Riitan (ja Nannin) kanssa käytiin Tuusulassa uimassa. Oltiin hetki semmoisella pienellä kuopalla, missä oli hyvin matalaa, ettei itse pystynyt uimaan, mutta koirille se riitti. Toinen uima-alue oli hyvin suuri, mutta siihen meidän nurkkaukseen tuli kaks jannua koirineen niin lähdettiin sitten siitä. Kun yksi niistä puhahteli jatkuvasti, niin päätettiin siirtyä takaisin pikkupläntille.

Otin projektiksini opettaa Wiltsun uimaan. On se joskus aikoinaan pulahdellut, mutta se on viimeiset pari vuotta tyytynyt ainoastaan kahlailuun.


Tein sitten niin, että vein Williamin veteen. Kauemmaksi kuin mitä se yleensä tykkää kahlata, mutta sai kuitenkin pitää jalat maassa. Sitten mentiin syvemmälle, missä oli pakko uida. Huomasin kuitenkin, että Williamin uintitekniikka oli aivan katastrofaalinen. Taisin Facebookissa kuvailla Wiltsun uintitekniikkaa jalattomaksi sammakoksi.

Ressukka veti perhosuintityylillä, jolloin se välillä tietenkin joutui veden alle, mikä säikäytti jänishousua vielä enemmän. Eikä auttanut vaikka miten yritin pidellä sitä tasapainoisesti pinnalla, kun ainoa keinu uida oli melkein sukellellen.
Tuin sitä niin, että se pysyy suorassa ja pinnalla. Odotin että jospa se kohta ymmärtäisi miten vedessä ollaan. William alkoi käyttäytyä kuin hukkuva, se vaan räiski vettä ympäriinsä ja oli aivan kauhuissaan. Otin sen sitten syliin ja syötin sille nameja. Sylissä on aina hyvä olla, Wiltsun mielestä maailma hymyilee taas kun pääsee äidin syliin.

Se edelleen jaloillaan jotain uimisliikkeitä yritti, mutta oli äärimmäisen tyytyväinen. Vesi oli ihan kiva, kunhan ei tarvinnut uida. Olin siinä hetken ja yritettiin uudelleen. Samalla hyssyttelin ja rauhoittelin sitä, jolloin koira hieman rauhoittui ja keskittyi tekemiseen. Kyllä se jonkun ajan kuluttua näytti melkein siltä miltä piti. Ja muutaman toiston jälkeen se pirulainen osasi jo uida niin kuin on kyseiselle lajille tyypillistä.

Enää se ei räiskinyt kuin hullu, mutta ajautui pariin otteeseen mun syliin nauttimaan näköalasta ja rapsutuksista.


Wiltsu muuten tyytyi juoksemaan Cecilin kanssa ympäri rantaa.



Cecil ei ole viime syksyn jälkeen uinut ollenkaan, vaikka useasti on aikomuksena ollut uimalassa käyminen. Cecil kyllä tiesi heti mitä vedessä pitää tehdä, mutta oli se silti vähän hassu. Yhdessä vaiheessa kun oltiin syvemmällä kuopalla se hyppäsi suoraan veteen ja lähti uimaan eteenpäin. En tiedä mikä päähänpinttymä se oli, kun jonkin ajan kuluttua tyttö tajusi että hitto vie mitä hän oikein tekee. Cecil teki hirveen tiukan uukkarin ja riensi takaisin rantaan.

Oli se vesi kuitenkin ihan kiva.



Pieni moka likalle kuitenkin sattui. Kannustin ja kehuin Ceciliä kun se urheasti ui alkujännityksen jälkeem ja erehdyin rapsuttamaan sen selkää.
Cecil on vähän hassu. Se kellahtaa melkein heti selälteen rapsutettavaksi, jos joku lässyttää sille ja rapsuttaa selkää. En mä arvannut että se meinas saman tehdä vedessäkin.
Eli kyllä, Cecil ajatteli että hän voisi kellahtaa selälteen. No se ei kyllä ihan luonnistunut niin kuin piti. Mulle tuli kauhea kiire nostaa sitä, mutta likka saikin polkaistua itsensä pintaan.


Otettiin vielä yhteiskuvia. Ihan kunnollinen värisuora, ilman mitään ylimääräistä!


Yhteiskuvien jälkeen Nanni teki jotain täysin epätyypillistä ja meni nuorten leikkiin mukaan.

On se oikeasti ihan kiltti!

Kiitoksia mahtavasta seurasta jälleen kerran ja uudelleenkin pitää ottaa! Tosin seuraavan kerran mennään jotain arkiaamuna niin ei ole niin hirvittävästi ihmisiä paikalla, niin päästään sinne isolle rantsulle, missä pystyi itsekin uimaan kunnolla.
Lisää kuvia löytyy täältä.