Oltiin tänään Cecilin kanssa tehisläisen koutsaamissa treeneissä. Pitkästä aikaa piti kokea julkisilla liikkumisen inhotus, sillä autoni on (taas vaihteeksi) huollossa ja palautuu kotiin vasta maanantaina. Eipä siinä, sunnuntaiaikataulut ja sitä rataa mutta ei 15min automatkaan mennyt sen enempää kuin 1h 48min julkisilla :D

Saara Kattainen oli koutsaamassa. Tehtiin tehisläisten viimekuun rataa, jonka Karstunen on tehnyt. Koutsi oli kanssa tuomaroimassa meidän ekoja möllejä ja jopa muisti Cecilin! Muistan kun hän totesi meille että kiva nähdä collie joka tekee täysin hiljaisena rataa. Nyt tää pisti ainakin mua vähän hymyilyttämään kun muistin tämän kommentin muutaman kuukauden takaa. Cecil on joku pari kuukautta alkanut ääntelemään kentällä aika voimakkaastikin kun intoa on tullut lisää.

Alku meni kivasti! Päätin vaan pyöriä tieni kakkosesta kolmoseen ja päästiinkin puomin loppuun asti missä päätin palkata. Päällejuoksu toimi paremmin kuin pariin treeniin, mutten tajunnut hirveästi jarrutella ennen puomia, joten kaarros kutoselta seiskalle oli laaja. C tuli kontaktille vähän puomin sivusta, ottaen kontaktit anyway, mutta aika hilkulla oli huti vetäminen.

Hinkattiin pienen iäisyyden pätkää 17-21. Halusin pitäytyä koko ajan samalla puolella, mutten saanut Ceciliä mitenkään käännettyä ajoissa tai vedettyä esteelle. Olin edennyt itse liian keskelle, jolloin luonnollisesti kaikki toivo on mennyttä :D Kokeiltiin sitten toiselta puolelta leikkaamalla, mutta se oli ihan tismalleen samanlainen farssi. Jonkinlainen onnistuminen saatiin johonkin kohtaan ja sitten vaan palkkasin muutamaan otteeseen siihen, että Sössö juoksee palkalle esteeltä 20 mun luokse.

Loppurata olikin aika suoraviivainen! Jäi hyvät fiilingit! Ens viikolla jatkuu taas Oreniukset ja ens viikonloppuna on taas möllikisojen aika :)!

Linkitä blogisi!

Olen päättänyt vihdoin ja viimein kasata linkkilistaa joko tuohon sivupalkkiin tai tuonne yläpalkkiin erillisen linkin taakse! Teen myös 25.1.2014 postauksen muutamasta lempiblogistani.

Ehtoina on, että blogi on koirablogi. Saa olla messissä muitakin eläimiä, valokuvausta, personal lifea mitä ikinä, mutta pääpainona koirat, sillä etsin itselleni mielenkiintoista seurattavaa. Eikä tarvitse ujostella sitä, että mihin lajiin se keskittyy vai keskittyykö mihinkään! Lava on täysin teidän.

Erinomaista joulua kaikille näin jälkikäteen! Vietin joulun suurimmaksi osaksi töissä, mutta onneksi minun ei ihan yksin tarvinnut olla, sillä tonttutyttö-Cecil roikkui jouluaattona ja aaton aattona mulla mukana. Sössö vietti suurimman osan ajasta sohvalla nukkuen ja työkavereiden sylissä rapsuteltavana.

Suomen aktiivisin työntekijä! Vietin 23-26 pv äidilläni, joten saatiin nauttia kanssa ihanan Wipettimen seurasta! Wipun onnellisuus ei kuitenkaan vetänyt vertojaan Spidi-kissan onnellisuudelle! Spidi on aina ollut Cecilin yksi parhaimpia kavereita, nytkin ne köllöttelivät vierekkäin koko joulun puskemalla toisiaan.

Blogin ulkoasu muuttui aika radikaalisti! Mitä mieltä olette :)? Muutamia teknisiä ongelmia vielä löytyy, aluksi kaikki toimi ihan kivasti, mutta nyt linkit eivät enää jostain syystä toimi. Näihin on tulossa korjauksia pian!

Tavoitteita, menneitä ja tulevia

Sagurin tavoitteet 2013
Startattaisiin rally-tokon AVO
ALO kokeisiin vaan uudelleen
Pari kertaa pyörähdettäisiin veteranikehässä
Pysytään vetreinä ja virkeinä!

Näistä ei oikein mikään muu toteutunut kuin vetreinä ja virkeinä pysyminen. Rally-tokokisoja unohdin katsoa ja silloin kun muistin ne olivat todella kaukana. Tokomasennus on ollut enemmän tai vähemmän koko vuoden eikä rahaa oikein irronnut näyttelyihin.

Sagurin tavoitteet 2014
RTK2
Muutamat mätsärit
Muutamat veteraanikehät

Williamin tavoitteet 2013
Startattaisiin möllitokot
... ja mölliagit
Vahvistetaan ALO-liikkeitä entisestään
Agikurssille vihdoin ja viimein
Juostaan hieman kehissä
Hankitaan lisää itsevarmuutta Wiltsulle

Startattiin möllitokot. Yhdet käytiin ja se oli aikamoinen farssi. W ei vaan ole valmis keskittymään sillä tavoin tapahtumissa. Mölliageista en uskalla haaveillakaan ja koko agin treenaaminen on Wiltsulta enemmän tai vähemmän ohi. ALO-liikkeitä kyllä vahvistettiin ja opeteltiin myös hieman AVO-liikkeitä. Agikurssille ei Wiltsun kanssa päästy. Juostiin kyllä hieman kehissä! Käytiin kai yhdessä näyttelyssä ja muutamissa mätsäreissä. Huonon kesän jälkeen W hieman rauhoittui ja sai kuin saikin kerättyä itsevarmuutta.

Williamin tavoitteet 2014
Williamin siirtäminen äitini nimiin
Rauhoittuminen, kypsyminen, itsevarmuutta vieläkin enemmän
Psykosomaattisten oireiden väheneminen
Erilaisten turhien temppujen opettelu (W rakastaa näitä ja piristää huomattavasti normaalia arkea, mutsi kanssa tykkää näitä sille opettaa)
Hieman kehäkettuilua


Cecilin tavoitteet 2013
Kasvetaan kunnon koirakansalaisiksi
Käydään mahdollisesti kerran näyttelyssä
Mätsäreissä ainakin parissa
Tokon ALO liikkeet varmaksi
Virallisiin toko kisoihin

Cecilistä kasvoi aika hieno koirakansalainen ja kerran jopa käytiin näyttelyssä! Mätsäreissäkin käytiin parissa, ALO liikkeet saatiin valmiiksi ja tokokisoissakin käytiin. Kaikki tavallaan täytettiin, muttei ihan niin kuin olin toivonut. Koevarmuus koiralta puuttuu, eli liikkeet ovat epävarmat loppujen lopuksi, vaikka treeneissä meneekin hyvin.

Cecilin tavoitteet 2014
TK1 ja AVO-korkkaus
Agilitykisojen korkkaus
Yhdet näyttelyt
Ehkä pari mätsäriä
Jäljestämiseen ja paimennukseen paneutuminen


Mutta katsotaan nyt sitten miten käy!

Ohjatuissa aksoissa on mennyt ihan kivasti! Viime viikon treeneissä me keskityttiin lähinnä pieniin pätkiin, sillä olin viime viikon maanantaina onnistunut liukastumaan ja telomaan oikean polveni nyt sitten kolmannen kerran. Minulle laitettiin 9 tikkiä jotka poistettiin nyt tänä maanantaina. Käveleminen on nyt normaalia, vaikka satunnaisesti sattuukin. Viime viikolla kipu oli kuitenkin hurja, mutta koska en saanut treenivuoroa myytyä niin menin puolikuntoisena! Rataa en muista, mutta muistan että jäi hyvä fiilis ja onnistuttiin tekemään todella kivoja pätkiä. Keskityttiin enemmän irtoamiseen, sillä käveleminen saatika juokseminen oli aika tuskaista :----D

Tänään oli aika vaikea rata suoritettavana

Mulla oli aluksi järjettömästi ongelmia radan hahmottamisessa, mutta onneksi yksi ryhmäläisistäni on niin kiva että se heittelee vinkkejä ja me vähän kokemattomammat seurataan sen esimerkkiä :D Päästiin tosi kivasti 1-6 asti. Pari kertaa mokasin 3-4 sillä olin ajautunut heittämään koiran liian lähelle takaakiertoon, eli jäin itse jälkeen tai olin nelosestettä kohti idioottimaisesti. Heitin sitten kauempaa ja lähdin painamaan aikaisemmin. Sekään ei auttanut. Sitten piti nopeuttaa ja lähteä juoksemaan jo hieman takaperin.

Kepit jätettiin väliin ja jatkettiin kasilta, päästiin kerralla pituudelle. Cecil veti puomista vähän ohi. Otettiin sitten pituus uudelleen ja jäin himmailemaan pituuden ja puomin väliin sillä olin ihan varma että Cecilillä iskee taas kontakti-inho. Mutta likka vetääkin pituudelta täysiä puomille jättäen minut taakseen. Multa pääsi semmoinen "ööö joo okei!" ihan ääneen ja pingoin sitten perään :D C veti hienolla vauhdilla ja otti 2o2o vielä loppuun aivan kuten pitääkin. Eli uskallanko toivoa että Sössön kontaktimasennukset ovat ohi?
Sit tuli pieni black out että miten kummassa mä jatkan. C:tä ei huvittanut enää odottaa, joten se lähti vetämään itsenäisesti puomia toiseen suuntaan. Normaalisti olisin käskenyt pois, mutta annoin sitten mennä kun pitäisi kannustaa itsenäisiin ratkaisuihin! Joten otettiin puomi vielä uudelleen "oikeaan" suuntaan ja jatkettiin eteenpäin.

Olin auttamattoman myöhässä esteellä 16. Ja olin myöhässä useampaan otteeseen. Seuraava kompastuskivi olikin sitten renkaalla. Otettiin se sitten irtonaisena molemmilta puolilta ja jatkettiin matkaa.

Loppu pätkä eli 26-31 tuotti paljonkin ongelmia. Tein liian voimakkaan vekin kuulemma 26:lle, mutta aina kun yritin korjata niin tein kuulemma voimakkaamman. Itse en hahmottanut ollenkaan miten mä tein vekin ja miten mun olisi pitänyt tehdä toisella tavalla. Ohjaaminen oli todella tönkköä, mutta sitten kun pääsin ohjaamaan 27 se lähti vierimään hyvin. Heitin koiran putkeen ja otin haltuun, vippasin 29:lle ja tein jotain --> ohjasin koiran loppuun. Mutta mun tapa oli aika hidas, joten ehdotettiin että tekisin valssin 29-30 välissä.
Monista kokeiluista huolimatta tää ei vaan toiminut. Olin jo tavattoman väsynyt, koiralla kesti vire ja kuumuudesta huolimatta se edelleen painoi. Mulla tuntui maitohapot reisissä ja olin aivan puuduksissa. En kerennyt tarpeeksi kauas, sillä en vaan liikkunut kauemmaksi --> olin koiran linjalla --> ei siitä tullut mitään. Toistettiin samaa pätkää useampaan otteeseen, pääsin jo hieman pidemmlle, mutta koko homma meni edelleen takaakierroksi kun olin niin tiellä. Saatiin lopulta väännettyä toi jotenkin loppuun, mutta ei mitenkään kehuttavasti.

Saatiin paljon kehuja alkuvaiheista. Mustakin tuntui että me peräti tehdään ihan aksaa eikä vaan vängetä väkisin jotain, tekemisessä oli [i]rytmiä[/i] tuntu ihan agilityltä! Paikoittain se rytmi katos, mut oli kiva kuulla että ollaan sentään jotain saatu saavutetuksi. 26-31 aikana meille todettiin, että jotenkin lopetin tekemisen. Koitin kyllä painaa tosissani ja täysillä loppuun asti, mutta se kai sitten näytti sellaiselta että luovutin.

Verkkokepitkin edistyvät, yksi verkko taas poistettu! Ensi viikolla ei treenejä olekaan, joten ensi vuoden puolella jatkuu aksa :)

Saatiin Veeralta ja Eedlalta seuraavanlainen haaste :)

1. Laita kuvia koiran pentuajasta.
2. Kerro minkälainen koira oli suloisena pentuna, mitä hassuja tapoja sillä oli?
3. Haasta kolme koirablogia!

Minä haastan Bea the Shepherdin, Murun lauman ja Nanni & Fiiliksen

Sagurista ei valitettavasti ole yhtään pentumateriaalia, sillä koira tuli meille aikuisena enkä ole saanut käsiini keltään sen pentukuvia. Joten keskitytään noihin vähän nuorempiin.

Lisäsin myös joitain supersöpöjä videoita molempien junnujen pentuajoilta :)

William

On ollut aivan samanlainen pentuna mitä se on nykyäänkin. Hirveän utelias ja hömelö. Kaikki on järjettömän mielenkiintoista ja vaikka jokin asia jännittäisikin, niin uteliaisuus vie lopulta kyllä voiton. Wiltsu kans tykkäs hirveesti läheisyydestä ja sitähän se diggailee edelleenkin. Mitä lähempänä niin sen parempi. Wiltsu oli myös jo tuolloin aika kömpelö, mutta silti todella ketterä. Se on ihan rehellisesti leikkisin koira mitä olen koskaan nähnyt. Se provoaa hyvin lahjakkaasti muut hippaleikkiin ja saa jäyhemmätkin koirat painimaan. Ja tätä se on harrastanut ihan pikkupennusta asti ja sitähän se tekee edelleen.





Wiltsulla oli tapana hakata tassulla mua selkään jos se kaipas huomiota. Wipe myös piti pientä mölinää, muttei koskaan haukkunut ja W kans toi mulle kaikenlaisia tavaroita yhtenään. Ja mikään ei kyllä ole muuttunut noista ajoista.

Wipsu on kanssa ollut mun mielestä ihan rehellisesti söpöin pentu ikinä. Siis ihan rehellisesti en ole koskaan nähnyt niin suloista pentua. Ja helppohan tietenkin mun on sanoa, kun se on mun oma koira, mutta olen niin syvästi ja aidosti tätä mieltä, etten tule koskaan saamaan yhtä suloista, hömppää ja kaunista pentua.

Cecil

Ei ole loppupeleissä ulkonäöllisesti muuttunut paljonkaan. Hieman on tullut karvaa lisää, mutta samanlainen järkäle-tolppa se on edelleen. Cecil on kuitenkin onneksi kaunistunut tässä ajan mittaan, vaikka se onkin aina ollut mun silmissä ihana prinsessa. Luonteelta se oli vauhdikas ja menevä. Koko ajan suksimassa jonnekin, koko ajan hakemassa sälää mulle ja leikkimässä. Cecil muistutti paljon Williamia tuohon aikaan. Kaikki oli yhtä jeejeetä ja jokainen päivä oli uusi seikkailu.

Cecil oli pennusta asti myös hyvin läheisyyden haluinen, kuten Williamkin, mutta Cecil oli sitä samaa potenssiin ainakin 23. Pentuajoista on aika vähän kerrottavaa, sillä mikään ei ole oikein muuttunut. Se on kaiken lisäksi edelleen aika pennun näköinenkin.


Cecilistä ja Williamista tuli sellainen Dream Team. Molemmat yhtä kaistapäisiä ja koirarakkaita eli ne yhdessä tuumin sitten rallattelivat ympäriinsä ihan aina. Williamia ei koskaan ikinä häirinnyt Cecilin pentumaisuus ja Sössön loputon tarve saada Wiltsulta huomiota mm. repimällä tätä kauluksesta tai häiritsemällä jotenkin muuten. Cecil myös hyvin varhaisessa vaiheessa nousi niskan päälle, välillä myös ihan kirjaimellisesti ;). Tämä ei kuitenkaan Williamia häirinnyt, sillä se on aika tottunut tossuna olemiseen eikä koskaan ole ollut muutenkaan dominoiva.

Cecilin maneereja on rapsutusten kerjääminen, outoihin asentoihin vääntyminen ja pusuttelu. Cessu ei ole mikään pienin koira eikä erityisen kevytkään, se silti pienestä pitäen änki syliin ja tekee sitä edelleen. Penskana se toi aina ties mistä pusikoista mitä milloinkin ja rakasti tavaroiden kanniskelua. Ja kuten aijemmin mainitsin, niin mikään ei ole muuttunut. Cecil edelleen roudaa kamaa ja saattaa yhden lyhyen 15min lenkin aikana kantaa seitsemää eri keppiä samalla kun etsii entistä parempaa. Talvi olikin, ainakin aikoinaan vauva-Cecilille, raskasta aikaa, kun kaikki kävyt ja kepit ovat hautautuneet.

Kipastiin Cecilin kanssa osteopaatilla tänään. Osteopaatin polvistuessa lattialle Cecil meni heti tämän eteen ja yritti väkisin nuolla kasvoja. Kommenttina että "ai tää on näinkin sosiaalinen tapaus. Kiva nähdä tämmösiä, etenkin collieissa!" Jep sosiaalinen kyllä, välillä turhankin :D

Ceciliä aluksi tutkittiin lattialla. Katottiin miten se seisoo ja vastaavaa. Sen jälkeen likka heitettiin pöydälle. Se oli aluksi ihan typerää Sössön mielestä, mutta sitten se olikin ok, melkeen jopa kivaa! Tai oli niin kauan ok kun kukaan ei availlut jumeja.
Aluksi Cecil reagoi käsittelyyn samalla tavalla miten joku 4 vuotias lapsi reagoisi karkkikaupassa sen jälkeen kun äiti on ilmoittanut ettei saa sieltä mitään. Se välillä rimpuili ja oli sitä mieltä et hän haluaisi nousta ja jos se ei käy niin vähintäänkin haluaa olla selällään jotta Hänen Majestettinsa vatsaa voitais rapsutella. Kyllä se sitten jossain vaiheessa rauhoittui ja käsittely helpottui huomattavasti. Ihan pirteä likka loppujen lopuksi :) Jumit saatiin selvitettyä ja meno toivottavasti paranee!