten ei voinut oikein varautua :D

Semmoinen! Ehkä todella onneton kuva, putkien suut ja muutenkin se oli vähän suppeampi 3-8 alueelta, mutta yleisilmeeltään sellainen! Mähän hävisin molemmilla starteilla juoksukilpailussa noi kaks vikaa estettä. Etenkin tokalla startilla mä huitelin mielettömän takana.

Toka startti ainakin tuntui hitaammalta, eka startti oli musta sit taas vauhdikkaampi, mutta siinä tuli joku ongelma sen putken kanssa, minkä takia meni sitä kallisarvoista aikaa eli toka olikin sitten eka!


Molemmilta radoilta tuli nolla! Cecilin voittostartti oli 15,25 (-44,75) ja toinen sitten 15,78 (-44,22). Sijoitus oli 3! Saatiin ihana KP-ruusuke mikä oli naamioitu agiruusukkeeksi, suklaata, vinkulelun ja jotain tikkuluita. Tuomari tuli vielä sanomaan kisan jälkeen, että tosi kiva nähdä vähän tekeväisempi ja täysin hiljainen collie, joka tekee keskittyneeksi eikä säädä/häslää niin kuin todella monet (etenkin pehkot) tuppaa tekemään harrastuskentillä.

Loppuun vielä kivoja Jasminen ottamia kuvia! Asun tosiaan väliaikaisesti Vihdissä Jasulla ja kumppaneilla. Aluksi vähän huoletti että miten meidän koiralauma tulee juttuun. Ainoa ongelma mikä on nyt esiintynyt on Sagurin ja Capon suunnaton viha toisiaan kohtaan. Positiivista on se, että mitään erityisen stressaavaa tosta ei ole muodostunut.



Vasemmalta oikealle: Xena, William, Cecil, Luna ja Sagur.

Tokokoe Forssassa ei vieläkään tuottanut meille ykköstä. Lähdettiin itsevarmana liikkeelle, mutta ilmeisesti koetilanteet on meille molemmille jotenkin vaikea. En itse edes tajunnut sitä että käyttäydyn eri tavalla. Vasta videolta katsoessani huomasin, että olin täysin kalikkana ja sen lisäksi ilmeeni oli ">:----(". Olin mä ihan oikeasti iloinen! Ja iloisuus jatkui vaikka satoikin taivaan täydeltä.


Luoksepäästävyys. Kyl meil oikeesti oli hauskaa!

Cecil oli oikein tekeväinen ja riehakas ennen vuoroamme. Mentiin kehänauhojen sisälle ja vire laski välittömästi. Koira näytti todella hakatulta suorastaan. Se näytti olevan epävarma tekemisestään. Seuraamiset olivat kamalaa ja se harmitti mielettömästi, kun se osaa tehdä todella nättiä ja pitkää seuraamista. Se ei tuntunut edes tajuavan olevansa käskyn alla. Se ei ollut mitään "hei olen sunnuntaikävelyllä" tai "hei haistatan sulle nyt pitkät". Se vaan oli semmosta diipadaapaa. Mun teki niiiiiin mieli keskeyttää koe, mutta päätettiin nyt tehdä loppuun asti.

Ihme kyllä se sitten loppuakohti jotenkin piristyi. En tiedä mistä johtui, mutta onneksi. Kyllähän se edelleen oli niin tavattoman aran näköinen, mutta hieman se piristyi. Kaikki se arkuus tuntui johtuvan siitä, että vaikka koira osaa, niin ei se kuitenkaan osaa. En sitten tiedä että ollaanko me tehty liian vähän kokeenomaisia treenejä, palkattomuustreenejä vai onko se mun oma jäykkyyteni ja tahtomaton mutrunaamaisuuteni mikää saa nuoren collietytön hieman hämilleen.

Vaikka loppupeleissä tuli paremmat pisteet kuin viimeksi, niin eipä se hirveästi lohduttanut, kun kokeen yleisilme oli niin kammottavaa.

Luoksepäästävyys - 10
Paikalla makaaminen - 0, täysin paineissa heti alusta. Pysyi ehkä 15sek ja riensi mun luokse ":<"-ilme naamalla
Seuraaminen kytkettynä - 7, koira näytti siltä ettei tiedä mitä se tekee
Seuraaminen vapaana - 5, koira näytti vielä pahemmin siltä ettei tiedä mitä tekee. Eikä se tiennytkään.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 8, kaksoiskäsky
Luoksetulo - 9, hidas perusasento
Seisominen seuraamisen yhteydessä - 9, hiippaili 1½ asekelta
Estehyppy - 8,5, jäi vinoon ja jälleen kerran ennakoi perusasennon vaikka oon ekan kokeen jälkeen vahvistanut sitä, että kun oon vierellä niin jäädään seisomaan.
Kokonaisvaikutus - 7,5

ALO3, 129,5p.

Tie kävi Nikkilään aamulla varhain med Riitta koirineen. Multa tuli pelkästään Sagur mukaan, kun kerrankin oli vetskuillekin oma kehä järkätty!

Sagurin meinasin esittää edestä päin, mutta herra päätti ettei hän ei nyt malta, niin siirryinkin sivulle. Ukko oli oikein pirtsakalla tuulella ja iloinen päästessään tekemään jotain! Tuomari katseli hampaat ja hinkkasi koiran läpi, juoksutti ympäri ja edestakaisin. Sagur esiintyi aivan mahtavasti ja sen johdosta tulikin pieni kehäkuume. Saimme punaisen nauhan ja odottelimme nauhakehien alkua. Nauhakehässä sijoituimme yllättäen sitten kolmansiksi todella tasokkaista koirista! Lopputuloksena PUN3 ja iloinen vanha Sagur.

Puolikuntoisena kävästiin Riitan kanssa Ojangossa. Mä otin Cecilin kanssa ALO liikkeitä, vaikkei mitenkään koemaista treeniä tehty. Riitta teki vieressä luoksaria Fiiliksen kanssa samalla kun Cecil teki paikkista. Välimatka koiraan oli lyhyt, jolloin onnistuin viskomaan koiralle pirtsakammin nameja. Rento paikkis vaikka vierestä lähtikin koira pinkomaan ohjaajansa luokse.

Ne jäävät ne jäävät ne jäävät! Nyt se meni sentään maahan kunnolla ja vaihdoin ihan kokonaan seiso-käskyn stopiin. Tuntuu toimivan paljon paremmin. Sitten se on alkanut ennakoimaan, jolloin tehtiin tiheäpalkkaista perusseuraamista, jotta se normi kiva seuraaminen tuntuu pikkucolliesta yhtä kannattavalta kuin ne jäävät! Kyllä mulla palasi usko näihinkin liikkeisiin.

Muut toimiikin sitten ihan kivasti! Olen päättänyt että annan itselleni luvan enää treenata kerran ennen ensiviikon koitosta ja sitten annan vaan olla.

Koska tokoilua oltiin otettu tarpeeksi ja aksa houkutteli, niin kokeiltiin me vähän sitäkin! Oli pieni ja mielettömän helppo rata, missä ei tarvinnut luojan kiitos kamalasti juosta kun en järkevän näköisesti siihen edes kykene. Cecil ei kyllä ihan vauhdikkaimmillaan ollut, mutta kivaa sillä tuntui olevan!

P.S. Muistakaapas kysellä!

Hejsan alla! Viimeisin Kysy mitä vain -postaus oli joskus joulukuussa 2011 ja vastaukset julkaisiin tammikuussa 2012. Voisi olla korkea aika korkkailla uutta!

Elikkäs! Kysymysten määrällä ei ole mitään rajaa, heitelkää niin paljon kuin sielu sietää ja lupaan vastailla kaikkiin vaikkei koiriin liittyisikään. Anonyymeillä on myös täysi oikeus kysellä.
Aikaa on 21.8 asti. Voipi olla että jossain vaiheessa lukee lukijoille myös arvonta pitkästä aikaa, kunhan keksin jonkun erinomaisen porkkanan teille.

Ällösöpö William motivoi teitä kysymään. Kuinka voit sanoa ei?


Koska jalkani on luultua huonommassa kunnossa lenkkeily on rajoittunut korttelin ympäri pyörimiseen kolmesti päivässä. Cecil on aiheuttanut harmaita hiuksia. Likka on alkanut härnäämään Spidiä tosissaan, tuhoamaan paikkoja, härnäämään väsynyttä Williamia ja jopa Saguria. Onneksi Maija tarjoutui treenaamaan Ceciliä ja viemään sen pidemmälle. Sille kun ei millään riitä pelkät hihnalenkit, enkä minä pysty viemään sitä minnekään missä sitä voisi vapaana pitää. Saatiin sitten semmoinen idea eilen, että Maija voisi viedä Cecilin mätsäriin ja sitten leikkimään aussiepaussie Naurun kanssa. En voisi olla yhtään kiitollisempi ja onnellisempi! Likka vetäisi SIN ei sij. Maijan terveisillä "Cessu oli kyllä söpö" ja ulkomuototuomarin Säde Hohterin terveisillä "kalaöljyllä turkki kuntoon!"

Ihan tosi mahtavat agitreenit! Tehtiin tosi lyhyehköä rataa ja teemana oli kontaktit. A:ta oli kanssatreenailijoiden toiveesta hieman madallettu, joten se ei ollut yhtä jyrkkä. Muuten ihan normit esteet kentällä!

Radalla oli kaksi mahdollista loppua. Koska keinutreeni on aina tervetullutta niin treenattiin mielummin sitä pätkää. 4 ja 5 oli oikeasti paljon lähempänä toisiaan että mahdollisuutena oli valssi tai sitten persjättö jos onnistuu. Oon piirtänyt ihan väärin ton, mutten jaksa enää korjata. Pahoittelen. Ohjaaja siis siirtyy puomin oikealle puolelle tosi sujuvasti nelosen valssin jälkeen.

Tai ainakin pitäis. Mä en suoriutunut. Olin kauheen myöhässä ja sit kun olin ajoissa niin heiluin muuten vaan hölmösti. Saatiin kyllä homma lopulta toimimaan ja voi että se meni makeesti ja vauhdilla! Pöytääkin päästiin treenaamaan pitkästä aikaa. Otettiin se tosin itsenäisenä kun en oo laiskuuttani sitä kauheasti hinkannut. Hyvin se sen silti muisti.

Kivasti meni. Mä päätin sit ihan loppuloppuloppuun ottaa toi rata tota pidemmän kautta, siinä tulee kaikkea kivaa kuten suoraa putkea ja muuta, mikä toisi putkihullulle Cecilille kivan loppuhuipennuksen treeneihin. Meni aivan superkivasti! Kunnes päästiin putkelle.

Putkella piti persjättö tehdä, mä tietenkin kiihdytin niin nopeaksi kuin pääsin. Jotain outoa kuitenkin tapahtui. Cecil tuli jostain syystä sitten hieman päin. Likka juoksi myös pirun lujaa. Ei Cecil osunut kuin aivan olemattomalla voimalla mua pohkeeseen, mutta molemmilla oli vauhti niin suuri, että mä sitten lensin kuin leppäkeihäs.

Ei siinä mitään. Palkkasin koiran ja sit huomasin myöhemmin että mun jalka oli ihan veressä. Multa kysyttiin että sattuko mua. Vastasin rehellisesti että ei. Mä kuuntelin parannusvinkit ohjaamiseen ja sain neuvoja vielä omaan liikkumiseen, siirryin sen jälkeen pakkaamaan kamoja hyvällä moodilla. Oltiin tokavikoa ja treenit lopullaan, joten paikalla ei ollut mun lisäksi enää kuin yksi treenaaja. Tuijotin sitten hetken mun jalkaa. Iho ihan säpäleinä. Veri vuotaa pitkin säärtä. Ei mua vieläkään sattunut, mutta tajusin että pian sattuu.

Hyville ystäville ei ole mikään ihme tämäkään insidentti, hakkaan itseäni jatkuvasti hiekkaan tai keppeihin tai kulmiin. Huuhtelin sitä ihan kunnolla heittämällä vettä päälle, mutta se vuoti heti taas veriseksi. Yritin loppulämppää tehdä, mutta jalka ei vaan taivu. Himaan ajaminen oli tuskaa. Puolessa välissä matkaa rupesi tuntumaan aivan uskomattoman pahalta. Jarrutuksissa vinkaisin kivusta, kun ei tota vaan kestä.

Himassa vielä huomasin, että ton kaiken veren ja ihon ja sohjon alla on yksi kivenmurikka. Sitä sai ihan kunnolla kaivaa tuolta, kun se oli kunnolla jumissa. Jalka on onneksi nyt jo niin puutunut, ettei pahemmin enää tunnu. Onneksi sain treenikaverilta kiristyssiteen, että sillä saa ainakin olon miellyttävämmäksi!

Eilen tuli soitto, että niin moni on perunut, että me päästäis meidän miljoonannelta varasijalta kokeeseen (varasijalla 5 tai 6). Olin vääntynyt kysymysmerkiksi. Mekö kokeeseen? Nyt jo? Apua eihän tässä olla treenattu edes kunnossa aikoihin. Tuleekohan siitä mitään.
Kaikesta huolimatta sanoin että joo toki. Hieno homma. Kiva. Olen maailman kamalin kisajännittäjä, joten sinällään tämä puun takaa tullut ehdotus oli ihan hyvä. Eihän mulla ole edes aikaa pilata koirani liikkeitä! Tuntuu tosin että rintalasta ja vatsalaukku räjähtää jännityksestä. Todellinen jännitys iski tosin minuun vasta koeaamuna.

Ahdistavaa on ehkä se, etten ole ehtinyt laatimaan mitään sotasuunnitelmaa; mitä mä otan mukaan, miten mä liikutan Cecilin ennen, miten mä riehutan sitä ennen omaa vuoroa, miten mä edes pääsen sinne, mitä mä teen missäkin mokatilanteessa. Mutta ehkä sinällään tämä on omaksi parhaakseni :D Mitään persoonallisia kauhuskenaarioitakaan en ole yksinkertaisesti vaan ehtinyt laatimaan päässäni. Mitä nyt nää perus että jos paikkiksessa joku tulee Cecilin luokse tai käy kimppuun tai jotain muuta.

Luojan kiitos Norakin oli tulossa, eli ihan yksin mun ei tarvinnut panikoida tai olla kisapaikalla.

Tuomarina oli aivan mielettömän ihana Riikka Pulliainen. Häntä on hirveän kivaksi kehuttu, mutten ajatellut hänen olevan noin pirtsakka. Kivasti tuli palautetta liikkeidenkin välissä jos niitä halusi kuunnella. Sain myös hyviä vinkkejä jääviin, kun ne meni siis aivan päin helvettiä.
Ihan kivasti kokonaisuudessaan, vaikka nollia on enemmän kuin laki sallii! Oon tosi ylpeä pikkuisesta ja hieman ylpeä myös itsestäni, etten mennyt ihan möksmöks kun mikään ei tuntunut menevän niin kuin strömsössä. Oli myös todella kuuma päivä, mikä ehkä vei vähän mehuja. 28 alkaa olla kyllä reilusti liikaa, etenkään kun ei tuullut. Mutten silti usko että Cecil olisi tehnyt yhtään sen paremmin viileämmässäkään. Siitä näki sen hämmennyksen ja itsekin jännityksissäni sekoilin.

Luoksepäästävyys - 10
Tuomari jo kehätarkastuksessa rapsutteli Ceciliä ja lirkutteli sille. Sama jatkui luoksepäästävyydessä, joten Cecil tietenkin sitten nousi ja pusutteli. Kovasti ollaan tehty hommia ton kitkemiseksi, mutta ei lirkuttelua voi mikään voittaa.

Paikalla makaaminen - 0
Naamapalmu. Molemmilla puolilla sakemanni eikä siinä mitään. Toinen vähän kuopi välillä maata mikä ei häirinnyt Ceciliä. Toisella puolella oleva sen sijaan huusi ja ulisi mikä paineisti Ceciliäkin. Eipä onneksi huutanut yhtäjaksoisesti. Sakemanni nousi varmaan 1 min paikkeilla, jos edes oli ehtinyt mennä niin kauan aikaa. Siitä ehkä 30sek kuluttua Cecil ei enää kestänyt ja nousi myös. Näin kyllä jo likasta, että se on tosi ahdistunut ja hämillään kun toinen nousi ja mamma tuli hakemaan. Sitten sekin nousi, heti kun lähestyin koiraa Cecil veti maahan ilmeellä ":D en mä liikkunut äiti hei luulet vaan".

Seuraaminen kytkettynä - 8,5
No oli vähän semmonen olo et mihin mä tän hihnan laitan kun ei hirveästi hihnaseuraamista olla otettu. Ihan ookoon näköistä kokonaisuudessaan ja paikoittain tosi hyvää. Oon äärimmäisen tyytyväinen vasemmalle käännöksiin, kun ne on kussut ihan urakalla. Ei ollut kyllä sitä cecilmäistä meininkiä, mutta ihan perushyvää.

Seuraaminen taluttimetta - 8
Odotin tästä paljon parempaa. Ihan ekaan pysähdykseen asti aivan jär-kyt-tä-vää lahnausta, mutta sitten yhtäkkiä se heräsi et oho kappas tää on tätä ja teki tosi hyvin loppupätkän.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 0
Jääviä ollaan otettu tosi vähän, mutta kyllä mä ajattelin että se menee. Ennakoi aivan mielettömästi sitä kohtaa. Annoin käskyn ja jäi seisomaan.

Luoksetulo - 9
Laukalla vauhdikkaasti luokse! Perusasento oli aika kämänen.

Seisominen seuraamisen yhteydessä - 0
No voi hyvää päivää näitä jääviä. Se jäi seisomaan olin ihan et oh yes! Mut sit kännyin ja kävelin kohti niin se veti maahan, kun luuli tehneensä sitten väärin. Eikä ottanut loppuperusasentoakaan. Kyllä sen niin huomasi että vaikka mä kuinka kuvittelin että jäävät on kondiksessa, niin aivan hirvittävän kesken ne on kun koira on aivan hämillään liikkeiden protokollasta

Estehyppy - 7
Harmittaa kieltämättä. Hyvin hyppäs ekalla kuten kuuluukin, jäi kyllä hieman vinoon joo. Palasin koiran luokse ja olin ihan et noni nyt sentään joku liike onnistuu mutta ei. Se ennakoi _perusasennon_. Aivan uskomatonta! En ole koskaan ikinä milloinkaan ottanut hypyn jälkeen perusasentoa, koska halusin välttää tämän :D.

Kokonaisvaikutus - 9 Kiva pari kuulemma ollaan kaikesta huolimatta! Ei nyt ihan lost case näemmä.

ALO3, 109p.

Ei nyt periaatteessa semmoinen tulos mihin kannattais tyytyväinen olla, mutta kyllä mä silti olen. 17.8 on sitten seuraava koe ja sieltä toivottavasti sitten se ykkönen. Tosin siihen kokeeseen olen kunnolla varautunutkin ja nyt tiedän mitä pitää korjailla! Jääviä reilusti pitää vahvistaa ja harjoitella sellaisia paikkiksia, että vierestä nousee koira.

Jottei ihan kuvaton teksti tule, niin eilen me käytiin Jasun kanssa treenaamassa vähän aksaa. Jälleen irtoamisharjoituksia ja sitten vietiin likat uimaan. Tässä hieman kuvasatoa!