Siis mitähän ihmettä on tapahtunut? Myöntääkö joku blogimme lukija treenanneensa Ceciliä mun selän takana?

Meillä on ollut kepeillä aivan mielettömiä ongelmia ihan alusta alkaen. Sit kun on tullut onnistumisia niin sitten harpotaankin kilometreillä taaksepäin ja kaikki on taas ihan levällään. Miljoonia erilaisia opetustapojakin olen käyttänyt. Sisäänmenoja naksutellut eri kulmista, kaksi keppiä kerrallaan, kädellä vetämistä, kujakeppejä, vinokepit ja mitä kaikkea. Sit kävi niin, että mua alkoi aina rasittamaan aivan älyttömästi, rasitus tarttui koiraan, sit ei ainakaan ole kiva tehdä. Siksi oikeastaan oon jättänytkin keppien tehotreenin kun mulla aivot muuttuu muussiksi heti kun kuulenkin sanan "kepit".

Viime ohjatuissa sit tehtiin verkoilla muutamia kertoja. Cecil teki verkoilla kepit aika mallikkaasti. Mallikkaammin mitä normaalisti.
Nyt sitten kävästiin Riitan kanssa Ojangossa treenaamassa itsenäisesti ja likka veti kuusi keppiä, siis kuusi keppiä ihan silleen tosta vaan. Pari kertaa epäonnistui sisäänmenot, mut sit kun se sai mentyä niin sit sitä jo mentiin. Sisäänmenoja pitää kyllä naksutella älyttömästi lisää, kun sisäänmenot kusi jo ihan helpoimmassa mahdollisessa, mutta no ei siinä. Toivo heräsi!

Muuten ollaan vaan ihmetelty koko viikko, lenkkeilty kaatosateessa ja nautittu mutaisuudesta. Tai no Cecil on.