En ole postissa vielä kuvia tai muita kivoja saanut, mutta ne ovat varmasti tulossa. Hokasin kuitenkin tuossa hetki sitten, että KoiraNettiin oli ilmestynyt Wiltsun luustokuvauksien ja silmäpeilauksen tulos.

Jos joku muistaa, niin minähän mainitsin, että Williamilla todettiin erittäin lievä CRD, A/B lonkat ja kyynärnivelet 0/0.

Tuli muutos! Hyvin iloinen sellainen! Ei sillä, A/B lonkat ovat todella hyvät, mutta SKL:n porukat katteli että ei kyllä nää on A/A:t! Eli parempaan suuntaan meni :) Muuten tulokset pysyivät muuttumattomina

Vuosi 2011 on mennyt erittäin nopeasti. Tuntuu myös siltä, ettei oikein olla tänä vuonna mitään saatu aikaiseksi :D vuodesta 2012 pitää tulla parempi, päätin sen juuri. Otan itseäni niskasta kiinni ja alan treenaamaan useammin ja varmemmin. Sama juttu tottistelun ja hakun kanssa, hirveän vähän ollaan käyty tänä vuonna treeneissä, tottistreeneissä ei olla käyty kertaakaan.

Anyways, joulu meni meillä ihan hyvin ja rauhallisesti. Koirat saivat leluja ja herkkuja, niin kuin sai Spidikin. Minä sain uudet putken, mistä olen hyvin iloinen. Olen päässyt kuvailemaan Ninan frettejä ja tänään pääsin räpsimään kohti myös Ninan koiraa Hekaa, kun he piipahtivat täällä. Täältähän tän päivän kuvat löytää. Vesileimattomat Ninan ottamia.

Käveltiin aika tuttu metsäreitti, löydettiin kuitekin toissapäivänä kiva vihreä nurmikenttä, missä sitten heiluttiin. Sagur ja Wil tyypilliseen tapaansa painivat ja Heka pyysi keppiä :D tosin Hekakin taisi jossain vaiheessa innostua juoksemisesta. Kolmikko veti ihan suunnitellun oloista kuviota. Aluksi kolmikko juoksee kasassa, kaikki kääntyvät ympäri, sen jälkeen yksi juoksee suoraa takaisin, kaksi kaartaa vastakaisille reunoille ja juoksevat keskimmäisen perässä :D



Viljami on kasvanut Sakarin ohi, joten Sakke kehitti uuden tavan. Se menee myttyyn ja heittää Williamin alakautta ilmaan tai minne ikinä. Tekniikka on muuten hyvä, paitsi että Wil on niin kung fu, että se yleensä ehtii hypätä jo toiselle puolelle.

Riekkumisen jälkeen otin kaikki ALO liikkeet Sagurin kanssa paitsi paikkiksen ja hypyn. Kyllä musta alkaa tuntumaan vähän nyt siltä, et meidän on pakko se alokas kohta korkata :D ollaan niin ikuisuus näitä nyt renkslattu ja kyllä nää alkaa olemaan sen verran varmoja, et on pakko uskaltaa. Joskus vielä. Ens vuonna.

Williamin kanssa on nyt sit taas tota murkkuilua ilmassa, kaikki tuntuu olevan nyt tosi vaikeeta. Tai en tiedä mitä toi nyt on, mut jotain se on. Toivottavasti menee pian ohi.


Alkoi tulla aika kylmä, niin mentiin kiertelemään. Aurinkokin alkoi jo hieman laskemaan.
Lunta ei näy eikä kuulu, ainoa joulukuumainen elämys oli miinus asteet ja siitä johtuva jää. Aika kämästä ellen sanoisi. Mä nautin talvesta, nautin kylmästä, nautin lumesta. Ja niin nauttii toi colliekaksikkokin. Mä vieläkin elättelen toivoa siitä, että joku hullu takatalvi iskisi ja sit olis lunta taas polviin niin kuin normaalistikin :D




No mitäs me ollaan tänä vuonna saatu aikaiseksi
Sagurin kanssa käytiin:
niissä rally-kisoissa, kolmessa
käytiin myös yhdessä möllitokossa
jopa yhdessä mölliagissa
ja yhdessä näyttelyssä.

Williamin kanssa käytiin:
mätsärissä
pentunäyttelyissä
ja virallisissa

eipä oikein muuta. Mitäs nyt vois pyrkiä 2012

Sagur:
ainakin RTK1.
RTK2 olis kans aika kiva
startataan se toko ALO
startataan myös veteraanikehissä

William:
mennään agikurssille
ehkä jopa johonkin mölliagiin?
möllitokokisakin olisi kiva
mennään muutaman kerran kehään..
..ehkä jopa ulkomaille asti

Ainakin on realistinen lista! On nyt semmonen litania et tommoset pystyy toteuttamaan.

Hyvää ja rauhallista joulua sekä menestyksekästä uutta vuotta kaikille blogimme lukijoille!



Kuvien Nina H, lisää

Perjantai-iltana ajattelin tehdä molemmista pojista videot. Projektit venyivät ihan näin lauantaiyöhön asti, mutta eipä se haittaa! Toiseen jäi turhan pitkä pätkä loppuun ja toinen taas ei loppunutkaan niin harmonisesti kuin olisin toivonut.

Vuoden kuvat videoina molemmista. Olen itse napsaissut pari kuvaa, mutta suurin kiitos kuuluu henkilöille Roosa L, Linda T, Anni T, Petra S, Saana P, Jasmine L, Nina H ja Krista R!

Sen kunniaksi että meidän blogilla on 75 lukijaa (mitä en voi vieläkään käsittää) ajattelin pistää pystyyn kyselypostauksen. Voi kysyä ihan mitä tahansa kunhan ei mene liian henkilökohtaiseksi :D

Aikaa on 1.1.2012 asti! Teen vastauspostauksen sitten erikseen tuon pvmän jälkeen.


kuvan c. Saana P.

Eli tosiaan kuvia Voittajasta. Kiitoksia hurjasti kaikille kuvaajille 8)


Kuvan Linda Toivonen
Mulle sanottiin että ollaan samannäköisiä.



Näiden kahden kuvan Ilona K
William harjoitusarvostelijan ja tuomarin lääpittävänä. Kyllä oli iloinen kun kuusi kättä näprää ja rapsuttelee.

täältä löytyy loput

Lauantaina Oona tuli meille aika aikaisin aamulla. Oltiin suunniteltu Ojankoreissua, joten sinne siis.

Harjoiteltiin jotain pientä ja sitten pikkuisia ratoja otettiin molempien kanssa. Sagurin kanssa keskityttiin keppeihin ja välistävetoihin. Wiltsun kanssa myös treenattiin välistävetoja ja se oli oikeastaan se "suurin" juttu nyt, vaikka toki tehtiin paljon muutakin.
Sagur tajusi nopeammin kuin Wil. Sen kanssa tehtiin semmoista neljän aidan välistävetoja. Oona veti Sagurin kanssa, niin näen paremmin sen liikeradan. Oon niin käsi ohjaamisessa :D mutta jossain välissä mä itsekin kokeilin. Wiltsulla kesti vähän kauemmin tajuta. Hyvin meni ekasta sit tuli hyvin mua päin ja sit kun yritin lähettää uudelleen, niin se jo meni sitten jossain aivan muualla. Tehtiin kahdella aidalla ja sekin tuntui aivan ylivoimaiselta välillä. Palkkasin sitten siitä keskeltä, jolloin Wil näytti ymmärtävän, että kaikki ei ole ohi vaan vielä pitää jatkaa. Muutaman kerran tehtiin niin ja sit en enää heittänyt lelua siitä viimeisestä aidasta läpi. Ja sit kun sekin alkoi menemään eniromaisesti niin otettiin kolmas aita messiin.

Uudella koneella ei ole mitään ohjelmia eikä Youtube suostu minkäänlaiseen yhteistyöhön, joten nää tulee tämmösissä ihme pätkissä lagaavasta vimeosta. Sagur meni niin hienosti Oonan kanssa noita keppejä ja muita, että videota on nyt lähinnä Sagurin ja Oonan yhteistyöstä!



Mäkin yritin kokeilla noita keppejä, mutta mun ensin pitäisi paremmalla ajalla kuivaharjoitella paljon enemmän :D siksi oli vähän kiire, kun ajateltiin sittenkin mennä pyöriskelemään Winneriin ryhmäkehiin. Kepeistä vielä sen verran, etten ole niitä harjoitellut aikoihin ja sen kyllä huomasi. Se liike oli mulla niin jäistä. Onneksi Oona tietää mitä tekee niin Sagurin kepeistä tuli jotain! Tosi alussahan nuo ovat, mitä kolme kertaa ehkä harjoiteltu. Mutta selkeästikin alkaa jo hiffaamaan 8)

Williamin kanssa otettiin viereisellä kentällä aidoista ja putkista muodostuvaa rataa, missä rimat olivat puoliksi maassa. Meni ihan kivasti, mutta mulla itsellä noi liikkeet tuottaa silleen vaikeuksia, muttei kukaan ole seppä syntyessään. Mukavasti sitten meni loppupeleissä.
Videota Wiltsun kahden aidan vedosta.


Oona otti kasvukuvan Williamista vielä lopuksi.

12kk 2vk


Sunnuntaina herättiin aika aikaisin. Oltiin edellisenä päivänä trimmattu ja harjattu, aamulla sitten pestiin raajat ja vähän tota vatsaa ja lähdettiin Voittajaan. Paikalla vielä poikaa trimmattiin ja muuta. Mentiin kehään tosi kiireellä, pennut loppuivat yllättävän nopeasti. Aluksi meidät merkattiin poissaolleiksi, mutta onneksi saimme tulla kehään vielä. Tuomarina tosiaan Jaana Hartus ja hänellä oli oikeana kätenään harjoitusarvostelija Anita Naif Al-Bachy. Junioriuroksia oli se 8, liikutti onneksi kahdessa osassa niin mahtui kunnolla liikkumaan. Yksilöarvostelussa kokeili jokaisen sentin läpi. Katsoi purennan ja paineli kalloa, näpräsi korvia, paineli runkoa ja näpräsi raajoja, sen lisäksi sääti häntää. Aina kun Hartus pääsi koirassa eteenpäin, harjoitusarvostelija näpräsi melkein samat asiat. Eli kopelointia tuli kaksinkerroin. Wil käyttäytyi tosi kivasti mielestäni.

Tuloksena oli EH ja arvostelu kuuluu näin

"Erittäin hyvän tyyppinen juniori, jolle toivoisin hieman enemmän maskuliinisuutta. Kokoon sopiva raajaluusto. Runko saa vielä täyteläityä. Oikea muotoinen nuoren koiran pää joka saa vielä vahvistua. liikkuu keveästi mutta vielä kapea edestä ja takaa"

Arvostelu on ihan ok. Kyllähän tuo EH harmittaa, mutta joo. Wil ei ole niin kehittynyt. Nyt vaan mietin että viitsiikö sitä enää minnekään viedä tuon ikäisenä, kun nähtävästi junnuksi liian kuikelo. Jospa se sitten olis vähän erilainen ja täyteläisempi kuhan tosta miehistyy.


Kuvia tulee myöhemmin heti kun porukka ehtii laittamaan niitä nettiin.

Wipun kanssa kipastiin maanantaina joukkotarkeissa. Oli silmätarkit, lonkkakkuvaus ja kyynärkuvauus. Kasvi laittoi Wiltsun silmiin jotain tippoja. Hienosti poika antoi laittaa eikä pyristellyt vastaan ollenkaan.

Oltiin meidän poppoon ensimmäisiä. Lääkäri oli oikein mukava mies, Wil vähän jänskättää miehiä kun ei oo hirveesti ollut tekemisissä. Muutama tuomari on sitä lääppinyt ja siihen se on jäänytkin. Anyways, nostettiin pöydälle, missä oli sit taas tosi jännää. Peilattiin silmät. Lääkäri kysyi että onko ollut pentuna lievä crd. Sanoin että joo, johon lääkäri totesi että juu kyllä tuolla näyttäisi se olevan, mutta erittäin lievänä. Tosi kiva tietää, että on lievänä :). Peilaus sujui mallikkaasti. Mut silmissä tosiaan lievä CRD edelleenkin, mutta ei sitten muuta.
Putsattiin sitten yhtä eturaajaa ja sit tuli nukutuspiikki. Mä en itse kestä piikkejä ollenkaan, oli pakko katsoa toiseen suuntaan. Mulle tuli taas hyvin huono olo piikistä. En mä edes sitä päätä nähnyt, mutta heikotti silti. Voi :D onneksi kasvi piteli Wiltsua hetken niin pääsin haukkaamaan raitista ilmaa. Tuntui että pyörryn.

Wil oli kivassa unessa sitten. Sille tuotiin semmoinen pahviastia, että jos tulee paha olo. Ihme kyllä Wiltsulle vähän tulikin. Oli vähän kamalaa pidellä sen päätä jotta se saa oksennettua, sillä ei riittänyt enää puhti siihen.

Nostettiin se sinne ihme kuvauspöydälle selälteen niiden ihme pehmustekolmioiden väliin, mun piti sit poistua sieltä. Ei siinä hirveen kauan mennyt. Wiltsua kannettiin pois, mutta se yhtäkkisesti rimpuili ja kömpi sitten todella säälittävästi mun luokse. Mä luulin että sille annettiin jo herätyspiikki, kun se oli niin hereillä, mutta ilmeisesti se vaan halus äkkiä takaisin mamman luokse. Hyvän aikaahan se sitten siinä muiden nukkujien kanssa hörisi. Sille sitten annettiin se herätyspiikki, virkosi aika nopeasti. Heikosti yritti kutsua nukkuvaa siskoaan leikkimään, mutta luovutti kun tajusi ettei vastakaikua oikeen tule, kun toisella on vintti pimeänä.

Saatiin sitten tulokset. Lonkat A/B ja kyynärät 0/0. Toki lopulliset tulee sitten myöhemmin ilmi, et millasina ne tulee sitten takaisin. Toivottavasti pysyisi muuttumattomana.

Päätettiin perjantaina yöllä Ninan kanssa mennä lauantaina Ojankoon. Tuntu kamalalta herätä puoli yhdeksältä pitkän valvomisrumban jälkeen, mutta teimme sen :D Kymmeneltä oltiin bussissa matkalla Vantaalle. Huvittavaa on se, että mä osaan HSKH:n kentiltä pois, mutta mä en oikeen koskaan ole löytänyt sinne ilman että eksyn. No mut tällä kertaa löydettiin paikalle melkeen ongelmitta. Oli aika voittaja-fiilis!

Ottettiin ensin Sagur. Sen kanssa otin muutaman hypyn, putkea ja sitten A:ta. Se meni oikein kivasti. Ässä kanssa irtoaa jo paremmin. Ei pidetty rimoja korkealla, aluksi otettiin tosi matalia ja sitten nostettiin osaa vähän ylemmäksi.

Sit Sagur pääsi leikin jälkeen huilaamaan. S tosin väitti, ettei häntä edes väsytä.


Heka tuli ja sitten otin Williamin. Leikittiin aivan mahdottomasti, mulla oli kaksi lelua ja tulee myös olemaan jatkossa. Toisen kanssa leikitään, se voittaa sit otetaan toinen esille, se tulee, laskee ekan maahan samalla kun tarttuu toiseen ja tämä sama toistuu tsiljoona kertaa.



Sitten oli oikein maksimaalinen jeejee -olotila.


Sitten odotettiin hienosti lupaa ja suunnattiin aidalle.

Wiltsun kanssa hurjat leikit taas ja sitten laitettiin odottamaan. Wilkin sitten ilmoitti ettei täs mitään möliöliöli kyl mä jaksan vielä.


Sagurin kanssa siirryin tokokentälle ottamaan muutamia aloliikkeitä. Seuraaminen on ihan ookoota, kyllä huomaa että ei hirveesti olla treenattu, paikka vähän hakusessa ja pitäis hirveesti kaikkea hioa. Onneksi kohta on joululoma, niin sitten taas jaksaa tehdä ja keskittyä :) tavoitteena nyt oikeasti korkata se ALO keväällä, pitäis vaan nyt ihan kunnolla aloittaa taas tuo treenaaminen, hirvee väsymys vaan koko ajan.
Jäävät menee hyvin niissä ei mitään. Päästiin pitkästä aikaa kokeilemaan tokohyppyäkin. Aluks otin kolmella laudalla ja sitten lisäsin vielä yhden.




Otettiin Sagurin kanssa vielä agia tauon jälkeen. Mentiin yhdelle toiselle kentälle, missä oli kiva rata valmiina, koska muilla kentillä ei hirveästi ollut esteitä ja pää hakkas tyhjää. Teimme siitä semmoisia pätkiä ja sitten rata kokonaan. Rata alkaa alhaalta.


Tosiaan osa aidoista ykkösellä ja osa sitten nelosella. Tärkeintä tässä oli kova vauhti ja se että rata tehtäis puhtaasti. Hiljalleen lähdetään korottamaan, ei tässä kuitenkaan mikään kiire ole :)

Wiilepin kanssa kokeiltiin kontakteja, baby-A ja baby-puomi. Ei pelottanut ollenkaan. Otettiin aluksi hihnassa ja kolmannen puomitoiston jälkeen meni jo kuin vanha tekijä. Tarkoituksena oli lähinnä vain totuttaa se ja katsoa, näkeekö se puomissa samanlaisia epämiellyttäviä asioita kuin Sagur silloin alussa, mutta ei se ollut moksiskaan. Veteli kanssa ihan kiitettävällä vauhdilla, palkka odotti toisessa päässä, kontaktit otti molemmilta puolilta hyvin. Hihnaakaan ei pian enää tarvittu. Ensi kerralla otetaan napataan puomipalanen ja laitetaan sen toinen pää jonkun korokkeen päälle kiinni ja yritetään harjoitella juoksareita. En kyllä harmillisesti usko, että mulla riittää talentti niiden opettamiseen muttah :D A:ssakaan ei ollut mitään, otettiin kerran hihnassa, että saisi siihenkin ensikosketuksen ja siinä se sitten.



Vähän pidempi tauko ja Wil uusiksi. Otettiin samaa rataa sen kanssa kuin Sakenkin, mutta pätkissä ja rimat alhaalla.






Lähdettiin kävelemään takaisinpäin. Mentiin vähän eri reittiä, koirat pääsivät hyvin juoksemaan vapaina. Oli vähän xtreme reitti, siihen sisältyi kolme hirveetä hyppyä, ellei halunnut liukua veteen ja kiivetä siitä sitten kynsin ja hampain mudassa ylös. Koirat tosin sai kiipeämisen näyttämään äärimmäisen helpolta, eikä niitä vesi haitannut, päinvastoin. Mutta me Ninan kanssa hypittiin ne pienet grand canyonit.




Tosi kivat treenit oli! Sai kanssa vähän puhtia tohon treenaamiseen, et eiköhän tästä taas herätä.
Loput kuvat löytyy täältä.

Kiitooos Oonalle hienosta kortista :)

Rakas, ihana, komea, kaunis, täydellinen, pitkäkarvainen, hieno, hymyilevä, rohkea, leikkisä, reipas, sylikoira ja taittokorvainen ystäväni on jo seitsemän vuotias.

Siitä on viiden päivän kuluttua myös neljä vuotta, kun Sagur tuli meille tutuiltamme. Sagur on yksi parhaimmista asioista mitä mulle on koskaan tapahtunut.

Sagurin vaimokkeen omistaja meni poikaystävänsä kanssa Barcelonaan to-su, joten mä lupauduin kaitsimaan niiden laumaa sen ajan, kun sopivasti sattu syysloma siihen.

Ennen kuin he lähtivät, käytiin Heidin kanssa juoksuttamassa koiria sänkipellolla. Se oli toosii iso! Wil oli aivan haltioissaan sisarpuolistaan Pojusta ja Astrasta. Wil on semmonen ikikakara, kömpelö ja häseltäjä, mutta vaan isossa koossa :D. Sagurkin innostui leikkimään pikkuisten kanssa ja Terra sai lauman juoksemaan täysiä. S on sellainen samoilija, se rakastaa uusia paikkoja, uusia hajuja ja tutkimista.


Sagurin ja Terran tytär Astra (12vk)

Oli vähän sellainen "gööö" tunne, kun ensimmäistä kertaa on vastuussa toisten koirista. Mutta hyvinhän se meni! Koirat pääsivät vielä pihalle taapertamaan. Astra ujosteli vielä Wiltsua, vaikka sinällään sitä kiehtoi sen maanisuus. Sagurista tuli Pojun uusi idoli. Se loikki tomerasti Sagurin perässä ja tutki samoja asioita kuin isänsäkin. Terra ernuna toi mulle keppejä, kun taas muut, etenkin porukan junnut, keksivät projektin nimeltä Kaivetaan mahdollisimman syvä kuoppa randomiin hiekkaläjään.


Williamin häntä on ihana puuhka myös Astran mielestä.

Lapset pitävät taukoa, vanhin lapsi jatkaa hommia.

Loppupäivän vaan mätänin sohvalla porukan kanssa.
Sagur ja Wil eivät uskaltaneet kiivetä yläkertaan. Liukkaat kierreportaat eivät houkutelleet, mutta kannoin Sagurin sitten mun seuraksi. Mut fakta on se, että talon rouva Terra kuitenkin päättää kuka nukkuu lattialla ja kuka pääsee sänkyyn mun viereen ;).


Perjantaina suunnittelimme seuraavaa, että kaverini Anni tulee kipaisemaan ja on mahdollisesti yötäkin. Olin ehtinyt syöttämään koirat ja päästämään ne pihalle kun Anni tuli. Mentiin sit kuvailemaan. Nää seuraavat 5 kuvaa on ottanut Anni Tammenlarva!



11kk 1vk. Turkki posahti jostakin.

Astra, Poju, Terra, William ja Sagur

Ajattelin treenata pitkästä aikaa, kun oli kerrankin hyvä moodi siihen. Pellolla on niin epätasainen maasto, että pihalla oli parempi.


Tää tauko on ollut käsittämättömän pitkä, mutta se on tehnyt ihan hyvää! Ei kontakti katkeillut ja intoa riitti.

Katteltiin illalla Pirates of the Caribbean 4. Kainalossa kaksi pentua ja Sagur. Jalkoja lämmitti mukavasti Terra ja varpaita söi kateellinen William, joka siirtyi sitten Annin kainaloon.

Leffan jälkeen katottiin sitten telkkaria kahteen asti ja mentiin nukkumaan. Tällä kertaa roudasin Wiltsun ylös. Onneksi sänky oli niin tilava, että siihen mahtui hyvin kaksi ihmistä ja koira.


Heräiltiin joskus yhdeksältä. Rutiininomaisesti ruokin penskat ja mentiin sitten suoraan pellolle hihhuloimaan ennen kuin Annin piti lähteä.

Loppulauantai meni ihan kivasti. Hautauduin koirien alle löhöilemään ja mähösin muutenkin. Terraa kyllästytti ja leikin sen kanssa pienen ikuisuuden vanhalla autovinkulelulla. Sekään ei oikeen riittänyt, mitä en ihmettele, joten laitoin miehet piiloon ja piilottelin Terralle nameja, mitä se sai sitten etsiä. Pennut katselivat äitiään suurella mielenkiinnolla. Kävin vielä illalla omien poikieni kanssa ulkona. Oli todella kaunista.


Sunnuntaina kun heräsin sama jatkui. Leikin vielä pentujen kanssa ekstrapaljon, kun oli viimeinen päivä. Heitin vielä lenkkiä viisikon kanssa. Se pieni pätkä mitä mentiin hihnoissa oli kyllä kamala :D ei ole mitään mahdollisuutta, ettei tulisi solmuja.

On se kyllä niin isänsä näköinen poika. Kuin kaksi marjaa.

Koirat olivat onnessaan kun omistajat tulivat kotiin. Omat olivat myös innoissaan jälleennäkemisestä. Heidi toi mulle tuliaiseksi kauneimman korun koskaan ja sitten lähdettiin ajelemaan meillepäin.

Oli kyllä todella hauska ja mukava, hieman pidennetty, vkl!

Tunnuksen saaneen pitää;
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Hurjan iso kiitos Nealle tunnustuksesta! En tiedä kenen näkökulmasta tätä pitää katsoa, niin tähän tulee kompromissiksi vähän kaikkien.

Mä annan tunnustukseni Katille, Veeralle, Juulialle, Miiralle, Josefiinalle, Jannille, Viiville ja Jasminelle.

1. Wiltsulla on sukkafetissi. Oon harjottanut sitä sillä, että kohotan jalkaa ja sanon sukka, jolloin se vetää sukan jalastani. Wiltsusta se on hurjan kivaa, eikä mun tarvitse vaivautua. Se keksi ton sukkapöllimisen ihan pikkusena. Jalat aina paleli öisin, kun joku varas kävi vetämässä ne pois. Nyt se pöllii käskystä.

2. Sagur kerjää huomiota niin, että hyppää sohvalle, istuu siinä ja tuijottaa todella intensiivisesti, kunnes se huomataan. Sit kun sitä sattuu vilkaisemaan se alkaa vilkuttamaan. Kun sen luokse menee se rojahtaa sun päälle ja örisee tyytyväisenä.

3. Williamin uusin juttu on Spidin korvan kirputtaminen.

4. Sagur on monien äänien mies. Koska koira kuin omistajansa, ulistaan samalla äänen korkeudella yhdessä ja siitä hiljalleen ulistaan lujempaa. Se on idioottimaisin leikki ikinä, mutta! Ps. Äiti vihaa sitä :-----DD

5. Wil on ikuisesti onnellinen. Jatkuvasti "8DDDDDDd". Se on myös niin käsittämättömän avoin, ettei toista. Se on eritavalla avoin kuin Sagur. Sagur menee luokse, mutta William käyttäytyy ihan kaikkia kohtaan tismalleen samalla tavalla. Superavoin.

6. Silloin kun kukaan ei näe, kolmikko hyppää mutsin sänkyyn. Sagur nukkuu pitkälteen, Wiltsu on sen kanssa selät vastakain ja Spidi nukkuu pitkänä joko niin, että pitää päätänsä Sagurin reiden päällä tai keränä sen kainalossa.

7. Koirat käyvät arkisin aamulla 10-20min pituisen kierroksen, ellei koulu ala myöhempää.

8. Sagur on yhden ihmisen koira. Missä ikinä mä olen, Sagur on aina siellä. Se seuraa mua kuin varjo. Kun dataan, se nukkuu mun tuolin takana, koska sitä inhottaa ahtaat paikat. Kun mä nukun, se nukkuu joko mun kainalossa (jos on tilaa) tai sitten mun sängyn vieressä. Wil vahtaa kyllä kovasti missä kukakin menee ja seurailee, mutta se malttaa. Sagur taas ei.

Janni tuli Panin kanssa hakemaan minua ja Williamia. Ajeltiin sitten Ojankoon reehnimään.


Wiltsu teki kivasti! Vauhtia löytyy ja kiinnostusta, toi juuttipatukka on kyllä ihan loisto, se silmät killissä tarttuu siihen ja roikkuu. Oon ylpee tosta lapsesta, et siltä löytyy taisteluhalua oli paikka tuttu tai tuntematon. Lelupalkkaus on niin helppoa agissa, oon niin onnellinen siitä, et lelut kiinnostaa enemmän kuin namit. Saa huomattavasti helpommin irtoomaan ja fiilikset kattoon.

Otettiin putkea. Ensimmäistä kertaa putki oli sellaisessa kaarrossa. Se ei tosin Wiltsua haitannut, se vaan bugas välillä muuten vaan. Mut ainakin vauhtia piisaa ja intoa!
Kun putki alkoi hahmottumaan kunnolla niin otettiin aita messiin, sen jälkeen otettiin vielä toinen. Toimi mukavasti! Jossain välissä sitten vaihdettiin suuntaa.



Sit mennään lelun luokse.




Otettiin sit kanssa aidoilta putkelle ja sellaista. Sit yleistä heilumista.

Pienen tauon jälkeen toi sit alkoi perseilemään, siis sen huomas, et jotenkin sil oli ihan hirvee murkkukohtaus. Se huiteli, tuli kyllä luokse, mut ei jotenkaan ottanut kontaktia. Se kävi putkessa, meni yhden aidan ja ihmetteli kun mä en juokse sen kanssa. Sit se jotenkin päätti lähteä viereiselle kentälle, vaikkei sitä tuntemattomat koirat ole koskaan kiinnostanut eikä se oo koskaan toisten koirien luokse karannut, mut ilmeisesti kerta se on ensimmäinenkin.
Facepalm......

Ensinäkään tätä satunnaista kuuroutta ei ole tapahtunut niiin moneen kuukauteen. Toivoin tän murkkuperseilyn olevan ohi, mut ei sit näemmä. Sit suuri ongelma on se, et mä en voi tehdä mitään muuta kuin lirkutella, koska jos mä sanon rumasti tai vähääkään tiukemmalla äänellä, niin toi menee lukkoon ja juoksee mua karkuun. Ne naiset sit ystävällisesti yritti häätää, mut Wil oli jotenkin ihan kummallinen. Pahoittelin ja vein Wiltsun jäähylle.

Leikittiin ja sit jossain vaiheessa uskalsin päästää taas vapaaksi. Sit otin kaksi lelua ja juostiin ympäriinsä. Ei otettu sen jälkeen enää mitään.

Mentiin lopuksi sänkipellolle juoksuttamaan koiria. Panin ja Williamin leikki oli rajua, mut se nyt on Williamin mielestä parasta, et joku roikkuu siinä :D se suorastaan provoaa siihen, et joku tarttuu kylkeen tai kaulakarvoihin. Semmosta samaa menoa se on Sagurinkin kanssa, ja kaikkien muidenkin.

Wiltsun filosifia on "mitä rajumpi leikki sen parempi".

Hurjan paljon kiitoksia kuvista ja videoista Jannille!