Mentiin poikien kanssa torstaina Pukinmäessä tervehtimässä Ninaa, Hekaa ja Lukaa.

No matka ei sujunut ihan niin kuin piti. Astuin väärään junaan väärästä ohjeistuksesta (tuttu sanoi että "kyllä se K juna sinne menee" joo ei mennyt).
Ruuhka-aikana oli vähän hankala kikkailla kahden koiran kanssa, mutta muuten ihan muksa matka. William on jo vanha tekijä ja Sagur no.. se on vanha tekijä. Nina oli asemalla vastassa ja sit lähedttiin käppäilemään Ogelin suuntaaan. Tarkoituksena oli tarjota mun pehkopalloille uimismahdollisuutta. Sagur on saanut eteensä kerran aikaisemmin sellaisen, muttei tarttunut siihen. William tykkäsi pentuna lillua kupissaan, mutta sitä lukuun ottamatta ei ole koskaan ollut yhteyksissä veteen, paitsi juomismuodossa.

Käveltiin tovi. Sagur oli pitkällä liinalla ja muut vapaana. Yhdessä vaiheessa joutu pitämään molempia hihnassa, kun pyöriä sinkosi joka puolelta. Kahden koiran taluttaminen saman aikaisesti on ihan kamalaa, etenkin jos se toinen vetää toiseen suuntaan ja toinen vetää vierustovereita päin ja meinaa heittää leikiksi + sotkeutuu hihnaan ja lopulta hyppii kuin kenguru ympäriinsä ja meinaa kuristua (hihnakäytös Williamilla 10+!). Sitten päästiin aika rauhalliseen paikkaan ja pystyi pitämään vapaana koko ajan.
Saavuimme kivaan kohtaan, mikä oli kalliokukkula sekotuksen alapuolella. Heka oli ainut joka hyppäsi veteen, pennut eivät viitsineet, vaikka Luka onkin konkari uimisessa, niin ei viitsinyt hypätä niin korkealta (10-20cm vedestä maanpinta). Saguria ei voinut kiinnostaa uiminen tai muukaan yhtään. Se oli alituisesti äärimmäisen kiinnostunut Lukasta, sen haisteleminen kiinnosti paaaaljon enemmän kuin joku epämiellyttävä lilluminen.



Pikkumiehet juoksentelivat ympäriinsä.


W lopulta kävi tutkimassa vettä ja totes et no hyi!


Saksaa vaan hymyilyttää. Kova hymypoika. Junassakin yksi vanhempi naishenkilö hoki, miten iloiselta koirani näyttää ja "se näyttää nauravan! Sillä on varmaan hauskaa!"


Wil on hirvee tosikko. Ei naurata yhtään nih.

Koska tuo kohta Vantaanjoesta ei ollut niin ideaalinen polskutteluun, kiipesimme kalliolle ja ajattelimme löytää paremman paikan. Sagur onnessaan seikkaili ympäriinsä. Leikki lapsostemme kanssa hirveästi hippaa ja innostui painimaan. Sitä kyllä vähän ärsytti, kun Luka ei suostunut alistumaan sille, mutta tyytyi sitten satunnaiseen tönimiseen. Hekalle heitettiin keppiä, kun se on semmonen keppiholisti.


Sagur näki tokaa kertaa Lukaa. Edelleen se on siitä yhtä maaginen otus.

Käveltiin sitten rannalle päin, jonne koiria ei saanut tuoda, mutta tarkoituksena oli jatkaa matkaa siitä eteen päin. William oli ohittanut mukavasti ihmisiä, pyöräilijöitä ja koiria, mutta nyt osui kova haaste. Siinä oli koripallo kenttä siinä rannan vieressä. Ei siinä muuten mitään, mutta aivan siinä reunalla pomputteli mies palloa. Mies ilmeisesti liikkui niin kivasti W:n mielestä ja pallo piti kivaa ääntä ja lenteli, että oli pakko mennä lähemmäs. Kutsuin takaisin, mutta se oli menettänyt korvansa kokonaan. Se yllätyksekseni pysähtyi kuitenkin niin, ettei ollut itse koripallokentällä, eikä se juossut miehen luokse, vaan jäi ehkä metrin päähän. Siinä se heilutteli korvia ja häntä heilutti ruumista. Mies hymyili ja oli loistava, koska ei ottanut pentuun pahempaa kontaktia ja huikkasi vain että söpö pentu. Kutsuin pentua edelleen ja lopulta se sinkosi ohjuksena mun luokse. Vaikka se menikin katsomaan pomputtelua, niin ei kuitenkaan mennyt luokse tai muutakaan säätämään ympärille, mikä on iso plussa.


Pojilla oli hurjan kivaa, harmi että suurin osa yhteiskuvista ja leikkikuvista epäonnistuivat.

Pääsimme hyvään kohtaan, missä Nina oli aikaisemminkin uittanut koiriaan. Siinä oli mutapohja, mikä tietenkin sotki ja vastaavaa, mutta mitäpäs se haittaa. Luka kipaisia uimassa ja Heka roikkui siellä vedessä ekstaasissa. Sagur aluksi sähläsi ja huusi että hitot on menossa tonne. Lopulta se kuitenkin kävi kahlaamassa ja oli yllättävän syvällä! Sagur ei pidä vedestä, mutta ilmeisesti Lukan perässä piti edes hieman mennä. Eturintaa myöten oli vedessä ja siinä tyytyväisenä seisoskeli.
William oli utelias, mutta silti varovainen. Se ei mennyt muiden mukana. Leikin sen kanssa kepillä ja heitin sen siihen kohtaan mistä vesi alkaa. Leikin sen kanssa lisää ja heitin hiljalleen syvemmälle ja syvemmälle. Lopulta keppi oli niin syvällä, ettei pennulla pitäisi ylettyä jalat enää pohjaan. Silloin tuli stoppi, se selkeästikin halusi, muttei uskaltanut. Pitää joku kerta tehdä niin jossakin, että itse pulahtaa, niin kyllä ne koiratkin sinne tulee.

W on juuri kääntymässä ympäri, että voisi palauttaa kepin minulle.

Minulla oli suht kiire lopulta kotiin, aikakin meni niin nopeasti. Käveltiin sitten asemaa kohti. Otettiin pikaisesti lopuksi kasvukuvat pennuista. Luka on nyt 4kk 3vk ja William on 5kk 3vk. Pikkumiehillä on ikäeroa yksi kuukausi.


Jalkakautta pukkaa, karva on muuttumassa selkeästikin aikuiskarvaksi. Selän päällä on aikuiskarvaa, hännässä myös ja hieman olkien päällä. Muuten vielä höttöpallo. Ja ei, kaulus ei oikeasti ole harmaa, sitä se mutavesi teettää.

Kaikki kuvat on ottanut Nina H. Lisää kuvia löytyy täältä. Minulla itselläni ei ole muutamaan päivään tuo fantazija.kuvat.fi toiminut (ei näytä mitään kuvia) mutta toivottavasti näkyy kuitenkin teille.