Päästiin Agility akatemian (Orenius) valmennusryhmään. Tänään oli eka treenipäivä! Juha Oreniusta paikkasi tänään Janne Toivola! Vähän kyllä jännitti kun muut ryhmässä olivat reilusti meitä edellä, kaksi kisaa jo kolmosissa ja mitä kaikkea :D Valmennuskurssilla tehdään rataa, me tehdään pätkissä. Olin ilmoittautumisessa jo sanonut, että rengas on heikoilla ja kepit aika alussa. Koiralle on näytettävä kepit voimakkaasti ja ohjattava sitä mikäli ei ole verkkoja eikä itse vielä hahmota, kun niin vähän ollaan otettu. Onneksi tämä ei ollut este ja päästiin mukaan.
Radalla oli hieman yli 20 estettä. Tutustuttiin rataan ihan normaalisti, kyselin Toivolalta neuvoja joidenkin kohtien suorittamiseen, sillä en itse hahmota vielä(kään) rataa kokonaisuutena; missä mun pitäis olla, missä koira ponnistaa, mihin se laskeutuu, ja mitä väliä näillä kaikilla asioilla on suhteessa toisiinsa? Vastaus on paljon, mutta en vaan osaa vielä nähdä radalla tapahtuvien asioiden syy-seurauksia. Piirsin vain ne, mitä Cecilin kanssa saatiin aikaiseksi, miinus noi kepit. Rata jatkui vielä jotenkin, mutta muisti pätkii.
Tehtiin muutaman kerran pätkää 1-3. Putki oli aikamoisena houkuttimena ja vielä aika lähellä! Kakkoselta kolmoselle kannatti tehdä päällejuoksu. Kepeille ei jatkettu luonnollisestikaan kun ei niitä osata, mutta meidän piti jatkaa sinne päin, ikään kuin oltais sinne seuraavaksi suuntaamassa. Olin niin tasan sata varma, että putki vetää Ceciliä itseensä. Keskityin täysillä kuitenkin siihen ajoissa kääntymiseen ja päästin sihahduksen hypyn jälkeen. Cecil kääntyi hienosti jo ilmassa, jatkettiin kolmoselle, päällejuoksua aloiteltiin, mutta sit mä otinkin jostain syystä askeleen taaksepäin ja niin olin jäänyt koiran taakse.
No ei siinä! Uudelleen vaan! Toivola jo totesi sen, että Cecil ainakin hakee sen kolmosen, että se on niinku jo ihan kiva. Kyllä me aina tässä onnistuttiin, mutta jos oltais jatkamassa kepeille ihan oikeasti, niin koiralle se olisi tuottanut aikamoisen haasteen, sillä sen sijaan että oltais viilletty siivekettä, niin olin ajautunut aika taakse (tai koiran taakse) joten tekeminen jäätyy ja siitä onkin vaikeampi jatkaa. Lopulta päästiin tosi kivasti tekemään se ja siihen oli hyvä jättää noiden hinkkaaminen. Tuli kyllä ihan mielettömän hyvä mieli kun saatiin toi tehtyä ihan mallikkaasti lopulta.
Keppien lopun kohdalta koitin lähettää koiran takaakiertoon esteelle. Olin niin varma, että tämä onnistuisi, mutta ei. Ei onnistunut kertaakaan. Koira lähti vauhdikkaasti, mutta veti joka ikinen kerta esteen edessä uukkarin. En saanut sitä kunnolla kiertämään esteen taakse. No sit kun lähdin lähemmäksi niin ei mulla ollut enää toivoakaan saada persjättö aikaiseksi renkaalla.
Muutenhan toi meni sutjakkaasti. Vedin sellaisen ympyrän seiskalla ja siitä kiirehdittiin A:lle. Kahdesti otin välistä vedon vaikkei olisi ollut tarpeen sillä ekallakin meni. Keinua jostain syystä Cessu jännitti, mutta hyvinhän se meni lopulta. Sit toinen virhearvio. Ajattelin että aivan sairaan helppo toi kuolleeseen kulmaan lähettäminen. Ollaan treenattu niin älyttömästi putkia eri kulmista, läheltä, kaukaa, monen aidan takaa, irtoamista ties minne etcetc et kai se nyt sinne menee. No ei menny! Se vaan lähti kiertämään koko putkea ja meni väärästä päästä sisälle, kahdesti. Hirveän lähelle ei voi mennä, kun sitten en taas ehdi renkaalle kyllä tuhannessa vuodessakaan. Virhearvio nro. 3, kyl mä ehdin.
Semmoista kommenttia tuli, että kiva alku. Lisää itsevarmuutta niin koiralle ja ohjaajalle niin hyvä tulee! Mun pitäis olla aktiivisempi. Mitä yleensä olen, mutta nyt jostain syystä jännitti tai jotain niin paljon että olin aika hiljaa radalla, mikä on hyvin epätyypillistä, sillä yleensä olen meilkein jatkuvasti äänessä. Mutta jospa ensi viikolla paremmin!
