William kävi ensimmäistä kertaa rokotettavana. Spidille oli samalla varattu aika kastraatioon + rokotuksiin.
Otettiin taksi, sillä ulkona oli niin järjettömän liukasta. Hurmaava Helsingin kaupunki ajatteli, että voidaan leikkiä taitoluistelijoita tämän päivän, kun hiekottaminen on ilmeisesti niin tavattoman vaikeeta.

Matka meni kivasti, Spidi rääkyi paljon vähemmän kopissaan kuin yleensä, William malttoi olla jopa aloillaan taksin jalkatilassa. Saavuimme eläinlääkäriin hieman myöhässä, sillä taksi tuli noutamaan meidät aikamoisella viiveellä, vaikka lupasi tulla parin minuutin kuluttua (meni 23min, sanoivat että 3-7min)

Poika oli oikein reipas. Punnittiin ja painoa on nyt 5,7kg, mikä on eläinlääkärin mukaan hyvä paino tuolle. Lekuri hoki jatkuvasti miten reipas ja avoin lapsi mulla on. William ei aristellut yhtään, vaikka oli pöydällä ensimmäistä kertaa ja joku tuntematon kuuntelee sydäntä ja näpräilee kehoa muutenkin. Ei mitään ongelmia tai huomauttamista ollut. Kehui terveeksi ja niin poispäin. Otti rokotepiikin valmiksi, sen aikaa syöttelin jotain lääkärin antamia herkkuja W:lle. Poika ei edes huomannut mitään. Herkut sitten loppuivat ja syöksyi sitten lääkärin taskua kohti, kun näki monesti, että sieltä ne namit löytyy.

Spidi minua arvelutti. Se on aina pelännyt julkisia paikkoja ja tuntemattomia ihmisiä. Se oli kuitenkin niin shokissa kaikesta, ettei lähtenyt minnekään pöydältä. Uteliaisuus voitti ja astui varovasti askel kerrallaan pöydälle. Sekin tutkittiin, eikä mitään vikaa ollut. Terve herra <3. Tutkimisen jälkeen sille annetiin joku "torkkupiikki", eli vielä varsinaista nukutusta ei annettu, haluttiin vaan rentouttaa se, siitä se on helpompi nukuttaa tai jotain. Laskin Spidin lattialle ja menin sen viereen kyykkyyn. Se vaappui hieman poissaolevasti jalkojeni alle ja nukahti sinne. Spidi on aina ollut järjetön mammanpoika ja olin todella ylpeä siitä, että käyttäytyi näin hyvin. Oli se kyllä kamalaa katsottavaa. Se ei enää liikkunut, silmät olivat auki, mutta se selkeästi nukkui. Kroppa oli täysin rento ja se lysähti jotenkin kummallisesti. Siirtelin sitä sitten parempaan asentoon ja rapsuttelin, kunnes hoitaja nappasi Spidin mukaan leikkaushuoneeseen. Perusoperaatiohan tämä on, mutta teki pahaa nähdä se siinä kunnossa ja tekee edelleen pahaa nähdä aktiivinen, ketterä, tasapainoilun kuningas näin poissaolevana. Onhan se toki ymmärrettävää leikkauksen jälkeen, mutta tekee silti pahaa. Huomenna Spidin pitäisi olla jo normaali. Nyt se kävelee aika ihmeellisesti ja yrittää olla ns normaalisti, mutta tasapaino on nukutusten, puudutusten ja ties minkä jäljiltä vielä äärimmäisen heikko. Meinasi kaatua tuolilta sivuttain lattialle ja yhdessä vaiheessa meinasi pudota myös Sagurin päälle. Joka kerta olen saanut sen ns pelastettua ja nyt se on lopettanut tuon hiihtämisen ja tyytynyt lepäämiseen. Muutamia kymmeniä minuutteja se saattaa istua ja katsoa eteensä, tajuamatta mistään mitään. Yhtäkkiä se havahtuu johonkin ja "palaa tähän maailmaan". Se myös keinuu kun siihen koskee, mikä on mielenkiintoista. Ehkä se kohta viimein menee nukkumaan ja saa nuo lääketokkurat pois. Suloisinta oli, kun Sagur oli tajuttoman huolissaan Spidistä. seurasi tätä ja katsoi huolestuneen näköisenä Spidiä jatkuvasti ja välillä tökki kuonolla sitä kylkeen. Mutta joo, 12h päästä me olemme Sagurin kanssa Kirkkonummella Rally-tokokisoissa. Jännittää aika järkyttävästi. Toivottavasti menee hyvin. Utopistisena haaveena olisi saada RTK1 tänä vuonna!
William tervehtii.