NYT ON UUSI FACEBOOKRYHMÄ AVOIN KAIKILLE CECIL JA MOIRA!

Nyt on toinenkin viikko yhteiseloa takana! Olen aloittanut pari projektia, joista toinen on koiralle villapaidan tekeminen. Cecilillä on olemassa parikin rotsia, joista toinen menee sitten luonnollisesti pennulle, mutta en Cecilillä viitsisi pitää mitään kamalia toppauksia ennen kuin kelit ovat oikeasti järkyttävät. Katselin erilaisia villapaitoja, ja totesin että halvimmillaan ne on jotain 55€ luokkaa selänpituudelle 60cm. Sain sitten hullun idean alkaa neulomaan :D
En ole neulonut liki kymmeneen vuoteen, enkä ole koskaan tehnyt palmikkokuviota. Netistä ahmin ohjeita ja suurin apu minulle on ehdottomasti ollut kaveri, joka on tuossa asiassa jaksanut auttaa mua ja ennen kaikkea kuunnella mun typeriä kysymyksiä. Samaan syssyyn esittelen mun pohjetatuointia Williamista, mikä saatiin valmiiksi 4h istumisen jälkeen elokuun lopulla.

Tuon näköinen proggis on tulossa Cecilille. Teen Moiralle samanlaisen, mutta lämpimistä väreistä (punaista, oranssia jne). Joudun todennäköisesti tekemään kaksi, koska olisi hyvä saada jonkinlainen lämmike pikkuiselle kun illat kylmenevät. Mutta eipä tuollainen pieni pentu kauaa pienenä pysy, joten saan varmaan heti perään suunnitella isompaa paitaa. Tatuoinnissa värimaailma on pitkälti tuollainen mikä kuvassakin näkyy. Toki leima nyt parantuneena paremman värinen! Tarkoituksena oli juuri saada jonkinlainen ei-realistinen kuva Williamista, muttei kuitenkaan sellaista, mistä ei koiraa tunnistaisi. Wiltsun ilme saatiin epärealistisesta otteesta huolimatta hienosti! Koiran korva on niinkin ylhäällä kuin polvitaipeessa ja kuva ylettää 10cm nilkasta. Kipu oli kyllä aivan erilaista kuin käsissä :D Ei välttämättä ihan heti uudestaan.

Moiran seisomistreenaamiset edistyvät aivan piiiiikkiriikkisen. Yksi kaveri lähetti mulle pari näyttelyhihnaa sekä snakea, jotta treenaaminen olisi helpompaa! Pentu antaa hienosti asetella itseään, sillä olen siitä päivästä asti kun se on tähän taloon tallustellut opettanut sitä palkan kautta että sitä kämitään ja jalkoja siirrellään/nosteellaan ja että se on ihan ok! Pitäisi varmaan alkaa treenaamaan peilin edessä, kun meinaan jatkuvasti laittaa eturaajat aivan liian eteen :D



Moira 8vk ja 5pv

Moira on nyt oppinut nimensä jo aika hyvin! Myöskin maidon lussutus on vihdoin ja viimein loppunut, kun Cecil on ruvennut äkäpusseileman. Tänään kävimme kierähtämässä Sipoonkorvessa lenkillä. Cecil ja Moira vetivät hienosti rallia. Käveltiin kolme kilometriä mittarin mukaan, mutta olen aika varma että koirat vetivät vähän pidemmän kaavan kautta :D

Ensimmäinen viikko on mennyt hurjaa vauhtia! Tuntuu jo nyt tavallaan siltä, että Moira olisi aina ollut osana meidän laumaa :D Kämppiksen koira Atlas on leikkinyt hellästi pennun kanssa, tarjoten tälle leluja ja leikkimielisesti töninyt. Cecil oli muutama ensimmäisistä päivistä jatkuvasti jollain korokkeella pentua paossa ja se Mösilille suotiin. Nyt se alkaa olemaan pitkälti jo ihan normaali.

Aluks mä mietin, että ei oo parempaa tapaa herätä. Mut sit joku söi mun nenää ja mietin et ei, lähes kaikki tavat on parempia

Jotta pentu tottuisi olemaan myös yksin lenkeillä, sekä ilman Ceciliä sisällä, olen vienyt koirat aina erikseen paria poikkeusta lukuunottamatta. Moira on sitä mieltä, että sisällä on aivan ihanaa ja ulkona ihan typerää. Kyllä se ulkona leikkii, mutta hannaa vastaan aikalailla kun pitäisi edetä. Määrätietoisesti vaan etiäpäin, niin kyllähän se siitä. Cecilin ollessa mukana pentu kävelee huomattavasti paremmin. Mikä oikeastaan vaan vahvistaa sitä mun halua viedä koiria erikseen. Olisihan se helpompaa viedä yhdessä. Lisäksi heti kun pentu tajuaa että ollaan menossa kotiinpäin, niin johan se vetää hihnan mitan edellä :D Mitä oon sitten Cecilin kanssa kulkenut ilman pentua ja välillä niinkin, että Cecil että kämppiksen koira Atlas on mukana, niin pentu ei ole siitä oikein moksiskaan ollut. Joko minä tai kämppis on jäänyt kuuntelemaan, eikä se tainnut kuin sen ensimmäisen yksinolo kerran aikana huutaa hetken naapurin mukaan. Onneksi naapurimme ovat ymmärtäväisiä ja koirallisia ihmisiä, niin ilmoittelevat sitten eivätkä vedä kilareita siitä mahdollisesta väliaikaisesta melusta.


Moiran haaveammatti on suuhygienisti! Ja sit on aika ällöä, kun Cecil pesee korvia. Ja sen lisäks myös aika noloa.

Kävimme Riitan ja hänen nahkiaistensa Fiiliksen ja Gleen kanssa Ojangossa. Oon kai viimeks käynyt treenikentällä kaksi vuotta sitten, niin voitte vaan kuvitella millaiset bileet Cecil veti kun tunnisti paikan. Koska Cecil on taikinaakin löllömpi, otettiin vaan vähän tokoa ja leikittiin. Fiilisteltiin tavallaan sitä hyvää meininkiä mitä treenikentällä on! Riitta treenasi nahkojansa aksaan ja käännyttiin sitten takaisin meillepäin pizza- ja rullakebabkesteille! Koirat saivat hyvän lenkin takaisin ja pääsivätkin rälläämään pitkästä aikaa yhdessä. Kuvia toivottavasti saamme jossain vaiheessa!

Hetki syötiin ja hengattiin, niin kipaistiin ottamassa Moirasta rakennekuvaa. Aurinko oli jo laskenut, joten laatu ei päätä huimaa, mutta tärkeämpiä ovat muistot :) Mimmi on aika talentti kun pysyy pystyssä kahdella jalalla!


Nyt on ensimmäisestä viikosta otettu vähän videota!

Ekassa pätkässä tutustutaan jännään kongiin, videolla seikkailee Cecilin lisäksi myös kämppiksen koira Atlas.

Tänään osa Cecilin pennuista lähti jo uusille omistajille ja toinen soopelityttäristä Moira saapui meille. Oli myös aivan mieletöntä saada Cecil kotiin pitkästä aikaa, onhan siitä 2kk kun se on viimeksi täällä ollut. Mössö oli selkeästikin hieman väsynyt rupeamasta. Jälleennäkemisen jälkeen annoin sille ruoan ja se alkoi vetämään vitosen tirsoja sen aikaa kun yritin pompotella pentua.

Hyvin mielenkiintoinen persoona kyllä toi Moira :D Tosi tomera, utelias, leikkisä ja törkeän ahne. Just semmoinen kuin pennun pitääkin olla. Se on kyllä jo ihan kivasti muhun leimautunut, kun kävin sitä useampaan otteeseen pompottelemassa kun se oli kasvattajan luona. Cecil ei ole pennusta itsestään mustasukkainen. Sehän päästi pentujen lähelle ihan surutta kaikki ihmiset sen kummempia. Mutta tietenkin mustasukkaiseksi tuo mun suuri hörökorvainen koirani muuttui todella nopeasti, kun joutui jakamaan huomioni jonkun kanssa. Yritän parhaani mukaan jakaa mahdollisimman tasaisesti huomioni, niin olisi himassa vähemmän katkeria koiria. Semmoistahan se oli vielä ennen kuin William jäi äidilleni ja etenkin silloin kun Sagur oli vielä elossa. Jatkuvasti aikamoinen skaba siitä kuka pääsee mutsin syliin :D

Operaationa Moiralla nimen opettelu, se mitä ei saa ja mitä saa tehdä, se että se tulisi luokse ja siinä taitaakin olla vaatimaton listamme mitä alamme työstämään ensitöikseen. Cecil taas näyttää sotanorsulta. Moira yrittää vieläkin haukata maitoa, mutta Cecil on hetki hetkeltä vastahakoisempi, mikä tietenkin kuuluu asiaan ja on hyvä juttu. Ruokamääriä ja -valiota Cecilillä hieman muutetaan mikä auttaisi maidontuoton loppumiseen edes vähän. Cecilin kanssa menenkin tuossa illemmalla kun kämppis palaa töistä kotiin, todella pitkälle ja reippaalle kävelylenkille, jotta päästään aloittamaan edes jostain :D Ensi keväänä toivois mimmin olevan tikissä. Nyt tissit roikkuu polvissa ja lihakset eivät tunnu samalla tavalla kuin ennen. Mut onneksi nää lenkkimaastot on huikeet. Parasta on myös se, että mä saan itselleni mun rakkaan lenkkiseuralaisen takaisin. Huomattavasti mielekkäämpää vetää tuolla pusikossa lenkkiä koirien kanssa kuin ilman.

Aluks vähän leikittiin. Vähän leluilla ja sit kun ajattelin että rauhoitutaan niin pentu muuttui Suureksi Ja Mahtavaksi Kauhuksi, joka metsästää viattomia käsiä. Toinen kuva on siitä kun ekaa kertaa kävimme yhdessä ulkona. Moira käveli tosi nätisti hihnassa vaikkei ole ennen hihnan päässä kulkenut. Se haisteli polkupyöriä, lasten leluja, auton renkaita. Se on kovin rohkea pieni blondi, mutta välillä loppui kantti niin piti hetkeksi kerätä rohkeutta mun jaloista :D Kuvassa sanoin muutaman rohkaisun sanan pikkuiselle, niin matka jatkui taas mukavasti.

Video maailman parhaimmasta pienestä vinkuvasta pallokissasta. Cecil antoi pennun nätisti leikkiä, kun vertaa siihen että Cecil käy yleensä surutta hakemassa leluja kenen tahansa suusta, mikä onkin aiheuttanut muutaman ongelmatilanteen :D Rapsuttelin Mösiliä samalla kun heittelin Moiralle pallukkaa. Sen kömpelöä meininkiä oli ihana katsella ja ajattelin että Tekin nauttisitte siitä.

Kun oli syöty, käyty ulkona, leikitty ja tehty pienen pientä aivojumppaa niin olikin unihetken aika. Moira tuli rohkeasti viereen nukkumaan, mutta jäi eri puolelle kuin Cecil. Välillä pentu kävi Mösiliä tökkimässä, jolloin Cecil siirtyi valtaamaan minun tyynyni ja nukahti sitten siihen tyytyväisenä kun kukaan ei ollut häiritsemässä.

Katotaan miten viikko lähtee käyntiin! Tutustuminen kämppiksen sekarotuiseen hellään jättiläiseen Atlakseen meni ainakin erittäin hyvin. Moira on hyvin kiinnostunut Atlaksesta ja kutsuikin Atlasta leikkiin. Siitä ei tosin ihan hirveästi mitään tule, kun Atlas kattoo sitä nilkkoihin osuvaa karvapalloa hieman epäuskoiseksi. Jonkun kivan leikin Moira kuitenkin kehitti, mikä lähinnä muodostuu ärinästä ja tassuilla huitomisesta.

Tänään kävin katsomassa pupeloita ja Ceciliä Sipoossa. Pennut olivat huuurrrjan isoja hurjine hampaineen. Oli myös aivan ihana nähdä Mösiliä ja tunne oli varsin molimminpuoleinen. Olin ikävä kyllä pari päivää sitten pienessä onnettomuudessä pyörän kanssa, joten käsi on kantoliinassa, mikä hieman hankaloitti pentujen pompottelua ja Cecilin syliin ottamista. Cecil ei tosin tästä paljoa välittänyt :D

Pennuista on yksi ihana uros vielä vapaana! Muille onkin aika huikeat kodit, joista yksi pääsee mm. lammasfarmille. Penskat kävivät myös pari päivää sitten sirutuksissa, joten ne näkyvät nyt myös KoiraNetissä. Moiraa voi sieltä jo hieman vilkuillakin! Lopputarkki on jo maanantaina. Pennut ovat luovutusikäisä ja pentu että Cecil palaakin kotiin ensi viikolla. Viikonlopun agendana on pentuturvata kämppä! Mattoja vähennetään olantakaa ja laitetaan kaikki portit paikoilleen.

Kämppis oli kanssa mukana ja otti huikeita kuvia pennuista! Tässä päivän kuvasatoa. Kaikkien kuvien copyright Nina H. Lisää kuvia löytyy Fantazija.kuvat.fistä vanhaan tuttuun tapaan!

Moira oli vähän et hyi joku pöytä

On sillä kyllä mielettömän kauniit kasvot! Nyt on enää pari vaikeaa päivää odottelua!

Viime aikoina en hirveästi ole juossut (enemmänkin pyöräillyt). Mutta siltikin heikon treenaamisen jälkeen päätin lähteä kokeilemaan onneani uudemman kerran 10km juoksutapahtumassa Helsinki Midnight Runissa! Mukaan tuli kannustamaan ja kuvaamaan meininkejä kämppäkaverini Ready to Go Whenever:n Nina ja juoksuseuraksi Pawsomness:n Satu!
Oli kyllä huikea olla porukalla. Pisti sää ärsyttämään huomattavasti vähemmän. Satoi kuin aisaa koko tapahtuman ajan. Jossain välissä sitä vaan lopetti välittämästä sateesta. Kastutaan kuitenkin :D Kenkien sisällä oli varmaan 33% maailman vesistöistä päivän päätteeksi. Litisi ja lätisi mukavasti juostessa.

Häppeninkiä oli vaikka hur mycket. Oli sambatanssijoita, cheerleadereita, DJ, ihan törkeen magee pyroshow, bändejä, valosettiä, lämmintä kahvia ja törkeesti porukkaa. Tietenkin sää verotti jonkin verran kadulla tsemppaavia ihmisiä ja osallistujia, mutta 9777 ihmistä tuli maaliin. Ilmoittautuneita oli käsittääkseni hieman yli 12 000.

Ylempänä näkyy reittikartoitus missä ohjelma pyöri. Alempana on minun juoksureittini. Kengännauhoihin tuli kiinnittää chippi ja matkan varrella oli samanlaisia aikamattoja mitä on agikisoissakin. Siitä saadaan eksakti aika jokaiselta osallistujalta pitkin matkaa. Aikani oli tosiaan 1h 18min 26sek. En ole aikaisemmin juossut pitkiä matkoja asfaltilla, mutta aikaan olen kyllä tyytyväinen, sillä tulos on minun näköinen.

Satu ja minä ennen lähtöä
Lähdimme matkaan Satun ja Ninan kanssa joskus hieman yli kahdeksan Rautatieasemalta. Heitettiin kamat tavarasäilytykseen Helsingin yliopistoon ja matkasimme kohti Senaatintoria. Valoja oli joka puolella ja niitä heijastettiin Tuomiokirkkon ja muiden rakennusten seinille. Isolla lavalla soitti joku livebändi. Oli joitain kojuja ja törkeästi ihmisiä säästä huolimatta. Kello 21 alkoi lämppä. Lavalla näytettiin liikkeitä ja kannustettiin tekemään perässä.


En tiedä mille nauroin, mutta ilmeisesti oli tosi hauska juttu

Ryhmittäytyminen omiin ryhmiin alkoi. Juoksin ryhmässä 7a, tavoiteaika 70-90min, eli lähtö oli viimeinen. Jokaisen lähtöryhmän kohdalla oli aivan mielettömät pyroshowt, ilotulitukset ja musiikki pauhasi. Aivan siis mieletön tunnelma, en oikein pääse siitä yli :D




Ensimmäiset 5km meni ihan jees. Sit jo alkoi pistämään ja tuntumaan asfaltti ikävästi nilkassa. Sanoin Satulle, että mun on pakko hidastaa ja kannustin Satua menemään omaa tahtiinsa. Tiesin että joutuisin keskittymään ihan erilailla hengitykseen kuin ensimmäiset 5km. Meininki alkoi helpottamaan hieman 7km jälkeen kun pääsin jonkinlaiseen ihmeelliseen zoneen. En nähnyt ketään, en ajatellut mitään, mä vaan kuuntelin mun hengitystä. 8,7km kohdalla rupes reidet leikkaamaan kiinni. Viimeksi taisi käydä niin kun pyöräilin 40km. No ei siinä mitään, joku 100m kävelyä ja ravistelin jalkoja. Viimeinen mäki tuli lähellä maalia. Sen koitin vielä epätoivoissani pomppia ylös.

Sit vaan kävi jotain. Et kun kuuli maalialueelta tulevan musiikin, vaikkei nähnyt sitä, niin itelle iski törkeä Taistelu-Jaska -meininki. Sit viimeiset 300m, mä juoksin vaan täysiä. Ohitin karmean määrän ihmisiä vikalla suoralla maalia. Viimeksi olen juossut noin lujaa varmaan muutama vuosi sitten agikisoissa kun piti juosta melkein rinta rinnan Cecilin kanssa loppusuora maaliin! Kaikki mikä irti lähti, ihan sama miten jalat kramppas ja alaselkä oli kipeä. Mut täysiä.
Hetkeksi menin märälle katukivetykselle istumaan maaliintulon jälkeen. En löytänyt Ninaa enkä Satua hetkeen mistään. Kävin hakemassa jakopisteiltä Alpro:n jonkun kaakaojuoman, banaanin, vähän energiajuomaa ja Sportyfeelin proteiinipatukan. Mulla on aina kamalat ennakkoluulot niitä kohtaan, koska yleensä ne maistuu aivan karmeille ja koostumus on vähintäänkin ällöttävä. Olin aivan äimistynyt, että toi oli oikeasti hyvää. Siis tosi _hyvää_.

Ei siinä. Sit takas yliopistolle vaihtamaan vaatteet. Taidettiin poistua tapahtumapaikalta 00.30. Kotiin saavuin 1.35. Voin kyllä todeta että voimat olivat aika lopussa. Kupillisen teetä vielä vedin ennen kuin vaivuin koomaan.

Ihan jees paita jäi muistoksi tapahtumasta! Onpahan sitten tuolla kaapin perällä sotasaaliina. Mä en taida juurikaan tän vuoden puolella juosta enää asfaltilla ellei ole ihan pakko. Lokakuussa on yksi polkujuoksutapahtuma ja sit on melkeen pakko mennä Halloween-runiin. Jonkinlainen asu pitäis varmaan keksiä. Onneksi siihen on aikaa.
Cecil ja pentu kotiutuvat tässä parin viikon kuluttua! Pennulle on jo hankittu hihna, panta, kupit löytyi jo valmiiksi, pari lelua, lapsiportti ja olikohan vielä muuta. Käyn mahdollisuuksien mukaan vielä kerran katsomassa pupeloita ja etenkin Ceciliä. Syksy ja talvi keskitytään Cecilin kuntouttamiseen siihen kuntoon mitä se on joskus ollut, että voi sitten kevään alkaessa treenata taas agilityä. Kyl se 9 pennun katras vie vähän voimia :D Moira on tyttelin nimi ja virallinenkin nimi oli ihanasti Black Sara's Jaded Future minkä ajatuksen toin n. viikko sitten ilmoille.