Ajoin Ojankoon ohjattuihin. Tehtiin takaaleikkausta ekaa kertaa kai. Cecil ei ihan aluks älynny sitä ja lopulta sinne meni avustamaan aidan toiselle puolelle, että se koira ymmärtää irrota kunnolla eteen, vaikka mä jäänkin taakse. Apulainen jäi sitten palkaksi aina leikkimään likan kanssa. Sitten tehtiin kivaa hyppyneliöä, missä vedettii valssilla ja takaakiertoa ja kaikkea kivaa. Putkijarrutusta myös harjoiteltiin niin, että koira jarrutettiin putken suun kohdalle, vetää suoran putken kääntyy vasemmalle ja hyppää aidan -> palaa ohjaajan luokse. Oikealle puolelle tehtiin samaa, mutta siellä ei mitään estettä ollut. Ens kerralla tehdään ensimmäistä kertaa rataa treeneissä.

Ollaan kuulemma kehitytty, mikä oli kiva kuulla! Cecil irtoaa paremmpin ja vauhtia on tullut lisää, myös minuun.

Lähdin tsuppailemaan Tervakoskelle Riitan luokse hetkeksi. Riitta hoiti siellä koiria, niin menin vähän pitämään seuraa, treenaamaan ja hengailemaan.

Kivaahan siellä oli! Käytiin uimassa, pitkillä metsälenkeillä ja nurtsikentällä treenaamassa tokoa.



Williamin älä-seuraa-näin -seuraaminen. Saman pätkän aikana se välillä oli todella kaukana ja välillä nojas niin hemmetisti että polvi hakkas koiraa ihan jatkuvasti. Toistaiseksi en tohon uskalla puuttua, kun William on vähän mitä on. Ettei sillä sitten mene into kokonaan pois ja ala taas ahdistumaan käskyistä. Viime vuonnahan se oli melkein niin, että jos sanoin edes istu niin koira näytti jo niin pelokkaalta ettei mitään rajaa. Musta on kyllä tosi kiva, miten paljon se on piristynyt tässä ja on taas innokas pikku-wipetin.

Riitta ohjaili Wiltsua meidän minimaalisen pienissä näyttelytreeneissä. Hyvää harkkaa, kun hänhän Wiltsun esittää Helsinki KV:ssä. Huomattiin kans jotain jännää, että Williamin "väärä" puoli on oikeastaan parempi puoli, vaikka siinä onkin tuo vähän isompi musta läikkä. Wiltsulla on hassusti valkosta ja vaaleaa naamassa "oikealla puolella" niin pään muoto näyttää vähän eriskummalliselta.

Sagurkin pääsi tietenkin tekemään kaikkea hauskaa! Treenattiin hieman tokoa, otettiin kaikki liikkeet hyppyä ja paikkista lukuunottamatta. Miekkonen oli oikein iloinen. Seuraaminen useammassa kohdassa oli kyllä taas sellasta että koira on viissataa metriä mun edellä. Muutaman palautuksen jälkeen näytti jo normaalilta Sakke -seuraamiselta.


Koska mätsäri oli tiedossa ja hömppänäyttelyjuttuja on kuitenkin kiva treenata, niin tehtiin sitten niinkin. Sagurin kanssa olen nyt jaksanut treenata tota edestä esittämistä, kun se tuntuu parhaiten sille sopivan. Sakke pysy ryhdikkäänä ja jotenkin kummallisesti on opetellut asettelemaan itse itsensä, mikä on ihan käsittämätöntä, kun en ole koskaan sitä opettanut. Luonnonlahjakkuus!


Cecilin kanssa tehtiin kaikki ALO-liikkeet enemmän tai vähemmän putkeen, lukuunottamatta hyppyä. Likalla oli aluksi ihan liikaa energiaa ja edisti pirusti, mutta kyllä sekin siitä sitten. Jäävät on vähän hitaat vielä, mutta muutenhan noi on jo valmiit. Paikkista otettiin Riitan kanssa niin että Fiilis oli reunassa, Fiiliksen äippä Leena keskellä ja Cecil reunassa. Päätin etten käy kertaakaan palkkaamassa, tiedän että se pysyy. Ja niin se pysyikin. Lopussa sitä vaan alkoi ärsyttämään se ympärillä pörräävä kärpänen, mitä se yritti tappaa näykkimällä närkästyneen näköisenä ilmaa.


Superpalkkaaaa! Cecilin lempparijuttu on olla sylissä, niin tää oli kyllä ihan liian kivaa hänestä!
Koska Cecililläkin on näyttely edessä tän kuun lopulla, niin harjoiteltiin tietenkin senkin kanssa hieman säätämistä. Korvat on edelleen ihan hassut, mutta muuten ihan ookoon näköinen! Hieman se on polvikulmia saanut, onneksi!


Käytiin me mätsärissäkin. Oli jännä tunkea 5 koiraa Golfiin ja 4 kevaria, but we did it! Sagur esiintyi ensimmäistä kertaa mätsärissä veteraaneissa. Meidän parina oli Fiiliksen mamma Leena ja joku englanninspringerspanieli. Sagur sai joukosta sinisen nauhan ja sijoittui toiseksi! Sagurin tulos siis SIN2.



William esiintyi kivasti, mutta oli hyvin huonovointinen. Wiltsu oli ollut jo hieman aikaisemmin selkeästikin huonovointinen. Se joi vettä maanisesti ja puklasi osan ulos kehästä. Normaalilta se muuten vaikutti toistaiseksi. Wiltsun tulos oli PUN ei sij.


Cecilillä oli myös hyvin huono olo, mutta löysä vatsa sillä oli ollut ensimmäistä kertaa ja tätä oli jatkunut hetken. Hirveät liisterilöllöt tuli ennen kehää.
Hienosti kuitenkin esiintyi, tuomarilta tosin tuli kommenttia Cecilin keveistä korvista, mikä ei ollut ihmekään, sillä ulkomuototuomari oli kyseessä ja vielä collieihin löyty arvosteluoikeudet. Cecil SIN ei sij.

Mutta tähän eläinlääkäriasiaan. Tuntuu että kaikkea typerää ja huolestuttavaa sattuu koko ajan :(

Wiltsu alkoi myös sitten oksentelemaan ja näin, Cecilinkään vatsan tilanne ei tuntunut oikein helpottavan. Lähdin sitten aikaisin eläinlääkäriin ja siellä sitten tehtiin perustarkastus.

Cecilissä ei ole mitään epänormaalia, edes sen käytöksessä. Kaikki oli normaalia, paino oli hyvä, kunto oli hyvä, eikä Cecil ollut kuivunut ripuloinnista huolimatta (ihopoimut palautuneet normaalisti, limakalvot kosteat ja vaaleanpunaiset), vatsaontelossakaan ei ollut mitään epämääräistä eikä aristanut koskemista.
Ei mitään kummallista. Lämpötilakin otettiin ja se oli just se 38,6 vai mitäköhän. Ei sillä ollut kuin vatsa vähän kuralla. Cecil sai antibiootteja tohon vatsajuttuun.

Williamin tilanne taas oli huolesuttava. Tammikuussa William painoi 26kg, nyt se punnittiin kahdesti, sillä lukema oli niin hirvittävä ettei sitä voinut alkuun uskoa. 17kg.
Sitä voi varmaan ihmetellä, että miten ihmeessä tollasta ei ole huomannut. Mutta ihan oikeasti ei sitä huomaa, kun tuijottaa sitä koiraa kaikki päivät. Sitä jotenkin tottuu että aah se on tämmönen hoikka.

Williamille on hirveästi tässä lisätty ties kuinka pitkään annoksia, ostettu energisempää ruokaa. Annettu rasvaisempaa lihaa ja enemmän. Mutta ei, ei se ole tässä lihonut. Kyllä sen huomasi että se on laiha, mutta en olisi koskaan voinut kuvitella sitä noin alipainoiseksi. Wiltsu on niin pirun normaali ollut aina, ei sitä oikeen osaa selittää miten uskomattomalta tämä tuntuu.

Painon vuoksi mä sanoin heti, että siinä koirassa on pakko olla vikaa. Että onkohan sillä sitten imeytymisongelmia vai mitä, mutta sitä ei voida vielä selvittää, kun ensin pitää saada ripulointi ja oksentelu loppumaan. Oksennus on hyvin sitkeää ja se eilen oksenteli aivan mielettömän usein.

Wiltsulta otettiin sitten erinäisiä verikokeita ja vastaavia. Jos mitään selitystä ei löydy, William ultrataan ja röntkataan kasvaimen varalta. Kun emän puolelta niitä tapauksia löytyy reilusti.

William oli oksentanut verensekaista oksennusta ja on ollut vaisu. Uloste on ollut vesiripulia. -- Yleistutkimuksessa William oli pirteä. Suun limakalvot olivat vaaleanpunaiset ja hieman nihkeät. Ihopoimu palautui vain aavistuksen normaalia hitaammin. -- William ei aristanut vatsaontelon tunnustelua eikä havaittu epänormaaleja massoja.

Lemmikin verikokeista tutkittiin laaja verenkuva puna- ja valkosoluarvoineen.--

Arvoissa nähtiin tulehdussolujen nousu (granulosyytit) ja hieman alhainen albumiini-arvo. Muut veriarvot olivat normaalit.

Verinäytteistä lähetetään tutkittavaksi myös imeytymisarvot (haima-arvot, B12-vitamiini + golaatti) ulkopuoliseen laboratoriaan huomattavan laihtumisen vuoksi.

Semmoista siis. Albumiini oli Williamilla 23, kun sen pitäisi olla 25-44. LYM oli 8,6 kun sen kuuluisi olla 12-30. Ja sitten ne GRA(nulosyytit) oli Williamilla 13,6 kun normaalisti sen pitäisi olla 3-10. Tuo tulos viittaa lääkärin mukaan siihen, että on bakteeriperäinen tulehdus. Muut olivat normaalit.

Heitin koirat sitten himaan ja kävin hakemassa lääkkeet. Näillä eväillä toistaiseksi jatketaan.