Krhm.










Fiilis on kaunis ku hirvi ja takana tuleva toveri muistuttaa piisamia -Toveri @Facebook

Kuvista iso kiitos Riitalle ja loput löytyy täältä.

Heilahdettiin HSKH:n mölleissä Tehis cupissa. Jännitti jo törkeesti ennen möllien alkamista, mikä purkautui mulla tällä perus "apua-jalka-tärisee-holtittomasti" -jutulla. Rata oli aika selkeä, mutta kova kiire tuli useammassakin kohdassa joten haastava se oli silti! Tuomarina oli Janne Karstunen!

Eka startti oli _fiasko_ niin monella eri tasolla :D Eka fiaskonaihe oli se, että mä jäin odottelemaan ja varmistelemaan koiraa aivan epätoivoisen paljon. Tää johti siihen, että putken jälkeisellä suoralla mulla ei ollut niin minkään valtakunnan mahdollisuuttakaan missään universumissa ehtiä ohjaamaan Ceciliä. No tuli sitten kieltoja. Eipä siinä. Pitäis luottaa enemmän, kyllä se koira osaa.

Mut sitten kävi jotain niin idioottimaista... Unohdin radan. Ihan oikeasti ei ollut mikään hetkellinen "apua minne pitää mennä?" vaan ihan kunnon "äasjdfpaselfjsk? Ootas hetki meitsi miettii." Mä pysähdyin ja jäin etsimään niitä esteitä :D. Mutta joo, semmoista sattuu ja niin pois päin!

Toka startti oli ohjaukseltaan samanlaista tökeröä puskemista. En saanut missään vaiheessa hyvää rytmiä ja jäin jälleen varmistelemaan pituutta likaa, sillä se ei ollut täysin samassa linjassa. Tuli taas aivan hullu kiire, mikä näkyy hulluna spurttina. Oltais voitettu varmasti monia sekunteja, jos olisin tehnyt valssit ajoissa ja edes jollain tavalla pysynyt ylipäätään mukana. Cecil hiihteli milloin missäkin, kun en lähtenyt kääntymään ajoissa. On kyllä ihme ja kumma, että koira tuli kuitenkin ohjauksiin :D

Ekalta startilta 5, 19. sija, aika 36,97 (-8,03), mutta tokan startin avulla napattiin 3. sija ajalla 28,06 (-16,94)! Koirakoita oli maxeissa 46, mutta ulkopuolisena 7.

Videota tokalta startilta. Nopeuttahan on tullut reilusti lisää. Asia mikä oikeasti järkytti oli tuo, miten huonosti se otti kontaktin A:lla lopussa. Ei sillä, että sen kontaktit muutenkaan olisi mitenkään nätit. Ne on varsin hirvittävät. Mutta toi laskeutuminen A:lta lopussa on kyllä ruma, sillä koira osui tsäkällä jollain yhdellä tassulla kontaktille.

Sillä virtaa vielä oli, niin otettiin kaksi starttia putkikisaan joista tais tulla sitten 2xhyl. Eka hylätty rata oli semmoinen etten oikein keskittynyt ja päätin pokkana leijeröidä. Cecil kuitenkin haki niin paljon mielummin siihen kivaan keltaiseen miniputkeen kuin pelottavaan mustaan putkeen, että hirveästi ei ohjaukset enää kiinnostaneet. Sen lisäksi en vahtinut koiran tekemistä tarpeeksi, vaan jätin sen täysin selän taakse.
Toka startti olikin paljon kivempi! En leijeröinyt enää yhtään, vaan juoksin miljoona kertaa mustan ja keltaisen läpi. Lopulta tämä muuten kiva ja vauhdikas rata loppui siihen, että itse ohjasin ihan tietoisesti mustaan putkeen, kun sekosin jotenkin hieman taas järjestyksessä. Noh, mutta jäi tosi kiva mieli, kun koira haki nyt kunnolla siihen mustaan keltaisen sijasta.

Kaikki, jotka omistavat ikkunan, ovat varmaan huomanneet, että lumen tulo on viivästynyt eikä sitä ole läheskään yhtä paljon kuin ennen. Etelässä tää on ainakin huomattu, kun täällä ei ole ollut lunta ollenkaan. Pari päivää taisi joskus pari kuukautta sitten olla aivan hetkellisesti pari milliä, kunnes se muuttui jääksi ja vedeksi.

Nyt kuitenkin tuntuu siltä että this is it!

Nyt sitä on satanut jopa ehkä pari senttiä! Sen kunniaksi autoni ovet olivat jäätyneet ja jouduin pienen akrobatiatempun suorittamaan ninjaamalla itseni takapenkiltä kuskin paikalle. Ei muuten ole mikään helppo homma munlaiselle köntykselle :D Onneksi onnistuin siinä ja kärräilin koirien kanssa Viikkiin moikkaamaan Petraa. Kävästiin kuvailemassa ja heiteltiin pieni lenkki. Mun ottamat kuvat epäonnistuivat verisesti ja sormet huutivat kylmyydestä hoosiannaa, mutta onneksi Petran otokset onnistuivat paremmin ja saattekin nauttia niistä nyt!


Olin vähän sitä mieltä, etten mä mitään pipoa tai kunnollista takkia tarvi. Noh... Voin sanoa että kadutti ihan kympillä. Huomatkaa vielä hajonneet housut. Kyllä se niin vaan menee, että mun pitäis opetella kävelemään.





Loppuun ihan pakolliset rakennekuvat molemmista!

1v 8kk.


9v 2kk.

Treenit olivat hurjan kivat! Rata oli oikein kiva, vaikka lukuisat suorat vähän hirvittivätkin. Ehdin kuitenkin useimmiten yllättävän hyvin tilanteisiin.

Tokalla pakkovalssi tuotti hieman ongelmia. Jäin joko liian kauaksi aikaa ihmettelemään koiran menoa, jolloin kolmosen jälkeinen persjättö on liian myöhässä; vaihtoehtoisesti hosuin liikaa ja lähdin liian aikaisin liikkeelle -> koira ei hyppää. Rata rullasi ihan ookoosti 9-10 välille asti. En tajunnut missään vaiheessa jarruttaa ennen ysihyppyä, joten C pariin otteeseen sen hypätessään otti myös ykkösen. Jarrutin jyrkästi ja vedettiin sitten kymppikin.

Keinu paineisti Ceciliä. Mä päätin ihan suosiolla palkata sen ja laskea keinu alas, vaikka periaatteessa keinu osattais suorittaa itsenäisesti. Paineistumisen näki keinun jälkeisellä radalla: näki niin koiran ilmeestä ja käytöksestä. Onneksi se ei kuitenkaan muuttanut koiran tekemistä traagisesti, mutta C oli selkeästi hieman hermostunut.

Päätin kokeilla jotain minulle täysin uutta esteellä 15. Normaalisti olisin varmaan pyörähtänyt ympäri, mutta päätin kokeilla moovssia minkä olin lukuisista aksavideoista nähnyt ja toimihan se yllättävän hyvin! Mutta se ei toiminut, koska eksyin valssaamisen ansiosta puomin väärälle puolelle... :D Siinä vaiheessa multa pääsi semmoinen parkaisu "eeihheij oon väärällä puolella, oon väärällä puolella."
Joten mun piti tehdä siinäkin pakkovalssi. Mulle tämä tuotti ongelmia, en edes hahmottanut aluksi kunnolla miten se tehdään. Sen verta peruskauraa se on joo, että mun olis pitänyt tietää se.

Sitten olikin enää aivan törkeä kiire, nopeasti koira takaakiertoon ja hirveellä kiireellä painaa eteenpäin. Juoksin aivan täysiä ja olinkin ehtinyt yllättävän hyvin. Väistin ennen putkea tarpeeksi kauas, ettei koira hyppää päälle. Yritin juosta jo takaisin ja koiran olisi pitänyt irrota, mutta tää ei taas ihan onnistunut :D Vikaan pätkään kameralla heiluva Riitta palkkasi lelulla loppuun jolloin tää onnistui!

Enää kolme aksakertaa jäljellä. Ollaan kuitenkin jatkamassa valkkuryhmässä jatkossakin :) Eli huhtikuun loppuun asti. Harmittaa kyllä sinällään, ettei tulla pääsemään kokonaisia ratoja, kun keppien treenaaminen on hidasta. Jos olisi törkypaljon rahaa, niin voisi ilmoittautua keppikurssillekin.

Yöllä käytiin Riitan kanssa treenaamassa lähikentällä hieman tokoa. Tein vaan älyttömästi liikkeellelähtöjä; aluksi kaikki oli hyvin ja sitten koirasta alkoi näkymään paineistuminen. Aina kun Sössön ilme muuttui epämukavaksi, tein aina piristävän luoksarin. Tätä lähinnä jankattiin ja jätettiin siihen.

Olin huomannut, että meille oli tullut joku paketti! En todellakaan muistanut, että Hurtta (& co.) lupasi lähettää pienen paketin meille! Yllätyin kyllä todella, kun avasin sen. Paketissa oli reilusti enemmän kuin olisin osannut kuvitellakaan. Ja mukana oli söpö lappu "[o]ikein hyvää uutta vuotta!"

Kuvan jellona on suoraan kuin jostain kauhuelokuvasta; siinä on 19 vinkuvaa osaa joten taitaa olla sanomattakin selvää, ettei Cecil saa riepotella sitä muualla kuin treenikentillä :D muuten hajoaa viimeisetkin järjen rippeet multa.

Käytiin eilen Maijan ja aussiekaksikon kanssa treenaamassa tokoa. Kyllä, tokoa. Siitä taitaa olla 3kk kun viimeksi mentiin vartavasten treenaamaan tokoa Cecilin kanssa minnekään. Noh, sen kyllä huomasi, ettei olla aikoihin mitään kunnollista otettu, ellei lasketa mun ja Riitan satunnaisia pikaisia yötokoja.

Estehyppy oli se millä aloitettiin. Sössöllä oli vähän aksamoodi päällä. Haukkui, eikä muistanut pysähtyä suoraan esteen taakse, vaan valui esteen sivulinjalle. Haukkumalla tosin Cecil ei päässyt tekemään mitään. Mä en siedä sitä, jos koira ääntelee millään tavalla tokossa, joten sama päti tähänkin.
Lopulta ekalla käskyllä ei edes mennyt. Joka kerta kun jätti hyppäämättä, niin lähdin kävelemään ja otettiin uudelleen.
Koira ei vaan muistanut, tai muuten vaan oli keskisormi pystyssä. Päätettiin siis helpottaa, joten Maija palkkasi Sössöä toisella puolella, jotta likka hyppäisi keskelle. Lopulta palkkasin sitä itse esteen edestä kunhan likka oli hypännyt yli. Kai se olisi muutaman toiston kuluttua näyttänyt taas siltä miltä pitäisi, muttei liikaa kerralla.

Seuraaminen voi vitsi tota virran määrää! Pomppyhyppyloikkaloikka. Kun sain rauhoitettua niin seuraaminen oli ihan perusmeitä! Eli ihan hyvää! Tosin Maija totesi että ensimmäisen pätkän alussa C poikitti silmiinpistävästi, muttei enää muissa pätkissä. Mun pitäisi itse harjoitella tempoa, sillä kun saan sen oikean temmon päälle niin kaikki on hyvin, mutta kun mun tempo heittelehtii, niin Cecilistä tulee hieman epävarma ja jätättää.
Seuruutin monia pätkiä ja Maija seuruutti yhden kokonaisen kaavion. Kaikki meni hyvin.

Seuruusta seis, maahanmenoa ei edes otettu. Jatkossa liikkeellelähdöt eri jalalla kuin seuraaminen. Cecil jätätti alussa, kun oli kerännyt aika paljon painetta ja muuttui taas epävarmaksi. En kyllä tiedä miksi se paineistui nyt, kun ei se äsken seuraamisessa ollut yhtään ahdistunut. Maija antoi lähtökäskyn, mä lähdin kävelemään ja koira jäi. Se hieman hiipi sieltä, muttei uskaltanut tulla ihan luokse asti. Odoteltiin että se tulee mun rinnalle, Maija seuruutti vielä hetken ja antoi käskyluvan. Pysähtyi hyvin.

Jatkossa pitää tehdä hirveästi liikkeellelähtötreenejä ja vetää aina ihan törkeät bileet siitä. Se lähtee hyvin normaalisti liikkeelle, mutta kun ollaan jonkin aikaa treenattu, niin se ei tule kunnolla mukaan ja näyttää taas ihan piessyltä. Eli niitä sitten jatkossa paljon.

Ruutu ihan ensimmäistä kertaa koskaan. Hetsasin lelulla törkeästi, jätin lelun ruutuun ja sitten vaan lähetys juuri ja juuri ruudun ulkopuolelta ja sitten hieman kauempaa. Tää oli Cecilistä ihan parasta, kun se ei tajua sen liittyvän tokoon... :D Tosin ei meidän kohdalla tule liittymäänkään pitkään aikaan.

Paikkamakuu med Nauru. Vieressä vielä treenasi joku omia koiriaan, joten häiriö oli riittävä. Cecil ei paikkiksessa ollut lainkaan paineissa. Mua hämmentää se, miten se kisoissa on aivan itku kurkussa ja näyttää niin hakatulta kun koira voi ikinä näyttää. Mutta nyt treeneissä kaikki oli hyvin ja se napitti ihan normaalisti, eikä edes näyttänyt hakatulta kun kävelin välillä luokse palkkaamaan. En kyllä ymmärrä mitä ton päässä liikkuu.

Vaikka tokomasennus iski muutama kuukausi sitten, on nyt taas pieni innostuksen puuska iskenyt. Taidan kuitenkin ensin vain kasvattaa Cecilin itsevarmuutta nyt tokon suhteen tekemällä kaikesta reilusti helpompaa ja minimoimalla virheet sitä kautta.

Tänään tosiaan Riihimäellä Nauravan koiran supermölleissä! Aamulla huristelin Tuusulaan, nappasin shelttikaksikon ja Petran kyytiin, sieltä jatkoimme sitten matkaamme uudelle hallille. Ajokeli oli ihan mukava möllipaikalle mentäessä, mutta takaisin ajaessa lievästi ahdisti tolkuton pimeys, sade ja tuuli :D. Onneksi piti lähinnä ajaa kilometritolkulla suoraa motaria niin ei ollut niin hurjasti mitään pelättävää!

Ajeltiin satasta, näkyvyys aivan huipussaan. c. Petra S

Rata oli yllättävän haastava supermölliradaksi, muttei siinä sinällään mitään ihmeempiä. Punnitsin todella pitkään valssin ja persjätön välillä, mutta päädyin valssaamiseen joka kohdassa. Tokalla startilla tosin yksi sokkarikin tuli heitettyä jossain välissä, mutta muuten aika suoraviivaista.

Kengättömyys aiheutti mm. mulle (ja lukuisille muille) pariin otteeseen pienen liukastumisen. Ei sitä tajunnut ottaa sisäkenkiä mukaan, kun ei missään mainittu, että muilla ei saa treenata. En tietenkään älynnyt mun vanhoja futsalkenkiä ottaa, mistä olisi ollut kyllä suuri apu. Kyllä noi sukilteenkin meni ihan ok, mutta piti kyllä vähän varoa etten vahingossakaan liukastu kun mulla aukeaa polvi samantein ja traumat viimeisimmistä tikkausoperaatiosta ovat vieläkin tuoreessa muistissa :D

Tuloksena 0 ja 5. Mulla jotenkin katos tokalla startilla ajatus siinä säheltäessä, niin olin jo ehtinyt eksymään koiran eteen sen tullessa putkesta. Ei ollut mikään ihmekään, että se tuli sitten väärältä puolelta. Hienosti meni noin muuten ja Sössö oli aika makea! Aikoja en muista, enkä toistaiseksi tiedä sijoitusta. Supermölleissä kaikki säkäluokasta riippumatta kilpailivat samassa, koirakoita oli 63! Kisat kuitenkin sujuivat sutjakkaasti eikä aikataulu paljoakaan heittänyt :)

Seuraavat möllit ovatkin sitten todennäköisesti nuo oman seuran möllit hieman yli viikon kuluttua. Nää möllit jättää aina niin tolkuttoman treeni-innon, että vapaavuorokortin puuttuminen tuppaa harmittamaan entistäkin enemmän. Onneksi ohjatut jatkuvat vielä hetken ja möllejä on tiedossa.

Huomenna on tiedossa möllit Riihimäellä! Putputtailen autolla Tuusulaan, isken Petran, Medyan ja Taikan autoon ja huristellaan möllipaikalle. Hieman jo kieltämättä jännittää :)

Tänään oli Oreniuksella taas treenit! Päästiin tekemään Sössön kanssa pätkiä 1-17. Kuten videollakin näkyy, niin mulla alkoi puhti loppumaan 12-16 välillä ihan tosissaan.

Ratapiirroksen c. Orenius
Ensin kokeilin pakkovalssilla 1-3, mutta koska kepeillevientiä ei tehdä niin Orenius ehdotti, että menisin toiselle puolelle ja heittäisin sen suoraan femmalle ja jatkettaisiin siitä rataa normaalisti. Ensinäkin takaakierrossa oli jo ongelmia, kun pidin jalkoja suorina ja huidoin vain käsillä. Milloinkohan mä opin tekemään jaloillakin jotain? Seuraava ongelma oli se, että Cecil veti aina mun oikealle puolelle ja fiilisteli jotain jeejeetä hyppien jotain aita-pituus -välikköä. Palkkailin sitä vasempaan käteen ja kyllä se sitten siitä, vaikkakin videolla näkyy että C vetää aika rajusti mun oikealle puolelle.

Mun piti putken jälkeen ottaa koira haltuun ja pyöräyttää se jotenkin ja jatkaa siitä. Olin lähes joka kerta edennyt liian eteen, jolloin kaikki töksähti tai koira veti täysiä huti. Videolla nyt paras yrityksistä, mutta sekin on kyllä kankea :D

12-16 väliä jankattiin sitten loppuaika. Ensin kokeilin jotain omaa ihmeellistä säätöä, mikä ei toiminut. Kokeiltiin sitten vastakäännöstä ja persjättöä. En itse huomannut että kaarsin noin rajusti. Ja näemmä kaarsin sen joka kerta. Kuten edellä todettu, videolla näkyy mun puhdin loppuminen. Rojahdin treenien päätteeksi tekonurtsille makaamaan selälteni, kun en vaan kyennyt sitten niin millään enää mihinkään. Hyvät treenit kyllä oli! En tiedä oonko kipeeksi tulossa vai mikä siinä oli, kun ei happi meinannut enää kulkea. Siitä kyllä tosin tietää että on onnistuneet treenit takana!